Jääkaapissa oli kakku. Äiti oli tehnyt sen itsemurhaa edeltävänä iltana. Hänellä oli kaksi lasta. Vanhempi täytti sinä päivänä yhdeksän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeää puhua vaikeista asioista..Monille varmasti apua omaan suhtautumiseen ja pois lähteneet ovat rauhassa riippumatta muiden reaktioista....

Vaikeista asioista puhuminen on tärkeää, mutta tässä ajetaan vain Lotta Lehtikarin omaa agendaa, eikä se tuo itsemurhakeskusteluun mitään uutta.

Vaikeista asioista puhuminen on tärkeää, mutta aina ei löydy samoja kokemuksia jakavia henkilöitä joiden kanssa puhua. Sen takia tällaisilla kirjoilla voi olla suurikin arvo niille henkilöille, joita vastaavat asiat ovat koskettaneet. Itse pidin hesarin artikkelia hyvänä ja todennäköisesti myös luen Lehtikarin kirjan.

Oma äitini teki itsemurhan kun tokaluokkalainen ja olen myös itse yrittänyt itsemurhaa.

Kiinnitin huomiota etenkin viimeiseen lauseeseen. On myös tilastollinen fakta, että jos vanhempi on päätynyt itsemurhaan, on lapsella suuri riski päätyä samaan. Oma äitini on tehnyt myös saman ratkaisun ja itse taistelin mielenterveysongelmien kanssa vuosia. Onnekseni sain apua ja olin monella muullakin tavalla onnekas. Lehtikarin tarina on karu kuvaus siitä, miten saman perheen lapset voivat joko selvitä (tai ennemminkin sopeutua) tai sitten ei. Moni mt-sairaus on perinnöllinen. Toisaalta Lotan tarina luo minusta myös toivoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksumuuri.

Lue iltiksistä. Ei tarvitse lukea kirjaa. Tällaisia haastatteluja ei todellakaan kannattaisi tehdä eikä tällaisia kirjoja kirjoittaa.

Asutko tosiaan villavasussa ja pumpulissa kun et voi ymmäryää ihmisen/lapsen sairautta ja inhimilistä kärsimystä. Meillä kaikilla kun ei ole tuo vaaleanpunainen elämä niin kuin sinulla.

Miksi tämä on sinulle aloituksen arvoinen asia, ap?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, oli tosiaan hyi mikä juttu. Haastateltava luulee keksineensä pyörän uudestaan. Tämä on silkkaa pornoa, ja sama stoori myös iltapäivälehdissä.

Mutta kyllähän traumat tulee käsitellä julkisuuden kautta.

Varsinkin kun on julkinen ammatti. Lotta Lehtikari on jauhanut tätä jo monta vuotta.

Tänään luin hänen nimensä ensimmäistä kertaa. On kuulemma näyttelijä, joten ei ole lainkaan ihmeelistä, etten ole hänen nimeään koskaan kohdannut. Kertomus oli erittäin ikävä. Jos on totta, ja miksi ei olisi, hänellä ja sisarellaan on ollut erittäin ankea elämä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tarve Lotalla on käydä läpi äitinsä js sisarensa elämää.

Molemmat olivat sairaita.

Antaisi nyt kärsineiden levätä rauhassa.

Suurin kärsijä on kumminkin tuo Lotta joka on vielä hengissä. Tokkopa  äiti ja sisko enää kärsivät sairaudestaan. Rauha heidän sieluilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksumuuri.

Lue iltiksistä. Ei tarvitse lukea kirjaa. Tällaisia haastatteluja ei todellakaan kannattaisi tehdä eikä tällaisia kirjoja kirjoittaa.

Jätin lehtijutun lukemisen kesken. En halua lukea.

Raukka... olet pumpulihiiri et kestä  totuutta elän totuutta. Kaikilla ei ole samat lähtökohdat kuin sinulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeää puhua vaikeista asioista..Monille varmasti apua omaan suhtautumiseen ja pois lähteneet ovat rauhassa riippumatta muiden reaktioista....

Vaikeista asioista puhuminen on tärkeää, mutta tässä ajetaan vain Lotta Lehtikarin omaa agendaa, eikä se tuo itsemurhakeskusteluun mitään uutta.

Vaikeista asioista puhuminen on tärkeää, mutta aina ei löydy samoja kokemuksia jakavia henkilöitä joiden kanssa puhua. Sen takia tällaisilla kirjoilla voi olla suurikin arvo niille henkilöille, joita vastaavat asiat ovat koskettaneet. Itse pidin hesarin artikkelia hyvänä ja todennäköisesti myös luen Lehtikarin kirjan.

Oma äitini teki itsemurhan kun tokaluokkalainen ja olen myös itse yrittänyt itsemurhaa.

Kiinnitin huomiota etenkin viimeiseen lauseeseen. On myös tilastollinen fakta, että jos vanhempi on päätynyt itsemurhaan, on lapsella suuri riski päätyä samaan. Oma äitini on tehnyt myös saman ratkaisun ja itse taistelin mielenterveysongelmien kanssa vuosia. Onnekseni sain apua ja olin monella muullakin tavalla onnekas. Lehtikarin tarina on karu kuvaus siitä, miten saman perheen lapset voivat joko selvitä (tai ennemminkin sopeutua) tai sitten ei. Moni mt-sairaus on perinnöllinen. Toisaalta Lotan tarina luo minusta myös toivoa. 

Olen törmännyt itsekin tuohon samaan tilastofaktaan. Niin mielenterveys- kun päihdeongelmat tuntuvat olevan vahvasti perinnöllisiä.

Mielestäni Lehtikarin huomio siitä, että kuinka samaan aikaan panikoidaan teho-osaston hoitokapasiteetista somaattisten sairauksien näkökulmasta, samaa paniikkia ei aiheuta mielenterveyspalveluiden aliresurssointi, vaan palveluita vain karsitaan. Kuitenkin, Suomessa itsemurhaan päätyy keskimäärin kaksi ihmistä päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku päättää tehdä itsemurhan, niin veronmaksajat eivät kykene sitä estämään. Että on ihan turha vinkua, että ei saatu apua.

Kysymys onkin siitä miksi ja miten ihminen ajetaan niin ahtaalle että hän ei näe muuta vaihtoehtoa kuin itsemurhan.

Minun mielestä tuo äiti oli saanut vihansa jo syntymälahjana jonka purki omiin viattomiin  lapsiinsa kun vieraat eivät sitä nähneet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä on SINULLE ongelma, ap?

Miksi itsemurhat ei ole sinulle ongelma, etenkin jos itsemurhan tekee pienten lasten vanhempi? 

Mietipä tuota yksin. Vai pitääkö olla tässäkin asiassa asiantuntija joka vääntää tuon sinulle, taidat saada kaikkiin asioihin tiedon vain kysymallä miksi miksi ja miksi.