Kun ainoat sosiaaliset suhteet on naapureihin ja omiin aikusiin lapsiin. Ikää mulla 69v. Onko muilla samoin?

Ei ole tuollainen tilanne. Asun yksin ja aina kun haluan omaa rauhaa voin vetäytyä kotiin. Muuten on aika aktiivinen sosiaalinen elämä. Vesijumapssa on noin 15 ystävää, joiden kanssa ollaan tekemisissä jumpan ulkopuolellakin. Läheisiä ystäviä on kymmenkunta, joiden luona käyn vierailulla ja he minun. Teemme yhdessä ruokaa viikonloppuisin ja autamme toisiamme.

Lisäksi koiraharrastuksesta minulla on useita ystäviä. Samoin kuorolaulussa ja kansalaisopiston kursseilta.

Se sanonta on totta, että kun jää eläkkeelle ne kiireet vasta alkavat.

On lasten perheiden lisäksi pitkiä ystävyyssuhteita, joitain uudenpiakin, olen ihan tyytyväinen, riittävästi on ystäviä, vaikka kaksi parasta ystävää kuollut.

minua ei kiinnosta vali vali jaskan jauhanta.

Vierailija kirjoitti:

Kaupan kassalle sanon kiitos. Apteekissa sanon kiitos. Bussikuskille sanon kiitos. 

Sanon noin 2-5 sanaa viikossa. Siinä kaikki. Välillä ihan itkettää.

N69

Missä päin Suomea asut? Eikö ole mitään kansalaisopiston tms kursseja, josta voisit olla kiinnostunut? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 70 Ja mielestäni tilanteeni on hieno, mitä sosialisiin kontakteihini tulee: Ex-työkavereista kiinteä 3 hengen porukka, ranskanopiskelijoista 2 hyvää tuttua, uimaporukan 4  ystäväksi muuttunutta, pari naapuria, omat lapset perheineen -  ja kaukana Suomessa 3 sisarustani lapsineen ja lapsenlapsineen. Heitä tapaan silloin tällöin. 


 

Kiva :) Missä maassa olet? Suomessa tuntuu hankalalta tutustua ja ystävystyä ihmisten kanssa, varsinkin niin, että oltaisiin vapaa-ajallakin tekemisissä.

Saksassa.