Lue keskustelun säännöt.
Olen aivan kaaoksessa (sis. valitusta)
29.09.2008 |
Yksittäisiä vaikeuksia ja vastoinkäymisiä vielä kestää, mutta kun niitä kasautuu monta yhtä aikaa, lamaantuu.
Minulla on ollut sitkeä yskä puoli vuotta. En polta, astmalääkkeet eivät pure. Epäilen vankasti keuhkosyöpää, vaikka se on alle 50-vuotiaille ei-tupakoitsijoilla aika harvinainen. Tutkimukset ovat kesken, seuraavan kerran pääsen lääkäriin muutaman päivän päästä. En saa yöllä nukuttua, kun murehdin ja pelkään.
Mies on kylmä ja etäinen. Vähän väliä hän alkaa mököttää jostain, jota olen hänen mielestään tehnyt tai sanonut väärin. Jos mitään tuoretta tapausta ei tule hänen mieleensä, hän saattaa mököttää puolen vuoden takaisen takia. En tiedä, miten saisin välimme entiselleen, olen yrittänyt puhua kauniisti ja pyytää anteeksi.
Lapsista yksi on lievästi autistinen. Stressaan muutenkin hänen hyvinvointinsa takia, mitään terapioita ja tukitoimia ei saa tappelematta Kelan, opetustoimen ja keskussairaalan kanssa. Nyt pitäisi keksiä hänelle koulupaikka, koulualoitus on edessä ensi vuonna. Mitä hänelle tapahtuu, jos kuolen? Mitä muille lapsille tapahtuu?
Mies ja minä käytämme liikaa alkoholia. Kerran, kaksi viikossa juomme itsemme humalaan. En saa päätäni muuten nollatuksi. Vähän väliä päätän lopettaa, mutta sitten taas lipsun. Hoidan lapset humalassakin, mutta takuulla he kärsivät tästä. Ja taas tunnen huonoa omaatuntoa ja stressaan.
Työpaikka on hyvä, mutta töissä koen, että minun pitäisi panostaa siihen enemmän ja olla aktiivisempi. Siitäkin siis poden riittämättömyyttä.
Anteeksi nyt valitus, mutta tarvitsin tilaisuutta purkaa mieltäni. Ystäville olen se, joka kuuntelee heitä, eivät jaksa oikein paneutua minun ongelmiini (kertoo tietysti ystävyyssuhteiden laadusta aika paljon). Mies taas ei välitä.
Kommentit (42)
vaihtoehtoja on jo suljettu pois. Allergiaa se ei ole, koska allergialääke plus astmalääke ei auta. Flunssaa se ei ole, koska keuhkotulehdus olisi näkynyt keuhkoröntgenissä.
ap
Paljon todennäkoisemmin se on jotain muuta kuin syöpää. Allergiaa?? pitkittynyttä flunssaa tms. Miksi se juuri olisi syöpä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkos henkisen puolen kunto tutkittu?
mutta olet väärässä. Keuhkokuvissa näkyy vain yli 1 cm kasvaimet, mutta alkuvaiheen syöpää röntgen havaitsee hyvin huonosti. Toivonkin pääsyä tietokonetomografiaan (jos en saa lähetettä, maksan sen itse).
Varmasti tuo voi olla psykosomaattista, koska olen hyvin stressaantunut. Masennuksesta en kärsi, vaikka nyt olenkin alamaissa. Mutta ei psykosomaattista puolta voi "tutkia" helposti, ensin pitää sulkea pois fysiologiset syyt.
Onneksi te ette ole lääkäreitä, aika kamalaa olisi, jos jättäisitte tutkimukset tekemättä tuolla asenteella.
ap
Onkos henkisen puolen kunto tutkittu?
Olen ennenkin huomannut av:llä, että täällä on tosi epäempaattisia kirjoittajia. Ja jos joku tunnustaa alkoholin suurkulutuksen, osa sakista kaivaa omat ikävät lapsuuskokemuksensa esiin ja hutkii minkä ehtii. Ap ei kumminkaan ole teidän juoppo äitinne, vaan ihan eri ihminen ja ansaitsee tulla kohdelluksi ihmismäisesti.
Otan ap osaa. Koeta jaksaa, ei niiden tutkimusten nyt enää luulisi loputtomiin kestävän, kun monenlaisia juttuja on jo tutkittu ja kokeiltu.
Eikö keuhkosyöpä näkyisi röntgenkuvissa? Onko kuvattu poskiontelot -joskus tulehdus/ polyypit aiheuttaa yskää, samoin kuin korvaongelmat...
Elämäsi kuulostaa rankalta. Olen muiden kanssa samaa mieltä siitä, että alkoholista on päästävä eroon. Se on varmasti kovin vaikeaa kun mies dokaa. yritä etsiä niitä muita rentoutuskeinoja. Itselleni tekee hyvää jooga. Menin ryhmään ennakkoluuluista huolimata ja olin positiivisesti yllättynyt. Pääsin myös helposti eroon tupakasta. Ilman korvaushoitoja tms.
Alkoholin käytöstä kärsii lapset aina! Mieheni on alkoholistiperheestä ja kyllä vaikutukset näkyvät vieläkin, nelikymppisenä. Appeni, joka oli aivan pohjalla havahtui ja on nykyään vapaaehtoista nuorisotyötä tekevä, kuntoileva pappa. Hänellä onnistui pohjalta nousu - eiköhän sinullakin onnistu juomisen lopettaminen kunhan päätät asian. Apua siihen saa kunhan hakee. Anoppini ei selvinnyt. Hän kuoli viinaan alle nelikymppisenä... Hänelle alkoholi ei ollut ongelma - syy oli aina meissä muissa. Meidän olisi vain pitänyt loputtomasti ymmärtää hänen sairauttaan.
Toivon sulle voimia ja tahtoa aloittaa uusi elämä ilman viinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vastasinkin jo tuohon keuhkoröntgen -asiaan. Keuhkokuva otettiin minulta 3 kk sitten ja siinä ei siis näkynyt mitään. Mutta röngen siis ei havaitse kuin pidemmälle edenneet syövät, siksi käytetään mm. tietokonetomografiaa ja bronkoskopiaa (keuhkotähystys).
Olen etsinyt muita rentoutumiskeinoja ja jatkan etsintää. Tunnustan, että olen alkoholin suurkuluttaja ja haluan siitä eroon.
ap
Jo se, että saa puhua asiasta jossain auttaa. Aion tosiaan nyt vakavasti pyrkiä kohti täysraittiutta, sivistynyt lasi kerrallaan ei taida minulta onnistua.
Ikävää, että osa pitää minua hulluna tyhjänmarisijana. Mutta kai se on niin kuten joku tuossa epäilikin eli alkoholiongelman myöntäjiä vihataan, omien huonojen kokemusten takia. Enkä ollenkaan kiistä sitä, että känni viikossa on väärin lapsiani kohtaan.
Se on kuitenkin asia, jolle voin tehdä itse jotain. Lapsen autismia en voi parantaa, miehen kylmyyskään tuskin helposti häviää (kun se ei sitä ole vuosien yrittämisellä tähänkään asti tehnyt), enkä syöpäepäilynkään suhteen voi hurjasti tehdä muuta kuin odottaa ja vaatia tutkimuksia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikenlaisesta voi selvitä, tiedän kokemuksesta :)
että saat asiasi kuntoon ja itsesi onnelliseksi. Muistathan, että vastaamme jokainen onnellisuudestamme itse. Jos mies tahtoo mököttää niin anna olla. Ehkä hän havahtuu siinä vaiheessa kun huomaa sinun olevan onnellinen itsenäinen ihminen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että saat asiasi kuntoon ja itsesi onnelliseksi. Muistathan, että vastaamme jokainen onnellisuudestamme itse. Jos mies tahtoo mököttää niin anna olla. Ehkä hän havahtuu siinä vaiheessa kun huomaa sinun olevan onnellinen itsenäinen ihminen...
Se on vaan oikeasti tosi vaikea olla onnellinen ja piittaamatta elämänkumppanista, joka mököttää ja raivoaa omituisista pikkuasioista. Se vaikuttaa koko perheeseen!
Mutta olen siis samaa mieltä siitä, että itse olen vastuussa pitkälle mielialastani.
ap
Ensinnäkin fakta on, että elämä on välillä vaikeaa. Sitä tosiaan välillä tuntee olevansa aivan umpikujassa, mutta kyllä se siitä helpottaa ajan kanssa.
Minusta vaikuttaa, että olet väsynyt ja kaipaat lepoa. Pokkana vaan pari päivää saikkua, vaikka omaa lomaa ja kunnon lepäilyä ja kävelyä luonnossa (ihanat värit puissa yms.)
Yskästä. Luulen, että kyse on stressiyskästä. Mulla kesti puoli vuotta myös, mitään ei fyysisesti ottaen ollu vialla verikokeissa tms. mutta työterveyslääkäri sanoi, että stressitilassa vastustuskyky hekkenee ja flunssaa seuraa toinen flunssa jne. kierre on valmis. En huolisi turhaan. Positiivista on se, että diagnoosi kuitenkin tehdään. Ja jos on syytä, niin hoidetaan. Lääkärissä voit käydä ja kertoa univaikeuksista, antavat nukahtamislääkkeitä, jotka helpottavat alkuun.
Miehen voi olla vaikea suhtautua asiaan. Luulen, että hänkin kokee riittämättömyyttä. Älä pyytele anteeksi, älä myöskään lietso riittaa. Jos toinen mököttää, anna mököttää. Harva jaksaa itsekseen mököttää. Voit myös kysyä, onko hänellä joku huoli, josta haluaa puhua.
Toi kelan ym. tahojen kanssa tappeleminen on aivan perseestä, mutta niin suomalainen yhteiskunta toimii. Ja kun itse on väsynyt, tuntuu vain, että kaikesta tehdään vielä hankalampaa (tahallisesti). Itse olen nyt taistellut (itkujen kanssa ja ilman) työkkärikorvauksista, jotka saan nyt 3 kk:n viiveellä. Suosittelen, että lappu kerrallaan. Kannattaa myös soittaa/käydä paikalla ja pitää kiinni oikeuksistaan. Mä esim. soitin työkkäriin neljä kertaa, ennen kuin sain tietää, mikä lappu multa puuttuu. Sanoin, että aion soittaa niin kauan, ennen kuin saavat asian selvitettyä ja kerrottua mulle mikä nyt puuttuu.
Koulupaikka lapselle löytyy varmasti. Äläkä nyt omaa kuolemaa mieti. Asioilla on tapana järjestyä.
Tosta alkoholinkäytöstä. Ymmärrän hyvin, että asiat on menneet tohon jamaan. Mutta hyvä, että tiedostat tilanteen. Ehkä voisitte yrittää yhdessä vähentää. Mäyriksen sijaan ostatte pullon hyvää viiniä, jota juotte lempiruokanne kanssa. Pieni määrä 1-2 lasia viiniä rentouttaa ja oletta ansainneet vähän luksusta elämään.
Ystäville voit sanoa, että et nyt tarvitse kuuntelevaa korvaa vuorostasi. He ovat ehkä tottuneet, että sinä kuuntelet heidän ongelmiaan eivätkä näe, että nyt tarvitset itse apua.
Eli summarum. Yritä ajatella positiivisesti (ei tietenkään mitään nami, nami, jee, jee). Olet lievästi masentunut ja asiat saattavat näyttää synkiltä. Koita kuitenkin nähdä vähän valoa.
Sulla on
a) perhe ja ilmeisen ihania lapsia (lapset on välillä todella rasittavia, mutta kun heitä katsoo, ovat he välillä aika liikkiksiä, söpöjä ja ihania)
b) mies (joka on varmasti myös stressaantunut tilanteesta ja ehkä pelkää myös pahinta)
c) työ (jossa vielä välillä viihdyt)
d) ystäviä, jotka arvostavat sinua.
Ole niistä onnellinen. Jotenkin viestistäsi tuli mieleen, että tuo pelko syövästä on piste iin päällä. Ehkä asiat alkavat helpottaa, kun diagnoosi tulee.
Uskon, että asiat ratkeavat ajan kanssa. Siihen asti, koita nauttia pienistä elämän iloista ÄLÄKÄ vaadi itseltäsi liikaa. Mun mielestä tää maailma on niin vaativa jo itsestään, että riittää, että välillä tekee ihan vaan pakollisen, ei koko ajan tarvitse yrittää parastaan.
Jos hoitaa kodin, perheen, työn ja lapset ja vielä sairaan lapsen, ja sen päälle vielä pelkää vakavaa sairautta, se veisi voimia kaikkein vahvimmaltakin. Sähän olet pärjännyt tähän asti loistavasti! Ole siitä ylpeä!
Tsemppiä sinulle kovasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinhän se on, että aina on myös olemassa myös hyviä asioita. Ja uskon samoin kuin sinä, että jos yskäasia päättyy onnellisesti, oloni todellakin helpottuu. Nuivan äijän kanssa olen elänyt jo parikymmentä vuotta ja lapsen autismikin on "vanha" juttu, joten yksistään ne eivät minua näin ahdistaisi.
Alkoholista sen verran, että olutta meillä ei juoda lainkaan. Olemme sellaisia gurmantti-alkkiksia, jotka ostavat kalliita viinejä ja nautiskelevat niitä ruuan kanssa.... mutta lopputulos on aivan se ja sama kuin jos mäyristä kiskoisi (känni vaan kovempi, eikä olutpöhnä). En siis usko, että maltillinen alkoholinkulutus varsinaisesti onnistuu - tulen lasillisesta vaan väsyneeksi, helpompi olla kokonaan ilman.
ap
Eli summarum. Yritä ajatella positiivisesti (ei tietenkään mitään nami, nami, jee, jee). Olet lievästi masentunut ja asiat saattavat näyttää synkiltä. Koita kuitenkin nähdä vähän valoa.
Sulla on
a) perhe ja ilmeisen ihania lapsia (lapset on välillä todella rasittavia, mutta kun heitä katsoo, ovat he välillä aika liikkiksiä, söpöjä ja ihania)
b) mies (joka on varmasti myös stressaantunut tilanteesta ja ehkä pelkää myös pahinta)
c) työ (jossa vielä välillä viihdyt)
d) ystäviä, jotka arvostavat sinua.Ole niistä onnellinen. Jotenkin viestistäsi tuli mieleen, että tuo pelko syövästä on piste iin päällä. Ehkä asiat alkavat helpottaa, kun diagnoosi tulee.
Kukaan muu ei sun kännäilylle voi mitään kuin sinä itse. Eli jos haluat raitistua, etsi itsellesi apua siihen. jos et halua juo vaan. Juo työpaikkasi, avioliittosi, lastesi terveys ja kehitys, juo kotisi, juo toisten arvostus. Korkki auki ja anna palaa.
Juoppo on juoppo. Raitis on raitis.
Ihminen pärjää ihan helposti ilman viinan tippaa. Ei vaan juo, ei osta, ei kierrä korkkia auki. Päätös juopoksi rupeamisesta on ihan omasi, siitä ei voi muille ruikuttaa. Eikä toisaalta kukaan voi asialle mitään, jos et itse piittaa.
Tutun juopon lapsiperheen elämää seuranneena, känniääliöt eivät myötätuntoani saa. Juo tai et, valinta on omasi.
Muuten suosittelisin hakemaan apua perheellesi esimerkiksi perheneuvolasta tai vaikka lastenneuvolasta. Sieltäkin osaavat ohjata eteenpäin.
Tee elämällesi jotain. Ota härkää sarvista. PS. Alkoholi ei sovi tosinaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo yskäkin voi olla hyvinkin psykosomaattista, mautta toki fyys.sairaus kannattaa sulkea ulkopuolelle. Alkoholilla ei pidemmän päälle helpoteta tilannetta, mutta moni hoitaa masennustaa huonoin seurauksin, unettomuus sekin viittaa ihan samaan. Kannattaa pohtia olisiko lääkärissä hyvä puhua myös tästä puolesta.
No, mistä hakisin asemassasi apua. Autismiliiton www-sivuilta saa tietoa vertaistoiminnasta ja oman alueen yhdistyksen tapaamisista /tukihenkilöistä. Mene tapaamaan muita samojen asioiden kanssa painiskelevia. Heiltä voi saada apua käytännön tilanteissa sekä noissa kela ja koulu-kiemuroissa Oletteko muuten olleet sopeutumisvalmennus kursseilla?
Toki olet kierteessä ahdistus-pelko-sairaus joka jo yksistään on omiaan heikentämään ja masentamaan, univaikeudet johtuu useimmiten stressistä ja masennuksesta.
Ensimmäiseksi tee päätös selvästä loppuelämästä. Viineillekin voi olla allerginen esim punkku ei sovi kaikille. Jos nappaat punkkua niin lopeta ja vaihda valkkariin jos et kykene olemaan raitis.
Huoleni alkoholismista on suurempi kuin mahdollisesta syövästä. Naisten terveys ei kestä niin suuria alkoholimääriä joten jonkin vakavan alkoholisairauden puhkeaminen voi olla vain ajan kysymys.
Tuttavani on taistellut hengestään, sai haimatulehduksen ja on leikkinyt viinan kanssa liian kauan. Nyt on ehdoton ei sillä haimatulehduksen uusimisriski on korkea, yksi paukku voi johtaa jatkossa kuolemaan.
Jos perheessä on alkoholiongelma molemmilla vanhemmilla on lasten kohtalo surkea, lasi pari illassa ei ole paha asia mutta kerroit että kaksi känniä viikossa se on todella paha juttu.
Muista myös että keuhkoissa voi olla hyvänlaatuisia kasvaimia, tuttavan äidiltä leikattiin ja on elänyt pari vuosikymmentä tuon jälkeen.
Miehestäsi sen verran, sinun ei tarvitse olla varpaillasi koska olette tasavertaisia perheen aikuisina. Keskity nyt itseesi ja lapsiesi hyvinvointiin. Miehesi pitää ryhdistäytyä ja toivottavasti sinun esimerkkisi saisi hänetkin lopettamaan juomisen.
Toivotaan että pääset riittäviin asianmukaisiin tutkimukseen fyysisten syiden kartoittamiseksi ja jos jotain löytyy saat siihen hoitoa.
Luulisin että voisit saa nopeasti helpotusta oloosi vyöhyketerapialla tai akupunktiolla, intialainen päähierontakin tekee hyvää. Sinun pitää saada kokemus että sinun kehoa hoidetaan ja sinusta pidetään huolta. Meille äideille on tyypillistä unohtaa itsemme ja ajatella aina ensiksi muita, näiden ei pitäisi sulkea toisiaan pois vaan pitää hakea tasapaino että kaikki huomioidaan.
En usko että olet kuolemassa vaan sinulla on jonkinasteista masentuneisuutta. Usko että asiat vielä järjestyvät palanen kerrallaan.
Huomisesta alkaen pidät korkin kiinni sovitaanko näin. Sen jälkeen asiat alkaa sujua paremmin.
Yhdistysjututkin tiedän. Kuten sanoin, SE puoli tässä kaaoksessa ei ole enää akuutti, mutta - kaikesta vertaistuesta huolimatta - todella rasittaa elämää ja aiheuttaa murhetta koko loppuelämäni. Lapsi on tietenkin todella rakas, mutta pakostakin murehtii sitä, miten hän pärjää, kun minua ei enää ole.
ap
Tuo yskäkin voi olla hyvinkin psykosomaattista, mautta toki fyys.sairaus kannattaa sulkea ulkopuolelle. Alkoholilla ei pidemmän päälle helpoteta tilannetta, mutta moni hoitaa masennustaa huonoin seurauksin, unettomuus sekin viittaa ihan samaan. Kannattaa pohtia olisiko lääkärissä hyvä puhua myös tästä puolesta.
No, mistä hakisin asemassasi apua. Autismiliiton www-sivuilta saa tietoa vertaistoiminnasta ja oman alueen yhdistyksen tapaamisista /tukihenkilöistä. Mene tapaamaan muita samojen asioiden kanssa painiskelevia. Heiltä voi saada apua käytännön tilanteissa sekä noissa kela ja koulu-kiemuroissa Oletteko muuten olleet sopeutumisvalmennus kursseilla?
Hinkuyskä ei kestä puolta vuotta, vaan joitain viikkoja. Lisäksi se oirehtii voimakkaasti yöyskänä, jota minulla ei ole lainkaan.
Minulle ei ole mahdotonta olla kuukausiakin ilman alkoholia, mutta toivoisin voivani lopettaa kokonaan. Tämän asetan ilman muuta nyt tavoitteeksi. Tiedän hyvin, että viina on erityisesti naisille vakava asia.
ap
Ihminen on viimekädessä vastuussa itse juomisestaan. Mutta riippuvuudet - kuka millekin nyt on - ovat sairaus, eikä niistä luopuminen ole kaikille "tahdon asia". Siksi en ole yhtä ehdoton asenteessani. Mutta aion varmasti nyt tehdä asialle paljonkin, muille ongelmilleni onkin aika vaikea mitään enempää tehdä.
ap
Ihminen pärjää ihan helposti ilman viinan tippaa. Ei vaan juo, ei osta, ei kierrä korkkia auki. Päätös juopoksi rupeamisesta on ihan omasi, siitä ei voi muille ruikuttaa. Eikä toisaalta kukaan voi asialle mitään, jos et itse piittaa.Tutun juopon lapsiperheen elämää seuranneena, känniääliöt eivät myötätuntoani saa. Juo tai et, valinta on omasi.
Niin, tietyt asiat on ja niiden kanssa on elettävä ja ne kuluttaa ja vie paljon voimia. Sinä olet perheessäsi tärkeä ihminen ja siksi onkin tärkeää että huolehdit itsestäsi ja siitä että voit hyvin. Se auttaa jaksamaan ja heijastuu lapsiinkin.
Muista myös, että et ole perheen ainut aikuinen ja apua voi saada ja hakea. Se on kylläkin valitettavaa, että pitää olla paljon voimia hakea sitä apua.
Uupuneelle se on monesti mahdotomalta tuntuva tehtävä. On anottava kertaa X ja laitettava lippua ja lappua ja selvitystä niinkuin ne asiat olisivat perusasioiltaan muuttuneet yhtään mitään edellisestä vuodesta.
Voimia sinulle! Uskon, että asiat kääntyy vielä nousujohteisiksi. Toivon että epäilyksesi syövästä osottautuu vääräksi luuloksi. .
Yhdistysjututkin tiedän. Kuten sanoin, SE puoli tässä kaaoksessa ei ole enää akuutti, mutta - kaikesta vertaistuesta huolimatta - todella rasittaa elämää ja aiheuttaa murhetta koko loppuelämäni. Lapsi on tietenkin todella rakas, mutta pakostakin murehtii sitä, miten hän pärjää, kun minua ei enää ole.
apTuo yskäkin voi olla hyvinkin psykosomaattista, mautta toki fyys.sairaus kannattaa sulkea ulkopuolelle. Alkoholilla ei pidemmän päälle helpoteta tilannetta, mutta moni hoitaa masennustaa huonoin seurauksin, unettomuus sekin viittaa ihan samaan. Kannattaa pohtia olisiko lääkärissä hyvä puhua myös tästä puolesta.
No, mistä hakisin asemassasi apua. Autismiliiton www-sivuilta saa tietoa vertaistoiminnasta ja oman alueen yhdistyksen tapaamisista /tukihenkilöistä. Mene tapaamaan muita samojen asioiden kanssa painiskelevia. Heiltä voi saada apua käytännön tilanteissa sekä noissa kela ja koulu-kiemuroissa Oletteko muuten olleet sopeutumisvalmennus kursseilla?
Mies kuitenkin juo myös itse. Olen välillä ollut selvänäkin pitkiä jaksoja (raskaudet ja imetykset, ja muutenkin), ei ole vähentänyt miehen viikonloppuhumalaa.
Miehelle olen puhunut ja puhunut ja kysynyt, miten voisin hälventää hänen huonoja hetkiään. Omista tunteistani en ole kamalasti puhunut, koska miehen asenne on ollut, ettei jaksa niitä kuunnella. Varmasti miehelläkin on paha olla, mutta miten murtaa se kova kuori, kun halua siihen ei ole toisella lainkaan?
ap