Lue keskustelun säännöt.
Autismipiirteisen nuoren järjetön kiintymys vanhaan tavaraan,mitään ei saisi heittää pois. Ei vanhaa likaista tyynyä,ei lastenkirjaa johon
23.04.2026 |
Piirrelty,ei parintonta sukkaa.. hänellä on käsittämättömän hyvä muisti ja muistaa joka hemmetin tavaran ja vaatekappaleen ja alkaa kysellä,että missä se on!
Ei myöskään hyväksy että tyyny tai peitto vaihdettaisiin uuteen mutta pakkohan ne on joskus vaihtaa,
Kommentit (62)
Onneksi olen aikuinen itsellinen autisti, jonka ei tarvi luopua mistään siksi, että joku muu niin haluaa.
Kyllä itselle "läheiseen" materiaan kiintyy, siitä tulee kuin osa itseä. So what?
Hyvänä puolena tulee ekologisuus; me autistit kun emme jatkuvasti osta ja vaihda uuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehän olette kaikki outoja tässä ketjussa.
Hamstrausongelmaisten (hoarding) läheisten keskustelupalstoilta voi saada tähän tukea.
Vierailija kirjoitti:
No älä hyvänen aika sitten heitä pois niitä nuorelle tärkeitä tavaroita.
Autisteille on ihan tyypillistä sekä se, että ei meinaa kestää muutoksia että se, että tunnetaan herkästi empatiaa myös elottomia esineitä kohtaan (siis vaikka niin, että tulee lapsena paha mieli jonkun lelun puolesta, jos on jättänyt sen pois leikistä).
Ei tuo ole mikään autistin merkki. Kenelle tahansa lapselle tulee paha mieli lelujen puolesta.
Heitätkö itse pois kaikki muistikirjasi ja muistosi lapsuudestasi?
Tunnen samoin kuin lapsesi. Noissa tavaroissa on säilöttynä jokin hetki, aikakausi jopa ihmissuhde tai muu MINULLE tärkeä asia.
Pystyn toki hiukan rajaamaan mitä säilön, mutta moni säilömäni "romu" palauttaa minut hetkessä vaikka siihen, kun lapseni oli ikionnellinen huomattuaan oppineensa lukemaan. Tai se oman lapsuuden tunne, kun sain pyöritellä sitä äidin avainrengasta istuessani rattaissa matkalla kotiin kaupasta. Voikukat olivat heränneet, oudolta tuoksuva hiekkatie oli livetetty pölyämisen estämiseksi, aurinko paistoi ja ruostumattomasta teräksestä tehty maitokannu keikkui rattaiden aisan koukussa. Kannen tiivisteenä oli voipaperia. Oli vuosi 1969 ehkä ja minulla edelleen on tallessa se avainrengas. Se saattaisi olla jokin muukin esine.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun autistinen mies heittää kaiken pois. Toistenkin tavarat :D Hän on kehittänyt käsitteen "Unohduksen käytävä". Se sijaitsee meillä mikroaaltouunin takana ja se on ensimmäinen pysäkki matkalla jätelajitteluun. Hän laittaa sinne häntä ärsyttävät tavarat (=kaiken "ylimääräisen") ja jollei kukaan vähän aikaan kysy perään, se on menoa. Joskus on mennyt jotain mullekin tärkeää kiertoon tämän takia, mutta ainakin pysyy kaaos hallinnassa.
Mä voisin tehdä tätä, jos olisi muidenkin tavaroita siivottavana... Omat lähtee armotta suoraan pois, jos tulee ärsytys.
Äidin kanssa on väännetty vähän. Sillä on varmaan sen vessassa enemmän tavaraa kun itselläni koko asunnossa. 2012 vanhentuneet mausteet "on ihan hyviä, ei ne vanhene" ja mitään lasipurkkeja ei voi viedä kierrätykseen kun varastossa on vaan 3 ikea-kassillista. Entä jos hän vaikka alkaa säilömään jotain? Vaatteita on kaksi vaatehuoneellista, koska "kyllä tätä voi vielä joskus tarvita". Hänen tavaroitaanhan ne on, mutta joskus sanoin, että kai hän tajuaa että sitten kun hän kuolee niin kaikki menee suoraan roskalavalle. Siitä suuttui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on myös tapana antaa ystäville lahjoja kuin säilyttää niitä kuin viedä mökille ne mitä ei enää käytä muuten. Et jumalauta teet itse autistia kiusaamisella ja kidutat ilkeydellä lapsesi hulluksi . Te teette hulluksi omat lapsenne ! Anna ihmisen pitää kirjansa jumalauta ! Tunteeton apina.
Säilö sinä vaan niitä revittyjä kirjoja joiden välissä kuivuu 3vuotiaan räkäklimppi ja reikiintyneitä liian pieniä alushousuja. Säästä nyt vielä vaikkuiset vanupuikot ja veriset käytetyt menkkasiteetkin. Tee vaikka näyttely niistä pihallesi.
Ei oo koskaan nähty revittyjä kirjoja kun kaikki on ehjiä ja siistejä .
Vierailija kirjoitti:
Meidän kulttuurissa muovirasiat on tarpeen niissä pidetään ruuvit naulat neulat ompelutarvikkeet kuin langat ja meikit kuin korut ja askartelu liimat ja kirjekuoret kynät sakset ja joulukoristeet sekä pääsiäisen . Myös palapelin nappulat ja maustepussit ! Oletteko itse jotenkin vammaisia ?
Mistäs päin maailmaa sitä ollaan kotoisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sama tyyny ja peitto ollut 22 vuotta, en halua luopua.
Mullakin oli pitkälle aikuisuuteen tyyny jolla oon nukkunut lapsesta asti. Pesin sitä kerran vuodessa pesukoneessa. Kaikki tyynyt ei kestä pesukonetta mut se ei mennyt semmoseks huonoks niinkuin monet menee. Eikä mennyt keltaiseksi niinkuin olen joillain ihmisillä nähnyt olevan, eikö ne sit ees pese tyynyjään vai mikä juttu.
Mut lopulta luin tyynynvaihdon hyödyistä ja siitä suosituksesta että tyynyt pitäs vaihtaa 1-3 vuoden välein tai jotain sinnepäin. Edelleen olen sitä mieltä että ehkä liioittelua noin usein heittää hyvä tyyny roskiin ja ostaa uusi... Mutta olen myös sitä mieltä että typerää nukkua 20 vuotta samalla tyynyllä! Taitaa mullakin olla jotain autismia kun olen nuorena ollut tuollainen kaiken säilyttäjä ja aikuisena ihan tietoisesti on pitänyt opetella pois.
Sattuu heittää tavaraa pois, mutta otan sen siedätyshoitona. Ja harjoituksen kautta olen opetellut heittään pois. Ja ihan kiva se on intoilla vaikka uuden tyynyn ostosta, onhan se kiva loppujen lopuksi, piti vain opetella sekin taito että voin tuntea iloa uudesta tavarasta.
Ja jos tulee virheosto ja on huono tyyny niin kyllä se tyyny muotoutuu ja voi ostaa toisenkin tyynyn huonon kaveriksi. Näin kerran kävikin mut huono uusi tyyny on oiva vara- ja halityyny! Ja muotoutunut käytössä semmoseks että kyllä silläkin nukun nykyään välillä.
Vierailija kirjoitti:
Kannellisissa rasioissa pidetään myös mökillä mausteet suola ja ompeluvälineet sekä haavahoito ja laastarit . Monesti myös niissä on tulitikut sytkät kynttilät pattereita ja sulakkeita kuin lusikat ja usein teetä . Mikä ihmeen tuhoaminen teillä on ? Satukirjat kirjat ne luetaan uudestaan ne on muistoja. Kuin koulukirjat on säilytetty aina ja koepaperit .
Jestas - oletko henkiin herännyt anoppini? Olethan säilönyt keriksi kieriteltynä kaikki elämäsi sukkanauhat? Ja onhan sinulla kannellisissa rasioissa kaikki elämäsi aikana särkyneet astiat? Noin esimerkkeinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän kulttuurissa muovirasiat on tarpeen niissä pidetään ruuvit naulat neulat ompelutarvikkeet kuin langat ja meikit kuin korut ja askartelu liimat ja kirjekuoret kynät sakset ja joulukoristeet sekä pääsiäisen . Myös palapelin nappulat ja maustepussit ! Oletteko itse jotenkin vammaisia ?
Oletko terve? Sivusta
Ei se ole. On muissakin ketjuissa mouhonnut kulttuuriinsa kuuluvasta säilytysvimmasta.
Vierailija kirjoitti:
Autistipiirteinen kumppanini tonkii roskiksista varaston hyllyille tyhjiä salaattirasioita, purkkeja ja vaikka mitä. Vanha naarmuuntunut paistinpannu ei päätynyt roskiin kahteen vuoteen, vaikka roskiin vietävään pussiin sen laitoin.
Kauheaa. Tässä on myös yksityisyyden loukkaus kun ei edes roskiin saa rauhassa asioita laittaa 🥲
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen päinvastainen. En siedä yhtään ylimääräistä tavaraa eikä minulla ole tunnesiteitä niihin. Ahdistun enemmän siitä, että kirjat ei esimerkiksi mahdu kahdelle hyllylleen, vaatekaappi näyttää sekavalta jos siellä ei ole tarpeeksi tilaa ja jopa, jos vain tiedän, että keittiön kaapissa on rumasti jokin purkki, josta olen tekemässä ruokaa sen sijaan, että purkki olisi jo kierrätyksessä ja ruoat siististi rasioissa pakastimessa.
Musta tuli kans tällainen adhd-lääkityksen ansiosta. Korostan sanaa ansiosta. On paljon helpompi siivota ja hengittää, kun kotona on vaan tarpeellista tavaraa. Vieläkin mulla on kaapeissa jotain nuoruuden impulsiivisuudessa ostamiani korkkareita ja bilemekkoja, joita en käyttänyt kertaakaan. Tämä ahdistaa ja hävettää.
1. Osta aina useampi kappale. Ei aina auta, sillä kuluneissakin tuotteissa on tunneside ja se kuluneisuus voi esim. pehmentää tuotteita.
1B. Kuluta uusia kappaleita. Esim. Oli pakko heittää yksi tyyny menemään. Ostin uuden, ja poistin vähän pumpulia, mukiloin yms, että edes vähän samaa tuntua.
2.Ota kuva tai ota pieni osa muistoksi. Voi tehdä vaikka muistokirjan. Esim. Jos tyynyliinassa on vaikka joku tärkeä kuva niin sen voi säästää.
3. Leikkimieliset hautajaiset. Voi ette tiedäkään miten hienoja puheita on tehty elintarvikepurkeille :D
Vierailija kirjoitti:
No älä hyvänen aika sitten heitä pois niitä nuorelle tärkeitä tavaroita.
Autisteille on ihan tyypillistä sekä se, että ei meinaa kestää muutoksia että se, että tunnetaan herkästi empatiaa myös elottomia esineitä kohtaan (siis vaikka niin, että tulee lapsena paha mieli jonkun lelun puolesta, jos on jättänyt sen pois leikistä).
Ihan sivusta: kiitos, että kirjoitit tuon. Olen viisikymppinen nainen, ja ymmärsin juuri itseäni hieman paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Mun autistinen mies heittää kaiken pois. Toistenkin tavarat :D Hän on kehittänyt käsitteen "Unohduksen käytävä". Se sijaitsee meillä mikroaaltouunin takana ja se on ensimmäinen pysäkki matkalla jätelajitteluun. Hän laittaa sinne häntä ärsyttävät tavarat (=kaiken "ylimääräisen") ja jollei kukaan vähän aikaan kysy perään, se on menoa. Joskus on mennyt jotain mullekin tärkeää kiertoon tämän takia, mutta ainakin pysyy kaaos hallinnassa.
Tämä juuri. Ei mitään harvinaisia saatuja postikortteja säilytetä, roskiin kun on luettu. Yhdellä autistilla on kahden aikuisen kodissaan YKSI iso lusikka ja harmittelee kun mies on tavaran kerääjä. Yksi kuppi ja lautanen riittää ihan hyvin. Helppo muuttaa edes takas.
Oikeasti yksi tuttu osti talon, jossa edellinen asukas oli säilönyt ne käytetyt menkkasiteet seinän ja vessanpytyn väliin... onhan näitä.
Olisitte heittänyt ne vanhat liian pienet reikäiset vaatteet pois! Mitä te lapsen mukaan hyppelette? Ja tukiperheen äiti myös yllättävän avuton, eikö niillekään ole mitään koulutuksia että miten lapselle asetetaan rajat :D
Niin mä taaperonkin opetin oleen ilman vaippaa että ilmoitin vain että oho vaipat on loppu, nyt pitää olla ilman. Ja harmittihan se ja pissavahinkoja tuli parin kuukauden ajan silloin tällöin. Mutta oppi kyllä päivä- ja yökuivaksi parissa kuukaudessa.