Liian vakava lapsi?

pubu:

Kirjoitit, että olet opinnoissasi paljonkin perehtynyt Aspergeriin. Osaisitko antaa vinkkiä mistä saisi tarkempaa tietoa Aspergerista. Poikani on lähes kolme vuotias ja puheterapeuttimme heitti ilmaan ajatuksen assista. Mitään tarkempaa ei oikein sanonut mutta Asperger oli hänelle tullut mieleen kertomusteni perusteella. Kaikki tieto jota olen goolen kautta löytänyt koskee hieman vanhempia, murrosikäisiä lapsia. Olisi kiinnostavaa lukea ja perehtyä tuohon oireyhtymään paremmin ennen seuraavaa pt:n käyntiä joka on kesäkuussa.

pubu

Alkuperäinen viesti meni vähän mönkään. Eli meillä on vähän vajaa kolmevuotias poika, joka on mielestäni ainakin aspergertyyppinen lapsi. Olisi kiva jutella vaikka sähköpostin välityksellä lapsista. Onko mahdollista saada osoitettasi?



Pelokas ja vilkas

laskee plus- ja miinuslaskuja,;kiinnostunut rakentelusta, koneista ja laitteista; motorisesti hieman kömpelö/varoivainen. Huumorintajuinen ja hauska, vaikka välillä mielestäni joissakin asioissa turhan tosikko.. :)



Oli viime syksynä psykologisissa tutkimuksissa asperger-epäilyjen vuoksi, mutta ei ainakaan silloin pikkasen alle 4-vuotiaana " jäänyt kiinni" . Testit osoittivat, että on tietyillä kognitiivisilla alueilla monta vuotta ikätasoaan edellä, sosiaalisissa taidoissa taas täysin ikävuosien tasolla, motorisesti puolestaan varovainen ja harkitseva. Eli " pikkuprofessori" -vaikutelma tulee vahvoista kielellis-matemaattisista taidoista.



Missäs päin Hippunen ja Pepper asutte - lapsenne tuntuisi niiiin samanhenkiseltä seuralta esikoisellemme :)?!

Helsingissä asutaan.



Meidän " pikkuprofessori" ei vielä osaa lukea kuin pieniä sanoja, kirjaimet on tuntenut kyllä jo 2-vuotiaasta. Aika monimutkaisia laskutoimituksia hän kyllä tekee. Jos asutte jossain pääkaupunkiseudulla, voisi vaikka joskus tavata.

2-vuotiaasta tuntenut kirjaimet, ja just tuo lukeminen, keskittyminen, varovaisuus ja sosiaalisesti taas ehkä just ikätasollansa, tai alle, mutta muuten on tosi keskittymiskykyinen ja oppii paljon. Tuntuu viihtyvän parhaiten juuri joidenkin 5-6-vuotiaiden kanssa erityisesti.

En olisi huolissani.

oletteko ajatelleet että selvittäisitte kuinka älykäs lapsenne on? Siis joku mensan älykkyystesti tai vastaava?



Tutuillani on nimittäin lapsi (tosin nyt melkein aikuinen) joka on keskimääräistä huomattavasti älykkäämpi. Hänellä oli aikanaan ongelmia koulun aloituksessa. Varsinaisesti ei ollut sosiaalisia ongelmia, mutta oli erittäin turhautunut kun muut opetteli kirjaimia ja hän jo luki sujuvasti. Ja oli muissakin asioissa " valovuosia" muita lapsia edellä. Tämä sitten purkautui ei-toivottuna käytöksenä, aggressiivisuus yms. Oikeanlaisella tuella ongelmat kuitenkin helpottuivat selvästi.

Ei olla virallisia teitä selvitelty. Isoäiti on lapsipsykologi ja kiinnittänyt asiaan huomiota. Hänen kanssaan ollaan kyllä keskusteltu, miten poikaa voisi tukea. Ja varmasti hän olisi kyllä kiinnittänyt huomiota myös, jos olisi syytä epäillä Aspergeria tms.

Olen mielenkiinnolla seurannut tätä ketjua sillä meillä on vähän vajaa 3v poika, joka taitaa kuulua myös näihin " pikkuprofessoreihin" . Lisäksi vielä psykologi-siskoni mukaan on asperger-tyyppinen lapsi. 2-v neuvolassa terkkari sanoi et ei oikein vielä ole sellaista mihin tarttua et jatkotutkimuksiin lähetettäs. Mut ovat panneet merkille monia asioita ja seurattu kehitystä.



Eli sosiaalisissa suhteissa on arka, ujo ja isossa joukossa sivustaseuraaja. Vasta viimeaikoina on alkanut leikkiä hetkittäin parin tutun kanssa. Suurin ongelma on et ei anna muiden aikuisten kuin omien vanhempien koskettaa itseään. Eli ei syliin ei mitään tyyliin. Ei edes isovanhemmille suo tätä iloa. Satunnainen lastenhoitaja on joutunut puoliväkisin vaipan vaihtamaan jne.



Erityisharrastuksena on erillaisten merkkien ja logojen opettelu: pirkkalehti, yhteishyvä ja me-lehti suosikkilumekistoa. Jumbossa käynnit ovat juhlaa kun on paljon merkkejä! Yrityspuhelinluetteloakin selataan ahkeraan.



Poika alkoi puhumaan vähän vajaa 2v ja aloitti opettelemalla sanomaan aakkoset! Nyt yrittää kovasti lukea - ja kyselee koko ajan et mitä tuossa lukee. Hiljattain löysi itselleen palapelin jossa on numerot 1-100 ja tykkää aivan älyttömästi. Eli numerot ovat tutut myös.



Motorisesti on hieman kömpelö ja erittäin arka. Yritin yhteen isompaan liukumäkeen houkutella ja poika totes et siitä voi tipahtaa, se on vaarallinen!



Tässä muutamia piirteitä muuten kyllä aurinkoisesta ja mielestäni ainakin tähän asti kotihoidossa helposta lapsesta. Mutta sitten tärkein: jos tunnistat kuvauksesta lapsesi niin

MITEN LAPSESI ON SOPEUTUNUT PÄIVÄHOITOON?



Meillä on päivähoidon aloitus edessä elokuussa ja emme saaneet hakemaamme päiväkotipaikkaa (mielestäni tämä olisi parasta pojallemme) vaan poika aloittaa perhepäivähoitajalla. YLIPÄÄTÄÄN TÄLLAISTEN LASTEN PÄIVÄHOITOMUODOISTA JA KOKEMUKSISTA KUULISIN MIELELLÄÄN LISÄÄ.



Pelokas ja vilkas

En tosiaankaan usko, että meidän pojallamme olisi Aspergeria, vaikka tuon tyyppinen onkin, enkä menisi muidenkaan lapsia leimaamaan ennen perusteellisia tutkimuksia! No, joka tapauksessa meidän poikamme on ollut perhepäivähoidossa 1-2 -vuotiaana, kerhossa 3-4 -vuotiaana (kun pikkuveli syntyi ja oli kotihoidossa) ja nyt 4-vuotiaana päiväkodissa. Kaikissa paikoissa on mennyt ihan hyvin, vaikka joka paikassa on kiinnitetty huomiota poikkeuksellisina pidettyihin ominaisuuksiin. Tämä oli siis ketjun aloittajan vastaus.

minun spostini on piltti76@luukku.com jos haluat kirjoitella.



pubu

eli mekin asumme Helsingissä! Kyllä tosiaan olisi mukava saada pojallemme kaltaistansa seuraa :).

Päivähoitoon sopeutumisesta sen verran, että poikani on ollut 2-vuotiaasta perhepäivähoitajalla ja sinne sopeutui hyvin. Nyt on ollut vajaan vuoden verran osa-aikahoidossa, sillä minä olen äitiyslomalla. Käy muskaria ja kerhoa hoidon lisäksi ja myös niihin ryhmiin on sopeutunut hienosti. Nyt syksyllä on vaihto pph:lta päiväkotiin ja ihan mielenkiinnolla vaihdosta odotan. Uskon, että poika pärjää. Hän on sosiaalisilta kyvyiltään ikäisellään tasolla, kaverustuu helposti, jos vain haluaa.

Jos Dorothea, Hippunen tai joku muu haluaa minuun yhteyden, sähköpostini on peppercom@hotmail.com

Dorothea_W:

laskee plus- ja miinuslaskuja,;kiinnostunut rakentelusta, koneista ja laitteista; motorisesti hieman kömpelö/varoivainen. Huumorintajuinen ja hauska, vaikka välillä mielestäni joissakin asioissa turhan tosikko.. :)

Oli viime syksynä psykologisissa tutkimuksissa asperger-epäilyjen vuoksi, mutta ei ainakaan silloin pikkasen alle 4-vuotiaana " jäänyt kiinni" . Testit osoittivat, että on tietyillä kognitiivisilla alueilla monta vuotta ikätasoaan edellä, sosiaalisissa taidoissa taas täysin ikävuosien tasolla, motorisesti puolestaan varovainen ja harkitseva. Eli " pikkuprofessori" -vaikutelma tulee vahvoista kielellis-matemaattisista taidoista.

Missäs päin Hippunen ja Pepper asutte - lapsenne tuntuisi niiiin samanhenkiseltä seuralta esikoisellemme :)?!

Meidän professori on jo 5,5 v, mutta muistuttaa kyllä täällä kuvattuja lapsia. Puhumaan alkoi tosi varhain, lukemaan alkoi 3 v 10 kk, rakastaa tietokirjoja, lukee kyllä myös satuja, erityisen kiinnostunut luonnontieteistä esim. dinosauruksista ja eläimistä, oppinut myös opettamatta esim. englannin sanoja melkoisen määrän esitteistä ja muutamasta kirjasta, muisti tosi hyvä, innostuu milloin mitäkin opettelemaan. Motorisesti on ihan keskitasoa samanikäisiin verrattuna ja sosiaalisesti ehkä vähän keskitasoa heikompi. Itse olen toisinaan ollut huolestunut, mutta kun esim. kerhosta tulee vain hyvää palautetta niin olen ajatellut että on vaan näiltä osin (kielellisesti yms.) lahjakas ja sopsiaalisesti sitten vähän hitaammin kehittyvä. Kouluun meno vuoden päästä kyllä vähän huolettaa, koska voi turhautua kun lukeminen sujuu ja laskeminenkinkin jo nyt aika hyvin (helppoja yhteen ja vähennyslaskuja).

Hmph. Tutun kuuloisia asioita täällä kirjoiteltu, enkä viittaa pelkästään meidän pikkuneitiin (just täyttänyt 4v.) vaan myös vanhempiinsa ja ehkä vähän isovanhempiinkin ; ). Isillä epäilty adhd:ta taannoin ja vähän edelleen, minulla ei mitään muksuna, mutta kehtaisin pelätä omaavani adhd:n.



Tytär ollut hyvin nopea kehityksen kaikilla saroilla. Motoriikka ehkä ulkopuolisille helpoin todeta ja onkin suurta huomiota saanut osakseen ulkopuolisiltakin (mm.ryhtyi kävelemään 6kk, tuetta 8kk, 10kk juoksi ja tietysti jo ennen noita kiipeili kuin pikku apina ja sormilla kaiken maailman otteet sujuivat). Ensimmäiset sanat 7kk, alkeellisia lauseita pari kk tuon jälkeen ja hyvin on likka ymmärtänyt alusta lähtien. 1-1,5 v. osasi tunnistaa ja nimetä kaikki värit liiloja, purppuroita, hopeita ja kultia myöten. Taisi olla 8-10kk, kun rupesi tietokonetta käyttämään ensimmäisiä kertoja ja samassa iässä näppärästi tyhjenteli ja täytteli kanssani astianpesukonetta ja laittoi ja otti pois pyykkejä kuivumaan, piirustelut aloitti tosi ajoissa. Eli 2+ v:stä viimeisiäkin koneita käyttänyt sujuvasti, itsekseen surffaillut sujuvasti netissä leikkipaikasta toiseen ja samalla vähän englantiakin oppinut.Vauvasta pitäen pienlemmikkejä hoitanut ja niiden pentuja kans. 2v. kun täytti innostui kovasti kirjaimista ja lukemisista, ja oppikin hetkessä useita tikkukirjaimia lukemaan ja vesiväreillä niitä maalaili ja luki tikkukirjaimilla sanoja ja alkeellisia lauseita kanssa. Viimeisen vuoden, puolitoista olemme olleet aika pihalla hänen taidoistaan (hän on ryhtynyt vaatimattomaksi/esittää tyhmää), mutta välillä unohtaa salailun ja paljastaa vahingossa taitojaan. Jouluna, kun pukki jo kolkutteli ovelle säntäsi äkkiä hakemaan paperia ja kynän ja pikaisesti kirjoitti paperille, mitä oli unohtanut kertoa toiveistaan " atoi" eli autoi ; ). Paljastui siis ; ).Tässä keväällä yllätin sujuvasti plussaamassa ja miinustamassa, en tiedä mistä on oppinut! Hyvä muisti - halutessa - mm. vuosi sitten, kun kaupassa hänen ja vauvamahani kanssa kävin eräs vanhapariskunta luuli hänen pompottavan minua, kun likka rutiinilla sujuvasti luetteli pitkää ostoslistaa ulkomuistista, juoksenteli yltämiään ostoksia hakien ja opasti homssuista ja huonovointista äitiä muistamaan ja löytämään hyllyiltä ne ostokset, joihin hän ei yltänyt. Sain kuulla kunniani vanhuksilta.. Muitakin aika mielenkiintoisia tapahtumia takataskussa..



Neurologilla tytär käy nykyään säännöllisesti - tosin käynit aloitettiin muista syistä. Ja adhd:ta ollaan epäilty, mutta varmuutta ei ole. Neurologin tutkimuksesta suoriutui normaalisti, mutta hän on vähän epäilevällä kannalla. Välillä olen tuota Aspergeriakin itse pohtinut, mutta ne kaikkein tyypillisimmät hommat kyllä puuttuvat ja lapsi on kyllä hyvin, hyvin sosiaalinen ja erittäin lahjakas sosiaalisesti!



Hitsin hankala ja vaativa pikkuihminen ollut alusta asti - kuten itsekin oleme olleet. Nyt saamme tuntea nahoissamme ne kaikki ongelmat (ja enemmänkin) mitä omat vanhempamme! Liian vakava ei tosin ole, iloinen, räiskyvä persoona. Suurimmat mielenkiinnot ovat ehdottomasti luonto/eläimet, tv, atk ja se suuri vauhti mikä hänellä on ollut alusta alkaen.



Hän tosiaan osaa olla tosi hankala, ja vuorostaan kyllä enkelikin. Manipuloinnin mestari, joka pyörittää isotkin ihmiset heidän huomaamattaan pikkurillinsä ympäri (argh).



Koitamme kannustaa häntä kovasti - muussa kuin tuossa manipuloinnissa ja riehumisessa ; ). Tarhassa on ollut vuoden. Loistaa taidoillaan siellä ja käyttäytyy, kuin enkeli (saivat hänet ojennukseen tuossa syksyllä). Mutta toisinaan ei haluaisi mennä sinne ja kyllästyy siellä (kuten äitinsä taannoin esikoulussa). Kuitenkin siellä pitää käydä, koska meidän seudulla kaikki muksut paenneet puistoista tarhoihin jo tosi pieninä, eli seuraa ei tarjolla ja hän tarvitsee tarkat rutiinit + herkkyytensä vuoksi tämä sopeuttaa jo tuota täällä pakollista esikoulun alkua varten. Ongelmia vähän pelätään, koska isällä kouluun sopeutuminen oli todella hankalaa ja oli kova häirikkö, eikä se minultakaan ihan mallikelpoisesti mennyt käytöksen puolesta ; ). Isi muuten tosi välkky!



Pikkuvanhaksi häntä monet kutsuvat, itselleni lapsuudessa tuo sana ollut kanssa tuttu. Mutta uskon kyllä olevan kanssa perhekulttuurista kiinni. Minusta on luonnollista ja hauskaa, että hän on kiinnostunut noista luettelemistani asioista. Muistan itse, kuinka oli kivaa lueskella Tiede- ja Tieteen kuvalehtiä, Eläinmaailmaa etc. heti, kun taidon opin (vasta ensimmäisen luokan alussa, velipoika oppi itse 4v. ja olin kauhean vihainen, kun minulle ei suostuttu opettamaan tuossa iässä : ). Ja näistä oli kanssa paljon hyötyä! Oli kiva kiivetä ala-asteikäisenä iskän ja iso-veljen kanssa mökillä saunan lauteille ja keskustella asiallisesti ydinvoiman hyödyistä ja haitoista. Ainut haitta oli, että tuli jo muksuna mm. nuo asiat niin useaan otteeseen puhuttua puhki, ettei ole enää kahvipöydissä jaksanut niistä keskustella vuosikausiin ; ).



Tällainen tapaus meillä siis. Toiset haukkuvat ongelmalapseksi ja toiset puolestaan hyvin älykkääksi. Tiedä häntä! Kovasti olen hänen kanssaan stressannut välillä, mutta nyt on onneksi apu valmiiksi katsottuna, jos hommat lähtevät käsistä. Parhaiten tuntuu edelleen sujuvan, kun vaan kovaa vauhtia pystyy keksimään hänelle tarpeeksi vaativaa hommaa. Valitettavasti nykyään on vain aika kovin tiukassa.. on tuo pikku-velikin tuossa pyörimässä, jossa on paljon samaa kuin iso-siskossaan ja on teknisesti lahjakkaampi kuin iso-siskonsa, sekä puhumisen aloittanut jo 3kk, mutta motoriikka laahaa kovasti perässä ; ), mutta vauhtia ja kepposiahan se ei vähennä! Ja tämän vauvamme kohdalla kuulin sanan adhd lastenlääkärin suusta hänen ollessaan vasta 6-7kk ikäinen ensimmäisen kerran..!



Hauskoja ja haastavia hetkiä teille lastenne kanssa!



- Tiina -

Sinuna en olisi huolissani: teillä taitaa olla harvinaisen älykäs poika. Ihmiset ovat rakenteeltaan erilaisia ihan alusta asti; itse en ole koskaan ollut ihan ikäiseni tasolla, vaan kuvauksesi pojastasi olisi hyvin voinut olla kuvaus minusta lapsena. AIkuisenakin olen ollut" hiukan erilainen" kuin muut, siis mielenkiinnon kohteeni ovat tieteessä eivätkä kauneudenhoidossa, ja pureudun kaikkiin asioihin tosi syvältä. Mutta minussa ei siis ole mitään vikaa, enkä usko että pojassasikaan on. Jos hän ei itse kärsi erilaisuudestaan, ja vaikka varmaan tulee kärsimään (minä ainakin kärsin kunnes aikuisen tajusin että se on voimavara) niin ei teidänkään kannata. Eikä poikaa tarvitse mitenkään muuttaa, hän kuulostaa ihanalta pikku tiedemieheltä:) Toivon että itsekin saisin tuollaisen;)

tarkoitan, että yksi läheinen on juuri samanlainen ja diagnosoitu Aspergerin syndrooma. Nyt en halua pelotella, vaan valaista asiaa tältä kantilta. En tosiaan halua pahoittaa mieltä, joskus on hyvä pohti asioita vähän laajemminkin.



Mutta oikeasti uskon, että hän on vain erityinen ja lahjakas!!!!!!!!!! Sinänsä kyllä koittaisin tukea niitä vähälle jääneitä leikkejä, että ei kehity yksipuolisesti.

Pojallamme ei kyllä ole käsittääkseni minkäänlaisia ongelmia sosiaalisten kontaktien luomisessa ja ihmisten ilmeiden, eleiden jne. tulkinnassa, mitä Aspergerin oireyhtymään kuuluu. Hänellä on kyllä kavereita, mutta tuntuu viihtyvän isompiensa kanssa. Lähinnä ihmettelen tuollaista vakavahenkisyyttä, mutta ehkä se on sitten älykkyyttä?

vaikka minunkin pojastani on tällä palstalla yritetty tehdä Aperger-lasta...



Eli mulla on aikalailla samanikäinen poika kuin sinunkin (4 v 3 kk). On ikäisekseen kehittynyt: lukee, laskee helpohkoja laskuja, opettelee kirjoittamista, tuntee kellonajat... On erittäin kiinnostunut asioista ja ilmiöistä ja tykkää keskustella " henkevästi" . Hän kyllä myös leikkii (ritarileikkejä, autoleikkejä, jonkinlaisia roolileikkejä), mutta enemmän tykkää puuhastella muiden asioiden parissa: kuuntelee musiikkia, laulaa, kirjoittelee, pelaa tai lukee. Vasta ehkä noin puolen vuoden ajan hän on alkanut leikkimään samanikäistensä kanssa näitä kaiken maan taistelu- ja muita leikkejä. Siihen asti omanikäinen seura ei ole kiinnostunut. Vanhempien lasten seura kiinnostaa häntä selvästi enemmän ja tyttöjen kanssa leikkiminen onnistuu jostain syystä paljon paremmin kuin toisten poikien (ehkä samanikäiset tytöt ovat jotenkin henkisesti kehityneempiä kuin pojat).



Joskus olen minäkin pitänyt omaa poikaani vähän " omituisena" , mutta ymmärtänyt nyt ajan kuluessa, että poika vaan taitaa olla hurjan älykäs lapsi. Yritän jonkin verran innostaa häntä omanikäistensä juttujen pariin ja vahvistaa mm. tuota fyysistä puolta, jossa pojalla taas on vaikka kuinka paljon kehittymisen varaa.



Olipa mukava kuulla pojastasi! Tuollaista leikkikaveria me omalle pojallemme kaipaisimme :).

Kuulostaa siltä, että monella on käsitys, että Aspergerin oireyhtymä on jotain todella kamalaa. Sitä on hyvin hyvin erilaatuista ja se, että sellainen on diagnosoitu, ei ole este millekään! Monet diagnosoidut elävät hyvin tavallista elämää, hyvinkin taloudellisesti menestyvissä asemissa. Ihan hyvin voi olla Asperger ilman suurempia vaikeuksia sosiaalisissa kontakteissa (ainakin niin simppeleissä kuin lapsella) ja ilmeiden tunnistamisissa. Toisessa ääripäässä ovat ne lähes autistiset (joita heitäkin on hyin moneen lähtöön) ja toisessa ne, joita kukaan ei uskoisi diagnoosia saaviksi vaan älyttömän lahjakkaiksi tietyllä osa-alueella. Toivon, että te kaksi ette siis täysin sulje mieltänne asialta, niin että jos joku asiantuntija sitä joskus teille ehdottaa, ette hylkää ajatusta täysin mahdottomana. Tiedosta nimittäin saattaa olla hyötyä esim. teini-iässä, kun myrskyt saattavat puhjeta.



Muutaman tunnen ja asiaa olen paljon käsitellyt opinoissani.

Kirjoitit, että olet opinnoissasi paljonkin perehtynyt Aspergeriin. Osaisitko antaa vinkkiä mistä saisi tarkempaa tietoa Aspergerista. Poikani on lähes kolme vuotias ja puheterapeuttimme heitti ilmaan ajatuksen assista. Mitään tarkempaa ei oikein sanonut mutta Asperger oli hänelle tullut mieleen kertomusteni perusteella. Kaikki tieto jota olen goolen kautta löytänyt koskee hieman vanhempia, murrosikäisiä lapsia. Olisi kiinnostavaa lukea ja perehtyä tuohon oireyhtymään paremmin ennen seuraavaa pt:n käyntiä joka on kesäkuussa.



pubu

Aspergerista on paljonkin tietoa netissä.

Hyvää tietoa on esim. autismi ja aspergerliiton sivuilla:



http://www.autismiliitto.fi/



Lisäksi palsta www.aspalsta.net on monipuolinen keskustelu ja tietosivusto



Kirjatietoa on kirjoissa:

- Aspergerin oireyhtymä - opas vanhemmille ja asiantuntijoille; kirj. Tony Adwood

- Nörtti, nero vai normaali; kirj. Gillbert



Asperger on tosiaan hyvinkin monitahoinen oireyhtymä, jossa jokainen jo omanlaatuisensa. Haluttomuus kaverileikkeihin, kiinnostunut tieteistä ja usein jostain tietystä asiasta sekä keräilyinto ovat yleisiä oireita.