Lue keskustelun säännöt.
Autismipiirteisen nuoren järjetön kiintymys vanhaan tavaraan,mitään ei saisi heittää pois. Ei vanhaa likaista tyynyä,ei lastenkirjaa johon
23.04.2026 |
Piirrelty,ei parintonta sukkaa.. hänellä on käsittämättömän hyvä muisti ja muistaa joka hemmetin tavaran ja vaatekappaleen ja alkaa kysellä,että missä se on!
Ei myöskään hyväksy että tyyny tai peitto vaihdettaisiin uuteen mutta pakkohan ne on joskus vaihtaa,
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun autistinen mies heittää kaiken pois. Toistenkin tavarat :D Hän on kehittänyt käsitteen "Unohduksen käytävä". Se sijaitsee meillä mikroaaltouunin takana ja se on ensimmäinen pysäkki matkalla jätelajitteluun. Hän laittaa sinne häntä ärsyttävät tavarat (=kaiken "ylimääräisen") ja jollei kukaan vähän aikaan kysy perään, se on menoa. Joskus on mennyt jotain mullekin tärkeää kiertoon tämän takia, mutta ainakin pysyy kaaos hallinnassa.
Tämä juuri. Ei mitään harvinaisia saatuja postikortteja säilytetä, roskiin kun on luettu. Yhdellä autistilla on kahden aikuisen kodissaan YKSI iso lusikka ja harmittelee kun mies on tavaran kerääjä. Yksi kuppi ja lautanen riittää ihan hyvin. Helppo muuttaa edes takas.
Yksi lusikka kahdelle aikuiselle on kyllä minusta liian vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun autistinen mies heittää kaiken pois. Toistenkin tavarat :D Hän on kehittänyt käsitteen "Unohduksen käytävä". Se sijaitsee meillä mikroaaltouunin takana ja se on ensimmäinen pysäkki matkalla jätelajitteluun. Hän laittaa sinne häntä ärsyttävät tavarat (=kaiken "ylimääräisen") ja jollei kukaan vähän aikaan kysy perään, se on menoa. Joskus on mennyt jotain mullekin tärkeää kiertoon tämän takia, mutta ainakin pysyy kaaos hallinnassa.
Mä voisin tehdä tätä, jos olisi muidenkin tavaroita siivottavana... Omat lähtee armotta suoraan pois, jos tulee ärsytys.
Äidin kanssa on väännetty vähän. Sillä on varmaan sen vessassa enemmän tavaraa kun itselläni koko asunnossa. 2012 vanhentuneet mausteet "on ihan hyviä, ei ne vanhene" ja mitään lasipurkkeja ei voi viedä kierrätykseen kun varastossa on vaan 3 ikea-kassillista. Entä jos hän vaikka alkaa säilömään jotain? Vaatteita on kaksi vaatehuoneellista, koska "kyllä tätä voi vielä joskus tarvita". Hänen tavaroitaanhan ne on, mutta joskus sanoin, että kai hän tajuaa että sitten kun hän kuolee niin kaikki menee suoraan roskalavalle. Siitä suuttui.
Tietenkin suuttuu. Puhut epäkunnioittavasti. Olet varmaan itse autisti.
Meillä mies nukkuu tyynyllä, joka on 35 vuotta vanha. Voi olla muutaman vuoden enemmänkin, mutta ainakin tyyny oli olemassa jo vuonna 1991.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen päinvastainen. En siedä yhtään ylimääräistä tavaraa eikä minulla ole tunnesiteitä niihin. Ahdistun enemmän siitä, että kirjat ei esimerkiksi mahdu kahdelle hyllylleen, vaatekaappi näyttää sekavalta jos siellä ei ole tarpeeksi tilaa ja jopa, jos vain tiedän, että keittiön kaapissa on rumasti jokin purkki, josta olen tekemässä ruokaa sen sijaan, että purkki olisi jo kierrätyksessä ja ruoat siististi rasioissa pakastimessa.
Sama. Olen siis autistinen nainen. Tavara on aina ahdistanut minua. Tietysti minulla on ollut tiettyjä lempitavaroita, mutta se, että jotain on vaan "pakko säästää". Esim. äitini oli sitä mieltä että kirjeet ja postikortit kuuluu säästää, kotoa muuttaessa heitin niitä roskiin lipastonlaatikollisen, niiden aiheutettua minussa ahdistusta vuosia. "Kyllä tulet katumaan", väitti äiti. 30 vuoteen en ole katunut.
Tutuista ja turvallisista vaatteista toki pidän, mutta aina niiden on pitänyt puhtaita olla ja rakastan rapisevan puhtaita lakanoita. Jos olisin rikas, palkkaisin jonkun vaihtamaan lakanat joka päivä. Vittumaista on, että vihaan sitä vaihtamista, joten en vaihda niitä edes ihan niin usein kuin olisi hygienian kannalta suotavaa. Kerran minulla oli kuusi viikkoa lakanat vaihtamatta, hyi fan.
Ap jos lapsesi on älyllisesti normaali, kyllä se autismista huolimatta ymmärtää, että rikkinäistä tavaraa ei voi hautoa. Hävität ne ja kestät sen melttarin, tai melttarit. Ja mietitte sitten yhdessä tapoja, millä turvallisuuden voisi ankkuroida johonkin muuhun kuin rojuun, ja miten esim. uusista puhtaista vaatteista saisi "vanhan ja pidetyn tuntuisia". (Vinkki: joku muu perheenjäsen voi pitää niitä hiukan ensin. Mielellään isompi kooltaan kuin vaatteiden kokomitoitus, silloin ne venähtää sopiviksi.)
Samoin uudet vaatteet kannattaa ostaa aina täsmälleen samanlaisia kuin vanhat, ettei väri, kuosi, tekstuuri muutu, jos nämä on haasteita.
Autistia täytyy tukea, mutta toisaalta ei hänellä ole oikeutta terrorisoida perhettään, eikä riskeerata hygieniaa.
Ai niin, jos nuoresi on älyllisesti normaali, voit myös selittää sille, että tutkitusti suurin osa autisteista voi paremmin minimalistisessa ympäristössä, missä ei ole liikaa ärsykkeitä. Osa nepsyistä tarvitsee tietysti stimulaatiota (vrt. ADHD:t, joille aistihuoneet, vilkkuvat valot jne voivat olla rauhoittava tekijä).
Pointti: selvitä nuorelta, MIKSI se haluaa hautoa niitä romujaan, ja miettikää yhdessä miten sama vaikutus saadaan ilman romun hautomista. Teet selväksi, että romun hautominen ei ole vaihtoehto niin kauan, kun hän ei itse maksa säilytystilaa. Ei me tyhmiä olla vaan ihan ymmärretään puhetta. Ja aika moni meistä kykenee keksimään itsekin ratkaisuja ongelmiin, varsinkin kun se määritellään selkeästi.
Eli: Mitä saat siitä, että tämä kirja on olemassa? Miten voisit saada saman tunteen omistamatta tätä kirjaa?
Alota siitä että et mene heittämään toisen ihmisen tavaroita roskiin selän takana ja kysymättä. Mikä vamma aiheuttaa tuollaista käytöstä kuin sinulla? Se voi olla rikos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OCD:n yksi mahdollinen oire on hamstraaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen päinvastainen. En siedä yhtään ylimääräistä tavaraa eikä minulla ole tunnesiteitä niihin. Ahdistun enemmän siitä, että kirjat ei esimerkiksi mahdu kahdelle hyllylleen, vaatekaappi näyttää sekavalta jos siellä ei ole tarpeeksi tilaa ja jopa, jos vain tiedän, että keittiön kaapissa on rumasti jokin purkki, josta olen tekemässä ruokaa sen sijaan, että purkki olisi jo kierrätyksessä ja ruoat siististi rasioissa pakastimessa.
Musta tuli kans tällainen adhd-lääkityksen ansiosta. Korostan sanaa ansiosta. On paljon helpompi siivota ja hengittää, kun kotona on vaan tarpeellista tavaraa. Vieläkin mulla on kaapeissa jotain nuoruuden impulsiivisuudessa ostamiani korkkareita ja bilemekkoja, joita en käyttänyt kertaakaan. Tämä ahdistaa ja hävettää.
Nythän saattavat olla taas muotia jos kestävät enää käyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä arvostele toisen ihmisen tapaa olla olemassa.
Kiitos.
Niin kauan, kun asutaan saman katon alla, sillä joka maksaa on kyllä lupa ja velvollisuuskin arvostella sen toisen tapaa olla olemassa.
Autistilla EI sen sijaan ole oikeutta viedä enempää säilytystilaa kuin hänen osansa huushollissa on. Tai vaatia että muu perhe joutuu hänen romujaan pyörittelemään.
Lisäksi autistin omakaan etu ei ole olla kehittämättä tunnesäätelytaitojaan. Olen itsekin autisti ja joo, tunnen pahaa mieltä jos vaihdetaan auto koska olen kiintynyt siihen ja sitten me hylätään se. Mutta tällaisista on autistinkin opittava pääsemään yli.
Lisäksi on autistin oma etu oppia ankkuroimaan turvallisuuden ja vakauden tarpeensa johonkin muuhun kuin vanhaan tavaraan.
Normaaliälyisellä autistilla on ihan samat velvollisuudet kuin muillakin ihmisillä huomioida muita.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen aikuinen itsellinen autisti, jonka ei tarvi luopua mistään siksi, että joku muu niin haluaa.
Kyllä itselle "läheiseen" materiaan kiintyy, siitä tulee kuin osa itseä. So what?
Hyvänä puolena tulee ekologisuus; me autistit kun emme jatkuvasti osta ja vaihda uuteen.
Et sinä mikään autisti ole, kun noin menet yleistämään. Ensimmäinen autismista opittu asia kun on "kun tunnet yhden autistin, tunnet yhden autistin." Autistina tietäisit, että olemme täysin erilaisia keskenämme.
Minä olen tavattoman hyvä heittämään tavaraa pois ja arvaa mitä: en ole pätkääkään ekologinen ja hankin kyllä koko ajan uusia vaatteita. Ekko, katsos.
Minulla on itse asiassa tosi usein sellainen olo että tahdon vaan hävittää tavaraa, joten niin teen. Ikinä en ole katunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, anna hänen pitää tyynynsä ja lastenkirjansa, ap. Kun tyyny muuttuu epämukavaksi, luultavasti haluaa itsekin sen vaihtaa.
Mitä enemmän käyt kiinni hänen tavaroihinsa, sitä tarkemmin niitä vartioi. Kokee sut uhkana.
Pahinta aspergerille on nopeaotteinen toiminta jonkun toisen taholta, siinä menee lukkoon ja puolustusmoodiin. Anna tehdä asiat omaan tahtiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen päinvastainen. En siedä yhtään ylimääräistä tavaraa eikä minulla ole tunnesiteitä niihin. Ahdistun enemmän siitä, että kirjat ei esimerkiksi mahdu kahdelle hyllylleen, vaatekaappi näyttää sekavalta jos siellä ei ole tarpeeksi tilaa ja jopa, jos vain tiedän, että keittiön kaapissa on rumasti jokin purkki, josta olen tekemässä ruokaa sen sijaan, että purkki olisi jo kierrätyksessä ja ruoat siististi rasioissa pakastimessa.
Minulla samoja taipumuksia.
Esineet millilleen viivasuorasti
paikoillaan > hyllyillä ja lipastoissa-KIN.
En voi sietää liikaa tavaraa asuntoni
sisätiloissa. Exä joskus hieman toppuutteli
järjestys/perfektionismitendenssejäni.
E
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
OCD:n yksi mahdollinen oire on hamstraaminen.
Ei ole hamstraamista, jos haluaa pitää kiinni vanhoista tavaroista, eikä hankkia uusia.
Vierailija kirjoitti:
Alota siitä että et mene heittämään toisen ihmisen tavaroita roskiin selän takana ja kysymättä. Mikä vamma aiheuttaa tuollaista käytöstä kuin sinulla? Se voi olla rikos.
No, juu. Ei normokaan tuohon positiivisesti suhtautuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hamstrausongelmaisten (hoarding) läheisten keskustelupalstoilta voi saada tähän tukea.
Ei ole kyse hamstrausongelmasta nyt. Mene toiseen ketjuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun autistinen mies heittää kaiken pois. Toistenkin tavarat :D Hän on kehittänyt käsitteen "Unohduksen käytävä". Se sijaitsee meillä mikroaaltouunin takana ja se on ensimmäinen pysäkki matkalla jätelajitteluun. Hän laittaa sinne häntä ärsyttävät tavarat (=kaiken "ylimääräisen") ja jollei kukaan vähän aikaan kysy perään, se on menoa. Joskus on mennyt jotain mullekin tärkeää kiertoon tämän takia, mutta ainakin pysyy kaaos hallinnassa.
Mä voisin tehdä tätä, jos olisi muidenkin tavaroita siivottavana... Omat lähtee armotta suoraan pois, jos tulee ärsytys.
Äidin kanssa on väännetty vähän. Sillä on varmaan sen vessassa enemmän tavaraa kun itselläni koko asunnossa. 2012 vanhentuneet mausteet "on ihan hyviä, ei ne vanhene" ja mitään lasipurkkeja ei voi viedä kierrätykseen kun varastossa on vaan 3 ikea-kassillista. Entä jos hän vaikka alkaa säilömään jotain? Vaatteita on kaksi vaatehuoneellista, koska "kyllä tätä voi vielä joskus tarvita". Hänen tavaroitaanhan ne on, mutta joskus sanoin, että kai hän tajuaa että sitten kun hän kuolee niin kaikki menee suoraan roskalavalle. Siitä suuttui.
No, tämä on yleinen sodan jälkeisen sukupolven ominaisuus. Silloinhan tavaraa oli vähän ja tarve säästellä, jos ajattelet. Munkaan äiti ei tuohon pysty, mutta antaa mun heittää pois kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Mun exä ei voinut heittåä MITÄÄN pois. Sen tyyny oli ihan keltainen ja haisi mutta oli kuulemma hyvä kun tyynyliina päällä,sitten yski kaikki yöt ja valitteli pääns'rkyä kun nukkui sillä jo varmaan hometta kasvavalla tyynyllä. Päiväysvanhoja ruokia söi surutta ja sitten ihmetteli,miksi tuli paska housuun. Sukat sillä oli niin reikäiset että varpaat tuli läpi. Kun erosimme,pelasti roskiksesta vanhan risan hiusharjani vaikka on kalju enkä keksi mitä sillä harjalla tekee.
Koskaan... ei tiedä mitä tavaraa voi vielä joskus tarvita. Siksi ei mitään! roskikseen!!
Vierailija kirjoitti:
Alota siitä että et mene heittämään toisen ihmisen tavaroita roskiin selän takana ja kysymättä. Mikä vamma aiheuttaa tuollaista käytöstä kuin sinulla? Se voi olla rikos.
Rikos että äiti heittää lapsen risoja sukkia roskiin?
Nykyäänhän ei kyllä saa tehdä mitään ilman lapsen suostumusta, että sinänsä joo. Kaikkeen kysyttävä lapsen suostumus ja lupa. En kyllä itse kannata tätä kasvatustyyliä.
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on piirteitä, mut ei dg.
En voi pyytää häntä viemään esim. lasia kierrätykseen, koska poimisi kassista talteen 'ihan hyvät' lasipurkit (joita meillä on jo vintissä). En myöskään muovia, koska rasiat on miehen mielestä hyödyllisiä säilöttyinä. Tai pahvia, koska sekin päätyisi talteen.
Alakouluikäisellä lapsella samoja ominaisuuksia. Lelut toki säästetään, vaikka osittain rikki eikä niillä ole leikittu viimeiseen viiteen vuoteen. Haluaa säästää myös pakkauksia ja niiden pehmusteita. Meillä purettiin ulkorakennus, niin eikö purkutyömaalta päätynut lapsen vanhaan leikkimökkiin kattopellin pala, joka täyttää koko pienen mökin. Reunat on terävät ym.
Vinkit lapsen osalta tervetulleet!
Voi ei, otan osaa. Kyllä. Korjataan rikki menneet kynät ja hengarit. Ei väliä vaikka lopputulos on jalkapuoli hirviö. Riemuitaan rikki menneestä, kun senhän voi nyt yrittää korjata. Ei haittaa käyttää puolta tuntia ikivanhaan pinttyneeseen euron maksavaan teesiivilään. Kyllä kätevä papukka korjaa 🔧🗜
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun autistinen mies heittää kaiken pois. Toistenkin tavarat :D Hän on kehittänyt käsitteen "Unohduksen käytävä". Se sijaitsee meillä mikroaaltouunin takana ja se on ensimmäinen pysäkki matkalla jätelajitteluun. Hän laittaa sinne häntä ärsyttävät tavarat (=kaiken "ylimääräisen") ja jollei kukaan vähän aikaan kysy perään, se on menoa. Joskus on mennyt jotain mullekin tärkeää kiertoon tämän takia, mutta ainakin pysyy kaaos hallinnassa.
Tämä juuri. Ei mitään harvinaisia saatuja postikortteja säilytetä, roskiin kun on luettu. Yhdellä autistilla on kahden aikuisen kodissaan YKSI iso lusikka ja harmittelee kun mies on tavaran kerääjä. Yksi kuppi ja lautanen riittää ihan hyvin. Helppo muuttaa edes takas.
Yksi lusikka kahdelle aikuiselle on kyllä minusta liian vähän.
Niinhän sitä luulisi 😃
Miehelläni on piirteitä, mut ei dg.
En voi pyytää häntä viemään esim. lasia kierrätykseen, koska poimisi kassista talteen 'ihan hyvät' lasipurkit (joita meillä on jo vintissä). En myöskään muovia, koska rasiat on miehen mielestä hyödyllisiä säilöttyinä. Tai pahvia, koska sekin päätyisi talteen.
Alakouluikäisellä lapsella samoja ominaisuuksia. Lelut toki säästetään, vaikka osittain rikki eikä niillä ole leikittu viimeiseen viiteen vuoteen. Haluaa säästää myös pakkauksia ja niiden pehmusteita. Meillä purettiin ulkorakennus, niin eikö purkutyömaalta päätynut lapsen vanhaan leikkimökkiin kattopellin pala, joka täyttää koko pienen mökin. Reunat on terävät ym.
Vinkit lapsen osalta tervetulleet!