Lokakuun päivänsäteet viikkoon 40

Nyt tuli kuva näkyviin, taisi vielä latautua kun laitoin tuota viestiä! Ihana maha, kohta se sieltä poksahtaa! :)



Saneline

Ksia, nyt vasta tajusin, että meillä on sama laskettuaika. :-)



Meidän perheeseen iski syysflunssa. Olen itse aivan räkäinen ja kolmevuotias vilperimme on kuumeessa. Nyt ei sitten olekaan enää kiire synnyttämään - vielä eilen oli toinen ääni kellossa.



Sanokaa te jo kerran alatiesynnyttäneet jotain kannustavaa ponnistusvaiheesta. Olen kehittänyt aivan ihmeellisen pelon asiasta. Edellisessä synnytyksessä mentiin hätäsektioon 28 tunnin synnytyksen päätteeksi. Olin 9-10 cm auki. Tässä odotuksessa vauva kääntyi vasta 37. viikolla perätilasta oikein päin ja henkinen valmistautuminen alatiesynnytykseen on jäänyt aika lyhyeksi. Nyt on jostain syystä iso pala kurkussa, kun ajattelen asiaa. Tiedän, se on ihan turhaa - ei siihen ainakaan murehtimien auta.



Mukavia syyskuun viimeisiä päiviä!



Seelas tasan 39

[b]Saneline[/b] Miulla on ollut vähän tuollasia samantyylisiä suppailuja jo pitemmän aikaa. Eli koko masu on ihan kova, pitkänkin aikaa ja on vaikee hengittää ja olla muutenkin. Sit jossain vaiheessa helpottaa taas. Varsinkin sillon kun tuo masukki tuolla myllää niin tosi helposti tulee tuollaisia.



[b]Seelas[/b] Ponnistusvaiheesta selviää kyllä hengissä, mutta ei se mitään kovin mukavaa ole.

Kannustavaa on ehkä se että sitten kun se on ohi niin ei enää satu. :D Itsellä on ollut nopeat ponnistusvaiheet, alle 5 minuuttia kaikki. Ekalla kerralla oli kohdunkaulapuudutus ja silloin ei vissiin ihan niin kovin sattunut mutta muuten on ihan luomuna sitten tullee, kun tuota ilokaasua ei ponnistusvaiheessa saa ottaa. Eikä miulle mitään suurempia traumoja tuosta ole jäänyt. Kyllähän se tietysti joka kerta jännittää, mutta sen kun muistaa että lopulta ei enää satu niin helpottaa kummasti. :)

Meitä ei varmaan kukaan muista, kun edellisestä kirjoituksesta on ikuisuus... Olen yrittänyt tehdä MBA-opintoja ja viihdyttää esikoita 1v 3kk, joten aika on ollut hippasen kortilla...



Seelasko se kaipasi rohkaisuja alatiesynnytykseen. Ja erityisesti ponnistusvaiheeseen. No, mulla esikoisesta ponnistusvaihe kesti 19 min (koko synnytys ekasta supparista pojan syntymään 9h), mutta mä en oikeastaan edes huomannut sen alkaneen... odotin vaan koko ajan, että koskas päästään tositoimiin, ja ponnistin aina kun näin supistuksen käyrällä. Ja siinä poika (3390g) sitten yhtäkkiä olikin. Kiitos kivuttomasta ponnistusvaiheesta kuuluu erittäin hyvin ajoittuneelle epiduraalille. Poika syntyi vielä todella tilaavievässä tarjonnassa otsa edellä, ja viitisen tikkiä taisin tarvita.



Nyt en osaa edes jännittää synnytystä, ainoastaan sitä, että ehditään saada mummi esikoisen seuraksi ja vielä ajoissa päästään Naistenklinikalle. Toivoisin kovasti saavani yhtä hyvin ajoittuneen epiduraalin tälläkin kertaa ;) . Koskaanhan ei tietenkään voi tietää, mitä tuleman pitää.



Poikahan masussa nytkin on, ja ilmeisesti suunnilleen samaa kokoa kuin veljensä syntyessään. Sairaalakassi on autuaasti pakkaamatta, ja sisarusrattaat vielä hankkimatta. Mullahan kyllä laskettuun on vielä aikaa, joten eiköhän tässä ehdi...



Koala rv 35+5

Täällä ollaan samoissa fiiliksissä kuin muutkin. Vaikka viikkoja vielä jäljellä, odotan kärsimättömänä synnytystä. Mut sit kuitenkin olis kiva vielä pari viikkoa nautiskella siitä, ettei tarvii tehdä mitään. Meillä ainakin viikko vielä kylppäriremonttia jäljellä, joten ois ehkä parempi, ettei tarvitsis tulokasta tuoda kauheen pölyn keskelle.



Toisaalta olo alkaa olla tosi epämukava varsinkin öisin. Mulla alkaa joka ilta samaan aikaan kipeät supistukset, muutamat tuntuneet selässäkin niin, että vedet tulee silmistä. Vauvan liikkeet tekee tosi kipeää ja vatsa ei toimi ollenkaan. Toisaalta tuo ummetus onkin hyvää harjoitusta ponnistukseen. ;) Joku kyselikin ponnistusvaiheesta kokemuksia, ja omasta kokemuksesta sanoisin, että ei siinä paljon ehdi mitään miettimään, kun pitää ponnistaa. Tuntuu samalta, kun punnertaisi pöntöllä - vähän ehkä isompi tavara vaan tulossa... ;) Tietty riippuu, kuinka pitkä ponnistusvaihe on - itsellä muistaakseni oli esikoisesta alle 10 minuuttia.



Jaksamista kaikille. Toivotaan, että tällä viikolla mahdollisimman moni pääsisi tositoimiin!



elwa 37+1

Ja eilen illalla ja yölläkin vielä jatkuivat tämän raskauden ensimmäiset kivuliaat kunnon supitukset. Illalla pääsi pari ärräpäätä ja yöllä heräilin jatkuvasti kovaan kuukautiskipuun. Mutta kas. aamulla kaikki oli taas rauhallisesti ja täällä sitä touhutaan esikoisen kanssa tänäkin maanantaina kaksin:) Itsehän kyllä tiesin ettei se synnyttämiseksi yltynyt, mutta mies kurtisteli kulmiaan huolestuneena kun tuskailin sohvalla.



Meillä on onneksi nyt pikkuesikoinen saatu taas terveeksi ja arki tuntuu oikein ihanalta viikon sairastamisen jälkeen.



Ponnistusvaiheesta: Palkitsevaa hommaahan se on kun vihdoin synnytys todella lähenee loppuaan ja saa lapsen syliin. Minä ainakin patistin miehen raportoimaan tilanteen etenemistä ja siitä saikin mukavasti voimia kun isikin kertoi että vauva on jo melkein ulkona. Ponnistusvaihe oli mielestäni koko synnytyksen paras vaihe. Muu kituminen ja odottelu oli kamalaa.



Rouvaii 39 tasan, mukavissa tunnelmissa:)

Anteeksi, nyt on vaan pakko ruinata ja tilittää tätä oloa X-(.



Sunnuntaina pyörähti 38 viikko käyntiin ja sen kunniaksi mulle tuli elämäni ekat peräpukamat (ainakin kaksi tai enemmän). Ja ne vaan laajenee lääkkeistä huolimatta kokoajan, ja ulospäin!!! Ihan mielettömän kipeitä, mä en voi seistä tai kävellä oikeastaan yhtään, istua sentään jotenkuten. En olisi ikinä uskonut että jotkut pukamat voi sattua näin paljon saati että pitäisi ihmistä hereillä! Onneksi tänään oli neuvola ja sain ilta kuudeksi lisäajan meidän neuvolalääkärille. Muutenkin kaikki tuntuu olevan lähinnä huonosti: Massaa on tullut kahdessa viikossa kaksi kiloa (JEE! Mulla ei olis varaa enää paljoa tota painoa lisätä), turvotukset pahenee koko ajan, öisin puutuu ja pistelee. Verenpaineetkin räjähti, tosin ehkä tuo viimeyön unen puute on siihen syynä. Ja sit kaveri jenkeissä kämmäsi, tai siis ajatteli että odottava rouva tahtoo tilaamansa vauvakamat hetiheti ja tuuppasi kuriirin nopeimmalla vaihtoehdolla - 247 eur. Mistä hemmetistä mä senkin summan revin kasaan?! (niin siis käytin kaveria "bulvaanina" ku kaikkia ihanuuksia ei saanut suoraan Suomeen).



Pissattaa koko ajan, joten mukelo on varmaan laskeutunut taas vähän lisää ja painaa samalla jotain laskimoa. Kiinnittymisestä ei oo tietoakaan, ei oo näkynyt limatulppaa, supistukset ovat täysin satunnaisia, joten tuskinpa tässä synnyttämään lähdetään ihan heti. Mutta ei hitto, en mä voi minnekään 42 viikollekaan sinnitellä tällaisessa olossa! Itkettää ja suututtaa, tekisi mieli mättää kaapista kaikki jäljelläolevat suklaat mutta ei tolla painonnousulla pitäisi koskea mihinkään makeaan :(.



*Seelas* mun mielestä ponnistusvaihe oli synnytyksen alun rauhallisempien suppareiden ohella niitä synnyttämisen siedettävimpiä vaiheita. Mulla tosin oli ollut ärsyttävä ponnistustarve jo jostain 4cm auki -tilasta, joten toi oli siinäkin suhteessa helpotus! Harmitti tosin, kun epiduraali vei supistuksista kaiken tehon eikä oksitosiinikaan auttanut. Mutta sai sen lapsen ulos ihan vaan pinnistämälläkin - mies alkoi huolestua sydänäänten laskusta sen verran, että päätin puskea ulos repesi sitten miten pahasti. Koko synnytyksen ainoa karjaisu ja pari tikkiä eli olisi kai sen voinut tehdä vähän aikaisemminkin.



ButterCat & masukki 38+1

Tänään rv 39+5 ja yhdessä koossa ollaan. Jos luonnollisesti annetaan jatkua, niin olen yhdessä koossa vielä rv 42... Keskiviikkona on se Taysin aika, lapsiveden vähyyden vuoksi ja toivoisin, että "ronkkivat" kunnolla, että synnytys käynnistyy tai, että sitten käynnistäisivät. Olen niin säynynyt: Viime yöt ovat olleet levottomia, olen nukkunut huonosti. Selkää ja lonkkia särkenyt, mutta ei kuitenkaan supistellut=(.



Voikissalle täydet empatiat pukamista! Mulle tuli esikoisen syntymän jälkeen pukamat, jotka sitten kuurien tehottomuuden jälkeen "hirtettiin". Nyt yllätys, yllätys kaksi viikkoa sitten tuli taas pukama, johon sain lääkkeeksi puikkoja ja rasvaa. Kipu ei ole vielä niin sietämätöntä, mutta tiedän, että synnytyksen jälkeen taas on. Joten voimia sinulle!



Viime ketjussa joku kyseli Tays:ta. Itse synnytin siellä ekan kerran kolme vuotta sitten ja täyden kympin annan sen toiminnalle! Ainoa miinus oli huonot tilat, jouduin kahden hengen huoneeseen kolmanneksi. Nythän siellä on hienot remontoidut kahden hengen huoneet omalla vessa/suihkuhuoneella. Mutta ruuhkaa kuitenkin, kun mietä synnyttäjiä on niin paljon...



Ponnistusvaiheesta: Itse en ennättänyt ponnistaa kun muutaman kerran ja vauvan sydänäänet katosivat napanuoran kuristaessa kaulaa. Vauva kiskaistiin yhdellä vedolla imukupilla, joten mun ponnistuvaihe kesti kolme minuuttia ja epuduraalin ansiosta en tuntenut yhtään kipua. (Onneksi, kun eppari jouduttiin tekemään ja repesinkin imukupin takia). Kaikki ne kivut unohtuu, kun saa sen parhaan palkinnon kainaloon!



Voimia kaikille viimeisille viikoille!!

Minullakin täällä on 38 viikkoa mennyt rikki, eikä minkäänlaisia oireita synnytyksen suuntaan ole.Ei supistuksia eikä mitään vuotojakaan. Ainoa merkki voisi olla tuo usein tyhjenevä suoli, isommalla tarpeella saan yleensä käydä aina n. kaksi kertaa päivässä. No eipä onneksi ole ummetuksesta tarvinnut kärsiä =)



Päivät kuluu toisaalta nopeasti, toisaalta hitaasti. Aika väsynytkin olen ollut, nukkuisin aamuisin vaikka kuinka pitkään ja päiväunetkin maistuu. Se väsymys voi kyllä johtua vähän huonosta unen laadustakin, oma kuorsaamiseni häiritsee jo itseänikin.. Ja vessaankin on mentävä joka yö ainakin kaksi kertaa..



Kiva kuulla positiivisia kommentteja Taysista :D Minusta se jotenkin vaikuttaa edelleen niin isolta ja kolkolta paikalta.



Ponnistamisesta vielä, pääseekö siihen ponnistusasentoon yleensä itse mitenkään vaikuttamaan? Millaisissa asennoissa te synnyttäneet olette ponnistaneet?



Kyselee Merrily 38+2

Tuli optimistisempi olo. Olen kehittänyt pakokauhumaisia mielikuvia tuosta synnytyksen loppuvaiheesta, vaikka se on se taatusti se omalla tavallaan helpottavin osa, kun pääsee vaikuttamaan tapahtuman loppuunsaattamisessa. :-)



Jaksamisia kaikille vaivaisille ja vähemmän vaivaisille! Kohta meitä lokakuisia alkaa jakaantua ihan urakalla. ;-)

Voimia kaikille viimeisiin viikkoihin! Piti tulla kuulumisia lukemaan ja jännäämään kenelle vauveli seuraavaksi syntyy.



Lähetän täältä vauvan tuoksua kaikille. Pieni neiti on toistaiseksi ollut hyvin tyytyväinen, lähinnä syö ja nukkuu. Illalla jaksaa hetken hereillä olla. Huomenna tulee neuvolan th kotikäynnille, saa nähdä kuinka vauvan paino on noussut.



AngelEyes:

Todella ihanat sivut olet syntyneille tehnyt!

Eilen viiminen neuvola ennen sektiota joka siis tasan viikon kuluttua. Eipä ihmeitä, painoa tosin tullut reippaasti mutta turvottaakin siihen malliin etten ihmettele.



Vauvansa saaneille onnea, mitenhän Määitte, toivotaan että käynnistyksessä päästään pian toivottuun lopputulokseen.



Kaikki ois valmiina ja nyt vaan ootellaan. Märältä näyttää kelikin, siis lähinnä kosteaa vaikkei sadakaan. Kai sitä ois tuon nuorimman kanssa jossain vaiheressa vaikka puistoon raahauduttava.



Jaksamisia kaikille viimeisiin hetkiin!

tanni rv 37+5

Ja ihan ekaksi onnittelut jo vauvansa saaneille!!



Enpä ole saanut aikaiseksi kirjoitella piiitkään aikaan taas. Kypsä olo alkaa olla täälläkin. Neuvolassa viime viikolla paineet oli nousseet (150/82) ja painoa tullut toista kiloa viikossa. No nestettähän se on kun turvottaa niin maan p.... Käski terkkari levätä ja ottaa herkästi yhteyttä jos olo huononee. Toisina päivinä olen nyt sitten levännyt totaalisesti ja olo on silloin ehkä vähän kohentunutkin. Sitten taas iskee pesänhoitovietti päälle kuten eilen (siivosin ja pesin pyykkiä ahkerasti) ja nyt sitten kärsitään; päätä särkee ja turvottaa kahta kauheammin :( Täytyy nyt kai vaan uskoa, että sohvalla makoilu kannattaa. Saa nähdä onko paineet nousseet entisestään huomenna neuvolassa....



Joku sanoi pakertaneensa opintoja näihin päiviin saakka. Nostan hattua! Mullakin oli tarkoitus tehdä jatko-opintoihin liittyvää artikkelia tässä ennen synnytystä. Pari viikkoa sitä vähän yritinkin vääntää, mutta sitten tuli flunssa ensin itselle ja sitten tytölle. Sen jälkeen en olekaan enää saanut tartuttua asiaan joten taitaa jäädä jonnekin hamaan tulevaisuuteen.



No se omasta navasta, jota muuten viikonloppuna kiristeli ihan hirveesti. Siis tuntui tosissaan siltä, että repee. Onko kellään muulla tuntunut samalta?



Ponnistusvaiheesta: Mulla oli ekassa synnytyksessä epiduraali, joka tehosi täydellisesti eli en tuntenut mitään kipuja. Epiduraali kylläkin varmaan hidasti avatumista. Ponnistin silloin jakkaralla, joka oli ihan jees. Mies istui myös jakkaralla mun selän takana.

Toisen lapsen synnytin ihan luomuna ja sekin oli aika ok. Olin avautumisvaiheen lopun kontallaa lattialla jumppapallon päällä ja ponnistinkin sitten kontallaan. Sekin tuntui ihan hyvältä asennolta. Ponnistusvaiheet on kestäneet 10-15 min ja eppari on leikattu molemmilla kerroilla.

Nyt oon ajatellut taas yrittää mennä ilman sen kummempia kivunlievityksiä jos vaan mahdollista. Viimeeksi auttoi alkuvaiheessa aika kivasti se kaurapussi. Muita suunnitelmia ei oikeestaan olekaan tulevan synnytyksen suhteen, täytyy kattoa miten se menee... Kontallaan ponnistus vois olla ihan hyvä, tosin se oli viimeeksikin ihan kätilön ehdotus, en oikeen kyennyt tekemään minkäänlaisia päätöksiä enää siinä avautumisvaiheen lopun sumuisessa olotilassa :)



Tsemppiä kaikille viimeisiin päiviin/viikkoihin! Mulla voi mennä vielä pitkäänkin tämän mahan kanssa kun nuo edellisetkin on menneet reilusti yli (41+3 ja 42+0).



ellu333 38+1

Täällä tuli tänään 38 viikkoa täyteen, eli nyt saapi vauva ihan hyvin tulla. :) Esikko syntyi 38+4 ja kaksi muuta 39+1, eli ei ehkä enää pitkään mene.



En tosin usko että tällä viikolla vielä tapahtuu mitään, ja miun tuuria olisi että menee sitten tämä nelonen kahdella viikolla yli la. :D



Tänään on siivouspäivä, tuossa kohta hyppään imurin varteen. Ihana ilma ulkona, pakkastakin oli aamulla -2. Jos vaikka ehtisi vähän käydä haukkaamassa raitista ilmaakin.



Tannilla alkaa olla kanssa jännät paikat. Olisi hauskaa kyllä tietää että millon vauva syntyy, ei tartteis täällä jännittää ja pohtia lastenhoitopulmia. :)



Toivottavasti Määittellä olisi jo nyytti sylissä, lisää vaan vauvoja kehiin.



Nyt kun on lukenut tein kokemuksia tuosta epiduraalista, niin mie haluun kanssa. Varsinkin jos ponnistusvaiheessakaan ei kipuja oikeestaan tunnu. Toivottavasti kerkeisin sen saamaan tai sitten spinaalin, taitaa olla melkoisen sama asia.



Joo, mutta nyt siivoilemaan.



AngelEyes ja masukki 38 tasan

Eli tällaisissa tunnelmissa täällä on päivä alkanut. Niin HELVETILLISET lonkkakivut olleet yöllä, että nukuin nippa nappa tunnin, nytkään ei löydy mitään asentoa missä voisi olla. Suihkussa olin puoli tuntia ja siellä jotenkin helpotti, mutta eipä voi sielläkään ikuisesti liottaa itseään. Voi kun olisi amme ja pääsisi kylpyyn... :( Pandolia olen ottanut jo niin paljon etten uskalla enää ja suklaatakin maksimipäiväannoksen. Kylmägeeliä laitan seuraavaksi. Tämä ei nyt tunnu helpottavan millään vaikka mieskin illalla hieroi. Eipä ole tähän mennessä ollut näin pahana. Jos jatkuu nyt vielä, niin alan itkeä!!!! Onko mitään muita helpotuskeinoja?



Saneline 38+5

Saneline: Millasia lonkkakipuja siulla oikein on? Kuulostavat kyllä ainakin tosi inhottavilta. Auttaisikohan noihin sellainen kaura/vehnätyyny lämpimänä?

Itsellä tuo helpotti edellisellä kerralla noihin iskiaskipuihin, onneksi nyt ei niitä oo ollutkaan kuin sellaisina ohimenevinä.

AngelEyes: eli sellainen kauratyyny kyllä löytyy, mutta en ole sitä nyt vielä kokeillut. Laitoin kylmägeeliä ja vähän helpottaa, silti kipu "vaanii" taustalla. Kunhan kylmägeelin vaikutus lakkaa, niin kokeilen sitä kauratyynyä! Soitin neuvolaankin ja kysyin, josko löytyisi joku jippo vielä, kuulemma SYNNYTYS auttaisi parhaiten!! Olisikin vaan musta kiinni, niin lähtisin heti synnyttämään! Usko tai älä, mutta yritin yöllä jopa mielikuvaharjoituksella käynnistää synnytystä... ;) Eipä auttanut.



Ihan sellaisia iskiastyyppisiä kipuja nämä kai ovat, en oikein osaa muuten kuvailla. Etenkin oikean puolen pakara-alue tuntuu olevan kovassa pinteessä.



Kiitokset vinkistä ja henkisestä tuesta! Yritän käydä nukkumassa pienet päiväunet, nyt on niin tiltti olo, että oikeasti vaan itkettää ja heikottaa.



Saneline

Toivottavasti helpottaa edes vähän nuo, muistan kyllä itse että oli ihan kauheeta kun vihloi tuolta pakarasta. Mie olin sillon vielä töissä ja näytin lähinnä joltain Notredamen kellonsoittajalta tms. kun piti raahata jalkaa perässä. :D



Synnytyshän noihin tosiaan auttaa. Pari päivää sen jälkeen oli vielä sellasia ns. haamukipuja ja sitten hävisivät. Jos vaikka sitten kohta pääsisit synnyttämään. :)

Täti perui ensi viikon ajan. Oli sitä mieltä että vauva tulee koska hyvänsä;) Alapää on kuulemma niin turvonnut vauva kun on laskeutunut ja kiinnittynyt ettei tuntenut mun luita ollenkaan. Kaikki oli sekä minulla että vauvalla mallikkaasti muute.



Eilen illalla tuli limatulppa, josko se vauva sitten seuraavaksi...



Saneline: Nukuthan jo tyynyt polvien välissä, se auttaa siihen ettei lonkkiin tule kiertoa ja ainakin mulla helpottaa kipua.



Rouvaii 39+1

Kiitos kovasti munkin puolesta ponnistus-tsempeistä! :) Täällä siis synnytysjännitystä ilmassa. Olo on edelleen aika ristiriitainen tuon synnytyksen suhteen, toisaalta pelottaa, toisaalta ei malttaisi odottaa. Viime lauantaina oltiin synnytysvalmennuksessa, siellä kerrottiin ihan perustietoa synnytyksestä ja sen kulusta sekä käytännönasiaa sairaalassa oloajasta ym. Tänään illalla olisi vielä viimenen perhevalmennus, jonka aiheena on myös mm. synnytys. Eli tukea ainakin tähän jännitykseen pitäisi olla tarjolla. :)



Saneline: kuulostaapa ikäviltä nuo lonkkakivut, toivottavasti helpottaa! Itsellä lähinnä öisin vaivannut (ei kylläkään noin pahasti) ja kaurapussi auttanut, joten sitä suosittelen kokeilemaan!



Nyt pakko alkaa vähän siivoilemaan, hyviä vointeja kaikille!



Terkuin: Helinä & Mönkiäinen 35+6