Autismipiirteisen nuoren järjetön kiintymys vanhaan tavaraan,mitään ei saisi heittää pois. Ei vanhaa likaista tyynyä,ei lastenkirjaa johon

Eikö tuo ole ihan normaalia nuoren käytöstä? Mistään tutusta ja turvallisesta ei haluta luopua.

Autistipiirteinen kumppanini tonkii roskiksista varaston hyllyille tyhjiä salaattirasioita, purkkeja ja vaikka mitä. Vanha naarmuuntunut paistinpannu ei päätynyt roskiin kahteen vuoteen, vaikka roskiin vietävään pussiin sen laitoin.

Kuuntelemalla siitä selviää. 

Vierailija kirjoitti:

Autistipiirteinen kumppanini tonkii roskiksista varaston hyllyille tyhjiä salaattirasioita, purkkeja ja vaikka mitä. Vanha naarmuuntunut paistinpannu ei päätynyt roskiin kahteen vuoteen, vaikka roskiin vietävään pussiin sen laitoin.

Tarkennan, että omista roskapusseistamme ja roskalaatikoistamme. Ei sentään molokeista

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelemalla siitä selviää. 

Teet niin tai se nuori kyllä keksii syyn ”skitsota” 🤷‍

Itseasiassa meillä kulttuurissa säilytetään vanhat vaikka uutta tulee. Vanhat on joko koristeena tai varastossa . Ne on muistoja tietyiltä aikakausilta tai tapahtumista . Myös ne tyynyt voi päättää pesulassa ja peitot . Lastenkirjat säilyy koko elämän ajan ja osa leluista. Matkoilta ostetaan lisää muistoksi ja lahjaksi saatu säilytetään ehdottomasti on paha loukkaus lahjan antajaa kohtaan jos hävität hänen antaman lahjan. Se on hyllyssä ikuisesti. Tai seinällä. Aamen.  Oletpa outo ! 

Meidän kulttuurissa muovirasiat on tarpeen niissä pidetään ruuvit naulat neulat ompelutarvikkeet kuin langat ja meikit kuin korut ja askartelu liimat ja kirjekuoret kynät sakset ja joulukoristeet sekä pääsiäisen . Myös palapelin nappulat ja maustepussit !   Oletteko itse jotenkin vammaisia ? 

Kannellisissa rasioissa pidetään myös mökillä mausteet suola ja ompeluvälineet sekä haavahoito ja laastarit . Monesti myös niissä on tulitikut sytkät kynttilät pattereita ja sulakkeita kuin lusikat ja usein teetä . Mikä ihmeen tuhoaminen teillä on ?  Satukirjat kirjat ne luetaan uudestaan ne on muistoja. Kuin koulukirjat on säilytetty aina ja koepaperit . 

Tuttua. Meistä tehtiin lasu kun lapsi liian pienissä,kuluneissa ja reikäisissä vaatteissa. Kerroin ostaneeni uusia muttei käytä niitä.  Saimme sitten tukiperheen ja edes tämän tukiperheen äiti ei saanut tyttöä  luopumaan paidasta,jossa liian lyhyet hihat ja   tahroja sormiväristä tms joka ei lähtenyt pesussa. 

Tytöllä on myös ns. turvaruoka joka  on kananuudelit ja Mamas nuudelit nimenomaan,toinen merkki ei kelpaa.

Meitä pidetään huonoina  vanhempina mutta tulkaapa itse kokeilemaan arkea tuon autismipiirteisen adhd:n kanssa jolla lisäksi kehitysviive.

Meillä on myös tapana antaa ystäville lahjoja kuin säilyttää niitä kuin viedä mökille ne mitä ei enää käytä muuten. Et jumalauta teet itse autistia kiusaamisella ja kidutat ilkeydellä lapsesi hulluksi . Te teette hulluksi omat lapsenne !   Anna ihmisen pitää kirjansa jumalauta !  Tunteeton apina. 

Kaikilla lapsilla on omat mieliruuat ja tavarat eikä ne ole mitään hulluja ! 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on myös tapana antaa ystäville lahjoja kuin säilyttää niitä kuin viedä mökille ne mitä ei enää käytä muuten. Et jumalauta teet itse autistia kiusaamisella ja kidutat ilkeydellä lapsesi hulluksi . Te teette hulluksi omat lapsenne !   Anna ihmisen pitää kirjansa jumalauta !  Tunteeton apina. 

Säilö sinä vaan niitä revittyjä kirjoja joiden välissä kuivuu 3vuotiaan räkäklimppi ja reikiintyneitä liian pieniä alushousuja. Säästä nyt vielä vaikkuiset vanupuikot ja veriset käytetyt menkkasiteetkin. Tee vaikka  näyttely niistä pihallesi.

Mun exä ei voinut heittåä MITÄÄN pois.  Sen tyyny oli ihan keltainen ja haisi mutta oli kuulemma hyvä kun tyynyliina päällä,sitten yski kaikki yöt ja valitteli pääns'rkyä kun nukkui sillä jo varmaan hometta kasvavalla tyynyllä. Päiväysvanhoja ruokia söi surutta ja sitten ihmetteli,miksi tuli paska housuun. Sukat sillä oli niin reikäiset että varpaat tuli läpi. Kun erosimme,pelasti roskiksesta vanhan risan hiusharjani vaikka on kalju enkä keksi mitä sillä harjalla tekee.

Mä olen päinvastainen. En siedä yhtään ylimääräistä tavaraa eikä minulla ole tunnesiteitä niihin. Ahdistun enemmän siitä, että kirjat ei esimerkiksi mahdu kahdelle hyllylleen, vaatekaappi näyttää sekavalta jos siellä ei ole tarpeeksi tilaa ja jopa, jos vain tiedän, että keittiön kaapissa on rumasti jokin purkki, josta olen tekemässä ruokaa sen sijaan, että purkki olisi jo kierrätyksessä ja ruoat siististi rasioissa pakastimessa. 

Minulla on sama tyyny ja peitto ollut 22 vuotta, en halua luopua.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sama tyyny ja peitto ollut 22 vuotta, en halua luopua.

Enkä ole kertaakaan pessyt niitä.

sama

No älä hyvänen aika sitten heitä pois niitä nuorelle tärkeitä tavaroita. 

Autisteille on ihan tyypillistä sekä se, että ei meinaa kestää muutoksia että se, että tunnetaan herkästi empatiaa myös elottomia esineitä kohtaan (siis vaikka niin, että tulee lapsena paha mieli jonkun lelun puolesta, jos on jättänyt sen pois leikistä). 

Älä arvostele toisen ihmisen tapaa olla olemassa.

Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Meidän kulttuurissa muovirasiat on tarpeen niissä pidetään ruuvit naulat neulat ompelutarvikkeet kuin langat ja meikit kuin korut ja askartelu liimat ja kirjekuoret kynät sakset ja joulukoristeet sekä pääsiäisen . Myös palapelin nappulat ja maustepussit !   Oletteko itse jotenkin vammaisia ? 

Oletko terve? Sivusta 

Mun autistinen mies heittää kaiken pois. Toistenkin tavarat :D Hän on kehittänyt käsitteen "Unohduksen käytävä". Se sijaitsee meillä mikroaaltouunin takana ja se on ensimmäinen pysäkki matkalla jätelajitteluun. Hän laittaa sinne häntä ärsyttävät tavarat (=kaiken "ylimääräisen") ja jollei kukaan vähän aikaan kysy perään, se on menoa. Joskus on mennyt jotain mullekin tärkeää kiertoon tämän takia, mutta ainakin pysyy kaaos hallinnassa.