Lue keskustelun säännöt.
Auton omistaminen on oikeasti aika kamalaa
27.04.2026 |
Auto vie rahaa, aikaa ja mielenrauhaa. Eikä se aina edes ole niin tarpeellinen kuin ensin voisi luulla, kirjoittaa Aamulehden toimittaja Pauliina Karjalainen.
Kommentit (72)
Jos rengaspaineiden tarkistus ja ilman lisääminen renkaisiin ahdistaa, niin näiden pauliinojen kannattaa käyttää julkista liikennettä. On varmasti parempikin meille kaikille etteivät autoile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri sen vuoksi olenkin harkinnut autojeni myymistä ja tilalle uusi auto liisattuna.
Samaa olen miettinyt, mutta toisaalta liisaus on vain osamaksusopimus, jossa myyjä on velvollinen ostamaan auton takaisin tietyn ajan kuluttua teityin ehdoin tiettyyn hintaan jos ei auto ole turmeltunut. Se vähän pistää miettimään, että miksei sitten osta sitä omaksi ja tee vaikka huolenpitosopimusta. Ja sitten ollaankin jo melkein lähtöruudussa.
Kuinkahan uuvuttavaa hänestä on katsoa esim sivupeiliin ennenkuin vaihtaa kaistaa. Varmaan liian uuvuttavaa, ei siellä eilenkään ketään ollut, vilkku päälle ja menoks*KLONKS*
Jos auto pysyy kunnossa ja rahat riittää niin kyllä auto mahdollistaa paljon suuremman vapauden elämässä kuin että jos joka paikkaan joutuisi aina suunnittelemaan julkisilla kulkuneuvoilla lähtemistä.
Ja yhdyn tuohon toiseen kirjoittajaan joka sanoi että ärsyttää muut ihmiset bussissa jotka yskii ja meluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri sen vuoksi olenkin harkinnut autojeni myymistä ja tilalle uusi auto liisattuna.
Liisaus tulee helvetin kalliiksi jos autolla ajaa. Toki jos haluaa pitää uutta autoa vain pihakoristeena niin se on paras vaihtoehto siihen.
Autoilu on joka tapauksessa helvetin kallista. Ja itse ainakin mieluusti maksaisin huolettomuudesta ja mielenrauhasta, jota liisaus tuo. En halua enää koskaan omistaa yhtäkään autoa vaikka se jonkun penninvenyttäjän mielestä olisi taloudellisesti järkevintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on 2 autoa vaikka olen sinkku enkä vaihtaisi niitä mihinkään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri sen vuoksi olenkin harkinnut autojeni myymistä ja tilalle uusi auto liisattuna.
Samaa olen miettinyt, mutta toisaalta liisaus on vain osamaksusopimus, jossa myyjä on velvollinen ostamaan auton takaisin tietyn ajan kuluttua teityin ehdoin tiettyyn hintaan jos ei auto ole turmeltunut. Se vähän pistää miettimään, että miksei sitten osta sitä omaksi ja tee vaikka huolenpitosopimusta. Ja sitten ollaankin jo melkein lähtöruudussa.
Vähänkään korkeammilla kilometrimäärillä liisarisopimuksista tulee tosi kalliita. Muita kuin peruskarvalakkeja ei ole edes tarjolla, ei ainakaan netissä olevien hinnastojen perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajelen fillarilla enemmän kuin autolla. Bensa on kallista joten pakko säästää. Ajelen kaikki alle 30 km matkat fillarilla. Bussilla pääsee vaikka turkuun 10 eurolla 100 km. Tulee halvemmaksi kuin omalla autolla ajaminen.
Vierailija kirjoitti:
Köyhien itselleen hokema mantra 😂
Me ollaan köyhiä (nettotulot allle 2000 €/kk) ja meiillä on kolme autoa tällä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri sen vuoksi olenkin harkinnut autojeni myymistä ja tilalle uusi auto liisattuna.
Liisaus tulee helvetin kalliiksi jos autolla ajaa. Toki jos haluaa pitää uutta autoa vain pihakoristeena niin se on paras vaihtoehto siihen.
Autoilu on joka tapauksessa helvetin kallista. Ja itse ainakin mieluusti maksaisin huolettomuudesta ja mielenrauhasta, jota liisaus tuo. En halua enää koskaan omistaa yhtäkään autoa vaikka se jonkun penninvenyttäjän mielestä olisi taloudellisesti järkevintä.
Jos liisaisin saman mallisen auton kuin mitä omistan neljäksi vuodeksi nykyisillä ajokilometreillä niin maksaisin liisauskauden aikana enemmän kuin auton arvo uutena.
Aika aataminaikuinen auto jos rengaspaineet pitää erikseen tarkistaa. Omassa näen paineet auton näytöltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Auto ennemminkin antaa mielenrauhaa kun tietää tasan tarkkaan, että pääsee sinne, minne tarvii mennä. Ei jonnekin lähelle määränpäätä. Eikä täällä maalla juuri minnekään edes pääse julkisilla, ne kun on suunniteltu koulujen aikataulun mukaan niin aamulla pääsee kylälle ja iltapäivällä pois. Illalla ei mihinkään, muuten kuin taksilla, tai sillä omalla autolla.
Siellä lähellä (kaupungissa) saa tuskailla parkkipaikan löytymistä, ei se aina ihan läheltä löydy, ja saa lisäksi maksaa siitä mahdollisesti aika paljonkin. Itsellä julkiset juuri tuntuvat tästä syystä vapaudelta, kun jokin puolen kilometrin kävely ei niin rasita.
"kun autoon liittyvät huollot, pesut, renkaiden vaihdot sun muut jäivät pois, jäi aikaa asioihin, joista oikeasti pidän."
Vähän ontuvaa. Autollisena voin todeta, ettei noihin oikeasti nyt niin paljoa uppoa aikaa, kuin minkään tavallisen pakollisen arkiaskareenkaan suorittamiseen. Vuositasolla noihin ei uppoa radikaalisti aikaa, itseltäni max 20 tuntia, toki jos huollot suorittaa itse ja tilailee osat niin toki enemmän. Usein vielä autolla pääsee huomattavasti nopeammin kuin julkisella/pyörällä ja näin säästyy aikaa. Että juu, ei se auton omistaminen ole mikään este tehdä asioita joista oikeasti tykkää. Nykyään on vain muodikasta kuulostaa kiireiseltä.
Koko artikkelista jäi muutenkin fiilis, että nyt on vaan pakko nyhjäistä tyhjästä joku aihe josta kirjoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuoden päästä Pauliina itkee kuinka auton kilometrit tulee tosi kalliiksi kun sillä ei aja juuri yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia tämä nuori nainen sitten hankki auton jos se on niin hankalaa ja hän on sitä mieltä että julkinen liikenne riittää?
Ero poikaystävästä joka hoiti ennen kaiken ja kuskasi joka paikkaan?
Näin on. Siksi en ole autoa hankkinut. Miehellä on työn takia ja välillä istun kyydissä, kun on yhteinen matka. Mutta muuten mieluiten pyöräilen. Tulee myös liikuntaa. Myös lapsi lähinnä pyöräilee. Työmatka minulla 8 km / suunta, lapsella kouluun 3 km.
Vierailija kirjoitti:
Auto ennemminkin antaa mielenrauhaa kun tietää tasan tarkkaan, että pääsee sinne, minne tarvii mennä. Ei jonnekin lähelle määränpäätä. Eikä täällä maalla juuri minnekään edes pääse julkisilla, ne kun on suunniteltu koulujen aikataulun mukaan niin aamulla pääsee kylälle ja iltapäivällä pois. Illalla ei mihinkään, muuten kuin taksilla, tai sillä omalla autolla.
Mutta kun se auto voi sanoa keskellä metsäteitä, että nyt riitti. Mitä silloin teet?
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kerron ettei minulla ole miestä kertomatta ettei minulla ole miestä.
Mitä se meille kuuluu onko vai eikö sinulla ole miestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auto ennemminkin antaa mielenrauhaa kun tietää tasan tarkkaan, että pääsee sinne, minne tarvii mennä. Ei jonnekin lähelle määränpäätä. Eikä täällä maalla juuri minnekään edes pääse julkisilla, ne kun on suunniteltu koulujen aikataulun mukaan niin aamulla pääsee kylälle ja iltapäivällä pois. Illalla ei mihinkään, muuten kuin taksilla, tai sillä omalla autolla.
Mutta kun se auto voi sanoa keskellä metsäteitä, että nyt riitti. Mitä silloin teet?
Näin on käynyt tasan kerran elämäni aikana ja silloinkin otin tietoisen riskin lähteä vanhalla romulla. Paljon suurempi riski on se, että juna tai linja-auto leviää keskelle metsää.
Johan näin on ollut pitkään. Ja huvittavinta tässä on että Z-helmi itse hankkii auton päästäkseen kirjoittamaan artikkelin miten paha auto on.