Lapsuuden perheessä kiista - anteeksipyyntöäni odotetaan, mutta keskusteluyritykset torpataan

Sisarukseni raivostui minulle iäkkään sukulaisen hautajaisten aikoihin ja kävi kimppuuni kuin yleinen syyttäjä. Hän messusi minkä ehti, haistatti alapäätä ja raivosi kaikesta mahdollisesta. 

Kaikki keskusteluyritykseni on torpattu, kuulemma vain puhdas anteeksipyyntö kelpaa. 

Ainoa vain, etten ole pyytämässä anteeksi, koska mitään anteeksipyydettävää ei ole. En käynyt missään vaiheessa sisarukseni kimppuun, vaan olin tyly hänen kaverilleen joka yritti udella henkilökohtaisia asioitamme. Sisaruksellani meni kuppi totaalisen nurin, vaikka hän tietää, että kaverinsa teki minulle todella inhottavan tempun vuosi, pari aiemmin. 

Huomasin, ettei siskoni ole puolellani ja koitan nyt vain laannuttaa tätä suunnatonta raivoa mitä tunnen häntä kohtaan. Siellä on puhuttu puoli sukua tähän mukaan, joskin kaikkien ilmeet olivat näkemisen arvoiset kun läväytin tiskiin siskoni lähettämistä viesteistä otetut kuvakaappaukset. Äidille on turha puhua, hän on siskoni puolella vaikka tietää kupletin juonen. 

Tämä on ihan suoraa toisintoa lapsuudesta, kun olin kaikkeen aina syyllinen ja siskoni oli kultalapsi. Lapsena tällaiset oli helppo hoitaa, mutta nyt aikuisena en tiedä muuta keinoa kuin vain laittaa välit poikki. Siskoni yrittää lähettää lahjoja lapsilleni ja otti yhteyttä jopa mieheeni (joka muuten hämmästyi nähtyään myöskin viestit, oli vain et mitä ihmettä, ei hän tällaista versiota kuullut)