Jos saisit valita: olisit terve ja kävisit töissä vai olisit pitkäaikaissairas työkyvytön eikä sun tarvitsisi käydä töissä?

Olisin sairas ja työkyvytön. Ei siksi etten haluaisi olla terve, mutta en usko että pystyisin enää töihin, kun sekä kroppa että mieli on niin ruhjottuja. Haluaisin jo eläkkeelle ettei tarvitsisi jatkuvasti tapella etuuksista ja toimeentulosta. Toki, jos jossain olisi sellainen maailma että saisi tilalle nuoren ja toimivan kropan sekä pään, jossa ei ole traumoja ollenkaan, että pystyisi toimimaan niin sitten… olisi varmasti ihana olla terve. Voisi nauttia asioista. mutta jos näin olisi, olisin ihan, ihan eri ihminen. Vaikea kuvitella. 

Minä olin sairas ja töissä, sinnittelin vaan ja koitin unohtaa sairaudet. Vuosikausia meni näin, kunnes 59 v tuli tilaisuus jäädä pois työstä. Nyt jo virallisesti eläkkeellä.

Terve mielummin. Yritin pitkään olla terve mutta osittain jouduin nöyrtymään eläkkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Olisin sairas ja työkyvytön. Ei siksi etten haluaisi olla terve, mutta en usko että pystyisin enää töihin, kun sekä kroppa että mieli on niin ruhjottuja. Haluaisin jo eläkkeelle ettei tarvitsisi jatkuvasti tapella etuuksista ja toimeentulosta. Toki, jos jossain olisi sellainen maailma että saisi tilalle nuoren ja toimivan kropan sekä pään, jossa ei ole traumoja ollenkaan, että pystyisi toimimaan niin sitten… olisi varmasti ihana olla terve. Voisi nauttia asioista. mutta jos näin olisi, olisin ihan, ihan eri ihminen. Vaikea kuvitella. 

Tätä kysymystä voisi oikeastaan kuvailla mun kohdalla vähän semmoisena: olisitko mielummin ihminen ja ilmoitustaulu? Eli kai mä olisin ihminen, tai sairas oma itseni. on niin kummallista kuvitella itsensä terveenä kun on niin vaikeasti ja pitkään ollu sairas. Oon ollu koko elämäni sairas, ja tottakai se on vaikuttanu muhun ja siihen millaiseksi kasvoin kun mikään kokemus ei ole ollut normaali. 

Vierailija kirjoitti:

Onpas tällä palstalla paljon sairaita

Öh, no tietenkin on. En käsitä miksi kukaan terve hengailisi netissä sosiaalisuuden korvikkeena

Vierailija kirjoitti:

Sitä ihmettelen, kun jossain vasemmistopalstalla joku saa tk-lausunnon, niin muut ryntäävät onnittelemaan. 

Onhan se vaikea saada mutta onko jonkun vaipuminen työkyvyttömäksi onniteltava asia?

Eikö pitäisi ennemmin kannustaa kuntoutumiseen?

Millä vasemmistopalstalla? Linkkaatko muutaman esimerkin. 

Se on aika traginoomista, kun nykyään palkkaorjan asemaa pidetään jotenkin yhteiskunnan kruununa. Tosiasiassa omistava luokka nauraa partaansa kun köyhät riitelevät keskenään almuista.

Vierailija kirjoitti:

Valinta: terve ja töissä

Todellisuus: terve ja töissä

Ei kukaan muu kuin sellainen kenellä ei ole mitään ymmärrystä kroonisista sairauksista ja vähävaraisuudesta valitse toisin.

Paskanmarjat. AP muotoilikin jo asian "Ei tarvitse käydä töissä," ei että "Haluaisi."

Valtaosa näistä pitkäaikaissairaista on luulotautisia jotka shoppailevat diagnoosia kunnes voi jäädä kotiin makaamaan ja vaatimaan lisää vastikkeetonta rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Se on aika traginoomista, kun nykyään palkkaorjan asemaa pidetään jotenkin yhteiskunnan kruununa. Tosiasiassa omistava luokka nauraa partaansa kun köyhät riitelevät keskenään almuista.

🥱

Vierailija kirjoitti:

Paras vaihtoehto on, että on terve, mutta ei tartte olla palkkaorjana. 

Tietenkin noin, mutta kaikilla ei ole mahdollisuutta vapaaherrailuun kun ei ole sitä varallisuutta riittävästi. Toki sillä työttömyyskorvauksellakin kait jotenkin pärjää.

Terve ja töissä. Olen kai siitä kummallinen olento, että olen aina tykännyt työnteosta. Jos joskus en jossain työpaikassa ole viihtynyt, ei syynä koskaan ole ollut se itse työ. Sen sijaan hölmöt esimiehet, huono palkka tai homeinen työpaikan rakennus, ne estävät helpostikin työssä viihtymisen.

Outo kysymys. Tietysti olisin ennemmin terve ja töissä, kuka hemmetissä haluaa olla sairas ja työkyvytön?

Riippuu ihan työstä ja työkyvyttömyyden syystä. Ihminen voi traumatisoitua tietyntyyppisestä työstäkin ja työyhteisöstä, mutta sillä perusteella ei työkyvyttömän papereita saa. Toisaalta yli viisikymppisenä on vaikea vaihtaa alaakaan, varsinkin kun työttömänä ei saa kouluttautua.

Että en nyt enää tiedä. Terveys on toki tärkein asia, mutta ei tuo suomalainen työelämäkään juhlaa ole. Olen ollut töissä 13-vuotiaasta saakka, ensin kesätöissä ja sitten lukioaikana jo kaikki illat ja viikonloput. Koskaan en ole töistä kieltäytynyt vaan kaikenlaista hakenut ja tehnyt. Nyt olen yhtäkkiä lusmu, kun olen työtön. Kun loiseksi ja lusmuksi haukutaan, niin ok. Jos jostain mielenterveyssyystä työkyvyttömän paperit saisin niin kelpaisi kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Sitä ihmettelen, kun jossain vasemmistopalstalla joku saa tk-lausunnon, niin muut ryntäävät onnittelemaan. 

Onhan se vaikea saada mutta onko jonkun vaipuminen työkyvyttömäksi onniteltava asia?

Eikö pitäisi ennemmin kannustaa kuntoutumiseen?

Se on ihan tunnettu tosiasia että eniten työnvieroksujia löytyy vasemmalta laidalta. Joten eipä tuo oikeasti edes yllätä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valinta: terve ja töissä

Todellisuus: terve ja töissä

Ei kukaan muu kuin sellainen kenellä ei ole mitään ymmärrystä kroonisista sairauksista ja vähävaraisuudesta valitse toisin.

Paskanmarjat. AP muotoilikin jo asian "Ei tarvitse käydä töissä," ei että "Haluaisi."

 

Valtaosa näistä pitkäaikaissairaista on luulotautisia jotka shoppailevat diagnoosia kunnes voi jäädä kotiin makaamaan ja vaatimaan lisää vastikkeetonta rahaa.

AP oli provoaja. Noin saa keskustelun käyntiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valinta: terve ja töissä

Todellisuus: terve ja töissä

Ei kukaan muu kuin sellainen kenellä ei ole mitään ymmärrystä kroonisista sairauksista ja vähävaraisuudesta valitse toisin.

Paskanmarjat. AP muotoilikin jo asian "Ei tarvitse käydä töissä," ei että "Haluaisi."

 

Valtaosa näistä pitkäaikaissairaista on luulotautisia jotka shoppailevat diagnoosia kunnes voi jäädä kotiin makaamaan ja vaatimaan lisää vastikkeetonta rahaa.

Päinvastoin. Pitkäaikaissairauksien hoitoa on lopetettu ja poliklikoita suljetaan. 

Kysymys on lähtökohtaisesti hankala, koska työ tekee ihmisen sairaaksi. Luontaisesti henkisen hyvinvoinnin kannalta ihmiselle ihanteellinen määrä työtä päivittäin on 4-6 tuntia. Kaikki sen yli menevä kuluttaa ihmisen kroppaa ja mieltä. Ja yhteiskunta ei salli suurimmille osalle sitä tuntimäärää työtä ihmiselle, joka hyväksi ihmisen hyvinvoinnille.

ja sitten on se kolmas vaihtoehto, että on vaan umpilaiska ja syönyt itsensä sellaiseksi laardipalloksi, ettei mahdu työpaikan ovesta sisään ja pääsee sairaseläkkeelle, kun luusto ei kestä laardivuoren painoa.

Vierailija kirjoitti:

ja sitten on se kolmas vaihtoehto, että on vaan umpilaiska ja syönyt itsensä sellaiseksi laardipalloksi, ettei mahdu työpaikan ovesta sisään ja pääsee sairaseläkkeelle, kun luusto ei kestä laardivuoren painoa.

Tuo viha on myrkyllistä sinulle itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Se on aika traginoomista, kun nykyään palkkaorjan asemaa pidetään jotenkin yhteiskunnan kruununa. Tosiasiassa omistava luokka nauraa partaansa kun köyhät riitelevät keskenään almuista.

Tämä. Jo Antiikin Kreikassa, sivistyksemme kehdossa, pidettiin palkkatyöläisyyttä orjankin roolia pahempana asiana.