Kun lapsille on kova paikka lähteä kodista eron takia :(
Tuntuu ihan kamalalta: talo on miehen nimissä (ollaan oltu avoliitossa) ja mies tuo sinne myös uuden naisensa, jolla on lapsiakin. Meidän lapset (6- ja 8-vuotiaat) itkevät talosta lähtöä, koulunvaihtoa ja sitä, että joku muu muuttaa heidän huoneisiinsa. Miestä ei tunnu ollenkaan kiinnostavan omien lapsiensa tunteet, silti on pokkaa vaatia tapaamisoikeutta mahdollisimman usein. Mitä sanon lapsille, kun oma pääkin on erosta ihan sekaisin? Aika yllätyspaukku nimittäin oli koko juttu.
Kommentit (53)
vieraat lapset asuvat heidän huoneissaan? Hei ei voi olla totta, ei noi VOI TAPAHTUA.
lapset jäisivät miehelle, entiseen kotiinsa?
Kuulostaa varmaan pateettiselta, mutta mies on kuin joku olisi lumonnut hänet, ihan erilainen kuin ennen. En halua jättää lapsia hänelle, luotto on mennyt täysin. Mies pitää myös itsestäänselvänä, että minä kuitenkin olen ns. lähivanhempi.
ap
Kukaan vanhempi ei voi toimia noin.
voi lastenvalvojankaan mielestä olla hyvä lastenne hyvinvoinnin kannalta - että näkisivät, kuinka " isi on vaihtanut itselleen uudet lapset" .
Sori, mä en osaa auttaa, kauhistelen vaan rumasti. Mutta tukeni annan sulle ja lapsillesi.
Kannattaisi varmaan pitää muutaman kuukauden tauko siinä, että lapset eivät tulisi käymään entisessä kodissaan ja entisissä huoneissaan. Tapaamiset siis järjestetään jossain muualla LASTEN takia.
Jaksamista ap!
Sinun pitäisi vain jostain kiven alta saada itsellesi voimia lohduttaa lapsia ja etenkin innostaa heitä uuteen kotiin muuttamiseen. Yrität vain mahdollisimman tehokkaasti häivyttää sen tiedon että isä jää asumaan taloon ja sen, keitä sinne muuttaa.
Vaikka se on epäilemättä pirullisen vaikeaa.
Saatko itse keskusteluapua jostakin? Tai apua käytönnönjärjestelyihin.
Saisiko joku ulkopuolinen taottua järkeä miehesi kalloon? Ostaisi vaikka uuden talon uudelle perheelle ja myisi vanhan.
Mies voi olla noin uuno, mutta kukaan " uusi" nainen ei suostuisi muuttamaan miehen kotiin tossa tilanteessa.
Vierailija:
Mies voi olla noin uuno, mutta kukaan " uusi" nainen ei suostuisi muuttamaan miehen kotiin tossa tilanteessa.
Lapsia käy sääliksi, mutta onneksi lapset on kamalan sopeutuvaisia :)
Suksi kuuseen provoinesi. Usko huviksesi, että ihan oikeassa elämässä tuollaista tapahtuu, valitettavan paljonkin, mutta ei tietenkään sinun täydellisessä pikku maailmassasi...
En tajua, miten voi äitinä menetellä näin. Todellakin on luottamus mennyt ihmisiin.
ap
ja ovat voineet olla yhdessä jo pidemmän aikaa, eikä osaa epäillä miestäsi...
Älä kuitenkaan estä lapsia näkemästä isäänsä, niin kuin täällä joku ehdotti. Tyhmä mikä tyhmä, mutta kuitenkin lasten isä. Heille tilanne on muutenkin jo aivan liian kurja :-(, ilman isän " katoamista" ,edes hetkellisesti.
(Omien lasteni isä omasta aloitteestaan ei ollut lapsiin yhteydessä äkillisen eromme jälkeen pariin-kolmeen kuukauteen. Kolmevuotias kyseli isän perään, kyseli missä isä on, kyseli koska isä tulee katsomaan. Minä siinä sitten selittelin parhaani mukaan. Yhtenä iltana sitten totesi kirkkain silmin: jos ei isä tule, niin minä menen pihalle ja huudan " iiissäää, missä sinäää oooleeet" . En enää muista, mitä siihen sanoin. Onneksi isänsä tuli järkiinsä ja ryhtyi tapaamaan lapsiaan. Tästä on jo liki 15 vuotta aikaa ja vieläkin tilanteen muisteleminen itkettää. Meillä siis mies lähti " klassisesti" , jätti vaan sujuvasti avaimet pöydälle....)
minusta olisi tosi tärkeää että edes joku osa heidän elämää kuten kaverit ja opettajat säilyisi samoina. Kun minulle lapsena kävi samoin, oli edes joku paikka jossa elämä oli kuten ennenkin, eli koulu.
Muutenhan lapset kyllä joutuu muuttaan ilman erojakin, mutta tuo että heidän huoneisiin vaihdetaan uudet lapset, on kyllä kamala.
Toinen lapsihan nyt vasta aloittaa koulun, mutta pk ja ala-aste ovat siinä samassa pihapiirissä, joten tuttua ja turvallista olisi hänellekin ollut pysyä vanhassa.
Muuttopäivää stressaan jo etukäteen siksikin, kun muutomiehekseni tulee veljeni, joka on niin raivoissaan miehelleni, että pelkään, että jotain ikävää tapahtuu oikeasti. Pitää nyt vain yrittää pitää itsensä ja lapset jotenkin kassassa.
ap
Uskon kyllä, että teistä kaikista tuntuu kamalalle, mulla oli pienenä vähän vastaava tilanne, tosin koti jouduttiin myymään eikä isä jäänyt sinne.
Alku oli hirveää mutta kun löysimme uuden kodin ja pääsin kiinni uuteen elämään niin alkoi mennä paremmin. Eka vuosi oli tosi vaikea. En osaa edes kuvitella miltä tuntuisi jos isä jäisi sinne asumaan ja mun vanhaan huoneeseen olisi muuttanut isän " uusi lapsi" :(((((