Välittämisen kulttuuri puuttuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Empatia puuttuu ja  tanskalaiset sijoittuivat listalla sijalle 3. 

Otannassa oli 35 maata ja Suomi sijalla 33.

Ollaan täysiä juntteja. 

 

Ei voi tulla yllätyksenä Euroopan vasemmistolaisimman maan kansalaisille.

Espanjalaisille?

Tiesithän, että Suomessa on tällä hetkellä Euroopan oikeistolaisin hallitus?

Espanjalla sen sijaan menee oikein hyvin 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

VMP

Narsistia ei nämä asiat kiinnosta ja hetkauta

Samalla pitää todeta, että sen takia meillä on näitä Vuosaaren pikkuterroristejä, koska lapsien perään ei katota. Kyse on ihan samoista asioista. Katotaan vaan vierestä, mutta kunnon välittämistä ja puuttumista ei ole. Jos lasten kanssa on tommosia ongelmia niin aikuisena tulee pahempia ongelmia.

Jos sen päätekijän isä on istunut vankilassa huumetuomiota (ja lisäksi vielä romani), niin kasvatus ei liene mennyt ihan putkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

VMP

Narsistia ei nämä asiat kiinnosta ja hetkauta

Samalla pitää todeta, että sen takia meillä on näitä Vuosaaren pikkuterroristejä, koska lapsien perään ei katota. Kyse on ihan samoista asioista. Katotaan vaan vierestä, mutta kunnon välittämistä ja puuttumista ei ole. Jos lasten kanssa on tommosia ongelmia niin aikuisena tulee pahempia ongelmia.

Jos sen päätekijän isä on istunut vankilassa huumetuomiota (ja lisäksi vielä romani), niin kasvatus ei liene mennyt ihan putkeen.

Kasvatuksesta ne asenteet ja moraalikäsitykset lähtee. Samoin minkälaisten ihmisten kanssa on tekemisissä koulussa, kaverisuhteet ja aikuisena työympäristö. Ihminen imee itseensä vaikutuksia muilta. Ympäristötekijät vaikuttaa myös harrastukset, asuinpaikka sun muut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

VMP

Narsistia ei nämä asiat kiinnosta ja hetkauta

Samalla pitää todeta, että sen takia meillä on näitä Vuosaaren pikkuterroristejä, koska lapsien perään ei katota. Kyse on ihan samoista asioista. Katotaan vaan vierestä, mutta kunnon välittämistä ja puuttumista ei ole. Jos lasten kanssa on tommosia ongelmia niin aikuisena tulee pahempia ongelmia.

Jos sen päätekijän isä on istunut vankilassa huumetuomiota (ja lisäksi vielä romani), niin kasvatus ei liene mennyt ihan putkeen.

Kasvatuksesta ne asenteet ja moraalikäsitykset lähtee. Samoin minkälaisten ihmisten kanssa on tekemisissä koulussa, kaverisuhteet ja aikuisena työympäristö. Ihminen imee itseensä vaikutuksia muilta. Ympäristötekijät vaikuttaa myös harrastukset, asuinpaikka sun muut.

Näin se on. Valtaosa lapsista ja nuorista Vuosaaressakin on täysin normaaleja ja moraalikäsitykset on kunnossa. Useimmiten se on epämääräiset kotiolot, jotka altistaa häiriöille. Mitä useampi aikuinen tai tarvittaessa virkavalta puuttuu näihin häiriötapauksiin ajoissa, niin sitä parempi. Tavallisten ohikulkijoiden on vaikea puuttua, koska siinä altistaa itsensä vaaralle, kuten on monta kertaa nähty. Voi saada puukosta, voi saada itse syytteen, voi saada jonkun vainoajan peräänsä jne.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Suomessa johtajien ajatus on,  että tulos tai ulos.  Siinä ei paljon työntekijöiden huolet johtoporrasta kiinnosta. 

Tämä on surullista, että työntekijää ei kuunnella. Kaikilla meillä on elämässä murheita, ylä- ja alamäkeä. Ongelmia vaikka jaksamisen kanssa, unenlaadun kanssa, stressiä, perheen lisääntymistä., jotka vaikuttavat suoraan töihin. Näiden käsittely tarvii empatiaa.

Niin vaatii, mutta Suomessa oletetaan, että ihmiset hakevat empatiansa muualta kuin työpaikalta.  Suurimmassa osassa työpaikoista ei voi mennä edes työterveyshuollosta hakemaan apua noihin jaksamisasioihin. Jo ihan fyysisten sairauksien vuoksi tarvittavia sairaslomiakin katsotaan kieroon. Sekä työnantaja että työkaverit, jotka joutuvat tekemään sen saikulla olevan työtkin omien töidensä lisäksi. 

Mä olin viimeiset reilut 19 vuotta toissa noin 10-hengen firmassa ja just mietin, miksi meillä toimi kaikki niin hyvin. Suurin syy taisi olla se, että me kaikki työntekijät - toimitusjohtaja mukaanlukien - oltiin aika saman ikäisiä ja myös elämäntilanteet samanlaiset. Jos tarvitsi itselleen iltapäivän vapaaksi vaikka koululaisen vanhempainvarttia varten, niin työakveri tuurasi, koska tiesi, että saa sitten vastaavan tuuraajaan itse, kun omalla lapsella on vasttaavaa. Tai ylipäätään on jotain sellaista menoa, mihin tarvitsee tuuraajaa. Kun kaikille tuli ikää lisää, niin yks kerrallaan sitten alkoi tula näitä iäkkäitä vanhempia, joita piti käydä viemssä vaikka keskellä päivää lääkäriin tms. Ja tuuraaja löytyi , koska tiesi itsekin saavansa vastaavassa tilanteessa tuuraajan. Toisaalta meidän kaikkien työ oli sellaista, että tuuraajan ei tarvinnut tehdä toisen koko iltapäivän hommia oman työnsä lisäksi vaan riitti, että mikäli joku tavoittelee poissa olevaa tai tulee jokin kiireellinen juttu, joka sinänsä kuuluisi hänen hommiinsa, niin tuuraaja hoiti nämä.  Sen sijaan kaiken ei-kiireellisen töistä pois ollut hoiti sitten, kun palasi töihin. Tällainen ei tietenkään toimi kaikilla aloilla, mutta meillä oli ihan normaalia sanoa kissansa just menettäneelle työkaverille, että pidä iltapäivä vapaana ja mä tuuraan sua. Ja koska meillä ei ollut kuukausipalkkausta vaan tulospalkkaus, niin ei ollut väliä, tekeekö työt just tänään vai muutaman päivän päästä pitkän päivä. Tai jos asialla ei ollut kiire, niin vaikka viikonloppuna. Luonnollisestikaan mitään ylityökorvauksia ei maksettu, jos tänään oli pois ja huomenna teki 16-tuntisen työpäivän. 

Samanikäisyydestä tosin meinasi muodostua ongelma, kun 10 vuotta sitten ruvettiin miettimään, laittaako firma pillit pussiin sitten, kun aika lyhyessä ajassa ollaan kaikki valuttu eläkkeelle. Vai mitä tehdään. Joten alettiin palkata nuorempaa porukkaa. Jokaisen eläkkeelle lähteneen tilalle sellainen, jolla on vähintään 20 vuotta elekäikään. Nuoremmilla on nyt niitä elämän hankaluuksia, mitä meillä muilla oli 20 vuotta sitten, mutta me vanhat käävät ymmärretään ne, koska ollaan aikoinaan oltu itsekin siinä tilanteessa. Firma on ollut pystyssä jo yli 30 vuotta ja sinä aikana kasvanut kolmen hengen firmasta vähän isommaksi. Vain yksi työntekjä on vaihtanut työpaikkaa ja sekin aikana, jolloin etätyömahdollisuuksia ei juurikaan vielä ollut ja hän muutti kauas Helsingistä. Yksi työntekijä valitettavasti kuoli yllättäen vapaa-ajalla sattuneessa tapaturmassa ja loput firmasta lähteneistä ovat jääneet eläkkeelle. Voisi siis sanoa, että siinä firmassa on välittämisen kulttuuri. Ja niin hyvältä kuin välittämisen kulttuuri työpaikalla tuntuukin, se on myös haaste rekrytoinnissa. Ei riitä, että hakija on pätevä hommaan vaan hänen pitää olla myös sopiva tähän työyhteisöön. Ei voi palkata sellaista, joka haluaa lisää liksaa siitä, että tuuraa työkaveriaan. 

Kyllä mä susta välitän a bimp🤗

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Suomessa johtajien ajatus on,  että tulos tai ulos.  Siinä ei paljon työntekijöiden huolet johtoporrasta kiinnosta. 

Tämä on surullista, että työntekijää ei kuunnella. Kaikilla meillä on elämässä murheita, ylä- ja alamäkeä. Ongelmia vaikka jaksamisen kanssa, unenlaadun kanssa, stressiä, perheen lisääntymistä., jotka vaikuttavat suoraan töihin. Näiden käsittely tarvii empatiaa.

Niin vaatii, mutta Suomessa oletetaan, että ihmiset hakevat empatiansa muualta kuin työpaikalta.  Suurimmassa osassa työpaikoista ei voi mennä edes työterveyshuollosta hakemaan apua noihin jaksamisasioihin. Jo ihan fyysisten sairauksien vuoksi tarvittavia sairaslomiakin katsotaan kieroon. Sekä työnantaja että työkaverit, jotka joutuvat tekemään sen saikulla olevan työtkin omien töidensä lisäksi. 

Mä olin viimeiset reilut 19 vuotta toissa noin 10-hengen firmassa ja just mietin, miksi meillä toimi kaikki niin hyvin. Suurin syy taisi olla se, että me kaikki työntekijät - toimitusjohtaja mukaanlukien - oltiin aika saman ikäisiä ja myös elämäntilanteet samanlaiset. Jos tarvitsi itselleen iltapäivän vapaaksi vaikka koululaisen vanhempainvarttia varten, niin työakveri tuurasi, koska tiesi, että saa sitten vastaavan tuuraajaan itse, kun omalla lapsella on vasttaavaa. Tai ylipäätään on jotain sellaista menoa, mihin tarvitsee tuuraajaa. Kun kaikille tuli ikää lisää, niin yks kerrallaan sitten alkoi tula näitä iäkkäitä vanhempia, joita piti käydä viemssä vaikka keskellä päivää lääkäriin tms. Ja tuuraaja löytyi , koska tiesi itsekin saavansa vastaavassa tilanteessa tuuraajan. Toisaalta meidän kaikkien työ oli sellaista, että tuuraajan ei tarvinnut tehdä toisen koko iltapäivän hommia oman työnsä lisäksi vaan riitti, että mikäli joku tavoittelee poissa olevaa tai tulee jokin kiireellinen juttu, joka sinänsä kuuluisi hänen hommiinsa, niin tuuraaja hoiti nämä.  Sen sijaan kaiken ei-kiireellisen töistä pois ollut hoiti sitten, kun palasi töihin. Tällainen ei tietenkään toimi kaikilla aloilla, mutta meillä oli ihan normaalia sanoa kissansa just menettäneelle työkaverille, että pidä iltapäivä vapaana ja mä tuuraan sua. Ja koska meillä ei ollut kuukausipalkkausta vaan tulospalkkaus, niin ei ollut väliä, tekeekö työt just tänään vai muutaman päivän päästä pitkän päivä. Tai jos asialla ei ollut kiire, niin vaikka viikonloppuna. Luonnollisestikaan mitään ylityökorvauksia ei maksettu, jos tänään oli pois ja huomenna teki 16-tuntisen työpäivän. 

Samanikäisyydestä tosin meinasi muodostua ongelma, kun 10 vuotta sitten ruvettiin miettimään, laittaako firma pillit pussiin sitten, kun aika lyhyessä ajassa ollaan kaikki valuttu eläkkeelle. Vai mitä tehdään. Joten alettiin palkata nuorempaa porukkaa. Jokaisen eläkkeelle lähteneen tilalle sellainen, jolla on vähintään 20 vuotta elekäikään. Nuoremmilla on nyt niitä elämän hankaluuksia, mitä meillä muilla oli 20 vuotta sitten, mutta me vanhat käävät ymmärretään ne, koska ollaan aikoinaan oltu itsekin siinä tilanteessa. Firma on ollut pystyssä jo yli 30 vuotta ja sinä aikana kasvanut kolmen hengen firmasta vähän isommaksi. Vain yksi työntekjä on vaihtanut työpaikkaa ja sekin aikana, jolloin etätyömahdollisuuksia ei juurikaan vielä ollut ja hän muutti kauas Helsingistä. Yksi työntekijä valitettavasti kuoli yllättäen vapaa-ajalla sattuneessa tapaturmassa ja loput firmasta lähteneistä ovat jääneet eläkkeelle. Voisi siis sanoa, että siinä firmassa on välittämisen kulttuuri. Ja niin hyvältä kuin välittämisen kulttuuri työpaikalla tuntuukin, se on myös haaste rekrytoinnissa. Ei riitä, että hakija on pätevä hommaan vaan hänen pitää olla myös sopiva tähän työyhteisöön. Ei voi palkata sellaista, joka haluaa lisää liksaa siitä, että tuuraa työkaveriaan. 

Vaikuttaa erittäin hyvältä työyhteisöltä. Noin se pitäisi olla. Valitettavan harvassa työyhteisössä noin hoidetaan asiat. Tuo vaatii juuri empatiakykyä ja ymmärrystä elämäntilanteiden haasteiden päälle. Jos työpaikassa on rento ja välittävä ilmapiiri niin sitten asiat on hyvin. Henkilöt sitoutuvat työnantajaan ja työ on tehokasta. Vaihtuvuutta ei sitten henkilöstössä ole. Win-win.