Lopetin deittailun kokonaan, koska yksikään mies ei halunnut mun kanssa jatkoa

Sama juttu. Kiinnostuneita on ollut deittiapeissa, muutamat treffit. Lopputulos on aina sama: sänkyyn on kiire, jos se ei kiinnosta heti, häviää myös mies. Olen luovuttanut. 

Kevyempikin suhde olisi sopinut mulle, mutta jotain muutakin yhteyttä ja hieman vaivannäköä odotan mieheltä. En hyppää tuntemattomien kanssa sänkyyn, ei ole turvallista, enkä saa pelkästä seksistä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehitä itseäsi, että pärjäät kilpailussa paremmin.

En ala kilpailemaan yhdestäkään miehestä enkä kehittää itseäni miehiä varten. Älytön ajatuskin.

Ap

Tätä naiset on vuosia miehille hokenut. Älä nyt hikeenny vaan ota opiksesi ja kehity niin joku voi ehkä kelpuuttaa sinut.

Vierailija kirjoitti:

Mä taas lopetin siksi, kun ihan jokainen mies olisi halunnut jatkoa ja seurustelusuhteen vaikka mua ei kiinnostanut. 

Tää oli päivän paras. Taisi nöpönenä kuvitella jälleen itsestään liikoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monilla treffeillä olet käynyt ja haluaisitko sinä sitten joka tapauksessa olla yhdessä sellaisen miehen kanssa, jolla on väärä elämäntilanne, ei kipinää, liikaa kiireitä, eikä halua mitään vakavaa? Mielestäni ihan hyvä, että nuo miehet ovat olleet rehellisiä omista tilanteistaan ja mielestäni on aivan normaalia, että käydään monilla kymmenillä eri treffeillä ennen kuin löytyy se sopiva. Kumppanin valinnassa jos missä kuuluukin olla äärimmäisen valikoiva, koska se on yksi tärkeämpiä päätöksiä mitä elämässäsi teet.

Enää voi vaan ihmetellä miksi nämä miehet ovat deittipalvelussa etsimässä seuraa, jos he tietävät jo etukäteen, ettei heillä ole aikaa tai rahkeita mihinkään (=hätävalheita). 

Ap

Edelleen olet vauvalla ulvomassa, vaikka tiedät ettei sinulla ole rahkeita mihinkään...

Minäkin tein aikoinaan saman. Kun miehillä oli aina joku ”en tiedä mitä haluan elämältä tässä vaiheessa” seliseli niin päättelin, että en ole sellainen nainen, jonka haluavat suhteeseen. Olin silloin vielä nuori, hoikka, tyylikäs ja paljon kavereita on ollut aina. Olen ollut siitä asti yksin mutta ei oikeastaan kaduta, sillä jäi pois se jatkuva peittyminen.  

Vierailija kirjoitti:

minä tulin uskoon ja rukoilin, sanoin Jeesukselle että olen mielummin yksin jos sen saa puolisoa jolla seuraavat 10 ominaisuutta ja oltava uskossa myös, 3 vuoden jälkeen sain sellaisen.

Mulla ei toiminut Jeesuksen rukoilu löytämään hyvää miestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehitä itseäsi, että pärjäät kilpailussa paremmin.

En ala kilpailemaan yhdestäkään miehestä enkä kehittää itseäni miehiä varten. Älytön ajatuskin.

Ap

En ole tuo, kenelle vastasit, mutta miten käsität itsesi kehittämisen? Ei itsensä kehittäminen ole sitä, että pyrit olemaan joku muu, joka et ole, vaan pyrit olemaan paras versio itsestäsi. Eikä tuo tarkoita vain ulkonäköä, vaan sitä, että pyrkii kehittämään myös henkisiä ominaisuuksia. Yleensä elämässä haluaa aivan mitä tahansa saavuttaakseen sen parhaiten itseään kehittämällä. Tämä pätee yhtä lailla opintopaikkaan, työpaikkaan kuin haluttujen ihmissuhteiden saamiseen.

Varmaan pätee osaan ihmisistä, mutta ei todellakaan kaikkiin. Monet kunnianhimoiset ihmiset kehittävät usein ammatillista osaamistaan ja uraansa, ehkä fyysistä kuntoaan ja ulkonäköään, lukevat maailmankirjallisuuden klassikoita ja pyrkivät "parempiin" ihmissuhteisiin.

Nämä samat löytävät itsensä viidenkympin kriisissä sormet jonkun jännitystä hakevan kolmekymppisen pikkulasten äidin toosassa.

Itseään voi kehittää myös henkisesti. Itsensä voi löytää myös pitkässä suhteessa. Avioliitto on erinomainen ympäristö kasvaa ihmisenä, jos vain viitsii. Ei se ole mitään henkistä kasvua, että jättää suhteita taakseen ja pyrkii "haluttuihin ihmissuhteisiin".

Toki avioliitossakin ja koko elämän ajan on tärkeää panostaa kasvuun, mutta jos suhde ei enää toimi, se on monesti parempi jättää taakse. Vaikka itse panostaisit omaan kehitykseesi ja suhteeseen, se ei tarkoita, että toinen osapuoli tekee saman. Kannattaa myös välttää 'projektikumppania' eli siitä, että yrittäisi muuttaa toista paremmaksi kumppaniksi. Usein tämäkään ei toimi, vaan kannattaa valita kumppani, joka on jo tehnyt oman henkisen kasvunsa ja on valmiiksi niitä asioita mitä etsit kumppanissa.

Projektikumppanista olen täysin samaa mieltä. Ja olen kokenut juuri tuon, että toinen satsaa vain duuneihin ja urheiluun, mutta ei kehitä itseään ihmisenä. Joten tottahan se on, että toista ei voi pakottaa.

Siitä olen jyrkästi eri mieltä, että pitää etsiä henkilö joka on jo tehnyt henkisen kasvunsa. Tietysti, jos olet noin satavuotias, niin tämä saattaa onnistua.

Yleensä kuitenkin liittoon mennään melko nuorena, eikä lainkaan valmiina ihmisenä. Liitossa ihminen kasvaa, jos on kasvaakseen. Jos vain toinen kasvaa, se on ongelma. 

Yleensä sellainen, joka jättää muita taakseen, erehtyy luulemaan, että ongelma on "suhteessa" tai "toisessa". Vaikka ongelma on itsessä ja omassa kyvyttömyydessä kasvaa ja ravita suhdetta. Tällainen ihminen ottaa aina enemmän kuin antaa.

18-vuotias tekee toki suhdevalintansa yleensä eri perustein kuin kolmekymppinen, mutta kyllä siinä vaiheessa, kun aletaan etsiä loppuelämän kumppania, perheen perustamista jne., niin kyllä kannattaa panostaa sellaiseen kumppaniehdokkaaseen, joka on jo panostanut omaan kasvuunsa. En tiedä, käsitämmekö henkisen kasvun jotenkin erilailla, mutta mulle se tarkoittaa mm. sitä, että miehellä on konfliktinratkaisutaitoja, positiivinen elämänasenne, emotionaalista älykkyyttä, vastuunottokykyä omista teoistaan ja sitä, että hän ei ole liian itsekeskeinen. Jos nuo puuttuvat, niin en kyllä lähtisi suhteeseen tällaisen miehen kanssa.

Käsitämme varmaan suhteellisen samalla tavalla, mutta minusta nuo ovat enemmänkin jo lapsena opittuja asenteita ja sisäsyntyisiä ominaisuuksia kuin aikuisajan kehityksen tulos. Joka tapauksessa hyviä ominaisuuksia.

Lähinnä tarkoitin sitä, että esimerkiksi vanhemmuudessa tulee eteen tilanteita, joita ei voi testata etukäteen. Vaikkapa lapsen pitkäaikainen sairaus tai vamma. Joillekin sellainen on vain liikaa. Joku häipyy, joku tulee vihaiseksi ja katkeraksi, joku masentuu, joku jaksaa jaksaa, kunnes ei enää jaksa. Ja jollekin se on jalostava kokemus. Et voi tietää. Etkä voi valita tulevaisuuttasi. Joillakin kaikki sujuu aivan normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monilla treffeillä olet käynyt ja haluaisitko sinä sitten joka tapauksessa olla yhdessä sellaisen miehen kanssa, jolla on väärä elämäntilanne, ei kipinää, liikaa kiireitä, eikä halua mitään vakavaa? Mielestäni ihan hyvä, että nuo miehet ovat olleet rehellisiä omista tilanteistaan ja mielestäni on aivan normaalia, että käydään monilla kymmenillä eri treffeillä ennen kuin löytyy se sopiva. Kumppanin valinnassa jos missä kuuluukin olla äärimmäisen valikoiva, koska se on yksi tärkeämpiä päätöksiä mitä elämässäsi teet.

Enää voi vaan ihmetellä miksi nämä miehet ovat deittipalvelussa etsimässä seuraa, jos he tietävät jo etukäteen, ettei heillä ole aikaa tai rahkeita mihinkään (=hätävalheita). 

Ap

No ethän sinä voi toisen ihmisen puolesta määritellä, mihin hänellä pitää olla rahkeita. Ihan hyvä jos se mies oikeasti rehellisesti kertoo, että mihin hän on valmis ja mihin ei. Sinä voit sitten päättää, että onko tarjous millään tavalla sinulle sopiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monilla treffeillä olet käynyt ja haluaisitko sinä sitten joka tapauksessa olla yhdessä sellaisen miehen kanssa, jolla on väärä elämäntilanne, ei kipinää, liikaa kiireitä, eikä halua mitään vakavaa? Mielestäni ihan hyvä, että nuo miehet ovat olleet rehellisiä omista tilanteistaan ja mielestäni on aivan normaalia, että käydään monilla kymmenillä eri treffeillä ennen kuin löytyy se sopiva. Kumppanin valinnassa jos missä kuuluukin olla äärimmäisen valikoiva, koska se on yksi tärkeämpiä päätöksiä mitä elämässäsi teet.

Enää voi vaan ihmetellä miksi nämä miehet ovat deittipalvelussa etsimässä seuraa, jos he tietävät jo etukäteen, ettei heillä ole aikaa tai rahkeita mihinkään (=hätävalheita). 

Ap

Edelleen olet vauvalla ulvomassa, vaikka tiedät ettei sinulla ole rahkeita mihinkään...

Mitäs itse täällä teet? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehitä itseäsi, että pärjäät kilpailussa paremmin.

En ala kilpailemaan yhdestäkään miehestä enkä kehittää itseäni miehiä varten. Älytön ajatuskin.

Ap

En ole tuo, kenelle vastasit, mutta miten käsität itsesi kehittämisen? Ei itsensä kehittäminen ole sitä, että pyrit olemaan joku muu, joka et ole, vaan pyrit olemaan paras versio itsestäsi. Eikä tuo tarkoita vain ulkonäköä, vaan sitä, että pyrkii kehittämään myös henkisiä ominaisuuksia. Yleensä elämässä haluaa aivan mitä tahansa saavuttaakseen sen parhaiten itseään kehittämällä. Tämä pätee yhtä lailla opintopaikkaan, työpaikkaan kuin haluttujen ihmissuhteiden saamiseen.

Varmaan pätee osaan ihmisistä, mutta ei todellakaan kaikkiin. Monet kunnianhimoiset ihmiset kehittävät usein ammatillista osaamistaan ja uraansa, ehkä fyysistä kuntoaan ja ulkonäköään, lukevat maailmankirjallisuuden klassikoita ja pyrkivät "parempiin" ihmissuhteisiin.

Nämä samat löytävät itsensä viidenkympin kriisissä sormet jonkun jännitystä hakevan kolmekymppisen pikkulasten äidin toosassa.

Itseään voi kehittää myös henkisesti. Itsensä voi löytää myös pitkässä suhteessa. Avioliitto on erinomainen ympäristö kasvaa ihmisenä, jos vain viitsii. Ei se ole mitään henkistä kasvua, että jättää suhteita taakseen ja pyrkii "haluttuihin ihmissuhteisiin".

Toki avioliitossakin ja koko elämän ajan on tärkeää panostaa kasvuun, mutta jos suhde ei enää toimi, se on monesti parempi jättää taakse. Vaikka itse panostaisit omaan kehitykseesi ja suhteeseen, se ei tarkoita, että toinen osapuoli tekee saman. Kannattaa myös välttää 'projektikumppania' eli siitä, että yrittäisi muuttaa toista paremmaksi kumppaniksi. Usein tämäkään ei toimi, vaan kannattaa valita kumppani, joka on jo tehnyt oman henkisen kasvunsa ja on valmiiksi niitä asioita mitä etsit kumppanissa.

Projektikumppanista olen täysin samaa mieltä. Ja olen kokenut juuri tuon, että toinen satsaa vain duuneihin ja urheiluun, mutta ei kehitä itseään ihmisenä. Joten tottahan se on, että toista ei voi pakottaa.

Siitä olen jyrkästi eri mieltä, että pitää etsiä henkilö joka on jo tehnyt henkisen kasvunsa. Tietysti, jos olet noin satavuotias, niin tämä saattaa onnistua.

Yleensä kuitenkin liittoon mennään melko nuorena, eikä lainkaan valmiina ihmisenä. Liitossa ihminen kasvaa, jos on kasvaakseen. Jos vain toinen kasvaa, se on ongelma. 

Yleensä sellainen, joka jättää muita taakseen, erehtyy luulemaan, että ongelma on "suhteessa" tai "toisessa". Vaikka ongelma on itsessä ja omassa kyvyttömyydessä kasvaa ja ravita suhdetta. Tällainen ihminen ottaa aina enemmän kuin antaa.

18-vuotias tekee toki suhdevalintansa yleensä eri perustein kuin kolmekymppinen, mutta kyllä siinä vaiheessa, kun aletaan etsiä loppuelämän kumppania, perheen perustamista jne., niin kyllä kannattaa panostaa sellaiseen kumppaniehdokkaaseen, joka on jo panostanut omaan kasvuunsa. En tiedä, käsitämmekö henkisen kasvun jotenkin erilailla, mutta mulle se tarkoittaa mm. sitä, että miehellä on konfliktinratkaisutaitoja, positiivinen elämänasenne, emotionaalista älykkyyttä, vastuunottokykyä omista teoistaan ja sitä, että hän ei ole liian itsekeskeinen. Jos nuo puuttuvat, niin en kyllä lähtisi suhteeseen tällaisen miehen kanssa.

Käsitämme varmaan suhteellisen samalla tavalla, mutta minusta nuo ovat enemmänkin jo lapsena opittuja asenteita ja sisäsyntyisiä ominaisuuksia kuin aikuisajan kehityksen tulos. Joka tapauksessa hyviä ominaisuuksia.

Lähinnä tarkoitin sitä, että esimerkiksi vanhemmuudessa tulee eteen tilanteita, joita ei voi testata etukäteen. Vaikkapa lapsen pitkäaikainen sairaus tai vamma. Joillekin sellainen on vain liikaa. Joku häipyy, joku tulee vihaiseksi ja katkeraksi, joku masentuu, joku jaksaa jaksaa, kunnes ei enää jaksa. Ja jollekin se on jalostava kokemus. Et voi tietää. Etkä voi valita tulevaisuuttasi. Joillakin kaikki sujuu aivan normaalisti.

Ideaali tilanteessa nuo olisi opittu jo lapsuudessa, mutta valitettavan usein näin ei ole. Aina voi tulla uusia tilanteita vastaa, mutta kyllä siitä kumppanin aiemmasta käytöksestä voi ennakoida miten mies tulee käyttäytymään noissa tilanteissa. Mies, joka esimerkiksi huolehtii äärimmäisen hyvin vanhasta mummostaan, koirastaan ja tekee vaikkapa vapaaehtoistyötä, kantaa vastuun siitä lapsestakin todennäköisesti paremmin kuin sellainen mies, joka ei ikinä ota vastuuta tai halua auttaa ketään. Samaten masennusta ei voi etukäteen varmuudella ennakoida, mutta mies joka huolehtii hyvin fyysisestä ja henkisestä terveydestään esim. liikunnalla ja meditoimalla selviää näistäkin paremmin kuin sellainen mies, jolla on jo ennestään taipumusta hoitaa ongelmiaan alkoholilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monilla treffeillä olet käynyt ja haluaisitko sinä sitten joka tapauksessa olla yhdessä sellaisen miehen kanssa, jolla on väärä elämäntilanne, ei kipinää, liikaa kiireitä, eikä halua mitään vakavaa? Mielestäni ihan hyvä, että nuo miehet ovat olleet rehellisiä omista tilanteistaan ja mielestäni on aivan normaalia, että käydään monilla kymmenillä eri treffeillä ennen kuin löytyy se sopiva. Kumppanin valinnassa jos missä kuuluukin olla äärimmäisen valikoiva, koska se on yksi tärkeämpiä päätöksiä mitä elämässäsi teet.

Enää voi vaan ihmetellä miksi nämä miehet ovat deittipalvelussa etsimässä seuraa, jos he tietävät jo etukäteen, ettei heillä ole aikaa tai rahkeita mihinkään (=hätävalheita). 

Ap

Jos miesten piti pikapikaa keksiä hätävalheita deittailun lopettamiseksi (rationaalisen syyn esittämisen sijasta), niin jotain on pahasti pielessä.

 Esititkö esimerkiksi kovaan ääneen aggressiivisesti (niinkuin tällä palstalla), että et aio suhteessa pistää tikkua ristiin kumppanin hyväksi, koska hän ei ole sen arvoinen? Kyllähän tällaisessa tilanteessa deitti ryhtyy katselemaan nopeinta poistumistietä takavasemmalle mutisten jotain kiireisestä aikataulusta...  ihan vaan pahempien reaktioiden välttämiseksi.

Olisiko sittenkin kannattavaa miettiä omaakin käyttäytymistä, jolla voi hyvinkin olla vaikutusta suhteiden ennenaikaiseen katkeamiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monilla treffeillä olet käynyt ja haluaisitko sinä sitten joka tapauksessa olla yhdessä sellaisen miehen kanssa, jolla on väärä elämäntilanne, ei kipinää, liikaa kiireitä, eikä halua mitään vakavaa? Mielestäni ihan hyvä, että nuo miehet ovat olleet rehellisiä omista tilanteistaan ja mielestäni on aivan normaalia, että käydään monilla kymmenillä eri treffeillä ennen kuin löytyy se sopiva. Kumppanin valinnassa jos missä kuuluukin olla äärimmäisen valikoiva, koska se on yksi tärkeämpiä päätöksiä mitä elämässäsi teet.

Enää voi vaan ihmetellä miksi nämä miehet ovat deittipalvelussa etsimässä seuraa, jos he tietävät jo etukäteen, ettei heillä ole aikaa tai rahkeita mihinkään (=hätävalheita). 

Ap

No ethän sinä voi toisen ihmisen puolesta määritellä, mihin hänellä pitää olla rahkeita. Ihan hyvä jos se mies oikeasti rehellisesti kertoo, että mihin hän on valmis ja mihin ei. Sinä voit sitten päättää, että onko tarjous millään tavalla sinulle sopiva.

En mä ainakaan viitsi vaivautua edes treffeille, jos mulla ei ole aikaa mihinkään tai muuten liian vaikeaa elämässä. Eihän siinä ole mitään järkeä, pelkkää ajanhukkaa kaikille osapuolille.

Sama kuin hakisi kirjastosta kasan kirjoja vaikka tietää, ettei ehdi lukea niitä ja lukulasitkin on kadoksissa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monilla treffeillä olet käynyt ja haluaisitko sinä sitten joka tapauksessa olla yhdessä sellaisen miehen kanssa, jolla on väärä elämäntilanne, ei kipinää, liikaa kiireitä, eikä halua mitään vakavaa? Mielestäni ihan hyvä, että nuo miehet ovat olleet rehellisiä omista tilanteistaan ja mielestäni on aivan normaalia, että käydään monilla kymmenillä eri treffeillä ennen kuin löytyy se sopiva. Kumppanin valinnassa jos missä kuuluukin olla äärimmäisen valikoiva, koska se on yksi tärkeämpiä päätöksiä mitä elämässäsi teet.

Enää voi vaan ihmetellä miksi nämä miehet ovat deittipalvelussa etsimässä seuraa, jos he tietävät jo etukäteen, ettei heillä ole aikaa tai rahkeita mihinkään (=hätävalheita). 

Ap

No ethän sinä voi toisen ihmisen puolesta määritellä, mihin hänellä pitää olla rahkeita. Ihan hyvä jos se mies oikeasti rehellisesti kertoo, että mihin hän on valmis ja mihin ei. Sinä voit sitten päättää, että onko tarjous millään tavalla sinulle sopiva.

En mä ainakaan viitsi vaivautua edes treffeille, jos mulla ei ole aikaa mihinkään tai muuten liian vaikeaa elämässä. Eihän siinä ole mitään järkeä, pelkkää ajanhukkaa kaikille osapuolille.

Sama kuin hakisi kirjastosta kasan kirjoja vaikka tietää, ettei ehdi lukea niitä ja lukulasitkin on kadoksissa.

Ap

Niin, ethän sinä viitsi vaivautua... ylipäänsä yhtään mihinkään. Kyllä se tästä ketjusta on käynyt selväksi.  Sitten vielä ihmettelet miksi deitit häipyvät kuin pieru Saharaan?  smh.

Mä olen nainen ja olen viime vuosien aikana käynyt treffeillä 58 eri miehen kanssa. Näistä miehistä 2/3 antoi minulle pakit joko heti ensitreffien jälkeen tai viimeistään muutaman kuukauden tapailun jälkeen. Ja siitä 1/3:sta, joille minä annoin pakit, osa ei edes ollut kiinnostunut minusta parisuhdemielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehitä itseäsi, että pärjäät kilpailussa paremmin.

En ala kilpailemaan yhdestäkään miehestä enkä kehittää itseäni miehiä varten. Älytön ajatuskin.

Ap

En ole tuo, kenelle vastasit, mutta miten käsität itsesi kehittämisen? Ei itsensä kehittäminen ole sitä, että pyrit olemaan joku muu, joka et ole, vaan pyrit olemaan paras versio itsestäsi. Eikä tuo tarkoita vain ulkonäköä, vaan sitä, että pyrkii kehittämään myös henkisiä ominaisuuksia. Yleensä elämässä haluaa aivan mitä tahansa saavuttaakseen sen parhaiten itseään kehittämällä. Tämä pätee yhtä lailla opintopaikkaan, työpaikkaan kuin haluttujen ihmissuhteiden saamiseen.

Varmaan pätee osaan ihmisistä, mutta ei todellakaan kaikkiin. Monet kunnianhimoiset ihmiset kehittävät usein ammatillista osaamistaan ja uraansa, ehkä fyysistä kuntoaan ja ulkonäköään, lukevat maailmankirjallisuuden klassikoita ja pyrkivät "parempiin" ihmissuhteisiin.

Nämä samat löytävät itsensä viidenkympin kriisissä sormet jonkun jännitystä hakevan kolmekymppisen pikkulasten äidin toosassa.

Itseään voi kehittää myös henkisesti. Itsensä voi löytää myös pitkässä suhteessa. Avioliitto on erinomainen ympäristö kasvaa ihmisenä, jos vain viitsii. Ei se ole mitään henkistä kasvua, että jättää suhteita taakseen ja pyrkii "haluttuihin ihmissuhteisiin".

Toki avioliitossakin ja koko elämän ajan on tärkeää panostaa kasvuun, mutta jos suhde ei enää toimi, se on monesti parempi jättää taakse. Vaikka itse panostaisit omaan kehitykseesi ja suhteeseen, se ei tarkoita, että toinen osapuoli tekee saman. Kannattaa myös välttää 'projektikumppania' eli siitä, että yrittäisi muuttaa toista paremmaksi kumppaniksi. Usein tämäkään ei toimi, vaan kannattaa valita kumppani, joka on jo tehnyt oman henkisen kasvunsa ja on valmiiksi niitä asioita mitä etsit kumppanissa.

Projektikumppanista olen täysin samaa mieltä. Ja olen kokenut juuri tuon, että toinen satsaa vain duuneihin ja urheiluun, mutta ei kehitä itseään ihmisenä. Joten tottahan se on, että toista ei voi pakottaa.

Siitä olen jyrkästi eri mieltä, että pitää etsiä henkilö joka on jo tehnyt henkisen kasvunsa. Tietysti, jos olet noin satavuotias, niin tämä saattaa onnistua.

Yleensä kuitenkin liittoon mennään melko nuorena, eikä lainkaan valmiina ihmisenä. Liitossa ihminen kasvaa, jos on kasvaakseen. Jos vain toinen kasvaa, se on ongelma. 

Yleensä sellainen, joka jättää muita taakseen, erehtyy luulemaan, että ongelma on "suhteessa" tai "toisessa". Vaikka ongelma on itsessä ja omassa kyvyttömyydessä kasvaa ja ravita suhdetta. Tällainen ihminen ottaa aina enemmän kuin antaa.

18-vuotias tekee toki suhdevalintansa yleensä eri perustein kuin kolmekymppinen, mutta kyllä siinä vaiheessa, kun aletaan etsiä loppuelämän kumppania, perheen perustamista jne., niin kyllä kannattaa panostaa sellaiseen kumppaniehdokkaaseen, joka on jo panostanut omaan kasvuunsa. En tiedä, käsitämmekö henkisen kasvun jotenkin erilailla, mutta mulle se tarkoittaa mm. sitä, että miehellä on konfliktinratkaisutaitoja, positiivinen elämänasenne, emotionaalista älykkyyttä, vastuunottokykyä omista teoistaan ja sitä, että hän ei ole liian itsekeskeinen. Jos nuo puuttuvat, niin en kyllä lähtisi suhteeseen tällaisen miehen kanssa.

Käsitämme varmaan suhteellisen samalla tavalla, mutta minusta nuo ovat enemmänkin jo lapsena opittuja asenteita ja sisäsyntyisiä ominaisuuksia kuin aikuisajan kehityksen tulos. Joka tapauksessa hyviä ominaisuuksia.

Lähinnä tarkoitin sitä, että esimerkiksi vanhemmuudessa tulee eteen tilanteita, joita ei voi testata etukäteen. Vaikkapa lapsen pitkäaikainen sairaus tai vamma. Joillekin sellainen on vain liikaa. Joku häipyy, joku tulee vihaiseksi ja katkeraksi, joku masentuu, joku jaksaa jaksaa, kunnes ei enää jaksa. Ja jollekin se on jalostava kokemus. Et voi tietää. Etkä voi valita tulevaisuuttasi. Joillakin kaikki sujuu aivan normaalisti.

Ideaali tilanteessa nuo olisi opittu jo lapsuudessa, mutta valitettavan usein näin ei ole. Aina voi tulla uusia tilanteita vastaa, mutta kyllä siitä kumppanin aiemmasta käytöksestä voi ennakoida miten mies tulee käyttäytymään noissa tilanteissa. Mies, joka esimerkiksi huolehtii äärimmäisen hyvin vanhasta mummostaan, koirastaan ja tekee vaikkapa vapaaehtoistyötä, kantaa vastuun siitä lapsestakin todennäköisesti paremmin kuin sellainen mies, joka ei ikinä ota vastuuta tai halua auttaa ketään. Samaten masennusta ei voi etukäteen varmuudella ennakoida, mutta mies joka huolehtii hyvin fyysisestä ja henkisestä terveydestään esim. liikunnalla ja meditoimalla selviää näistäkin paremmin kuin sellainen mies, jolla on jo ennestään taipumusta hoitaa ongelmiaan alkoholilla.

Joopa joo.

Miten arvioit miestä, jolla ei ole koiraa eikä vanhaa mummoa, mutta tekee vapaaehtoistyötä a urheile vimmaisesti eikä juo enempää alkoholia kuin muutkaan ikäisensä?

Et pysty etukäteen arvioimaan, missä kenelläkin menee raja. Elämä yllättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monilla treffeillä olet käynyt ja haluaisitko sinä sitten joka tapauksessa olla yhdessä sellaisen miehen kanssa, jolla on väärä elämäntilanne, ei kipinää, liikaa kiireitä, eikä halua mitään vakavaa? Mielestäni ihan hyvä, että nuo miehet ovat olleet rehellisiä omista tilanteistaan ja mielestäni on aivan normaalia, että käydään monilla kymmenillä eri treffeillä ennen kuin löytyy se sopiva. Kumppanin valinnassa jos missä kuuluukin olla äärimmäisen valikoiva, koska se on yksi tärkeämpiä päätöksiä mitä elämässäsi teet.

Enää voi vaan ihmetellä miksi nämä miehet ovat deittipalvelussa etsimässä seuraa, jos he tietävät jo etukäteen, ettei heillä ole aikaa tai rahkeita mihinkään (=hätävalheita). 

Ap

No ethän sinä voi toisen ihmisen puolesta määritellä, mihin hänellä pitää olla rahkeita. Ihan hyvä jos se mies oikeasti rehellisesti kertoo, että mihin hän on valmis ja mihin ei. Sinä voit sitten päättää, että onko tarjous millään tavalla sinulle sopiva.

En mä ainakaan viitsi vaivautua edes treffeille, jos mulla ei ole aikaa mihinkään tai muuten liian vaikeaa elämässä. Eihän siinä ole mitään järkeä, pelkkää ajanhukkaa kaikille osapuolille.

Sama kuin hakisi kirjastosta kasan kirjoja vaikka tietää, ettei ehdi lukea niitä ja lukulasitkin on kadoksissa.

Ap

Ei se deittailu ole mikään lupaus ikuisesta suhteesta. Eivät nyt kiinnostuneet riittävästi ja kukin sitten luistelee ulos suhteesta, kuka milläkin verukkeella. Eihän ne mitään panttivankeja ole.

Et tainnut olla impi, siinä vika. Sen sijaan jokainen kohtaamasi poika lieni impi

Mä en koskaan päässyt edes niille ensimmäisille, niin eipä kiinnosta enää edes yrittää. Pitäkää ***tu tunkkinne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monilla treffeillä olet käynyt ja haluaisitko sinä sitten joka tapauksessa olla yhdessä sellaisen miehen kanssa, jolla on väärä elämäntilanne, ei kipinää, liikaa kiireitä, eikä halua mitään vakavaa? Mielestäni ihan hyvä, että nuo miehet ovat olleet rehellisiä omista tilanteistaan ja mielestäni on aivan normaalia, että käydään monilla kymmenillä eri treffeillä ennen kuin löytyy se sopiva. Kumppanin valinnassa jos missä kuuluukin olla äärimmäisen valikoiva, koska se on yksi tärkeämpiä päätöksiä mitä elämässäsi teet.

Enää voi vaan ihmetellä miksi nämä miehet ovat deittipalvelussa etsimässä seuraa, jos he tietävät jo etukäteen, ettei heillä ole aikaa tai rahkeita mihinkään (=hätävalheita). 

Ap

No ethän sinä voi toisen ihmisen puolesta määritellä, mihin hänellä pitää olla rahkeita. Ihan hyvä jos se mies oikeasti rehellisesti kertoo, että mihin hän on valmis ja mihin ei. Sinä voit sitten päättää, että onko tarjous millään tavalla sinulle sopiva.

En mä ainakaan viitsi vaivautua edes treffeille, jos mulla ei ole aikaa mihinkään tai muuten liian vaikeaa elämässä. Eihän siinä ole mitään järkeä, pelkkää ajanhukkaa kaikille osapuolille.

Sama kuin hakisi kirjastosta kasan kirjoja vaikka tietää, ettei ehdi lukea niitä ja lukulasitkin on kadoksissa.

Ap

Ei se deittailu ole mikään lupaus ikuisesta suhteesta. Eivät nyt kiinnostuneet riittävästi ja kukin sitten luistelee ulos suhteesta, kuka milläkin verukkeella. Eihän ne mitään panttivankeja ole.

Sitähän mä juuri sanoin, että nuo on vaan hätävalheita.

Ap