Uskalsitko lapsena myöntää mokasi?

Tässä omaa elämää reflektoidessa törmäsin häpeään. Syyllisyys syntyy teoista, häpeä olemisesta. Syyllisyydestä pääsee eroon anteeksi pyytämällä ja muuttamalla omaa käytöstään, häpeästä pääsee vain kääntämällä sen syyllisyydeksi ensin. Jos häpeä jää päälle, siitä tulee osa itseä ja häpeän kasautuessa haluaa muuttua näkymättömäksi. Häpeää itseään.

Itsellä on häpeää paljon, johtuen osittain vanhemmista, joille ei koskaan uskaltanut myöntää mokanneensa. Koska syyllistivät entisestään ja helpotuksen sijaan olo vain paheni. Mites teillä muilla? Uskalsitteko myöntää vanhemmillenne mokat, vahingot, tahalliset virheet?