Naisten seksuaalisuus ja haavoittuvainen narsismi

Luen erästä palstaa, jossa argumentoidaan, että naiset pitävät enemmän naisista kuin miehistä, ja että aidosti heterot naiset ovat harvinaisia. Siellä joku sanoi, että naisten mieli kulkee yhdestä ääripäästä toiseen eli välillä on vahvaa paremmuudentunnetta, ja sitten taas haurautta. Henkilö vertasi tätä haavoittuvaiseen narsismiin, jota väitetysti määrittelee vähän samanlainen ailahtelu. 

Tämä voisi selittää sen, miksi puhutaan niin paljon ulkonäköpaineista, vaikka Tinder on täynnä osumia ja miehet lähettävät naisille rahaa vain sen takia, että he ovat naisia. On siis joku minuuden osa, mitä kaikki miehiltä tuleva ylistys ei voi täyttää. Se, mitä tämä kaveri ei sanonut, mutta mikä tuli itselleni tätä kirjoittaessa mieleen on, että tämä haavoittuvaisuus saattaa toimia myös niin, että naistenlehtien raportoimat ulkonäköpaineet liittyvät mielen kategoriassa osastoon "miehet" eli asia saattaa kääntyä jopa niin, että mielessä tuo miehiltä tuleva tsemppaus jää taka-alalle, koska esimerkiksi joku arvovaltainen harmaatukkaprofessori saattaa yleistäen sanoa jotain patriarkasta, ja tämä lausunto kognitiivisesti ylittää sen, mitä omassa arjessa tapahtuu?

Kun muistelen omassa elämässäni tuntemiani ihmisiä, niin äkkiseltään ainakin yksi nainen tulee mieleen, joka hieman muistuttaa tästä ilmiöstä. Hän oli pullea, tavallisen näköinen ja halutessaan mukava nainen, joka osasi myös olla taistelullinen ja paha suustaan. Hän osasi toteuttaa performatiivista heteroseksuaalisuutta eli jos joku mies oli ystävystynyt syvemmin hänen kanssaan, hän ei haukkunut tämän kehoa. Kuitenkin vieraisiin miehiin kohdistuvista kommenteista kävi selväksi, että tämä oli performatiivista heteroteatteria.

Tavalliset penikset olivat surkean pieniä, kaverimiehen pienikin kaljuuntuminen piti nopeasti tuoda esiin tai joku ihon epäsymmetrisyys, ja oma poikaystävä oli puolijättiläismäinen ortorektikko adonis, jolla oli pornomeisseli.

Kuitenkin aina välillä naiselle tuli näitä romahduksia, missä hän epäili olevansa jotenkin epäonnistunut ja myös selvästi hiersi se, jos kaverimiehet kommentoivat huumorilla naisten syömiskäyttäytymisen seuraamuksia eli lihavuutta. 

Toki tämä ilmiön nimittäminen haavoittuvaiseksi narsismiksi ei välttämättä tuo automaationa mitään lisäarvoa keskusteluun, ja sanalla on hyvin negatiivinen kaiku. Olisi kuitenkin mielenkiintoista pohtia, voisiko tämä kirvoittaa jotain kiinnostavaa jatkotutkimusta.