Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1
26.04.2026 |
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3. Keskustelu on poistettu.
Mikä tekee tästä aiheesta maailman sensuroidumman?
Kommentit (3669)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten VL papit voivat puhtaalla omallatunnolla saarnata, siunata ym. tehdä kirkollisia toimituksia tavallisten ev. lut. kanssa? Ajatteleeko tällainen pappi seurakuntalaisten olevan menossa kadotukseen ja pitää heitä sisimmässään pilkkanaan? Minua tämä ahdistaa, jos tiedän papin olevan lestadiolainen.
Vl-pappi ajattelee tekevänsä Jumalan valtakunnan työtä ja kutsuvansa ihmisiä sisälle Jumalan valtakuntaan. Tuskin keskittyvät miettimään muiden olevan matkalla tuhoon. Tässä on muuten seikka joka ei oikein ikänä mulle vl-opissa ole auennut. Vain omaa porukkaa pidetään pelastuvien yhteisönä mutta kutsumista omaaan porukkaan tehdään tavallaan vähän "flegamaattisesti". Mulla ois hirveä hätä kaikkien sielusta jos uskoisin, että pelastus tosiaan on vaan vl-porukassa ja kokisin että pitäisi puhua asiasta vähän jokaiselle. Jos kerta ikuisuusasiasta on kyse.
En siis sinänsä tuomitse, vaan ihmettelen tiettyä logiikan puutetta jälleen. Tavallaan tuossa on se ajatus taustalla, että asia on oikeastaan ulkoistettu Jumalalle. Kristillisesti voi ajatella, että Jumala tietysti hallitsee kaikkea mutta toisaalta Jeesus antoi lähetysKÄSKYN.
Tässä vedotaan siihen, että kun vl-opin mukaan Raamatussa puhutaan "pienestä laumasta", joka pelastuu. Eivät ajattele, että liikkeen pitäisikään kasvaa määrättömän paljon.
Ei ole näin. Liikkeessä ollaan aina todella iloisia ja onnellisia, jos joku kääntyy liikkeeseen.
Mutta olisko yksikään ihminen kristitty tänä päivänä, jos lähetyskäsky olisi kuitattu vain rukoilemalla jonkun puolesta lähetystyön tekemisen sijaan?
Lähetystyötä tehdään paljon
MIksi tähänkin alapeukku? Lähetystyötä tehdään, mutta jotenkin väärin ilmeisesti?
Teet niin tai näin, aina väärin päin...
Totta kai tehdään väärin. Ihan väärin ja epäeettisesti. Viedä nyt köyhiin maihiin ajatusta, että ehkäistä ei saa. Kun kaikki vähänkään asioita tietävät tajuavat, että ainoa tie pois kurjuudesta on lapsiluvun rajoittaminen ja erityisesti tyttöjen ja naisten koulutus. Mikä taas ei onnistu ilman lapsiluvun rajoittamista.
Ei sinne mennä mennä toitottamaan ehkäisemättömyydestä vaan syntien anteeksiannosta.
Ja tuollako luulit(tte) luistavanne vastuustanne siitä, että ihmisillä ei ole toivoa paremmasta elämästä? Ei onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten VL papit voivat puhtaalla omallatunnolla saarnata, siunata ym. tehdä kirkollisia toimituksia tavallisten ev. lut. kanssa? Ajatteleeko tällainen pappi seurakuntalaisten olevan menossa kadotukseen ja pitää heitä sisimmässään pilkkanaan? Minua tämä ahdistaa, jos tiedän papin olevan lestadiolainen.
Vl-pappi ajattelee tekevänsä Jumalan valtakunnan työtä ja kutsuvansa ihmisiä sisälle Jumalan valtakuntaan. Tuskin keskittyvät miettimään muiden olevan matkalla tuhoon. Tässä on muuten seikka joka ei oikein ikänä mulle vl-opissa ole auennut. Vain omaa porukkaa pidetään pelastuvien yhteisönä mutta kutsumista omaaan porukkaan tehdään tavallaan vähän "flegamaattisesti". Mulla ois hirveä hätä kaikkien sielusta jos uskoisin, että pelastus tosiaan on vaan vl-porukassa ja kokisin että pitäisi puhua asiasta vähän jokaiselle. Jos kerta ikuisuusasiasta on kyse.
En siis sinänsä tuomitse, vaan ihmettelen tiettyä logiikan puutetta jälleen. Tavallaan tuossa on se ajatus taustalla, että asia on oikeastaan ulkoistettu Jumalalle. Kristillisesti voi ajatella, että Jumala tietysti hallitsee kaikkea mutta toisaalta Jeesus antoi lähetysKÄSKYN.
Tässä vedotaan siihen, että kun vl-opin mukaan Raamatussa puhutaan "pienestä laumasta", joka pelastuu. Eivät ajattele, että liikkeen pitäisikään kasvaa määrättömän paljon.
Ei ole näin. Liikkeessä ollaan aina todella iloisia ja onnellisia, jos joku kääntyy liikkeeseen.
Mutta olisko yksikään ihminen kristitty tänä päivänä, jos lähetyskäsky olisi kuitattu vain rukoilemalla jonkun puolesta lähetystyön tekemisen sijaan?
Lähetystyötä tehdään paljon
MIksi tähänkin alapeukku? Lähetystyötä tehdään, mutta jotenkin väärin ilmeisesti?
Teet niin tai näin, aina väärin päin...
Totta kai tehdään väärin. Ihan väärin ja epäeettisesti. Viedä nyt köyhiin maihiin ajatusta, että ehkäistä ei saa. Kun kaikki vähänkään asioita tietävät tajuavat, että ainoa tie pois kurjuudesta on lapsiluvun rajoittaminen ja erityisesti tyttöjen ja naisten koulutus. Mikä taas ei onnistu ilman lapsiluvun rajoittamista.
No, eli eikö se sitten ole hyvä, jos vl:t eivät tekisi lähetystyötä? Äsken täällä valitettiin, että sitä tehdään liian vähän.
Joo, mahdollisimman vähän, jos se vain kurjistaa naisten elämää.
OK. Niin, äsken täällä sai kuulla ihmettelyjä siitä, miksi ei tehdä enempää lähetystyötä
Eihän kehitysmaissa ole lähellekään meidän tasoista äitiyshuoltoa. Jos siellä joku vl- opin uhri nainen sitten kuolee majassansa n : nnen lapsen synnytykseen, niin teillä koko liikkeellä on verta käsissänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ison lapsilauman kanssa voi tehdä oikein mitään reissuja jos ei ole autoa. Hyvin työlääksi menee helposti. Ihan joku uimarannalla käyttäminen käy jo työlääksi ilman autoa.
Juuri näin. Nyt on sitten vissiin pari viikkoa lasten kanssa kotona.
On kertonut että tykkää olla kotona. Selvästi on introvertti eikä kaipaa mitään erikoista. Jakoi joskus instassa jonkun toisen julkaisun missä puhuttiin siitä miten kivatkin jutut kodin ulkopuolella kuormittaa. Onhan sitä kotonakin kaikenlaista kivaa tekemistä.
Oliverin työreissun jälkeen lähtevät reissuun niin tekee varmasti lapsillekin hyvää kun saavat nyt ihan rauhassa leikkiä kotona. Meillä ainakin lapset kuormittuu jos kokoajan käydään jossakin.
Ottamatta kantaa juuri tähän perheeseen:
Suurperheessä lähtö voi olla niin kuormittavaa, että tulee helpommin jäätyä kotiin. Ei jakseta lähteä kiukuttelevien, uhmailevien lasten kanssa mihinkään. Siinä ei ole mitään pahaa, jos välillä on kotona. Mutta tekisi lapsille hyvääkin silloin tällöin päästä esim. kirjastoon, luontoon, uimarannalle, leikkipuistoon tms - seuroista puhumattakaan, jos vl-perheistä on kyse. Eikä kaikissa paikoissa ole paljon ihmisiä, ainakin meilläpäin saa usein olla kunnan leikkipuistoissa aika rauhassa.
Onko jossain sanottu, ettei suurperheiden lapset pääse edellä mainittuihin? Tuntuu, että täällä vedetään ihan hatusta näitä huolia.
Toki osa pääsee, aivan kuin pienempien perheiden lapsista. Mutta jokainen perheellinen arvaa, millainen työmaa on lähteä useamman lapsen kanssa vaikka paikkakunnan keskustaan kirjastoon ja leikkipuistoon. Millä mennään, autolla vai bussilla? Onko autossa bensaa/matkakortilla arvoa? Onko vauvalle ja/tai taaperolle vaipat, vaihtovaatteet ja piltit mukana? Onko isommille välipalaa? Onko kirjastokortti ja palautettavat kirjat pakattu mukaan? Missä se aurinkorasva oli? Miten pärjään liikenteessä neljän alle 5-vuotiaan kanssa? Jne. On siinä lähtemisessä nyt vaan iso työ, jos on useamman tunnin pois kotoa. Aika moni valitsee mieluummin sen, että jää kotiin.
Mulla syö motivaatiota lähteä koko porukan kans mihinkään se, että aina saa nyrpeitä katseita ja kuiskuttelua kun kuuden lapsen kanssa menee johonkin. Lapset ei sais näkyä eikä kuulua. Siksi ulkoillaan ja retkeillään paljon, koska siellä ei ole niin paljon arvostelevien katseiden alla.
Minua ei haittaa, jos joku on liikenteessä lapsien kanssa. Olenhan itsekin. Eikä väliä ole lasten lukumäärällä. Mutta siitä en tykkää, jos lapset ovat selvästi häiriöksi (huutavat, rikkovat sääntöjä tai itkevät kovaa ilman, että aikuinen tekee asialle jotain). Tämä ei riipu lasten lukumäärästä, yksikin lapsi voi olla häiriöksi. Minusta vanhemman tehtävä on huolehtia, että lapset käyttäytyvät suunnilleen ihmisiksi. Ja jos eivät osaa, niin sitten mennään muualle rauhoittumaan. Näin teen omien vilkkaiden poikieni kanssa.
Suomi, maailman lapsivihamielisin maa...
En ole lapsivihamielinen, vaan minusta lapset kuuluu kasvattaa kunnollisiksi kansalaisiksi. Inhoan tätä nykymentaliteettia, että lasten annetaan tehdä mitä tahansa. Aikuisen tehtävä on asettaa rajat. Ja saavat lapset leikkiä ja remuta ulkona, mutta on täysin turhaa antaa lasten kiljua niin kuin sikaa teurastettaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ison lapsilauman kanssa voi tehdä oikein mitään reissuja jos ei ole autoa. Hyvin työlääksi menee helposti. Ihan joku uimarannalla käyttäminen käy jo työlääksi ilman autoa.
Juuri näin. Nyt on sitten vissiin pari viikkoa lasten kanssa kotona.
On kertonut että tykkää olla kotona. Selvästi on introvertti eikä kaipaa mitään erikoista. Jakoi joskus instassa jonkun toisen julkaisun missä puhuttiin siitä miten kivatkin jutut kodin ulkopuolella kuormittaa. Onhan sitä kotonakin kaikenlaista kivaa tekemistä.
Oliverin työreissun jälkeen lähtevät reissuun niin tekee varmasti lapsillekin hyvää kun saavat nyt ihan rauhassa leikkiä kotona. Meillä ainakin lapset kuormittuu jos kokoajan käydään jossakin.
Ottamatta kantaa juuri tähän perheeseen:
Suurperheessä lähtö voi olla niin kuormittavaa, että tulee helpommin jäätyä kotiin. Ei jakseta lähteä kiukuttelevien, uhmailevien lasten kanssa mihinkään. Siinä ei ole mitään pahaa, jos välillä on kotona. Mutta tekisi lapsille hyvääkin silloin tällöin päästä esim. kirjastoon, luontoon, uimarannalle, leikkipuistoon tms - seuroista puhumattakaan, jos vl-perheistä on kyse. Eikä kaikissa paikoissa ole paljon ihmisiä, ainakin meilläpäin saa usein olla kunnan leikkipuistoissa aika rauhassa.
Onko jossain sanottu, ettei suurperheiden lapset pääse edellä mainittuihin? Tuntuu, että täällä vedetään ihan hatusta näitä huolia.
Toki osa pääsee, aivan kuin pienempien perheiden lapsista. Mutta jokainen perheellinen arvaa, millainen työmaa on lähteä useamman lapsen kanssa vaikka paikkakunnan keskustaan kirjastoon ja leikkipuistoon. Millä mennään, autolla vai bussilla? Onko autossa bensaa/matkakortilla arvoa? Onko vauvalle ja/tai taaperolle vaipat, vaihtovaatteet ja piltit mukana? Onko isommille välipalaa? Onko kirjastokortti ja palautettavat kirjat pakattu mukaan? Missä se aurinkorasva oli? Miten pärjään liikenteessä neljän alle 5-vuotiaan kanssa? Jne. On siinä lähtemisessä nyt vaan iso työ, jos on useamman tunnin pois kotoa. Aika moni valitsee mieluummin sen, että jää kotiin.
Mulla syö motivaatiota lähteä koko porukan kans mihinkään se, että aina saa nyrpeitä katseita ja kuiskuttelua kun kuuden lapsen kanssa menee johonkin. Lapset ei sais näkyä eikä kuulua. Siksi ulkoillaan ja retkeillään paljon, koska siellä ei ole niin paljon arvostelevien katseiden alla.
Minua ei haittaa, jos joku on liikenteessä lapsien kanssa. Olenhan itsekin. Eikä väliä ole lasten lukumäärällä. Mutta siitä en tykkää, jos lapset ovat selvästi häiriöksi (huutavat, rikkovat sääntöjä tai itkevät kovaa ilman, että aikuinen tekee asialle jotain). Tämä ei riipu lasten lukumäärästä, yksikin lapsi voi olla häiriöksi. Minusta vanhemman tehtävä on huolehtia, että lapset käyttäytyvät suunnilleen ihmisiksi. Ja jos eivät osaa, niin sitten mennään muualle rauhoittumaan. Näin teen omien vilkkaiden poikieni kanssa.
Suomi, maailman lapsivihamielisin maa...
En ole lapsivihamielinen, vaan minusta lapset kuuluu kasvattaa kunnollisiksi kansalaisiksi. Inhoan tätä nykymentaliteettia, että lasten annetaan tehdä mitä tahansa. Aikuisen tehtävä on asettaa rajat. Ja saavat lapset leikkiä ja remuta ulkona, mutta on täysin turhaa antaa lasten kiljua niin kuin sikaa teurastettaisiin.
Aivan.
Mutta on niinkin että nykyään aikuiset jatkuvasti ottavat asiakseen häiriintyä pikkuasioista. Ja onhan tämä elämä stressaavaa kyllä, mutta mitä jos jokainen yrittäisi vähän vähemmän purkaa sitä lapsiin ja lapsiperheisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ison lapsilauman kanssa voi tehdä oikein mitään reissuja jos ei ole autoa. Hyvin työlääksi menee helposti. Ihan joku uimarannalla käyttäminen käy jo työlääksi ilman autoa.
Juuri näin. Nyt on sitten vissiin pari viikkoa lasten kanssa kotona.
On kertonut että tykkää olla kotona. Selvästi on introvertti eikä kaipaa mitään erikoista. Jakoi joskus instassa jonkun toisen julkaisun missä puhuttiin siitä miten kivatkin jutut kodin ulkopuolella kuormittaa. Onhan sitä kotonakin kaikenlaista kivaa tekemistä.
Oliverin työreissun jälkeen lähtevät reissuun niin tekee varmasti lapsillekin hyvää kun saavat nyt ihan rauhassa leikkiä kotona. Meillä ainakin lapset kuormittuu jos kokoajan käydään jossakin.
Ottamatta kantaa juuri tähän perheeseen:
Suurperheessä lähtö voi olla niin kuormittavaa, että tulee helpommin jäätyä kotiin. Ei jakseta lähteä kiukuttelevien, uhmailevien lasten kanssa mihinkään. Siinä ei ole mitään pahaa, jos välillä on kotona. Mutta tekisi lapsille hyvääkin silloin tällöin päästä esim. kirjastoon, luontoon, uimarannalle, leikkipuistoon tms - seuroista puhumattakaan, jos vl-perheistä on kyse. Eikä kaikissa paikoissa ole paljon ihmisiä, ainakin meilläpäin saa usein olla kunnan leikkipuistoissa aika rauhassa.
Onko jossain sanottu, ettei suurperheiden lapset pääse edellä mainittuihin? Tuntuu, että täällä vedetään ihan hatusta näitä huolia.
Toki osa pääsee, aivan kuin pienempien perheiden lapsista. Mutta jokainen perheellinen arvaa, millainen työmaa on lähteä useamman lapsen kanssa vaikka paikkakunnan keskustaan kirjastoon ja leikkipuistoon. Millä mennään, autolla vai bussilla? Onko autossa bensaa/matkakortilla arvoa? Onko vauvalle ja/tai taaperolle vaipat, vaihtovaatteet ja piltit mukana? Onko isommille välipalaa? Onko kirjastokortti ja palautettavat kirjat pakattu mukaan? Missä se aurinkorasva oli? Miten pärjään liikenteessä neljän alle 5-vuotiaan kanssa? Jne. On siinä lähtemisessä nyt vaan iso työ, jos on useamman tunnin pois kotoa. Aika moni valitsee mieluummin sen, että jää kotiin.
Mulla syö motivaatiota lähteä koko porukan kans mihinkään se, että aina saa nyrpeitä katseita ja kuiskuttelua kun kuuden lapsen kanssa menee johonkin. Lapset ei sais näkyä eikä kuulua. Siksi ulkoillaan ja retkeillään paljon, koska siellä ei ole niin paljon arvostelevien katseiden alla.
Minua ei haittaa, jos joku on liikenteessä lapsien kanssa. Olenhan itsekin. Eikä väliä ole lasten lukumäärällä. Mutta siitä en tykkää, jos lapset ovat selvästi häiriöksi (huutavat, rikkovat sääntöjä tai itkevät kovaa ilman, että aikuinen tekee asialle jotain). Tämä ei riipu lasten lukumäärästä, yksikin lapsi voi olla häiriöksi. Minusta vanhemman tehtävä on huolehtia, että lapset käyttäytyvät suunnilleen ihmisiksi. Ja jos eivät osaa, niin sitten mennään muualle rauhoittumaan. Näin teen omien vilkkaiden poikieni kanssa.
Suomi, maailman lapsivihamielisin maa...
En ole lapsivihamielinen, vaan minusta lapset kuuluu kasvattaa kunnollisiksi kansalaisiksi. Inhoan tätä nykymentaliteettia, että lasten annetaan tehdä mitä tahansa. Aikuisen tehtävä on asettaa rajat. Ja saavat lapset leikkiä ja remuta ulkona, mutta on täysin turhaa antaa lasten kiljua niin kuin sikaa teurastettaisiin.
Aivan.
Mutta on niinkin että nykyään aikuiset jatkuvasti ottavat asiakseen häiriintyä pikkuasioista. Ja onhan tämä elämä stressaavaa kyllä, mutta mitä jos jokainen yrittäisi vähän vähemmän purkaa sitä lapsiin ja lapsiperheisiin?
Minusta ei ole pikkuasiasta häiriintymistä, jos lapset esimerkiksi huutavat julkisella paikalla niin, että muut eivät pysty keskustelemaan ja joku saa migreenin tuosta huutamisesta. Mielestäni tällaiset huutokonsertit eivät ole mitään perus elämisen ääniä. Viimeksi tänään soi korvat, kun eräs perheenäiti tuli lastensa kanssa uimahallin suihkutilaan. Vapaasti antoi lastensa huutaa ja pienin itki raivoisasti, eikä äiti tehnyt elettäkään rauhoitellakseen. Eipä siitä itse pakoon pääse, kun tuollainen meteli alkaa.
Ei se ole lapsiin ja lapsiperheisiin asian purkamista, että toteaa, että lapsia pitää komentaa ja kasvattaa. Niin teen omienikin kanssa ihan päivittäin. Minulle tärkeämpää on se, että lapseni oppii kunnioittamaan yhteisiä pelisääntöjä ja kunnioittamaan toisia kuin se, että saako hän mesota miten mieli tekee. Erilaisia tunteita saa olla ja niitä saa näyttää, mutta moukkamainen käytös ei ole ok lapsilta eikä aikuisilta. Ja lasten käyttäytyessä ikävästi se vastuullinen osapuoli on se vieressä seisova vanhempi, joka joko reagoi lapsensa käytökseen tai ei reagoi lainkaan.
Minua hymyilytti, kun minua luultiin vasta terveydenhuollossa lestadiolaiseksi. Menin lapsen kanssa paikan päälle aamulla. Päälläni oli Marimekkoa, pienet korvakorut olin jättänyt kotiin ja meikkiäkään ei ollut, kun oltiin menossa käynnin jälkeen suoraan uimahalliin. Työntekijä kysäisi lapsen ruutuajasta ja kerroin, että vältämme lapsella ruutuaikaa, kun emme pidä sitä hyvänä aivojen kehitykselle. Työntekijä kysäisi, onko meillä telkkaria laisinkaan. Nauroin, että on, mutta ei sitä usein katsota. Siinä sitten työntekijä hätkähti ja sopersi, että oli ajatellut minun olevan lestadiolainen.
Hauska, miten osalle tuo korvakoruttomuus ja meikittömyys on lestadiolaisuuteen viittaava asia. Nimimerkillä itse en välitä isoista korvakoruista ja kuljen usein kokonaan ilman korvakoruja. Usein kuljen myös meikittömänä, kun viihdyn niinkin. Tämä ei tosin ole ensimmäinen kerta, kun minua on luultu lestadiolaiseksi. On kai nykyisin melko poikkeuksellista, kun ei ole värjätyt hiukset, tekoripset, tatuointeja yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ison lapsilauman kanssa voi tehdä oikein mitään reissuja jos ei ole autoa. Hyvin työlääksi menee helposti. Ihan joku uimarannalla käyttäminen käy jo työlääksi ilman autoa.
Juuri näin. Nyt on sitten vissiin pari viikkoa lasten kanssa kotona.
On kertonut että tykkää olla kotona. Selvästi on introvertti eikä kaipaa mitään erikoista. Jakoi joskus instassa jonkun toisen julkaisun missä puhuttiin siitä miten kivatkin jutut kodin ulkopuolella kuormittaa. Onhan sitä kotonakin kaikenlaista kivaa tekemistä.
Oliverin työreissun jälkeen lähtevät reissuun niin tekee varmasti lapsillekin hyvää kun saavat nyt ihan rauhassa leikkiä kotona. Meillä ainakin lapset kuormittuu jos kokoajan käydään jossakin.
Ottamatta kantaa juuri tähän perheeseen:
Suurperheessä lähtö voi olla niin kuormittavaa, että tulee helpommin jäätyä kotiin. Ei jakseta lähteä kiukuttelevien, uhmailevien lasten kanssa mihinkään. Siinä ei ole mitään pahaa, jos välillä on kotona. Mutta tekisi lapsille hyvääkin silloin tällöin päästä esim. kirjastoon, luontoon, uimarannalle, leikkipuistoon tms - seuroista puhumattakaan, jos vl-perheistä on kyse. Eikä kaikissa paikoissa ole paljon ihmisiä, ainakin meilläpäin saa usein olla kunnan leikkipuistoissa aika rauhassa.
Onko jossain sanottu, ettei suurperheiden lapset pääse edellä mainittuihin? Tuntuu, että täällä vedetään ihan hatusta näitä huolia.
Toki osa pääsee, aivan kuin pienempien perheiden lapsista. Mutta jokainen perheellinen arvaa, millainen työmaa on lähteä useamman lapsen kanssa vaikka paikkakunnan keskustaan kirjastoon ja leikkipuistoon. Millä mennään, autolla vai bussilla? Onko autossa bensaa/matkakortilla arvoa? Onko vauvalle ja/tai taaperolle vaipat, vaihtovaatteet ja piltit mukana? Onko isommille välipalaa? Onko kirjastokortti ja palautettavat kirjat pakattu mukaan? Missä se aurinkorasva oli? Miten pärjään liikenteessä neljän alle 5-vuotiaan kanssa? Jne. On siinä lähtemisessä nyt vaan iso työ, jos on useamman tunnin pois kotoa. Aika moni valitsee mieluummin sen, että jää kotiin.
Mulla syö motivaatiota lähteä koko porukan kans mihinkään se, että aina saa nyrpeitä katseita ja kuiskuttelua kun kuuden lapsen kanssa menee johonkin. Lapset ei sais näkyä eikä kuulua. Siksi ulkoillaan ja retkeillään paljon, koska siellä ei ole niin paljon arvostelevien katseiden alla.
Minua ei haittaa, jos joku on liikenteessä lapsien kanssa. Olenhan itsekin. Eikä väliä ole lasten lukumäärällä. Mutta siitä en tykkää, jos lapset ovat selvästi häiriöksi (huutavat, rikkovat sääntöjä tai itkevät kovaa ilman, että aikuinen tekee asialle jotain). Tämä ei riipu lasten lukumäärästä, yksikin lapsi voi olla häiriöksi. Minusta vanhemman tehtävä on huolehtia, että lapset käyttäytyvät suunnilleen ihmisiksi. Ja jos eivät osaa, niin sitten mennään muualle rauhoittumaan. Näin teen omien vilkkaiden poikieni kanssa.
Suomi, maailman lapsivihamielisin maa...
En ole lapsivihamielinen, vaan minusta lapset kuuluu kasvattaa kunnollisiksi kansalaisiksi. Inhoan tätä nykymentaliteettia, että lasten annetaan tehdä mitä tahansa. Aikuisen tehtävä on asettaa rajat. Ja saavat lapset leikkiä ja remuta ulkona, mutta on täysin turhaa antaa lasten kiljua niin kuin sikaa teurastettaisiin.
Aivan.
Mutta on niinkin että nykyään aikuiset jatkuvasti ottavat asiakseen häiriintyä pikkuasioista. Ja onhan tämä elämä stressaavaa kyllä, mutta mitä jos jokainen yrittäisi vähän vähemmän purkaa sitä lapsiin ja lapsiperheisiin?
Minusta ei ole pikkuasiasta häiriintymistä, jos lapset esimerkiksi huutavat julkisella paikalla niin, että muut eivät pysty keskustelemaan ja joku saa migreenin tuosta huutamisesta. Mielestäni tällaiset huutokonsertit eivät ole mitään perus elämisen ääniä. Viimeksi tänään soi korvat, kun eräs perheenäiti tuli lastensa kanssa uimahallin suihkutilaan. Vapaasti antoi lastensa huutaa ja pienin itki raivoisasti, eikä äiti tehnyt elettäkään rauhoitellakseen. Eipä siitä itse pakoon pääse, kun tuollainen meteli alkaa.
Ei se ole lapsiin ja lapsiperheisiin asian purkamista, että toteaa, että lapsia pitää komentaa ja kasvattaa. Niin teen omienikin kanssa ihan päivittäin. Minulle tärkeämpää on se, että lapseni oppii kunnioittamaan yhteisiä pelisääntöjä ja kunnioittamaan toisia kuin se, että saako hän mesota miten mieli tekee. Erilaisia tunteita saa olla ja niitä saa näyttää, mutta moukkamainen käytös ei ole ok lapsilta eikä aikuisilta. Ja lasten käyttäytyessä ikävästi se vastuullinen osapuoli on se vieressä seisova vanhempi, joka joko reagoi lapsensa käytökseen tai ei reagoi lainkaan.
Tämä ongelma ei kyllä näy tietämissäni vl-perheissä. Olen aina ihmetellyt, miten sujuvasti pärjäävät lapsikatraineen ilman härdelliä.
Vierailija kirjoitti:
Minua hymyilytti, kun minua luultiin vasta terveydenhuollossa lestadiolaiseksi. Menin lapsen kanssa paikan päälle aamulla. Päälläni oli Marimekkoa, pienet korvakorut olin jättänyt kotiin ja meikkiäkään ei ollut, kun oltiin menossa käynnin jälkeen suoraan uimahalliin. Työntekijä kysäisi lapsen ruutuajasta ja kerroin, että vältämme lapsella ruutuaikaa, kun emme pidä sitä hyvänä aivojen kehitykselle. Työntekijä kysäisi, onko meillä telkkaria laisinkaan. Nauroin, että on, mutta ei sitä usein katsota. Siinä sitten työntekijä hätkähti ja sopersi, että oli ajatellut minun olevan lestadiolainen.
Hauska, miten osalle tuo korvakoruttomuus ja meikittömyys on lestadiolaisuuteen viittaava asia. Nimimerkillä itse en välitä isoista korvakoruista ja kuljen usein kokonaan ilman korvakoruja. Usein kuljen myös meikittömänä, kun viihdyn niinkin. Tämä ei tosin ole ensimmäinen kerta, kun minua on luultu lestadiolaiseksi. On kai nykyisin melko poikkeuksellista, kun ei ole värjätyt hiukset, tekoripset, tatuointeja yms.
Olen eri kuin kirjoittaja, mutta ihmettelen viestin alapeukkuja. Mitä "alapeukutettavaa" on hauskassa pienessä arkisessa kertomuksessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ison lapsilauman kanssa voi tehdä oikein mitään reissuja jos ei ole autoa. Hyvin työlääksi menee helposti. Ihan joku uimarannalla käyttäminen käy jo työlääksi ilman autoa.
Juuri näin. Nyt on sitten vissiin pari viikkoa lasten kanssa kotona.
On kertonut että tykkää olla kotona. Selvästi on introvertti eikä kaipaa mitään erikoista. Jakoi joskus instassa jonkun toisen julkaisun missä puhuttiin siitä miten kivatkin jutut kodin ulkopuolella kuormittaa. Onhan sitä kotonakin kaikenlaista kivaa tekemistä.
Oliverin työreissun jälkeen lähtevät reissuun niin tekee varmasti lapsillekin hyvää kun saavat nyt ihan rauhassa leikkiä kotona. Meillä ainakin lapset kuormittuu jos kokoajan käydään jossakin.
Ottamatta kantaa juuri tähän perheeseen:
Suurperheessä lähtö voi olla niin kuormittavaa, että tulee helpommin jäätyä kotiin. Ei jakseta lähteä kiukuttelevien, uhmailevien lasten kanssa mihinkään. Siinä ei ole mitään pahaa, jos välillä on kotona. Mutta tekisi lapsille hyvääkin silloin tällöin päästä esim. kirjastoon, luontoon, uimarannalle, leikkipuistoon tms - seuroista puhumattakaan, jos vl-perheistä on kyse. Eikä kaikissa paikoissa ole paljon ihmisiä, ainakin meilläpäin saa usein olla kunnan leikkipuistoissa aika rauhassa.
Onko jossain sanottu, ettei suurperheiden lapset pääse edellä mainittuihin? Tuntuu, että täällä vedetään ihan hatusta näitä huolia.
Toki osa pääsee, aivan kuin pienempien perheiden lapsista. Mutta jokainen perheellinen arvaa, millainen työmaa on lähteä useamman lapsen kanssa vaikka paikkakunnan keskustaan kirjastoon ja leikkipuistoon. Millä mennään, autolla vai bussilla? Onko autossa bensaa/matkakortilla arvoa? Onko vauvalle ja/tai taaperolle vaipat, vaihtovaatteet ja piltit mukana? Onko isommille välipalaa? Onko kirjastokortti ja palautettavat kirjat pakattu mukaan? Missä se aurinkorasva oli? Miten pärjään liikenteessä neljän alle 5-vuotiaan kanssa? Jne. On siinä lähtemisessä nyt vaan iso työ, jos on useamman tunnin pois kotoa. Aika moni valitsee mieluummin sen, että jää kotiin.
Mulla syö motivaatiota lähteä koko porukan kans mihinkään se, että aina saa nyrpeitä katseita ja kuiskuttelua kun kuuden lapsen kanssa menee johonkin. Lapset ei sais näkyä eikä kuulua. Siksi ulkoillaan ja retkeillään paljon, koska siellä ei ole niin paljon arvostelevien katseiden alla.
Minua ei haittaa, jos joku on liikenteessä lapsien kanssa. Olenhan itsekin. Eikä väliä ole lasten lukumäärällä. Mutta siitä en tykkää, jos lapset ovat selvästi häiriöksi (huutavat, rikkovat sääntöjä tai itkevät kovaa ilman, että aikuinen tekee asialle jotain). Tämä ei riipu lasten lukumäärästä, yksikin lapsi voi olla häiriöksi. Minusta vanhemman tehtävä on huolehtia, että lapset käyttäytyvät suunnilleen ihmisiksi. Ja jos eivät osaa, niin sitten mennään muualle rauhoittumaan. Näin teen omien vilkkaiden poikieni kanssa.
Suomi, maailman lapsivihamielisin maa...
En ole lapsivihamielinen, vaan minusta lapset kuuluu kasvattaa kunnollisiksi kansalaisiksi. Inhoan tätä nykymentaliteettia, että lasten annetaan tehdä mitä tahansa. Aikuisen tehtävä on asettaa rajat. Ja saavat lapset leikkiä ja remuta ulkona, mutta on täysin turhaa antaa lasten kiljua niin kuin sikaa teurastettaisiin.
Aivan.
Mutta on niinkin että nykyään aikuiset jatkuvasti ottavat asiakseen häiriintyä pikkuasioista. Ja onhan tämä elämä stressaavaa kyllä, mutta mitä jos jokainen yrittäisi vähän vähemmän purkaa sitä lapsiin ja lapsiperheisiin?
Minusta ei ole pikkuasiasta häiriintymistä, jos lapset esimerkiksi huutavat julkisella paikalla niin, että muut eivät pysty keskustelemaan ja joku saa migreenin tuosta huutamisesta. Mielestäni tällaiset huutokonsertit eivät ole mitään perus elämisen ääniä. Viimeksi tänään soi korvat, kun eräs perheenäiti tuli lastensa kanssa uimahallin suihkutilaan. Vapaasti antoi lastensa huutaa ja pienin itki raivoisasti, eikä äiti tehnyt elettäkään rauhoitellakseen. Eipä siitä itse pakoon pääse, kun tuollainen meteli alkaa.
Ei se ole lapsiin ja lapsiperheisiin asian purkamista, että toteaa, että lapsia pitää komentaa ja kasvattaa. Niin teen omienikin kanssa ihan päivittäin. Minulle tärkeämpää on se, että lapseni oppii kunnioittamaan yhteisiä pelisääntöjä ja kunnioittamaan toisia kuin se, että saako hän mesota miten mieli tekee. Erilaisia tunteita saa olla ja niitä saa näyttää, mutta moukkamainen käytös ei ole ok lapsilta eikä aikuisilta. Ja lasten käyttäytyessä ikävästi se vastuullinen osapuoli on se vieressä seisova vanhempi, joka joko reagoi lapsensa käytökseen tai ei reagoi lainkaan.
Tämä ongelma ei kyllä näy tietämissäni vl-perheissä. Olen aina ihmetellyt, miten sujuvasti pärjäävät lapsikatraineen ilman härdelliä.
Ei tämä katso sitä, onko perhe vl vai ei ja mikä lapsiluku on. Tällaisia perheitä näkee ihan kaikenlaisissa yhteisöissä, on myös tällaisia vl-perheitä.
Paljon on myös kiinni siitä, millaisia lapset ovat. On ihan eri asia olla vaikka kolmen rauhallisen tytön äiti kuin kolmen vilkkaan pojan äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ison lapsilauman kanssa voi tehdä oikein mitään reissuja jos ei ole autoa. Hyvin työlääksi menee helposti. Ihan joku uimarannalla käyttäminen käy jo työlääksi ilman autoa.
Juuri näin. Nyt on sitten vissiin pari viikkoa lasten kanssa kotona.
On kertonut että tykkää olla kotona. Selvästi on introvertti eikä kaipaa mitään erikoista. Jakoi joskus instassa jonkun toisen julkaisun missä puhuttiin siitä miten kivatkin jutut kodin ulkopuolella kuormittaa. Onhan sitä kotonakin kaikenlaista kivaa tekemistä.
Oliverin työreissun jälkeen lähtevät reissuun niin tekee varmasti lapsillekin hyvää kun saavat nyt ihan rauhassa leikkiä kotona. Meillä ainakin lapset kuormittuu jos kokoajan käydään jossakin.
Ottamatta kantaa juuri tähän perheeseen:
Suurperheessä lähtö voi olla niin kuormittavaa, että tulee helpommin jäätyä kotiin. Ei jakseta lähteä kiukuttelevien, uhmailevien lasten kanssa mihinkään. Siinä ei ole mitään pahaa, jos välillä on kotona. Mutta tekisi lapsille hyvääkin silloin tällöin päästä esim. kirjastoon, luontoon, uimarannalle, leikkipuistoon tms - seuroista puhumattakaan, jos vl-perheistä on kyse. Eikä kaikissa paikoissa ole paljon ihmisiä, ainakin meilläpäin saa usein olla kunnan leikkipuistoissa aika rauhassa.
Onko jossain sanottu, ettei suurperheiden lapset pääse edellä mainittuihin? Tuntuu, että täällä vedetään ihan hatusta näitä huolia.
Toki osa pääsee, aivan kuin pienempien perheiden lapsista. Mutta jokainen perheellinen arvaa, millainen työmaa on lähteä useamman lapsen kanssa vaikka paikkakunnan keskustaan kirjastoon ja leikkipuistoon. Millä mennään, autolla vai bussilla? Onko autossa bensaa/matkakortilla arvoa? Onko vauvalle ja/tai taaperolle vaipat, vaihtovaatteet ja piltit mukana? Onko isommille välipalaa? Onko kirjastokortti ja palautettavat kirjat pakattu mukaan? Missä se aurinkorasva oli? Miten pärjään liikenteessä neljän alle 5-vuotiaan kanssa? Jne. On siinä lähtemisessä nyt vaan iso työ, jos on useamman tunnin pois kotoa. Aika moni valitsee mieluummin sen, että jää kotiin.
Mulla syö motivaatiota lähteä koko porukan kans mihinkään se, että aina saa nyrpeitä katseita ja kuiskuttelua kun kuuden lapsen kanssa menee johonkin. Lapset ei sais näkyä eikä kuulua. Siksi ulkoillaan ja retkeillään paljon, koska siellä ei ole niin paljon arvostelevien katseiden alla.
Minua ei haittaa, jos joku on liikenteessä lapsien kanssa. Olenhan itsekin. Eikä väliä ole lasten lukumäärällä. Mutta siitä en tykkää, jos lapset ovat selvästi häiriöksi (huutavat, rikkovat sääntöjä tai itkevät kovaa ilman, että aikuinen tekee asialle jotain). Tämä ei riipu lasten lukumäärästä, yksikin lapsi voi olla häiriöksi. Minusta vanhemman tehtävä on huolehtia, että lapset käyttäytyvät suunnilleen ihmisiksi. Ja jos eivät osaa, niin sitten mennään muualle rauhoittumaan. Näin teen omien vilkkaiden poikieni kanssa.
Suomi, maailman lapsivihamielisin maa...
En ole lapsivihamielinen, vaan minusta lapset kuuluu kasvattaa kunnollisiksi kansalaisiksi. Inhoan tätä nykymentaliteettia, että lasten annetaan tehdä mitä tahansa. Aikuisen tehtävä on asettaa rajat. Ja saavat lapset leikkiä ja remuta ulkona, mutta on täysin turhaa antaa lasten kiljua niin kuin sikaa teurastettaisiin.
Aivan.
Mutta on niinkin että nykyään aikuiset jatkuvasti ottavat asiakseen häiriintyä pikkuasioista. Ja onhan tämä elämä stressaavaa kyllä, mutta mitä jos jokainen yrittäisi vähän vähemmän purkaa sitä lapsiin ja lapsiperheisiin?
Minusta ei ole pikkuasiasta häiriintymistä, jos lapset esimerkiksi huutavat julkisella paikalla niin, että muut eivät pysty keskustelemaan ja joku saa migreenin tuosta huutamisesta. Mielestäni tällaiset huutokonsertit eivät ole mitään perus elämisen ääniä. Viimeksi tänään soi korvat, kun eräs perheenäiti tuli lastensa kanssa uimahallin suihkutilaan. Vapaasti antoi lastensa huutaa ja pienin itki raivoisasti, eikä äiti tehnyt elettäkään rauhoitellakseen. Eipä siitä itse pakoon pääse, kun tuollainen meteli alkaa.
Ei se ole lapsiin ja lapsiperheisiin asian purkamista, että toteaa, että lapsia pitää komentaa ja kasvattaa. Niin teen omienikin kanssa ihan päivittäin. Minulle tärkeämpää on se, että lapseni oppii kunnioittamaan yhteisiä pelisääntöjä ja kunnioittamaan toisia kuin se, että saako hän mesota miten mieli tekee. Erilaisia tunteita saa olla ja niitä saa näyttää, mutta moukkamainen käytös ei ole ok lapsilta eikä aikuisilta. Ja lasten käyttäytyessä ikävästi se vastuullinen osapuoli on se vieressä seisova vanhempi, joka joko reagoi lapsensa käytökseen tai ei reagoi lainkaan.
Tämä ongelma ei kyllä näy tietämissäni vl-perheissä. Olen aina ihmetellyt, miten sujuvasti pärjäävät lapsikatraineen ilman härdelliä.
Ei tämä katso sitä, onko perhe vl vai ei ja mikä lapsiluku on. Tällaisia perheitä näkee ihan kaikenlaisissa yhteisöissä, on myös tällaisia vl-perheitä.
Paljon on myös kiinni siitä, millaisia lapset ovat. On ihan eri asia olla vaikka kolmen rauhallisen tytön äiti kuin kolmen vilkkaan pojan äiti.
Kyllä se vanhempien vuorovaikutustaidotkin vaikuttavat. Paljon näkee vanhempia, jotka itse riehuvat ja raivoavat, mikä tarttuu lapsiin.
Johdonmukaisuus ja rauhallisuus näkyy siinä, miten lapset käyttäytyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua hymyilytti, kun minua luultiin vasta terveydenhuollossa lestadiolaiseksi. Menin lapsen kanssa paikan päälle aamulla. Päälläni oli Marimekkoa, pienet korvakorut olin jättänyt kotiin ja meikkiäkään ei ollut, kun oltiin menossa käynnin jälkeen suoraan uimahalliin. Työntekijä kysäisi lapsen ruutuajasta ja kerroin, että vältämme lapsella ruutuaikaa, kun emme pidä sitä hyvänä aivojen kehitykselle. Työntekijä kysäisi, onko meillä telkkaria laisinkaan. Nauroin, että on, mutta ei sitä usein katsota. Siinä sitten työntekijä hätkähti ja sopersi, että oli ajatellut minun olevan lestadiolainen.
Hauska, miten osalle tuo korvakoruttomuus ja meikittömyys on lestadiolaisuuteen viittaava asia. Nimimerkillä itse en välitä isoista korvakoruista ja kuljen usein kokonaan ilman korvakoruja. Usein kuljen myös meikittömänä, kun viihdyn niinkin. Tämä ei tosin ole ensimmäinen kerta, kun minua on luultu lestadiolaiseksi. On kai nykyisin melko poikkeuksellista, kun ei ole värjätyt hiukset, tekoripset, tatuointeja yms.
Olen eri kuin kirjoittaja, mutta ihmettelen viestin alapeukkuja. Mitä "alapeukutettavaa" on hauskassa pienessä arkisessa kertomuksessa?
En tiedä, miksi joku tuosta ärsyyntyi. Hauska kertomus.
Minä otan ilon irti siitä, kun lähden Pohjois-Pohjanmaalle ja minua luullaan ulkomuotoni perusteella usein vanhoillislestadiolaiseksi. Ei ole meikkiä, korvakoruja, ei värjättyjä hiuksia eikä tatuointeja. Pukeudun kohtuullisen peittävästi, ei ole mitään paljastavia vaatteita. Lapsella on raamatullinen nimi, jota näkee vanhoillislestadiolaisissa perheissä paljon. Ai että saan ystävällistä palvelua paikoissa, joissa vanhoillislestadiolaiset ovat asiakaspalvelijoina. En tietenkään sano ääneen, että en ole vanhoillislestadiolainen. Nautin vain ystävällisyydestä, jota saan osakseni. (Ja tiedän, että suhtautuvat eri tavalla silloin, kun olen nuorempana asioinut samoissa paikoissa meikit naamassa ja hiukset värjättynä. Kohtelu on eri tavalla ystävällistä nykyisin). Ja vanhoillislestadiolaiset äidit hymyilevät, kun tulevat jossakin vastaan ja ajattelevat minun olevan samaa porukkaa.
Voi kun kohtelu kaikkia kohtaan olisi näin ystävällistä kuin liikkeen sisällä näyttää olevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua hymyilytti, kun minua luultiin vasta terveydenhuollossa lestadiolaiseksi. Menin lapsen kanssa paikan päälle aamulla. Päälläni oli Marimekkoa, pienet korvakorut olin jättänyt kotiin ja meikkiäkään ei ollut, kun oltiin menossa käynnin jälkeen suoraan uimahalliin. Työntekijä kysäisi lapsen ruutuajasta ja kerroin, että vältämme lapsella ruutuaikaa, kun emme pidä sitä hyvänä aivojen kehitykselle. Työntekijä kysäisi, onko meillä telkkaria laisinkaan. Nauroin, että on, mutta ei sitä usein katsota. Siinä sitten työntekijä hätkähti ja sopersi, että oli ajatellut minun olevan lestadiolainen.
Hauska, miten osalle tuo korvakoruttomuus ja meikittömyys on lestadiolaisuuteen viittaava asia. Nimimerkillä itse en välitä isoista korvakoruista ja kuljen usein kokonaan ilman korvakoruja. Usein kuljen myös meikittömänä, kun viihdyn niinkin. Tämä ei tosin ole ensimmäinen kerta, kun minua on luultu lestadiolaiseksi. On kai nykyisin melko poikkeuksellista, kun ei ole värjätyt hiukset, tekoripset, tatuointeja yms.
Olen eri kuin kirjoittaja, mutta ihmettelen viestin alapeukkuja. Mitä "alapeukutettavaa" on hauskassa pienessä arkisessa kertomuksessa?
En tiedä, miksi joku tuosta ärsyyntyi. Hauska kertomus.
Minä otan ilon irti siitä, kun lähden Pohjois-Pohjanmaalle ja minua luullaan ulkomuotoni perusteella usein vanhoillislestadiolaiseksi. Ei ole meikkiä, korvakoruja, ei värjättyjä hiuksia eikä tatuointeja. Pukeudun kohtuullisen peittävästi, ei ole mitään paljastavia vaatteita. Lapsella on raamatullinen nimi, jota näkee vanhoillislestadiolaisissa perheissä paljon. Ai että saan ystävällistä palvelua paikoissa, joissa vanhoillislestadiolaiset ovat asiakaspalvelijoina. En tietenkään sano ääneen, että en ole vanhoillislestadiolainen. Nautin vain ystävällisyydestä, jota saan osakseni. (Ja tiedän, että suhtautuvat eri tavalla silloin, kun olen nuorempana asioinut samoissa paikoissa meikit naamassa ja hiukset värjättynä. Kohtelu on eri tavalla ystävällistä nykyisin). Ja vanhoillislestadiolaiset äidit hymyilevät, kun tulevat jossakin vastaan ja ajattelevat minun olevan samaa porukkaa.
Voi kun kohtelu kaikkia kohtaan olisi näin ystävällistä kuin liikkeen sisällä näyttää olevan.
Kyllä minusta vl:t kohtelevat ihan perusystävällisesti kaikkia ihmisiä. Näin yleisesti ottaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän kehitysmaissa ole lähellekään meidän tasoista äitiyshuoltoa. Jos siellä joku vl- opin uhri nainen sitten kuolee majassansa n : nnen lapsen synnytykseen, niin teillä koko liikkeellä on verta käsissänne.
Tämä osoittaa keskustelun ristiriitaisuuden: edellisellä sivulla ihmeteltiin sitä, että miksi vl:t eivät tee enempää lähetystyötä ja että pitäisi saarnata sekä hyvinä että huonoina hetkinä. Sitten seuraavassa hetkessä väitetään, että jos sitä lähetystyötä tehdään, niin kädet ovat veressä!
Eikö kukaan ei-vl hoksaa tätä ristiriitaa, jos ihan neutraalisti asiaa katsoo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua hymyilytti, kun minua luultiin vasta terveydenhuollossa lestadiolaiseksi. Menin lapsen kanssa paikan päälle aamulla. Päälläni oli Marimekkoa, pienet korvakorut olin jättänyt kotiin ja meikkiäkään ei ollut, kun oltiin menossa käynnin jälkeen suoraan uimahalliin. Työntekijä kysäisi lapsen ruutuajasta ja kerroin, että vältämme lapsella ruutuaikaa, kun emme pidä sitä hyvänä aivojen kehitykselle. Työntekijä kysäisi, onko meillä telkkaria laisinkaan. Nauroin, että on, mutta ei sitä usein katsota. Siinä sitten työntekijä hätkähti ja sopersi, että oli ajatellut minun olevan lestadiolainen.
Hauska, miten osalle tuo korvakoruttomuus ja meikittömyys on lestadiolaisuuteen viittaava asia. Nimimerkillä itse en välitä isoista korvakoruista ja kuljen usein kokonaan ilman korvakoruja. Usein kuljen myös meikittömänä, kun viihdyn niinkin. Tämä ei tosin ole ensimmäinen kerta, kun minua on luultu lestadiolaiseksi. On kai nykyisin melko poikkeuksellista, kun ei ole värjätyt hiukset, tekoripset, tatuointeja yms.
Olen eri kuin kirjoittaja, mutta ihmettelen viestin alapeukkuja. Mitä "alapeukutettavaa" on hauskassa pienessä arkisessa kertomuksessa?
En tiedä, miksi joku tuosta ärsyyntyi. Hauska kertomus.
Minä otan ilon irti siitä, kun lähden Pohjois-Pohjanmaalle ja minua luullaan ulkomuotoni perusteella usein vanhoillislestadiolaiseksi. Ei ole meikkiä, korvakoruja, ei värjättyjä hiuksia eikä tatuointeja. Pukeudun kohtuullisen peittävästi, ei ole mitään paljastavia vaatteita. Lapsella on raamatullinen nimi, jota näkee vanhoillislestadiolaisissa perheissä paljon. Ai että saan ystävällistä palvelua paikoissa, joissa vanhoillislestadiolaiset ovat asiakaspalvelijoina. En tietenkään sano ääneen, että en ole vanhoillislestadiolainen. Nautin vain ystävällisyydestä, jota saan osakseni. (Ja tiedän, että suhtautuvat eri tavalla silloin, kun olen nuorempana asioinut samoissa paikoissa meikit naamassa ja hiukset värjättynä. Kohtelu on eri tavalla ystävällistä nykyisin). Ja vanhoillislestadiolaiset äidit hymyilevät, kun tulevat jossakin vastaan ja ajattelevat minun olevan samaa porukkaa.
Voi kun kohtelu kaikkia kohtaan olisi näin ystävällistä kuin liikkeen sisällä näyttää olevan.
Kyllä minusta vl:t kohtelevat ihan perusystävällisesti kaikkia ihmisiä. Näin yleisesti ottaen.
Suurin osa on. Mutta ystävällisempiä silti ollaan omaan porukkaan kuuluvia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua hymyilytti, kun minua luultiin vasta terveydenhuollossa lestadiolaiseksi. Menin lapsen kanssa paikan päälle aamulla. Päälläni oli Marimekkoa, pienet korvakorut olin jättänyt kotiin ja meikkiäkään ei ollut, kun oltiin menossa käynnin jälkeen suoraan uimahalliin. Työntekijä kysäisi lapsen ruutuajasta ja kerroin, että vältämme lapsella ruutuaikaa, kun emme pidä sitä hyvänä aivojen kehitykselle. Työntekijä kysäisi, onko meillä telkkaria laisinkaan. Nauroin, että on, mutta ei sitä usein katsota. Siinä sitten työntekijä hätkähti ja sopersi, että oli ajatellut minun olevan lestadiolainen.
Hauska, miten osalle tuo korvakoruttomuus ja meikittömyys on lestadiolaisuuteen viittaava asia. Nimimerkillä itse en välitä isoista korvakoruista ja kuljen usein kokonaan ilman korvakoruja. Usein kuljen myös meikittömänä, kun viihdyn niinkin. Tämä ei tosin ole ensimmäinen kerta, kun minua on luultu lestadiolaiseksi. On kai nykyisin melko poikkeuksellista, kun ei ole värjätyt hiukset, tekoripset, tatuointeja yms.
Olen eri kuin kirjoittaja, mutta ihmettelen viestin alapeukkuja. Mitä "alapeukutettavaa" on hauskassa pienessä arkisessa kertomuksessa?
Ihmetyttää miksi terkkarille oli väliä oletko lestadiolainen vai et. Miksi hänen piti mainita asiasta että luuli sinun olevan lestadiolainen?
Voihan sitä lähetystyötä köyhempiin maihin tehdä vastuullisesti. Opetetaan ottamaan naisen terveydentila ja olosuhteet huomioon. Jos tätä ei tehdä niin silloin se on kyllä vastuutonta ja moraalitonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua hymyilytti, kun minua luultiin vasta terveydenhuollossa lestadiolaiseksi. Menin lapsen kanssa paikan päälle aamulla. Päälläni oli Marimekkoa, pienet korvakorut olin jättänyt kotiin ja meikkiäkään ei ollut, kun oltiin menossa käynnin jälkeen suoraan uimahalliin. Työntekijä kysäisi lapsen ruutuajasta ja kerroin, että vältämme lapsella ruutuaikaa, kun emme pidä sitä hyvänä aivojen kehitykselle. Työntekijä kysäisi, onko meillä telkkaria laisinkaan. Nauroin, että on, mutta ei sitä usein katsota. Siinä sitten työntekijä hätkähti ja sopersi, että oli ajatellut minun olevan lestadiolainen.
Hauska, miten osalle tuo korvakoruttomuus ja meikittömyys on lestadiolaisuuteen viittaava asia. Nimimerkillä itse en välitä isoista korvakoruista ja kuljen usein kokonaan ilman korvakoruja. Usein kuljen myös meikittömänä, kun viihdyn niinkin. Tämä ei tosin ole ensimmäinen kerta, kun minua on luultu lestadiolaiseksi. On kai nykyisin melko poikkeuksellista, kun ei ole värjätyt hiukset, tekoripset, tatuointeja yms.
Olen eri kuin kirjoittaja, mutta ihmettelen viestin alapeukkuja. Mitä "alapeukutettavaa" on hauskassa pienessä arkisessa kertomuksessa?
En tiedä, miksi joku tuosta ärsyyntyi. Hauska kertomus.
Minä otan ilon irti siitä, kun lähden Pohjois-Pohjanmaalle ja minua luullaan ulkomuotoni perusteella usein vanhoillislestadiolaiseksi. Ei ole meikkiä, korvakoruja, ei värjättyjä hiuksia eikä tatuointeja. Pukeudun kohtuullisen peittävästi, ei ole mitään paljastavia vaatteita. Lapsella on raamatullinen nimi, jota näkee vanhoillislestadiolaisissa perheissä paljon. Ai että saan ystävällistä palvelua paikoissa, joissa vanhoillislestadiolaiset ovat asiakaspalvelijoina. En tietenkään sano ääneen, että en ole vanhoillislestadiolainen. Nautin vain ystävällisyydestä, jota saan osakseni. (Ja tiedän, että suhtautuvat eri tavalla silloin, kun olen nuorempana asioinut samoissa paikoissa meikit naamassa ja hiukset värjättynä. Kohtelu on eri tavalla ystävällistä nykyisin). Ja vanhoillislestadiolaiset äidit hymyilevät, kun tulevat jossakin vastaan ja ajattelevat minun olevan samaa porukkaa.
Voi kun kohtelu kaikkia kohtaan olisi näin ystävällistä kuin liikkeen sisällä näyttää olevan.
Kyllä minusta vl:t kohtelevat ihan perusystävällisesti kaikkia ihmisiä. Näin yleisesti ottaen.
Suurin osa on. Mutta ystävällisempiä silti ollaan omaan porukkaan kuuluvia kohtaan.
Hmmm, kukapa ei? Vieraiden seurassa normaalit ihmiset on kohteliaita, lähipiirin kanssa läheisempiä. Eikö näin kuulu olla?
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä lähetystyötä köyhempiin maihin tehdä vastuullisesti. Opetetaan ottamaan naisen terveydentila ja olosuhteet huomioon. Jos tätä ei tehdä niin silloin se on kyllä vastuutonta ja moraalitonta.
No ei sinne kukaan mene asenteella että "lapsia täytyy synnyttää vaikka kuoleman uhalla". Ei sellaista asennetta ole vl:ien keskuudessa Suomessakaan.
Alue: Aihe vapaa
Älä viitsi olla noin naivi. Kyllä se aihe varmasti tulee esille myös. Ja viimeistään, kun joku kysyy. Ja lähetystyöntekijöt kertovat omista perheistään. We will welcome all the children jne.