Lue keskustelun säännöt.
Keskustelua rahasta. Olisin kaivannut ennakkoperintöä tai lainaa vanhemmiltani noin 25 vuotiaana, mutta en saanut
26.04.2026 |
Pyysin, mutta vanhempani eivät olleet tarpeeksi luottavaisia eivätkä yrittäjähenkisiä. Kyse oli 50 000 mk:sta. Pitivät minua jopa röyhkeänä, kun pyysin "valmista" heiltä. No, enpä saanut valmista alkua heiltä muutenkaan, mutta ei se haittaa enää.
Olisin aloittanut yritystoiminnan ja osakkaiksi olisin voinut ottaa myös vanhempani siihen asti, kun he olisivat saaneet varansa takaisin. Se olisi silloin muuttanut elämäni suunnan. Olisin päässyt vaurastumisen alkuun. Tuttuni aloitti yrityksen, mitä olin suunnitellut, toimii edelleen, on laajentanut ja menestynyt. Liiketilat parhaalla sijainnilla, joiden vuokraamiseen olisin tarvinnut varoja, menivät siis hänelle, kun en reagoinut riittävän nopeasti.
Minusta ei siis tullut ilman alkupääomaa yrittäjää, kun rohkeuteni ei riittänyt lainanottoon vierailta, mutta kouluttauduin eteenpäin ja olin ahkera palkkatöissä. En ottanut opintolainaa, kun elätin itseni opiskelijana. Opiskelinhan aina omin varoin, tehden samalla matalapalkkaista työtä, kun vanhempanikaan eivät tukeneet taloudellisesti.
Olen ansainnut sijoituksillani työni ohessa. Aloitin sijoittamisen 18-vuotiaana hankkimalla puhelinosakkeen, niinkuin moni muukin siihen aikaan, mutta minä vain olin silloin köyhä opiskelija, joka tahtoi pienentää juoksevia kulujaan omistamalla vuokraamisen sijaan, niinpä laitoin säästöni osakkeeseen. Puhelinlaskuni madaltui, kun ostin. Moni vain ei innostunut ostamaan pörssiosakkeita. Puhelinyhtiönikin listautui myöhemmin pörssiin. En ole tavoitellut nopeaa mielihyvää. Minulla on ollut aikaa odottaa, että raha tienaa puolestani.
Sain perintöni noin 50 vuotiaana ja sijoitin nekin. Jos olisin saanut varallisuuden haltuuni nuorempana, olisi se ehtinyt tuottaa enemmän, kuin vanhempieni säästötilillä. En tavoitellut nuorenakaan rikastumista kulutusmahdollisuuksien vuoksi, vaan vapauden, jonka varallisuus tuo. Kun on varaa, voi sanoa mielipitensä avoimemmin, kun ei tarvitse pelätä heti toimeentulonsa menettämistä. Olen muutaman kerran irtisanoutunut töistä. Nykyisessä työssänikin sanon sanottavani ääneen ilman pelkoa ja viivyn niin kauan kuin viihdyn, saan mielenkiintoisia tehtäviä ja kehityn.
Olen joskus tehnyt kokeiluja taloudellisesti holtittomien tuttavieni kanssa. Esim. maksan heille ruokakasseja, niin mihin he sen jälkeen laittavat varojaan? Maksavatko kulutusluottojaan pois? Ei, vaan jatkavat kohti luottotietojen menetystä. Sama meno on jatkunut, joten olen jättänyt heidät oman onnensa varaan. Toista kertaa en auta ihmisiä, jotka eivät kanna vastuuta taloudenpidostaan itse. Olen myös antanut pientä käteislainaa ja pyytänyt maksamaan kuukauden kuluttua takaisin ja jos on maksanut ja pyytänyt lainaa taas, olen lainannut rahan uudestaan ja taas uudestaan, mutta sitten yhtenä päivänä olenkin todennut, että en enää lainaa uudestaan, kun on omia tarpeita rahalle. Ilman korkoa nämä ja eivät he ymmärrä, että minulla on varallisuutta eli ei varsinaista tarvetta lainaamalleni rahalle.
Minua kiinnostaa ihmisluonne ja siinä turvallisuuden ja turvattomuuden tunne. En tahdo luoda turvattomuutta, mutta en myöskään ymmärrä, miten luottavaisesti jotkut tuhlaavat viimeiset senttinsäkin tietämättä mistä seuraava ruoka-annos ja katto pään päälle tulevat. En aina ymmärrä, että miksi osalla ihmisistä on riippuvuuksia ja toiset vain tavoittelevat turvaa ja vapautta Miten joillakin ei jää säästöön. Miten joillain ei ole läheisiä pelastamassa pulasta ja silti uskaltavat kuluttaa kaiken. Miten jotkut vain kokevat, että on selvittävä viimeiseen asti yksin.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Olin nuori ja olisin tarvinnut vanhemmiltani ainakin henkistä tsemppiä. Mielestäni he, jos kukaan, tunsivat minut ja tiesivät, että en esim. ostaisi nuorena velaksi Bemaria, vaan aina olin säästänyt ja tehnyt töitä. Heidänkin laina olisi ollut turvassa yrityksessäni ja liiketilan olisi voinut myös myydä, sillä se on edelleen parhaalla sijainnilla. Vanhempani olivat unelmoineet yrittäjyydestä itsekin, mutta eivät lopulta toteuttaneet sitä eläissään.
Harkitsivat mukaan lähtemistä. En moiti. Asiat menivät näin.
ap
Oliko heillä tuo summa helposti irrotettavissa? Monella on omaisuutta, mutta mikään ei loju nurkissa odottamassa, että joku tulisi pyytämään vippiä.
Onko sinulla sisaruksia, joita pitäisi huomioida tasapuolisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Melkoista paskaa taas
Mikä tässä nyt ärsyttää?
Vanhemmat ovat oman aikansa lapsia. He eivät olleet yrittäjiä, eivätkä ehkä tajunneet lainkaan yritysideaasi. Ehkä he halusivat, että opiskelet hyvän ammatin ja menet palkkatöihin. Että et ota kohtuutonta riskiä.
porvoolaista menneisyyden itkemistä
Enpä olisi minäkään saanut. Enkä saanut oikein muutenkaan rahaa. Muutto omaan kämppään heti 18 vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nähnyt eron, miten varakas henkilö on tukenut omia lapsiaan niin rahallisesti kuin henkisestikin. Kyllä siinä menestys on taattu ihan eri tavalla, kuin että jätetään lapset pärjäämään täysin omillaan. En sano, ettei jotkut pärjää hyvin näinkin, mutta kyllä näillä vanhempiensa tuen saaneilla on ihan erilainen lähtöasetelma elämään, joten olen sitä mieltä, että jos vanhemmat pystyvät avittamaan nuorta jälkikasvuaan jotenkin, se on varmasti hyödyksi heille jatkossa. Tukemisen täytyy vaan olla fiksua niin, ettei se vähennä nuoren omaa yritteliäisyyttä. Itse olisin kaivannut hyviä neuvoja saarnaamisen sijasta.
Moni sijoittaa vaikka ei olisi suvussa ketään joilta kinuta perintöä. Kovalla työllä itse ansaittu raha on kasvattanut sinua ihmisenä enemmän kuin vippi. Aina on niitä jotka valitsevat elää kädestä suuhun ja on ihan ok pitää sellaiset ihmiset pois kaveripiiristä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvitelmani ei ole erikoinen. Silloinen opiskelukaverini perusti yrityksen. Hän sai vanhemmiltaan lainaa ja osti ko liiketilan. Olisin minäkin saanut sen toimimaan, mutta en tiedä olisinko jo myynyt toimivan yrityksen vai jatkanut, niinkuin opiskelukaverini tekee. Olen käynyt asiakkaana hänellä ja suositellut tuttavilleni myös.
Sain muuta sisältöä elämääni. Minua kiinnostaa tässä lähinnä ihmisyksilöiden suunnitelmat, tavoitteet ja toteutukset.
ap
Tämä on varmasti monelle vanhemmalle ajankohtainen pohdinta. Omassa ystäväpiirissä on monia, jotka ovat lahjoittaneet lapsilleen aina sen verottomasti mahdollisen summan, joka on sijoitettu. Kun lapsi tulee täysi-ikäiseksi, hän huomaa, että onkin yllättäen varakas. Miten tämä vaikuttaa?
Miten sinuun olisi vaikuttanut, jos vanhempasi olisivat sijoittaneet yritykseesi? Olisit varmasti ollut iloinen ja onnellinen, mutta olisitko kehittänyt omaa kykyäsi olla itsenäinen? Entä jos firmasi olisikin mennyt huonosti? Olisitko reipastunut vai kokenut ikuista syyllisyyttä vanhempiesi rahojen hassaamisesta? Onko itsetunnollesi ollut hyvä asia, että olet joutunut hankkimaan rahasi itse?
Kun itsellä on mistä ottaa, lasta on helppo auttaa. Onko se lopulta karhunpalvelus?
Sillä verottomalla, sijoitettunakaan, ei 18v ole vielä varakas. Sen verran kasassa että pärjännee opiskelut ilman lainaa, mikä tietysti on etu sekin. Äkkiä loppuu jos tuhlaamaan alkaa.
Oma lapseni on tiennyt rahastostaan aina. Niistä on koko ajan puhuttu pahanpäivänvarana ja opiskelurahana. 15v kanssa puhuttu sijoituskohteistakin. Vielä ovat tallella, lapsi on pian 19v lukiolainen. Niin kauan maksan sinne lisää kun kotona asuu/armeijassa, katsotaan siten uudelleen kun omilleen muuttaa, mikä on jörkevin tapa olla avuksi.
Summa oli heillä säästynyt sen jälkeen kun asuntovelka oli maksettu. Kovalla työllä ansaittua rahaa, mutta niin oli minunkin varat. Tarjosin myös mahdollisuutta vaikka pienimuotoiseenkin kanssayrittäjyyteen. Eläke odotti heitä alle 10 v päässä ja heitä ei kiinnostanut. Ajattelivat eläkevuosiaan, että käyttävät sitten säästönsä. Käyttivät, mutta edelleen jäi myös säästöön ja niin heidän säästöt vain karttuivat perinnönjakoon asti. Onneksi sain puhuttua sen verran, että perintö oli siinä kunnossa, että oli helppo ottaa vastaan = helppo maksaa perintöverot ym.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Korjaan. Olin tarvinnut rahaa liiketilojen ostamiseen en vuokraamiseen siis. Olin opiskellut yrityksen perustamista ja suunnitelmat olivat valmiina. Laskin, että tilat olisi parasta omistaa, jotta alusta asti yritys toimisi hyvin. En tahtonut ottaa riskiä hyvän sijainnin menettämisestä.
ap
Olisit vuokrannut toimitilat ensin ja ostanut ne sitten, kun ne olisi tullut myyntiin. Aloittavan yrityksen on ihan hullua sitoa pääoma omaisuuteen kiinni.
Mun mielestä mun vanhempi saa reissata joka pennin jenin mitä omistaa. Elää elämäänsä. Loppuisi lantio jokaiselle 25 olisi rahaa 50 000 mk antanut.
Sä olisit saanut yrityslainan hyvillä papereilla. Et tehnyt ja hävisit sen sijoituksen.
Melkoista paskaa taas