Lue keskustelun säännöt.
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1
26.04.2026 |
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3. Keskustelu on poistettu.
Mikä tekee tästä aiheesta maailman sensuroidumman?
Kommentit (12040)
Vierailija kirjoitti:
Kieltolista:
Maallisen musiikin kuuntelu
Ehkäisy
Esiaviolliset suhteet
Seksi muuten paitsi avioparin välillä
Konsertit (paitsi ehkä klassinen), teatteri, ooppera, baletti jne
Meikkaus
Hiusten värjäys
Kynsilakka
Korvakorut
Tv:n omistaminen ja sen katselu
Festarit, baarit
Tatuoinnit
Tekokynnet, ripsienpidennykset
Seuroista poisjäänti ilman syytä
Ry:n työvuorojen välttely
Mitä muuta?
Ketä sinä haluaisit noin kieltää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltolista:
Maallisen musiikin kuuntelu
Ehkäisy
Esiaviolliset suhteet
Seksi muuten paitsi avioparin välillä
Konsertit (paitsi ehkä klassinen), teatteri, ooppera, baletti jne
Meikkaus
Hiusten värjäys
Kynsilakka
Korvakorut
Tv:n omistaminen ja sen katselu
Festarit, baarit
Tatuoinnit
Tekokynnet, ripsienpidennykset
Seuroista poisjäänti ilman syytä
Ry:n työvuorojen välttely
Mitä muuta?Ketä sinä haluaisit noin kieltää?
SRK:n kieltolista.
Vanhoillislestadiolaisia kuvataan usein ihmisinä, joille joku muu sanelee pitkän listan kieltoja ja määräyksiä. Asiaa katsotaan kuitenkin aivan väärästä näkökulmasta.
Uskovaisen elämää ei ohjaa ensisijaisesti kieltolista, vaan usko, Raamatun sana ja halu säilyttää hyvä omatunto Jumalan edessä. Kyse ei ole siitä, että joku ulkopuolinen määräisi, mitä saa tehdä ja mitä ei. Kyse on siitä, että ihminen haluaa itse elää uskonsa mukaisesti ja varjella sitä, mikä on hänelle kaikkein arvokkainta.
Kaikkea, mitä maailmassa voi tehdä, ei tarvitse tehdä. Kaikki mahdollinen ei myöskään ole uskovaiselle hyväksi tai rakenna hänen uskonelämäänsä.
On myös tärkeää ymmärtää, etteivät kaikki luetellut asiat ole samanlaisia. Osa liittyy suoraan Raamatun opetuksiin, osa kristilliseen elämäntapaan ja osa henkilökohtaisiin omantunnon ratkaisuihin.
Uskonelämä ei ole luettelo ulkopuolelta määrättyjä kieltoja, vaan halua seurata Jeesusta ja elää hänen opetustensa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauska kun täällä tosiaan näkee ketkä ei ole kasvanut vl-yhteisössä, vaikka sanoisivat olevansa vl… ei olisi tullut kuuloonkaan käyttää viinilaseja.
Ei missään nimessä mitään viinilaseja. Vähän sama, kuin lasten lakupiiput aikoinaan, molemmissa leikitään tekevän jotain muuta.
Sitä voi olla vaikea hahmottaa, miten ”maailmakielteinen” tää yhteisö on ollut. Ihan etelästä pohjoseen. Monien mielestä esim. lapset ei ois saanu harrastaa vaikka jääkiekkoa jne. Telkkaria ei ois saanu olla kodeissa ollenkaan, ”ei ole uskovaisen kodin huonekalu”. Yms.
Kilpaurheilu ei edelleenkään ole sallittu, mikä rajoittaa vaikkapa jääkiekkoharrastusta.
Tunnen monia vl-perheitä, joissa nykyään lapset harrastaa ihan urheiluseuroissa fudista/lätkää jne. Osa näiden perheiden vanhemmista on myös avoimesti sanoneet, että ovat vähän katkeria kun eivät ite saaneet lapsena harrastaa vaikka ois halunnu. Toisaalta ollu myös osittain varmasti raha-kysymys, ei tollaset harrastusmaksut kymmenlapsisessa perheessä mikään pieni summa ole, kaikki ei kuitenkaan ole mitenkään erityisen varakkaita. Mutta joo, siis ei edes noita lasten harrastuksia ole kunnolla hyväksytty.
Tässä keskustelussa on kyllä vl-ihmiset sanoneet, ettei kilpaurheilua harrasteta. Ei ole menneisyyttä.
Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä tiukempaa. Etelässä on vl-piireissä kaikin tavoin rennompaa.
Olen Lapissa kasvanut eikä kylässä eikä lähikylissä ollut veeälliä. Kuulin kyllä juttuja liikkeestä, mutta vasta kun muutin Ouluun, huomasin ,miten liikee vaikuttaa ja on vaikuttanut ihmisten elämään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauska kun täällä tosiaan näkee ketkä ei ole kasvanut vl-yhteisössä, vaikka sanoisivat olevansa vl… ei olisi tullut kuuloonkaan käyttää viinilaseja.
Ei missään nimessä mitään viinilaseja. Vähän sama, kuin lasten lakupiiput aikoinaan, molemmissa leikitään tekevän jotain muuta.
Sitä voi olla vaikea hahmottaa, miten ”maailmakielteinen” tää yhteisö on ollut. Ihan etelästä pohjoseen. Monien mielestä esim. lapset ei ois saanu harrastaa vaikka jääkiekkoa jne. Telkkaria ei ois saanu olla kodeissa ollenkaan, ”ei ole uskovaisen kodin huonekalu”. Yms.
Kilpaurheilu ei edelleenkään ole sallittu, mikä rajoittaa vaikkapa jääkiekkoharrastusta.
Tunnen monia vl-perheitä, joissa nykyään lapset harrastaa ihan urheiluseuroissa fudista/lätkää jne. Osa näiden perheiden vanhemmista on myös avoimesti sanoneet, että ovat vähän katkeria kun eivät ite saaneet lapsena harrastaa vaikka ois halunnu. Toisaalta ollu myös osittain varmasti raha-kysymys, ei tollaset harrastusmaksut kymmenlapsisessa perheessä mikään pieni summa ole, kaikki ei kuitenkaan ole mitenkään erityisen varakkaita. Mutta joo, siis ei edes noita lasten harrastuksia ole kunnolla hyväksytty.
Tässä keskustelussa on kyllä vl-ihmiset sanoneet, ettei kilpaurheilua harrasteta. Ei ole menneisyyttä.
Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä tiukempaa. Etelässä on vl-piireissä kaikin tavoin rennompaa.
Olen Lapissa kasvanut eikä kylässä eikä lähikylissä ollut veeälliä. Kuulin kyllä juttuja liikkeestä, mutta vasta kun muutin Ouluun, huomasin ,miten liikee vaikuttaa ja on vaikuttanut ihmisten elämään
Minä en ole asunut lapissa. Seitsemällä eri paikkakunnalla välillä Turku-Oulu olen asunut. Seurameininki ja ”talostelu” oli minusta kaikkialla samanlaista. Ehkä ihan pikkupaikkakunnalla läheisempää, kun kaikki tunsivat toisensa niin hyvin.
Millaisia asioita sinä huomasit Oulussa, kiinnostaa kuulla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhoillislestadiolaisia kuvataan usein ihmisinä, joille joku muu sanelee pitkän listan kieltoja ja määräyksiä. Asiaa katsotaan kuitenkin aivan väärästä näkökulmasta.
Uskovaisen elämää ei ohjaa ensisijaisesti kieltolista, vaan usko, Raamatun sana ja halu säilyttää hyvä omatunto Jumalan edessä. Kyse ei ole siitä, että joku ulkopuolinen määräisi, mitä saa tehdä ja mitä ei. Kyse on siitä, että ihminen haluaa itse elää uskonsa mukaisesti ja varjella sitä, mikä on hänelle kaikkein arvokkainta.
Kaikkea, mitä maailmassa voi tehdä, ei tarvitse tehdä. Kaikki mahdollinen ei myöskään ole uskovaiselle hyväksi tai rakenna hänen uskonelämäänsä.
On myös tärkeää ymmärtää, etteivät kaikki luetellut asiat ole samanlaisia. Osa liittyy suoraan Raamatun opetuksiin, osa kristilliseen elämäntapaan ja osa henkilökohtaisiin omantunnon ratkaisuihin.
Uskonelämä ei ole luettelo ulkopuolelta määrättyjä kieltoja, vaan halua seurata Jeesusta ja elää hänen opetustensa mukaan.
Kaikki haluavat noudattaa samoja kieltoja ? Älä viitsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauska kun täällä tosiaan näkee ketkä ei ole kasvanut vl-yhteisössä, vaikka sanoisivat olevansa vl… ei olisi tullut kuuloonkaan käyttää viinilaseja.
Ei missään nimessä mitään viinilaseja. Vähän sama, kuin lasten lakupiiput aikoinaan, molemmissa leikitään tekevän jotain muuta.
Sitä voi olla vaikea hahmottaa, miten ”maailmakielteinen” tää yhteisö on ollut. Ihan etelästä pohjoseen. Monien mielestä esim. lapset ei ois saanu harrastaa vaikka jääkiekkoa jne. Telkkaria ei ois saanu olla kodeissa ollenkaan, ”ei ole uskovaisen kodin huonekalu”. Yms.
Kilpaurheilu ei edelleenkään ole sallittu, mikä rajoittaa vaikkapa jääkiekkoharrastusta.
Tunnen monia vl-perheitä, joissa nykyään lapset harrastaa ihan urheiluseuroissa fudista/lätkää jne. Osa näiden perheiden vanhemmista on myös avoimesti sanoneet, että ovat vähän katkeria kun eivät ite saaneet lapsena harrastaa vaikka ois halunnu. Toisaalta ollu myös osittain varmasti raha-kysymys, ei tollaset harrastusmaksut kymmenlapsisessa perheessä mikään pieni summa ole, kaikki ei kuitenkaan ole mitenkään erityisen varakkaita. Mutta joo, siis ei edes noita lasten harrastuksia ole kunnolla hyväksytty.
Tässä keskustelussa on kyllä vl-ihmiset sanoneet, ettei kilpaurheilua harrasteta. Ei ole menneisyyttä.
Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä tiukempaa. Etelässä on vl-piireissä kaikin tavoin rennompaa.
Olen Lapissa kasvanut eikä kylässä eikä lähikylissä ollut veeälliä. Kuulin kyllä juttuja liikkeestä, mutta vasta kun muutin Ouluun, huomasin ,miten liikee vaikuttaa ja on vaikuttanut ihmisten elämään
Minä en ole asunut lapissa. Seitsemällä eri paikkakunnalla välillä Turku-Oulu olen asunut. Seurameininki ja ”talostelu” oli minusta kaikkialla samanlaista. Ehkä ihan pikkupaikkakunnalla läheisempää, kun kaikki tunsivat toisensa niin hyvin.
Millaisia asioita sinä huomasit Oulussa, kiinnostaa kuulla :)
Tiedät kyllä miten liike vaikuttaa ihmisen elämään 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauska kun täällä tosiaan näkee ketkä ei ole kasvanut vl-yhteisössä, vaikka sanoisivat olevansa vl… ei olisi tullut kuuloonkaan käyttää viinilaseja.
Ei missään nimessä mitään viinilaseja. Vähän sama, kuin lasten lakupiiput aikoinaan, molemmissa leikitään tekevän jotain muuta.
Sitä voi olla vaikea hahmottaa, miten ”maailmakielteinen” tää yhteisö on ollut. Ihan etelästä pohjoseen. Monien mielestä esim. lapset ei ois saanu harrastaa vaikka jääkiekkoa jne. Telkkaria ei ois saanu olla kodeissa ollenkaan, ”ei ole uskovaisen kodin huonekalu”. Yms.
Kilpaurheilu ei edelleenkään ole sallittu, mikä rajoittaa vaikkapa jääkiekkoharrastusta.
Tunnen monia vl-perheitä, joissa nykyään lapset harrastaa ihan urheiluseuroissa fudista/lätkää jne. Osa näiden perheiden vanhemmista on myös avoimesti sanoneet, että ovat vähän katkeria kun eivät ite saaneet lapsena harrastaa vaikka ois halunnu. Toisaalta ollu myös osittain varmasti raha-kysymys, ei tollaset harrastusmaksut kymmenlapsisessa perheessä mikään pieni summa ole, kaikki ei kuitenkaan ole mitenkään erityisen varakkaita. Mutta joo, siis ei edes noita lasten harrastuksia ole kunnolla hyväksytty.
Tässä keskustelussa on kyllä vl-ihmiset sanoneet, ettei kilpaurheilua harrasteta. Ei ole menneisyyttä.
Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä tiukempaa. Etelässä on vl-piireissä kaikin tavoin rennompaa.
Olen Lapissa kasvanut eikä kylässä eikä lähikylissä ollut veeälliä. Kuulin kyllä juttuja liikkeestä, mutta vasta kun muutin Ouluun, huomasin ,miten liikee vaikuttaa ja on vaikuttanut ihmisten elämään
Minä en ole asunut lapissa. Seitsemällä eri paikkakunnalla välillä Turku-Oulu olen asunut. Seurameininki ja ”talostelu” oli minusta kaikkialla samanlaista. Ehkä ihan pikkupaikkakunnalla läheisempää, kun kaikki tunsivat toisensa niin hyvin.
Millaisia asioita sinä huomasit Oulussa, kiinnostaa kuulla :)
Tiedät kyllä miten liike vaikuttaa ihmisen elämään 😉
Et siis osaa kertoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhoillislestadiolaisia kuvataan usein ihmisinä, joille joku muu sanelee pitkän listan kieltoja ja määräyksiä. Asiaa katsotaan kuitenkin aivan väärästä näkökulmasta.
Uskovaisen elämää ei ohjaa ensisijaisesti kieltolista, vaan usko, Raamatun sana ja halu säilyttää hyvä omatunto Jumalan edessä. Kyse ei ole siitä, että joku ulkopuolinen määräisi, mitä saa tehdä ja mitä ei. Kyse on siitä, että ihminen haluaa itse elää uskonsa mukaisesti ja varjella sitä, mikä on hänelle kaikkein arvokkainta.
Kaikkea, mitä maailmassa voi tehdä, ei tarvitse tehdä. Kaikki mahdollinen ei myöskään ole uskovaiselle hyväksi tai rakenna hänen uskonelämäänsä.
On myös tärkeää ymmärtää, etteivät kaikki luetellut asiat ole samanlaisia. Osa liittyy suoraan Raamatun opetuksiin, osa kristilliseen elämäntapaan ja osa henkilökohtaisiin omantunnon ratkaisuihin.
Uskonelämä ei ole luettelo ulkopuolelta määrättyjä kieltoja, vaan halua seurata Jeesusta ja elää hänen opetustensa mukaan.
Kaikki haluavat noudattaa samoja kieltoja ? Älä viitsi
En minä ole väittänyt, että kaikki haluavat noudattaa samoja elämäntapavalintoja tai että jokainen yksittäinen käytäntö olisi kaikille samanlainen. Pointtini on aivan toinen: uskovaisen elämä ei perustu siihen, että joku ulkopuolinen pakottaa noudattamaan kieltolistaa. Uskovainen on vapaa eikä elä määräysten alla, vaan haluaa itse suojella uskoaan, kalleinta aarrettaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauska kun täällä tosiaan näkee ketkä ei ole kasvanut vl-yhteisössä, vaikka sanoisivat olevansa vl… ei olisi tullut kuuloonkaan käyttää viinilaseja.
Ei missään nimessä mitään viinilaseja. Vähän sama, kuin lasten lakupiiput aikoinaan, molemmissa leikitään tekevän jotain muuta.
Sitä voi olla vaikea hahmottaa, miten ”maailmakielteinen” tää yhteisö on ollut. Ihan etelästä pohjoseen. Monien mielestä esim. lapset ei ois saanu harrastaa vaikka jääkiekkoa jne. Telkkaria ei ois saanu olla kodeissa ollenkaan, ”ei ole uskovaisen kodin huonekalu”. Yms.
Kilpaurheilu ei edelleenkään ole sallittu, mikä rajoittaa vaikkapa jääkiekkoharrastusta.
Tunnen monia vl-perheitä, joissa nykyään lapset harrastaa ihan urheiluseuroissa fudista/lätkää jne. Osa näiden perheiden vanhemmista on myös avoimesti sanoneet, että ovat vähän katkeria kun eivät ite saaneet lapsena harrastaa vaikka ois halunnu. Toisaalta ollu myös osittain varmasti raha-kysymys, ei tollaset harrastusmaksut kymmenlapsisessa perheessä mikään pieni summa ole, kaikki ei kuitenkaan ole mitenkään erityisen varakkaita. Mutta joo, siis ei edes noita lasten harrastuksia ole kunnolla hyväksytty.
Tässä keskustelussa on kyllä vl-ihmiset sanoneet, ettei kilpaurheilua harrasteta. Ei ole menneisyyttä.
Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä tiukempaa. Etelässä on vl-piireissä kaikin tavoin rennompaa.
Olen Lapissa kasvanut eikä kylässä eikä lähikylissä ollut veeälliä. Kuulin kyllä juttuja liikkeestä, mutta vasta kun muutin Ouluun, huomasin ,miten liikee vaikuttaa ja on vaikuttanut ihmisten elämään
Minä en ole asunut lapissa. Seitsemällä eri paikkakunnalla välillä Turku-Oulu olen asunut. Seurameininki ja ”talostelu” oli minusta kaikkialla samanlaista. Ehkä ihan pikkupaikkakunnalla läheisempää, kun kaikki tunsivat toisensa niin hyvin.
Millaisia asioita sinä huomasit Oulussa, kiinnostaa kuulla :)
Tiedät kyllä miten liike vaikuttaa ihmisen elämään 😉
Juurihan sanoin että minulla ei ole havaintoja eroista paikkakuntien välillä.
Kysyin siksi, kun sinä kerroit huomanneesi :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhoillislestadiolaisia kuvataan usein ihmisinä, joille joku muu sanelee pitkän listan kieltoja ja määräyksiä. Asiaa katsotaan kuitenkin aivan väärästä näkökulmasta.
Uskovaisen elämää ei ohjaa ensisijaisesti kieltolista, vaan usko, Raamatun sana ja halu säilyttää hyvä omatunto Jumalan edessä. Kyse ei ole siitä, että joku ulkopuolinen määräisi, mitä saa tehdä ja mitä ei. Kyse on siitä, että ihminen haluaa itse elää uskonsa mukaisesti ja varjella sitä, mikä on hänelle kaikkein arvokkainta.
Kaikkea, mitä maailmassa voi tehdä, ei tarvitse tehdä. Kaikki mahdollinen ei myöskään ole uskovaiselle hyväksi tai rakenna hänen uskonelämäänsä.
On myös tärkeää ymmärtää, etteivät kaikki luetellut asiat ole samanlaisia. Osa liittyy suoraan Raamatun opetuksiin, osa kristilliseen elämäntapaan ja osa henkilökohtaisiin omantunnon ratkaisuihin.
Uskonelämä ei ole luettelo ulkopuolelta määrättyjä kieltoja, vaan halua seurata Jeesusta ja elää hänen opetustensa mukaan.
Kaikki haluavat noudattaa samoja kieltoja ? Älä viitsi
En minä ole väittänyt, että kaikki haluavat noudattaa samoja elämäntapavalintoja tai että jokainen yksittäinen käytäntö olisi kaikille samanlainen. Pointtini on aivan toinen: uskovaisen elämä ei perustu siihen, että joku ulkopuolinen pakottaa noudattamaan kieltolistaa. Uskovainen on vapaa eikä elä määräysten alla, vaan haluaa itse suojella uskoaan, kalleinta aarrettaan.
Kyllä yhteisö pakottaa ihmiset noudattamaan myös kieltoja, joissa yksilö ei näe mitään järkeä. Jos haluaa kuulua porukkaan. Yhteisössä istuu niin syvällä oppi, ettei seurakunnan (yhteisön) näkemyksiä saa kyseenalaistaa. Vaikka ymmärtäisi oleelliset asiat oikein, on silti helpompi vaan elää yhteisön muotin mukaan kuin kohdata muiden epäilyt, juoruilut, onko se nyt uskovainen jne. Sen takia osa porukasta elää ”salaa” omalla tavallaan, ulospäin niin kuin yhteisö opettaa. Vaikka pitäisi aidosti pystyä elämään omantunnon vapaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhoillislestadiolaisia kuvataan usein ihmisinä, joille joku muu sanelee pitkän listan kieltoja ja määräyksiä. Asiaa katsotaan kuitenkin aivan väärästä näkökulmasta.
Uskovaisen elämää ei ohjaa ensisijaisesti kieltolista, vaan usko, Raamatun sana ja halu säilyttää hyvä omatunto Jumalan edessä. Kyse ei ole siitä, että joku ulkopuolinen määräisi, mitä saa tehdä ja mitä ei. Kyse on siitä, että ihminen haluaa itse elää uskonsa mukaisesti ja varjella sitä, mikä on hänelle kaikkein arvokkainta.
Kaikkea, mitä maailmassa voi tehdä, ei tarvitse tehdä. Kaikki mahdollinen ei myöskään ole uskovaiselle hyväksi tai rakenna hänen uskonelämäänsä.
On myös tärkeää ymmärtää, etteivät kaikki luetellut asiat ole samanlaisia. Osa liittyy suoraan Raamatun opetuksiin, osa kristilliseen elämäntapaan ja osa henkilökohtaisiin omantunnon ratkaisuihin.
Uskonelämä ei ole luettelo ulkopuolelta määrättyjä kieltoja, vaan halua seurata Jeesusta ja elää hänen opetustensa mukaan.
Kaikki haluavat noudattaa samoja kieltoja ? Älä viitsi
En minä ole väittänyt, että kaikki haluavat noudattaa samoja elämäntapavalintoja tai että jokainen yksittäinen käytäntö olisi kaikille samanlainen. Pointtini on aivan toinen: uskovaisen elämä ei perustu siihen, että joku ulkopuolinen pakottaa noudattamaan kieltolistaa. Uskovainen on vapaa eikä elä määräysten alla, vaan haluaa itse suojella uskoaan, kalleinta aarrettaan.
Kyllä yhteisö pakottaa ihmiset noudattamaan myös kieltoja, joissa yksilö ei näe mitään järkeä. Jos haluaa kuulua porukkaan. Yhteisössä istuu niin syvällä oppi, ettei seurakunnan (yhteisön) näkemyksiä saa kyseenalaistaa. Vaikka ymmärtäisi oleelliset asiat oikein, on silti helpompi vaan elää yhteisön muotin mukaan kuin kohdata muiden epäilyt, juoruilut, onko se nyt uskovainen jne. Sen takia osa porukasta elää ”salaa” omalla tavallaan, ulospäin niin kuin yhteisö opettaa. Vaikka pitäisi aidosti pystyä elämään omantunnon vapaudessa.
Minusta tässä menevät nyt sekaisin yhteisöön kuuluminen, yhteinen usko ja elämäntapoihin liittyvät käytännöt.
Ketään ei suljeta yhteisön ulkopuolelle siksi, että hän tekee erilaisia elämäntapavalintoja, ei vaikka hänen uskonsa muuttuu. Toki jos ihminen ei enää usko samalla tavalla kuin muut, ei voida myöskään edellyttää, että häntä pidettäisiin edelleen samalla tavalla uskovana. Se on eri asia kuin ihmisen hyväksyminen ja rakastaminen lähimmäisenä.
Meillä on myös yhteisöllistä tapakulttuuria, joka ei perustu suoraan Raamatun käskyihin (ehdonvallan asioita). Ne ovat asioita, joista ihmisillä voi olla erilaisia näkemyksiä ja omantunnon ratkaisuja. Pääasia on, ettei valinnoillaan loukkaa muita.
Jos joku muuttaa yhtäkkiä elämäntapojaan, on luonnollista, että muut saattavat pohtia, kertooko hän sillä myös jostakin laajemmasta muutoksesta uskossaan. Se voi herättää kysymyksiä tai huolta, mutta se ei vielä tarkoita pakottamista tai sitä, ettei ihminen saisi tehdä omia ratkaisujaan.
En kiistä, etteikö yhteisössämme voisi esiintyä myös epäasiallista painostusta tai juoruilua. Mutta ei ole oikein määritellä koko yhteisön toimintaa sen perusteella, että tällaista voi joidenkin osalta tapahtua.
Täällä on ollut puhetta avioliitosta, erosta ja uudelleen avioitumisesta. Tässä aiheesta tuore Päivämiehen kirjoitus:
https://www.paivamies.fi/artikkelit/kristillinen-avioliitto--jumalan-an…
Avioliittojen rikkoutumiseen liittyy paljon murhetta ja kärsimystä. Erotilanteet ovat erilaisia, ja niiden seuraukset koskettavat usein puolisoiden lisäksi lapsia ja läheisiä. Siksi vaikeuksien keskellä olevat tarvitsevat myös lähimmäisten tukea ja rinnalla kulkemista. Kristillisen opetuksen lähtökohtana on Jeesuksen sana: ”He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” (Mark. 10:8–9.) Jumalan tahdon mukaista on, että avioliitto säilyy kuolemaan asti.
Jeesus opettaa myös uudelleen avioitumisesta puolison vielä eläessä: joka hylkää vaimonsa ja menee naimisiin toisen kanssa, on aviorikkoja (Luuk. 16:18). Paavali puolestaan kirjoittaa, että eronneen tulee pysyä naimattomana tai sopia puolisonsa kanssa (1. Kor. 7:10–11). Näiden raamatunkohtien perusteella uudelleen avioituminen puolison vielä eläessä on vastoin Jumalan sanan opetusta.
Kuolema sen sijaan päättää avioliiton. Leskeksi jäänyt on siksi vapaa avioitumaan uudelleen. Paavali kirjoittaa: ”Vaimo kuuluu yhteen miehensä kanssa niin kauan kuin tämä elää, mutta miehen kuoltua hän on vapaa menemään naimisiin kenen kanssa haluaa, kunhan se vain tapahtuu Herrassa” (1. Kor. 7:39). Leskeksi jäänyt saa surun ja uuden elämänvaiheen keskellä luottaa Jumalan johdatukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhoillislestadiolaisia kuvataan usein ihmisinä, joille joku muu sanelee pitkän listan kieltoja ja määräyksiä. Asiaa katsotaan kuitenkin aivan väärästä näkökulmasta.
Uskovaisen elämää ei ohjaa ensisijaisesti kieltolista, vaan usko, Raamatun sana ja halu säilyttää hyvä omatunto Jumalan edessä. Kyse ei ole siitä, että joku ulkopuolinen määräisi, mitä saa tehdä ja mitä ei. Kyse on siitä, että ihminen haluaa itse elää uskonsa mukaisesti ja varjella sitä, mikä on hänelle kaikkein arvokkainta.
Kaikkea, mitä maailmassa voi tehdä, ei tarvitse tehdä. Kaikki mahdollinen ei myöskään ole uskovaiselle hyväksi tai rakenna hänen uskonelämäänsä.
On myös tärkeää ymmärtää, etteivät kaikki luetellut asiat ole samanlaisia. Osa liittyy suoraan Raamatun opetuksiin, osa kristilliseen elämäntapaan ja osa henkilökohtaisiin omantunnon ratkaisuihin.
Uskonelämä ei ole luettelo ulkopuolelta määrättyjä kieltoja, vaan halua seurata Jeesusta ja elää hänen opetustensa mukaan.
Kaikki haluavat noudattaa samoja kieltoja ? Älä viitsi
En minä ole väittänyt, että kaikki haluavat noudattaa samoja elämäntapavalintoja tai että jokainen yksittäinen käytäntö olisi kaikille samanlainen. Pointtini on aivan toinen: uskovaisen elämä ei perustu siihen, että joku ulkopuolinen pakottaa noudattamaan kieltolistaa. Uskovainen on vapaa eikä elä määräysten alla, vaan haluaa itse suojella uskoaan, kalleinta aarrettaan.
Kyllä yhteisö pakottaa ihmiset noudattamaan myös kieltoja, joissa yksilö ei näe mitään järkeä. Jos haluaa kuulua porukkaan. Yhteisössä istuu niin syvällä oppi, ettei seurakunnan (yhteisön) näkemyksiä saa kyseenalaistaa. Vaikka ymmärtäisi oleelliset asiat oikein, on silti helpompi vaan elää yhteisön muotin mukaan kuin kohdata muiden epäilyt, juoruilut, onko se nyt uskovainen jne. Sen takia osa porukasta elää ”salaa” omalla tavallaan, ulospäin niin kuin yhteisö opettaa. Vaikka pitäisi aidosti pystyä elämään omantunnon vapaudessa.
Minusta tässä menevät nyt sekaisin yhteisöön kuuluminen, yhteinen usko ja elämäntapoihin liittyvät käytännöt.
Ketään ei suljeta yhteisön ulkopuolelle siksi, että hän tekee erilaisia elämäntapavalintoja, ei vaikka hänen uskonsa muuttuu. Toki jos ihminen ei enää usko samalla tavalla kuin muut, ei voida myöskään edellyttää, että häntä pidettäisiin edelleen samalla tavalla uskovana. Se on eri asia kuin ihmisen hyväksyminen ja rakastaminen lähimmäisenä.
Meillä on myös yhteisöllistä tapakulttuuria, joka ei perustu suoraan Raamatun käskyihin (ehdonvallan asioita). Ne ovat asioita, joista ihmisillä voi olla erilaisia näkemyksiä ja omantunnon ratkaisuja. Pääasia on, ettei valinnoillaan loukkaa muita.
Jos joku muuttaa yhtäkkiä elämäntapojaan, on luonnollista, että muut saattavat pohtia, kertooko hän sillä myös jostakin laajemmasta muutoksesta uskossaan. Se voi herättää kysymyksiä tai huolta, mutta se ei vielä tarkoita pakottamista tai sitä, ettei ihminen saisi tehdä omia ratkaisujaan.
En kiistä, etteikö yhteisössämme voisi esiintyä myös epäasiallista painostusta tai juoruilua. Mutta ei ole oikein määritellä koko yhteisön toimintaa sen perusteella, että tällaista voi joidenkin osalta tapahtua.
En ole itse kiinnostunut hiusten värjäämisestä tai korviksista, mutta niin kauan kuin naiset ei voi mennä seuroihin hiukset värjättyinä ja korvikset korvissa niin yhteisössä ei eletä todellisessa omantunnonvapaudessa. Esimerkkinä vaan, on lukuisia muitakin asioita, joissa opitaan toimimaan yhteisön edellyttämällä tavalla, jotta kukaan ei kyseenalaista uskoa. Ja ei, se ei vaaranna vieressä istuvan uskoa, että naisella on nappikorvikset ja sävytetyt hiukset.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ollut puhetta avioliitosta, erosta ja uudelleen avioitumisesta. Tässä aiheesta tuore Päivämiehen kirjoitus:
https://www.paivamies.fi/artikkelit/kristillinen-avioliitto--jumalan-an…
Avioliittojen rikkoutumiseen liittyy paljon murhetta ja kärsimystä. Erotilanteet ovat erilaisia, ja niiden seuraukset koskettavat usein puolisoiden lisäksi lapsia ja läheisiä. Siksi vaikeuksien keskellä olevat tarvitsevat myös lähimmäisten tukea ja rinnalla kulkemista. Kristillisen opetuksen lähtökohtana on Jeesuksen sana: ”He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” (Mark. 10:8–9.) Jumalan tahdon mukaista on, että avioliitto säilyy kuolemaan asti.Jeesus opettaa myös uudelleen avioitumisesta puolison vielä eläessä: joka hylkää vaimonsa ja menee naimisiin toisen kanssa, on aviorikkoja (Luuk. 16:18). Paavali puolestaan kirjoittaa, että eronneen tulee pysyä naimattomana tai sopia puolisonsa kanssa (1. Kor. 7:10–11). Näiden raamatunkohtien perusteella uudelleen avioituminen puolison vielä eläessä on vastoin Jumalan sanan opetusta.
Kuolema sen sijaan päättää avioliiton. Leskeksi jäänyt on siksi vapaa avioitumaan uudelleen. Paavali kirjoittaa: ”Vaimo kuuluu yhteen miehensä kanssa niin kauan kuin tämä elää, mutta miehen kuoltua hän on vapaa menemään naimisiin kenen kanssa haluaa, kunhan se vain tapahtuu Herrassa” (1. Kor. 7:39). Leskeksi jäänyt saa surun ja uuden elämänvaiheen keskellä luottaa Jumalan johdatukseen.
Joka hylkää vaimonsa, niin se henkilö on avionrikkoja. Mutta Jeesus sanoi myös, joka hylkää vaimonsa muun kuin ”porneia” tähden on avionrikkoja.
Jos siis hylkää puolisonsa seksuaalisen moraalittomuuden takia, niin ei ole avionrikkoja. Itse asiassa juutalainen laki vaati eroamaan, jos kyseessä oli pettäminen.
Alkuperäistekstissä ei sanota mitään, hylätyn oikeudesta avioitua uudelleen. Joissakin käännöksissä on tietty lause, mutta se on tutkimusten mukaan myöhempi lisäys. Joten mitään varmaa Jeesuksen ohjetta ei ole hylätyn uudelleenavioitumista koskien. Ehkä tässä voisi laajemmin katsoa Jeesuksen näkemystä myötätunnosta ja inhimillisen tilanteen luonteesta.
On mielenkiintoista, miten vl-yhteisö on aina niin itsevarma oman tulkintansa oikeellisuudesta. Kenellekään ei tule mieleen, että on saattanut ymmärtää jotain väärin ja ehkä asiaa pitäisi tutkia vähän laajemmin. Itsevarmasti vaan julistetaan, että tämä on totuus. 😅
Paavalin sanojakin luetaan liian yksinkertaisesti. Jos 2000 vuotta sitten aviopuoliso olisi pettänyt, saanut sukupuolitaudin, johon ei ollut lääkehoitoa, ei takuulla Paavali olisi neuvonut ”sopimaan” exän kanssa ja jatkamaan avioliittoa normaalisti. Ei kenelläkään ole velvollisuutta riskeerata terveyttään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhoillislestadiolaisia kuvataan usein ihmisinä, joille joku muu sanelee pitkän listan kieltoja ja määräyksiä. Asiaa katsotaan kuitenkin aivan väärästä näkökulmasta.
Uskovaisen elämää ei ohjaa ensisijaisesti kieltolista, vaan usko, Raamatun sana ja halu säilyttää hyvä omatunto Jumalan edessä. Kyse ei ole siitä, että joku ulkopuolinen määräisi, mitä saa tehdä ja mitä ei. Kyse on siitä, että ihminen haluaa itse elää uskonsa mukaisesti ja varjella sitä, mikä on hänelle kaikkein arvokkainta.
Kaikkea, mitä maailmassa voi tehdä, ei tarvitse tehdä. Kaikki mahdollinen ei myöskään ole uskovaiselle hyväksi tai rakenna hänen uskonelämäänsä.
On myös tärkeää ymmärtää, etteivät kaikki luetellut asiat ole samanlaisia. Osa liittyy suoraan Raamatun opetuksiin, osa kristilliseen elämäntapaan ja osa henkilökohtaisiin omantunnon ratkaisuihin.
Uskonelämä ei ole luettelo ulkopuolelta määrättyjä kieltoja, vaan halua seurata Jeesusta ja elää hänen opetustensa mukaan.
Kaikki haluavat noudattaa samoja kieltoja ? Älä viitsi
En minä ole väittänyt, että kaikki haluavat noudattaa samoja elämäntapavalintoja tai että jokainen yksittäinen käytäntö olisi kaikille samanlainen. Pointtini on aivan toinen: uskovaisen elämä ei perustu siihen, että joku ulkopuolinen pakottaa noudattamaan kieltolistaa. Uskovainen on vapaa eikä elä määräysten alla, vaan haluaa itse suojella uskoaan, kalleinta aarrettaan.
Ja jostain syystä samassa yhteisössä elävät oppivat jo pienestä pitäen, mitä eivät ”halua” tehdä.
Järkeäkin saa käyttää, luojan lahjaa sekin…
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ollut puhetta avioliitosta, erosta ja uudelleen avioitumisesta. Tässä aiheesta tuore Päivämiehen kirjoitus:
https://www.paivamies.fi/artikkelit/kristillinen-avioliitto--jumalan-an…
Avioliittojen rikkoutumiseen liittyy paljon murhetta ja kärsimystä. Erotilanteet ovat erilaisia, ja niiden seuraukset koskettavat usein puolisoiden lisäksi lapsia ja läheisiä. Siksi vaikeuksien keskellä olevat tarvitsevat myös lähimmäisten tukea ja rinnalla kulkemista. Kristillisen opetuksen lähtökohtana on Jeesuksen sana: ”He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” (Mark. 10:8–9.) Jumalan tahdon mukaista on, että avioliitto säilyy kuolemaan asti.Jeesus opettaa myös uudelleen avioitumisesta puolison vielä eläessä: joka hylkää vaimonsa ja menee naimisiin toisen kanssa, on aviorikkoja (Luuk. 16:18). Paavali puolestaan kirjoittaa, että eronneen tulee pysyä naimattomana tai sopia puolisonsa kanssa (1. Kor. 7:10–11). Näiden raamatunkohtien perusteella uudelleen avioituminen puolison vielä eläessä on vastoin Jumalan sanan opetusta.
Kuolema sen sijaan päättää avioliiton. Leskeksi jäänyt on siksi vapaa avioitumaan uudelleen. Paavali kirjoittaa: ”Vaimo kuuluu yhteen miehensä kanssa niin kauan kuin tämä elää, mutta miehen kuoltua hän on vapaa menemään naimisiin kenen kanssa haluaa, kunhan se vain tapahtuu Herrassa” (1. Kor. 7:39). Leskeksi jäänyt saa surun ja uuden elämänvaiheen keskellä luottaa Jumalan johdatukseen.
Luther, jota tässä keskustelussa on pidetty oikeana uskovana, hyväksyi uskottomuuteen syyttömän avioitua uudelleen. Olisihan se epäoikeudenmukaista rangaista häntä siitä, että toinen petti ja jätti.
Kaikki, paitsi vl-seuroissa käynti.