Miksi ihmisten myötätunto vaihtelee riippuen tapauksesta?

Esimerkiksi Kaakkois-Aasian tsunamin jälkeen pidettiin suruhartauksia, suruliputus ja hiljaisia hetkiä. Suomessa kuitenkin kuolee päivittäin melkein yhtä paljon kuin silloin siellä suomalaisia. Miksi eri suhtautuminen?

Hyvesignalointi

No varmaan ne uutisoidut tapaukset koskettavat enemmän kuin ne, joista ei tiedä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi Kaakkois-Aasian tsunamin jälkeen pidettiin suruhartauksia, suruliputus ja hiljaisia hetkiä. Suomessa kuitenkin kuolee päivittäin melkein yhtä paljon kuin silloin siellä suomalaisia. Miksi eri suhtautuminen?

Minusta törkein juttu oli kun jollain paikkakunnalla tehtiin niin että katastrofialueella olleet otetaan jonojen ohi psykiatrisiin ja psykologisiin terveyspalveluihin. Siis niin törkeää, ihan kuin muilla ei voisi olla mitään verrattuna heihin.

Moraaliposeeraus

Miksi sen pitäisi olla vakio?

Vierailija kirjoitti:

No varmaan ne uutisoidut tapaukset koskettavat enemmän kuin ne, joista ei tiedä mitään.

Tämähän se. Miten surra jotain, mistä ei edes tiedä mitään?

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi Kaakkois-Aasian tsunamin jälkeen pidettiin suruhartauksia, suruliputus ja hiljaisia hetkiä. Suomessa kuitenkin kuolee päivittäin melkein yhtä paljon kuin silloin siellä suomalaisia. Miksi eri suhtautuminen?

Kaverin isä kuoli tapaturmaisesti kotona saman joululoman aikana, lapset oli paikalla ja näkivät kaiken. Silti kun koulu alkoi puhuttiin koulussa vaan siitä miten yhden oppilaan perhe on kateissa Thaimaassa.

Kaipaako tsunamiorpo vanhempiaan enemmän kuin vanhempansa itsemurhalle menettänyt?

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No varmaan ne uutisoidut tapaukset koskettavat enemmän kuin ne, joista ei tiedä mitään.

Tämähän se. Miten surra jotain, mistä ei edes tiedä mitään?

Kai kaikilla jotain läheisiä tai ainakin tuttavia on, vai nyyhkiikö ihmiset vain lööppijutuille?

Myös lapuan patruunatehtaan tapauksessa vanhempansa menettäneille annettiin enemmän tukea, järjestettiin sosiaaliapua ja perustettiin rahasto koulutusta varten. Miltäköhän niistä tuntui jotka oli samalla paikkakunnalla menettäneet vanhempansa sairaskohtaukselle.

"Kuolema itsessäänhän on kuitenkin aina hyvin samanlainen, tragedia läheisille."

Siinäpä se, että ei ole. Ei minulle ollut mikään tragedia kasikymppisen isoäitini kuolema. Se oli ihan normaalia elämää, kokonaisen elämän päätös. Kun kroppa ei enää jaksanut niin pääsi haudan lepoon. 

Sensijaan kolmekymppisen ystävän murha ja sisaruksen itsemurha olivat tragedioita. Molemmat veivät ennenaikaisesti hautaan heidän äitinsä, ja traumatisoivat koko perheen.

Vierailija kirjoitti:

No varmaan ne uutisoidut tapaukset koskettavat enemmän kuin ne, joista ei tiedä mitään.

Miksi tuntemattomien kohtalot koskettaisi sen kummemmin

Tsunamista tehtiin länsimaisten tragediaa, vaikka siinä kuolleet lähes kaikki olivat paikallisia ihmisiä, eivät lomalla olleita turisteja.

Vierailija kirjoitti:

Hyvesignalointi

Ainakin tsunamin kohdalla valtio riensi apuun varsin avosylin ja avokätisesti. Tehtiin suunnitelmia millaista parasta tukea annetaan, kriisiryhmät olivat heti näitä tulijoita vastassa, sosiaaliviranomaiset vanhempansa kadottaneita lapsia jo lentokentällä, tarjottiin vaikka ja mitä tukea ja valtio hoiti kotiutukset ja kustansi kuolleiden arkut. Kunpa kaikilla läheisensä menettäneillä olisi yhtä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No varmaan ne uutisoidut tapaukset koskettavat enemmän kuin ne, joista ei tiedä mitään.

Tämähän se. Miten surra jotain, mistä ei edes tiedä mitään?

Kai kaikilla jotain läheisiä tai ainakin tuttavia on, vai nyyhkiikö ihmiset vain lööppijutuille?

Siis tätäkö ap tarkoitti? Että oman lapsen kuolema ei sureta,  mutta jonkun julkkiksen lapsen kuolema surettaa? Itse en ajatellut ollenkaan näin.  Toki omien läheisten kuolemat surettaa eniten,  mutta miten voi surra sellaista kuollutta,  jonka ei edes tiedä kuolleen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvesignalointi

Ainakin tsunamin kohdalla valtio riensi apuun varsin avosylin ja avokätisesti. Tehtiin suunnitelmia millaista parasta tukea annetaan, kriisiryhmät olivat heti näitä tulijoita vastassa, sosiaaliviranomaiset vanhempansa kadottaneita lapsia jo lentokentällä, tarjottiin vaikka ja mitä tukea ja valtio hoiti kotiutukset ja kustansi kuolleiden arkut. Kunpa kaikilla läheisensä menettäneillä olisi yhtä hyvin.

Kuolleen kuljetukset Väli-Amerikasta Suomeen olisi maksaneet noin 11000 euroa, onneksi oli matkavakuutus. Tsunamin kohdallahan ei taidettu kenellekään laskuja lähettää, vaikka ei olisi ollutkaan matkavakuutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi Kaakkois-Aasian tsunamin jälkeen pidettiin suruhartauksia, suruliputus ja hiljaisia hetkiä. Suomessa kuitenkin kuolee päivittäin melkein yhtä paljon kuin silloin siellä suomalaisia. Miksi eri suhtautuminen?

Kaverin isä kuoli tapaturmaisesti kotona saman joululoman aikana, lapset oli paikalla ja näkivät kaiken. Silti kun koulu alkoi puhuttiin koulussa vaan siitä miten yhden oppilaan perhe on kateissa Thaimaassa.

Kyynel

Vierailija kirjoitti:

Myös lapuan patruunatehtaan tapauksessa vanhempansa menettäneille annettiin enemmän tukea, järjestettiin sosiaaliapua ja perustettiin rahasto koulutusta varten. Miltäköhän niistä tuntui jotka oli samalla paikkakunnalla menettäneet vanhempansa sairaskohtaukselle.

Tämä just on todella outoa, ihan kuin ne lapuauhrien lapset surisivat vanhempiaan enemmän kuin ne lapset jotka menettivät isänsä kun tämä sai aivoverenvuodon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvesignalointi

Ainakin tsunamin kohdalla valtio riensi apuun varsin avosylin ja avokätisesti. Tehtiin suunnitelmia millaista parasta tukea annetaan, kriisiryhmät olivat heti näitä tulijoita vastassa, sosiaaliviranomaiset vanhempansa kadottaneita lapsia jo lentokentällä, tarjottiin vaikka ja mitä tukea ja valtio hoiti kotiutukset ja kustansi kuolleiden arkut. Kunpa kaikilla läheisensä menettäneillä olisi yhtä hyvin.

Hienot arkut olikin