Lapselle huutaminen aiheuttaa lapselle kontrollin menetyksen

Mulla on valta mä karjun lapsilleni.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on outo ajatus, että lapsi menisi jotenkin rikki siitä, että aikuinen joskus huutaa. Se on sitten eri asia, jos huutoa tulee koko ajan. Ihan on hyvä oppia, että oma toiminta voi aiheuttaa toisissa ihmisissä reaktioita.

Miksi pitää huutaa, jos lapsi kuulee hyvin? Kotona ei ikinä huudettu vaan asiat sanottiin napakasti tarvittaessa. En itsekään koskaan huuda.

Pöljät huutaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on outo ajatus, että lapsi menisi jotenkin rikki siitä, että aikuinen joskus huutaa. Se on sitten eri asia, jos huutoa tulee koko ajan. Ihan on hyvä oppia, että oma toiminta voi aiheuttaa toisissa ihmisissä reaktioita.

Miksi pitää huutaa, jos lapsi kuulee hyvin? Kotona ei ikinä huudettu vaan asiat sanottiin napakasti tarvittaessa. En itsekään koskaan huuda.

Se huutaminen on käytännössä rangaistuksen korvike. Perinteisiä rangaistuksia ei enää haluta käyttää joten tilalle on otettu huutaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on outo ajatus, että lapsi menisi jotenkin rikki siitä, että aikuinen joskus huutaa. Se on sitten eri asia, jos huutoa tulee koko ajan. Ihan on hyvä oppia, että oma toiminta voi aiheuttaa toisissa ihmisissä reaktioita.

Miksi pitää huutaa, jos lapsi kuulee hyvin? Kotona ei ikinä huudettu vaan asiat sanottiin napakasti tarvittaessa. En itsekään koskaan huuda.

Se huutaminen on käytännössä rangaistuksen korvike. Perinteisiä rangaistuksia ei enää haluta käyttää joten tilalle on otettu huutaminen.

Vanhemmat eivät koskaan huutaneet, mutta muuttuvat äänenpainoaan tarvittaessa. Sama metodi toimi koirille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on outo ajatus, että lapsi menisi jotenkin rikki siitä, että aikuinen joskus huutaa. Se on sitten eri asia, jos huutoa tulee koko ajan. Ihan on hyvä oppia, että oma toiminta voi aiheuttaa toisissa ihmisissä reaktioita.

Miksi pitää huutaa, jos lapsi kuulee hyvin? Kotona ei ikinä huudettu vaan asiat sanottiin napakasti tarvittaessa. En itsekään koskaan huuda.

Olen eri, mutta mielestäni se ei ole oleellista. Pääasia on, että tietyissä asioissa aikuinen päättää, piste. Jos lapsi uskoo napakasti sanomalla eikä tarvitse sen enempää korottaa ääntään, aina parempi.

Persulle huutaminen palauttaa sille sen alkeellisen kontrollin, joka sillä on ja joka perustuu kipuaistiin. 

Meillä ei kotona huudeta. Me ei mieheni kanssa huudeta eikä kumpikaan huuda lapsille. Halutaan opettaa omille lapsille tunteiden säätelyä. Aikuisen ihmisen pitää pystyä hillitsemään itseänsä niin, että ei huuda. Sama asia menee miljoona kertaa paremmin perille rauhallisesti keskustelemalla kuin huutamalla.

MIEHILLE PITÄÄ HUUTAA HELVETIN RUMALLA ÄÄNELLÄ ETTÄ NE TAJUAA

Maalaispojut ei uskalla Huutokonttoriin ja erittäin hyvä niin.

Jotenkin tämä ajatus, että jos nainen huutaa se on aggressiivista pitää yllä just sellaista äiti pyhimys myyttiä, jossa äiti kestää kaiken eikä hän tunne mitään ns. negatiivisena naiselle koettuja tai sallittuja tunteita. Tytär oppii tuosta juurikin sen, että hänen tulee olla kiltti, kuuliainen ja tunteensa mielessään pitävä. Se on sitten sitä "tunteiden säätelyä" kun esittää ettei tunne mitään negatiivista. Mutta, koska se aggressio kuitenkin jokaisessa naisessakin on olemassa niin sitten nämä ns. huutamattomat naiset ovat piikitteleviä, piilovittuilevia ja passiivis agressivia huomauttelijoita kun sitä agressoita täytyy kuitenkin jotenkin ilmaista. Omaa oloa voi aina helpottaa tietenkin vertaamalla johonkin huutavaan naiseen, että tuo on paha ja itse on hyvä. Nää on just niitä, kenen kanssa et voi myöskään olla eri mieltä sillä he nostavat itse itsensä jalustalle. Eipä se jatkuva huutaminen mitenkään hyvä keino ole, mutta huutamistakin on monenlaista. Joillekkin tosiaan ihan vain jämäkämpi komentaminen on huutamista kun äiti myytti elää yhä, että joka tilanteessa sinun tulee ns. puhua vain järkevästi lapselle koska huutamaton äiti niin sanoo ja määrää ja kontrolloi. Hän kontrolloi luultavasti kaikkea muutakin mitä saat tuntea ja miten sinun tulisi olla. 

Ei ole noin mustavalkoista. Se että lapselle kommunikoidaan enimmäkseen huutamalla on tietysti haitallista, mutta se että lapselle välillä huudetaan on jopa hyväksi, jolloin lapsi oppii ymmärtämään erilaisia tunnetiloja, eikä säikähdä jos myöhemmin elämässä joku hänelle huutaa. 

Sehän on tarkoituskin, että lapsi on sen jälkeen aikuisen kontrollissa eikä omassaan.

Toisaalta, huudon syy on aika usein se, että lapsi on jo ENNEN sitä osoittanut omalla toiminnallaan menettäneensä kontrollin ja siten aiheuttanut vanhemman huudon.

Käsittämätöntä on se, että joillakin työpaikoilla on tapana huutaa toiselle, siis ihan aikuiset ja työkykyiset (?) kansalaiset.

Tutulla on lapsi, ketä ei ainakaan pari vuotta sitten saanut koskaan komentaa. Ei saanut sanoa ei tai korottaa ääntään. Kaikki perusteltiin rauhallisesti pitkän kaavan mukaan. Vaikka heitti tavaroita, sotki muiden leikit, karjui muiden lapsien naamoille, töni ja räyhäsi. 

Nyt päiväkodissa tällä lapsella on vaikeuksia saada kavereita, kun kukaan ei halua leikkiä käytöstavattoman lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole noin mustavalkoista. Se että lapselle kommunikoidaan enimmäkseen huutamalla on tietysti haitallista, mutta se että lapselle välillä huudetaan on jopa hyväksi, jolloin lapsi oppii ymmärtämään erilaisia tunnetiloja, eikä säikähdä jos myöhemmin elämässä joku hänelle huutaa. 

Kasvatus on nykyään pelkkä "tunne, tunne, tunne". Lapset oppivat todella kieroutuneen maailmankuvan kun tuota tunnejankutusta heille tungetaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuvittele, että sinulla on kaksi itseppäisen luonteista lasta jotka eivät tykää rutiineista eivätkä ole kilttejä eivätkä helppoja. Sanot illalla klo 20.00, että nyt aletaan nukkumaan. Jästipäiset lapsesi sanovat "enkä". Sanot toisen kerran kärsivällisesti ja lempeästi äiti teresamaisen pyhästi klo 20.30 "nyt on aika ryhtyä laittamaan leluja ja tavaroita pois ja tv kiinni, menemme iltapalalle", lapsia 2x itseppäisiä luonteita "eikä, äiti en tykkää susta yhtään, muutan pois". Kello tulee 21.00 äitiä alkaa pikkuhiljaa vituttaa. Äiti sanoo vieläkin yhä kiltillä lempeällä lämpimällä rakastavalla mutta hieman napakammalla äänellä "nyt on takaraja tullut vastaan, pelit pois ja nukkumaan" lapset "yyyy, äiti tämä ei ole reilua, haluan uuden äidin". Kello 21.30 äidin varapäreet on käytetty ja äiti lopulta ärähtää äitikarhumaisesti lähestulkoon armeijamaisen komentajamaisesti "Nyt se televisio kiinni, iltapalalle ja nukkumaan tai äiti myy telkkarin". Kakarat tuijottavat äitiään tyrmistyneenä, laittavat tv:n kiinni ja itkeä tihustavat "Äiti älä huuda" . Äiti lempeänä taas " Voit käpertyä äidin kainaloon, autan sinut uneen". Lapsi hetken mietittyään tulee kainaloon " Äiti tykkään sinusta" ja nukahtaa ajoissa. Sen pituisen se. 

Kiitos tästä, kaikki tuo on kuultu. Tosiaan ollaan oltu valmiita muuttamaan kotoa pois, koska se nukkumaanmenoaika tuli tänäänkin. 
Pitkää pinnaa kaikille, jotka ovat aika ajoin tulistuneet. Meidän jukuripäistä kasvoi hienoja nuoria. Luja tahto on hyvä apu elämässä, kun sitä vain oppii käyttämään oikeisiin asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Sehän on tarkoituskin, että lapsi on sen jälkeen aikuisen kontrollissa eikä omassaan.

Toisaalta, huudon syy on aika usein se, että lapsi on jo ENNEN sitä osoittanut omalla toiminnallaan menettäneensä kontrollin ja siten aiheuttanut vanhemman huudon.

Käsittämätöntä on se, että joillakin työpaikoilla on tapana huutaa toiselle, siis ihan aikuiset ja työkykyiset (?) kansalaiset.

Joo no nuo on asia erikseen, ne ketkä huutaa sillain aina ja todella ilkeästi. Mutta se, että jos komennat jämäkästi sun lasta kovalla äänellä, että nyt menette nukkumaan on nukkumaanmenon aika niin ei se ole mitään haitallista huutamista vaan lapsen ruotuun laittamista, että pysyy joku roti. Oikeasti mulle on joskus joku väittänyt, että huudan vaikka totuus oli, että sanoin vain painokkaammin ja napakammin en mitenkään raivohuutaen. Yhden kerran huusin lapselleni kovaa, mutta hän oli tehnyt sellaisen teon, oikeasti väärän teon josta piti tulla jokin seuraamus ja kun selkäsaunaa ei voi nykyisin antaa niin sitten huusin niin kovaa että varmasti naapureillekin tuli selväksi, että ko. asiaa ei ole sopivaa tehdä minun vahtivuorolla ainakaan. Lopulta kun oikein testasin, että mikä  jonkun erään mielestä on huutamista niin lopulta mun piti kuiskata tälle ihmiselle ja puhua todella todella hiljaa kun kaikki mun sanomiset oli väärin sanottu ja vain pieni kuiskaus ja itsensä mahdollisimman pienenä ja hiljaisena pitäminen oli ainoa vaihtoehto. Niin ei. Minua ei enää kontrolloi kukaan tuollatavoin.

No siis juu. Ihmisellä on äänijänteet ja niitä saa tarpeen mukaan myös käyttää. Onhan se selvä, että jos ärsykettä kuuluu koko ajan sievistää koska muu on rumaa, lopulta kaikki on liikaa. Jopa yliherkkä hevonen on alkanut rauhoittua vasta opittuaan ymmärtämään, mitä teen tosi vihaisena. Eli en muuta kuin mekastan. Siihen asti se vain odotti, että kun se väistämätön päivä tulee jolloin lehmältä menee hermo, taatusti ainakin jostain vasarasta tai superruotamasta tulee ja kovaa. Mitä enemmän aikaa kului, sitä epävarmemman oloiseksi hevonen kävi, vaikka nykytaiteen sääntöjen mukaan vain palkittiin ja vahvistettiin. Joka päivä se oli lukenut minua kuin piru raamattua ja jatkuvasti jouduin supistamaan ilmaisuani niin hienovaraiselle tasolle, ettei ihminen sellaiseen viestintään edes pysty. Arka otus kun lukee joka korvan värähdyksenkin. Ja huoliryppy herää. 

Ja mitä tulee aikuiseen kypsyyteen, sitä vaativat käyttäytyvät näissä keskusteluissa usein todella raivopäisesti samaan aikaan kun vaativat muita käyttäytymään heidän vaatimustensa mukaan, koska muuten nämä ovat hirviöitä. En ihan osta tuota oppia. 

Vierailija kirjoitti:

Tutulla on lapsi, ketä ei ainakaan pari vuotta sitten saanut koskaan komentaa. Ei saanut sanoa ei tai korottaa ääntään. Kaikki perusteltiin rauhallisesti pitkän kaavan mukaan. Vaikka heitti tavaroita, sotki muiden leikit, karjui muiden lapsien naamoille, töni ja räyhäsi. 

 

Nyt päiväkodissa tällä lapsella on vaikeuksia saada kavereita, kun kukaan ei halua leikkiä käytöstavattoman lapsen kanssa.

Näillä tulee olemaan todella vaikeaa koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tämä ajatus, että jos nainen huutaa se on aggressiivista pitää yllä just sellaista äiti pyhimys myyttiä, jossa äiti kestää kaiken eikä hän tunne mitään ns. negatiivisena naiselle koettuja tai sallittuja tunteita. Tytär oppii tuosta juurikin sen, että hänen tulee olla kiltti, kuuliainen ja tunteensa mielessään pitävä. Se on sitten sitä "tunteiden säätelyä" kun esittää ettei tunne mitään negatiivista. Mutta, koska se aggressio kuitenkin jokaisessa naisessakin on olemassa niin sitten nämä ns. huutamattomat naiset ovat piikitteleviä, piilovittuilevia ja passiivis agressivia huomauttelijoita kun sitä agressoita täytyy kuitenkin jotenkin ilmaista. Omaa oloa voi aina helpottaa tietenkin vertaamalla johonkin huutavaan naiseen, että tuo on paha ja itse on hyvä. Nää on just niitä, kenen kanssa et voi myöskään olla eri mieltä sillä he nostavat itse itsensä jalustalle. Eipä se jatkuva huutaminen mitenkään hyvä keino ole, mutta huutamistakin on monenlaista. Joillekkin tosiaan ihan vain jämäkämpi komentaminen on huutamista kun äiti myytti elää yhä, että joka tilanteessa sinun tulee ns. puhua vain järkevästi lapselle koska huutamaton äiti niin sanoo ja määrää ja kontrolloi. Hän kontrolloi luultavasti kaikkea muutakin mitä saat tuntea ja miten sinun tulisi olla. 

Tällaisia on tullut vastaan hiekkalaatikon reunalla. Jotenkin pelottavaa porukkaa. Mitähän sitten tapahtuu, jos tällaisella menee oikeasti hermot? Huutaa ei voi, mutta kai se aggressio sitten jotenkin muuten purkautuu. Tai sitten tosiaan ovat niitä katkeria vanhoja naisia.