Olen aivan kaaoksessa (sis. valitusta)
Yksittäisiä vaikeuksia ja vastoinkäymisiä vielä kestää, mutta kun niitä kasautuu monta yhtä aikaa, lamaantuu.
Minulla on ollut sitkeä yskä puoli vuotta. En polta, astmalääkkeet eivät pure. Epäilen vankasti keuhkosyöpää, vaikka se on alle 50-vuotiaille ei-tupakoitsijoilla aika harvinainen. Tutkimukset ovat kesken, seuraavan kerran pääsen lääkäriin muutaman päivän päästä. En saa yöllä nukuttua, kun murehdin ja pelkään.
Mies on kylmä ja etäinen. Vähän väliä hän alkaa mököttää jostain, jota olen hänen mielestään tehnyt tai sanonut väärin. Jos mitään tuoretta tapausta ei tule hänen mieleensä, hän saattaa mököttää puolen vuoden takaisen takia. En tiedä, miten saisin välimme entiselleen, olen yrittänyt puhua kauniisti ja pyytää anteeksi.
Lapsista yksi on lievästi autistinen. Stressaan muutenkin hänen hyvinvointinsa takia, mitään terapioita ja tukitoimia ei saa tappelematta Kelan, opetustoimen ja keskussairaalan kanssa. Nyt pitäisi keksiä hänelle koulupaikka, koulualoitus on edessä ensi vuonna. Mitä hänelle tapahtuu, jos kuolen? Mitä muille lapsille tapahtuu?
Mies ja minä käytämme liikaa alkoholia. Kerran, kaksi viikossa juomme itsemme humalaan. En saa päätäni muuten nollatuksi. Vähän väliä päätän lopettaa, mutta sitten taas lipsun. Hoidan lapset humalassakin, mutta takuulla he kärsivät tästä. Ja taas tunnen huonoa omaatuntoa ja stressaan.
Työpaikka on hyvä, mutta töissä koen, että minun pitäisi panostaa siihen enemmän ja olla aktiivisempi. Siitäkin siis poden riittämättömyyttä.
Anteeksi nyt valitus, mutta tarvitsin tilaisuutta purkaa mieltäni. Ystäville olen se, joka kuuntelee heitä, eivät jaksa oikein paneutua minun ongelmiini (kertoo tietysti ystävyyssuhteiden laadusta aika paljon). Mies taas ei välitä.
Kommentit (42)
Aloita siitä, että lopetat juomisen ja keskityt siihen, ettet naukkaile. Käyt siellä lääkärillä ja keskityt itsesi hoitamiseen. Keuhkosyövistäkin yli puolet pystytään parantamaan, jos ne on todettu varhaisvaiheessa. Eikä tuo välttämättä vielä ole syöpää, vai kuinka?
Sitten vasta mietit, mitä teet miehelle. Et voi jatkuvasti pyydellä anteeksi, lopeta se! Miehesi tuossa sietäisi olla pahoillaan. Voisiko olla, että hän(kin) on masentunut, jos koko ajan mököttää ja dokaakin liikaa?
Hyvä että asiat saa sanoa suoraan täällä netissä. Yskä voi johtua ryyppäämisestä. Minäkään en polta mutta aina kun olen kännit vetänyt niin yskittää. En tiedä miksi mutta näin vain on. Äänikin menee vähän käheäksi. Kokeile siirtyä johonkin toiseen juomaan esim. olut aiheuttaa joillekin allergian kaltaisia oireita.
Miehelle ei auta olla kiltti jos turhasta mököttää. Miehet tarvii kuria tai muuten ne hyppii silmille. Huutaminen ei ole suotavaa joten sinun täytyy ilmeisesti kiristämällä saada se aisoihin.
Suosittelen ammattiapua sinulle. Se ei maksa mitään ja siitä ei ainakaan haittaa ole. Kun saa puhua oikean ihmisen kanssa, ja vielä ammattilaisen kanssa, se pelkästään jo kohentaa mieltä. Olen itse käynyt ja auttoi. Rohkeasti vain!
Muuten asiaan puuttumatta, tuskin tuo kaksi kertaa viikossa humaltuminen ainakaan helpottaa sitkeää yskääsi saati ahdistustasi muista asioista. Ja varmasti tiedät, ettet humalassa ole kykeneväinen huolehtimaan lapsistasi kunnolla. Olet oikeassa, lapset kärsivät siitä.
Riippuvuus on kumminkin sairaus, joka ei välttämättä parane helposti. En osaa rentoutua ja rauhoittua oikein mitenkään, ja tää sairaus lisää hermostusta. Mutta olette oikeassa, dokaaminen on yksi ongelma muiden joukossa ja siihen pystyn itse vaikuttamaan heti.
ap
varsinkin, jos saan oikeasti sen pelkäämäni syöpädiagnoosin.
Suosittelen ammattiapua sinulle. Se ei maksa mitään ja siitä ei ainakaan haittaa ole. Kun saa puhua oikean ihmisen kanssa, ja vielä ammattilaisen kanssa, se pelkästään jo kohentaa mieltä. Olen itse käynyt ja auttoi. Rohkeasti vain!
Sieltä saat apua pelkoihisi, jaksamiseesi ja parisuhteeseesi ja lapsen kanssa pärjäämiseen.
Yskä voi olla myös psykofyysistä, jollei mitään löydy. Oletko kertonut lääkärille myös muista ongelmistasi? Ihminen on kokonaisuus, joten et voi jättää kertomatta alkoholinkäytöstäsi tai parisuhteestasi!
Kuulostat tyypilliseltä naiselta. Et osaa olla itsekäs ja vaatia omaa aikaa ja tukea lähipiiriltäsi. Aloita itsekkyys nyt!
Ekana hommaat itsellesi jonkun paremman rentoutumiskeinon. Käy kävelyllä, aloita tanssiharrastus.Lopeta dokaaminen, niin et pode ainakaan sen takia huonoa omaatuntoa.
Miehesi kuulostaa narsisitiselta, kun koko ajan vaan märehtii menneitä ja vaatii sinulta täydellisyyttä. En sinuna yrittäisi kamalasti lähentymistä mieheen niin kauan, kun olosi on huono ja sairausprosessi kesken. Et ole vastuussa aikuisen ihmisen tunnetiloista, ota vastuuta nyt vaan itsestäsi.
Voimia ja toivoa.
kantaa murhetta asioista etukäteen! Niinkuin siitä että jos ehkä kenties on syöpä... ei se murhehtiminen auta. Menee vaan aika hukkaan ja masentaa itsensä.
Jos se huono tuuri käy niin käy, se ei murehtimalla muuksi muuta; saati ryyppäämällä. Ja syöpähoidot on tänä päivänä aika tehokkaita.. ennuste on hyvä.
Minä luulen ennemminkin että sinua yskittää kun et ole siivonnut asioita murehtiessasi ja kaljotellessasi.. saati että olisi ulkoillut ja liikkunut
jos ei muuta löydy. Mutta en halua toitottaa muita ongelmia tässä vaiheessa, etteivät jätä tutkimuksia kesken niiden verukkeella.
Perheneuvola ei kamalasti nappaa. Tukitoimia ei pk-seudulla ole kumminkaan lapsiperheille tarjolla mitään.
ap
Sieltä saat apua pelkoihisi, jaksamiseesi ja parisuhteeseesi ja lapsen kanssa pärjäämiseen.
Yskä voi olla myös psykofyysistä, jollei mitään löydy. Oletko kertonut lääkärille myös muista ongelmistasi? Ihminen on kokonaisuus, joten et voi jättää kertomatta alkoholinkäytöstäsi tai parisuhteestasi!
Kun ei itse ole samassa tilanteessa. Järjellä ajatellen se tietysti on niin, ettei kannattaisi etukäteen murehtia, mutta kun aamuyöllä herää viideltä ja pyörii sängyssä, niin...
Ulkoilen lasten kanssa ja liikun omin päinkin. Viikkosiivouksen teen tunnollisesti. Ongelmani ei ole siis slarvaus, vaan pikemminkin liika tunnollisuus: en osaa relata ja olla vaan.
ap
kantaa murhetta asioista etukäteen! Niinkuin siitä että jos ehkä kenties on syöpä... ei se murhehtiminen auta. Menee vaan aika hukkaan ja masentaa itsensä.
Jos se huono tuuri käy niin käy, se ei murehtimalla muuksi muuta; saati ryyppäämällä. Ja syöpähoidot on tänä päivänä aika tehokkaita.. ennuste on hyvä.Minä luulen ennemminkin että sinua yskittää kun et ole siivonnut asioita murehtiessasi ja kaljotellessasi.. saati että olisi ulkoillut ja liikkunut
Ei hän kyllä ole puhunut yskästä tai siitä että mies ei välitä... mutta muuten vois täsmätä.
Tsemppiä joka tapauksessa.
pyöriä itsesäälissä ja kuvitelluissa sairauksissa!
En yhtään ihmettele että miestäs ei kiinnosta.. ei tuollaisessa synkkyydessä jaksa muuta kuin juoda kaljaa
Ja tietää yskäni ja sen, että miehen kanssa on kireää.
ap
Ei hän kyllä ole puhunut yskästä tai siitä että mies ei välitä... mutta muuten vois täsmätä.
Tsemppiä joka tapauksessa.
olet aika jyrkkä. Et oikeasti tiedä minusta juuri mitään. En ole marissut miehelleni, enkä yleensä valita mistään. Suotakoon nyt kumminkin tämä minulle kerran elämässä. En myöskään ole kotona synkkä, miten voisinkaan lasten edessä olla?!
Mistä muuten "tiedät", että tää on kuviteltu sairaus? Tutkimukset ovat kesken, kuten sanoin. Ainakaan lääkärit eivät siis usko, että tämä on kuviteltua. Haluan ehdottomasti parantua ja päästä tästä jatkuvasta keuhkojen kihelmöinnistä eroon.
ap
pyöriä itsesäälissä ja kuvitelluissa sairauksissa!
En yhtään ihmettele että miestäs ei kiinnosta.. ei tuollaisessa synkkyydessä jaksa muuta kuin juoda kaljaa
Minulla on nuorimmaisella lapsella asperger (lievä autismikirjon muoto sekin), joten tiedän oikein hyvin, miten raskasta jo pelkkä erityislapsen hoito voi olla.
Olen muutaman aiemman kanssa samaa mieltä: älä yritä ratkoa kaikkea kerralla. Lopeta juominen ja tsemppaa läpi keuhkotutkimusten.
voi hyvin ollakin taustalla. Meillä diagnoosista on 3 vuotta. Raskastahan se on ollut, olen pelännyt lapsen taantumaa jne. Onneksi eteenpäin ollaan menty.
ap
lisään vielä, että ainakin itselläni oli muutaman vuoden kuluttua lapsen diagnosoinnista pieni masennusjakso. Huoli lapsesta purkautui viiveellä masennukseksi.
Voiko sellainen olla miehesi asenteen takana, miehethän usein ottaa tällaiset jutut jopa naisia raskaammin, kun eivät osaa asennoitua eivätkä ole niitä, jotka tekevät työtä lapsen hoidon puolesta arjessa.
Ja voiko se vaikuttaa myös sinun mielialaasi?
-17 vai mikä se oli-
Minusta sinun kannattaa ekana ehdottomasti lopettaa dokailu. Alkoholinkäyttö lisää ahdistusta, ei poista sitä. Varsinkin seuraavana krapulapäivänä. Ehkä sun miehesikään ei pidä sun kännäämisestä? Jos hänkin hyvässä lykyssä olisi juomatta kun sinä et juo. Keksikää jotain muuta kivaa tekemistä "pään nollaamiseksi".
Puhu miehellesi sun pahasta olostasi. Avioliitonhan pitäisi olla sellainen että tuetaan toista vaikeuksissa., jaetaan ongelmat. Ehkä hänelläkin on paha olo teidän vaikeuksien vuoksi. Koettakaa yhdessä etsiä niitä ratkaisuja.
Paljon todennäkoisemmin se on jotain muuta kuin syöpää. Allergiaa?? pitkittynyttä flunssaa tms. Miksi se juuri olisi syöpä?
Muuten asiaan puuttumatta, tuskin tuo kaksi kertaa viikossa humaltuminen ainakaan helpottaa sitkeää yskääsi saati ahdistustasi muista asioista. Ja varmasti tiedät, ettet humalassa ole kykeneväinen huolehtimaan lapsistasi kunnolla. Olet oikeassa, lapset kärsivät siitä.