Tavarapaljous osa 2

Vierailija kirjoitti:

Yksi konmarituksen perussäännöistä on se ettei tavaraa saa dumpata vanhempien riesaksi.

Hidasta on konmaritus.

Pitäisi varata joku kirpparipöytäkin, koska on paljon sellaista, mitä voisi yrittää myydä.

Itse olen myös ns. vanha ja niin on tuttavakin. Hän on tarjotellut jonkun kerran vanhoja vaatteitaan, jotka hänen mielestään kävisivät minulle. Joopa joo. A) en taho B) olemme erikokoiset sekä erityyliset kaikin tavoin C) olen sanonut, että itse yritän saada tavaraa vähemmäksi, en haalia lisää. Ymmärrän toki, että olisi kätevää kipata kavereiden iloksi. :D

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut nyt pari vuotta tapana ostaa Orionin keräilykamppiksesta tuotteita, jotta oon saanut kaupanpäällisiä. Oon oikein odottanut sitä, että näen uudet keräilytuotteet. Osa kaupanpäällisistä on tullut ihan käyttöönkin, osa on kaapissa koska niin kauniita etten raaski käyttää enkä irrottaa lappuja ettei arvo laske (kuten täällä jo moneen kertaan havaittu ja todettu tapa monella). Tänä keväänä ei keräilykampanjaa olekaan, mikä oli mulle iso pettymys. Sit huomasin, että kaupanpäälle saa marimekon unikko smartbagin. No tilasin sit Orionin tuotteita oikein kahdesta apteekista, että sain keltaisen ja mustan kassin. Vaikka kaaseja on pilvin pimein. Nyt huomasin, että kaupanpäälle saa unikko lautasen. Mutta huomasin myös, että tuotteet joita ostaisin, on tosi kalliita, paljon kalliimpia kuin kilpailijalla. Nyt taistelen tätä mielitekoa vastaan, ostaa ylihintaisia tuotteita varastoon, vain kauniin lautasen tähden. Lautasen, jota en usko raaskivani käyttää, kun on  niin kaunis. Toisessa hetkessä asia on mulle selkeä - en osta. Toisessa hetkessä tuijotan kuvaa lautasesta ja mietin miten kauniita kattauksia saisin.

Anteeksi nyt, mutta eihän kukaan voi oikeasti kuvitella että jollain lääkefirman kaupanpäällisillä olisi ikinä mitään jälkeenmyyntiarvoa??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut nyt pari vuotta tapana ostaa Orionin keräilykamppiksesta tuotteita, jotta oon saanut kaupanpäällisiä. Oon oikein odottanut sitä, että näen uudet keräilytuotteet. Osa kaupanpäällisistä on tullut ihan käyttöönkin, osa on kaapissa koska niin kauniita etten raaski käyttää enkä irrottaa lappuja ettei arvo laske (kuten täällä jo moneen kertaan havaittu ja todettu tapa monella). Tänä keväänä ei keräilykampanjaa olekaan, mikä oli mulle iso pettymys. Sit huomasin, että kaupanpäälle saa marimekon unikko smartbagin. No tilasin sit Orionin tuotteita oikein kahdesta apteekista, että sain keltaisen ja mustan kassin. Vaikka kaaseja on pilvin pimein. Nyt huomasin, että kaupanpäälle saa unikko lautasen. Mutta huomasin myös, että tuotteet joita ostaisin, on tosi kalliita, paljon kalliimpia kuin kilpailijalla. Nyt taistelen tätä mielitekoa vastaan, ostaa ylihintaisia tuotteita varastoon, vain kauniin lautasen tähden. Lautasen, jota en usko raaskivani käyttää, kun on  niin kaunis. Toisessa hetkessä asia on mulle selkeä - en osta. Toisessa hetkessä tuijotan kuvaa lautasesta ja mietin miten kauniita kattauksia saisin.

Anteeksi nyt, mutta eihän kukaan voi oikeasti kuvitella että jollain lääkefirman kaupanpäällisillä olisi ikinä mitään jälkeenmyyntiarvoa??

Anteeksi nyt, mutta voitaisiinko yrittää keskustella ystävälliseen sävyyn. En ole nähnyt juuri noita keräilytuotteita, mutta kyllä monilla "kaupanpäällisillä" voi olla myyntiarvoakin, kuten muutama vuosi taaksepäin Marimekon kangaskasseilla. 

Mutta jälleenmyyntiarvo ei ole tässä se suuri kysymys, vaan monen meistä jollain tavalla hankala suhde tavaraan ja siitä luopumiseen.

Luulen, että alkuperäisen kysymyksen esittäjälle voisi olla hyödyllisempää, jos kysyisit esimerkiksi onko hän tietoinen paljonko näistä tuotteista voi todellisuudessa saada ja milloin hän on ajatellut myydä aarteensa. Tai voisiko kuitenkin se oma ilo näistä tuotteista olla arvokkaampi kuin mahdollisesta myynnistä saatava raha.

Eri mieltä saa olla ja kyseenalaistaa, mutta sen voi tehdä myös kunnioittavasti.

Mulla on ilokseni nytkähtänyt kirppiskaupat eteenpäin, eilen vein neljä pakettia postiin ja tänään tullut jo kolmet kaupat, mitkä postitan huomenna. Tarkoitus olisi ensi torstaina mennä peräkonttikirppikselle myymään, mutta tässä saa alkaa kaivelemaan huomenna kaappeja, että saisi kunnolla myytävää mukaan. Tosi hyvä fiilis!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te kanssakarsijat olette ratkaisseet jollain tapaa viallisten, mutta täysin käyttökelpoisten tavaroiden kierrätyksen? 

 

Meillä esimerkiksi suuressa osassa pieniksi jääneistä vaatteista on jotain "huomautettavaa". Osa on selvästi huonokuntoisia ja menee siis tietysti suoraan roskiksi/räteiksi/materiaalikerrätykseen, mutta sitten on paljon yleisilmeeltään oikein siistejä ja hyvälaatuisia vaatteita, joissa kuitenkin on joku pieni vika. Näitä ei voi laittaa lahjoitukseen, mutta itse en millään haluaisi heittää niitä pois. En ole myöskään somessa, roskalavaryhmät olisivat varmaan hyvä tapa lahjoittaa (?), eikä täällä saa torin kautta liikkumaan lahjoituksia. Päätös luopumisesta on tehty, mutta kasat jäävät kaappiin, kun ekologinen omatunto ei anna heittää "roskiin" ihan hyvässä kunnossa olevia vaatteita, joista voisi vielä muille olla iloa. Vinkkejä joko hyvästä tavasta saada tavarat kiertoon tai kuinka ajatella näistä kaivataan. Kiitos!

Kierrätyskeskuksissa on tämä ilmaispuoli, voisitko sinne viedä? Joissakin taloyhtiöissä on kierrätyshuone, jonne voi viedä itselle turhia tavaroita ja toiset voi sieltä itselleen ottaa.

Toriin kannattaa laittaa annetaan ilmoitus.

Jos alle kouluikäisten vaatteista kyse niin päiväkodit ottavat mielellään varavaatteiksi, koska siellä ei automaattisesti sellaisia ole. Ovat nimenomaan perheiden lahjoittamia pieneksi jääneitä. Näiden ei tarvitse olla priima kunnossa, mutta ei tietenkään lumppua.

Kiitos ideoista! Päiväkotiin olen vienyt, mutta eivät he tarvitse kovin suuria määriä. Nyt vasta viestisi myötä tulin ajatelleeksi, että voinhan kiertää muitakin lähellä olevia päiväkoteja ja kysäistä, tai leikata kauneimmat kuosit kankaiksi askarteluun heille, jos suostuvat ottamaan. Ainakin kannattaa kysyä :)

Olen päiväkodissa töissä ja meillä ainakin pulaa vaihtovaatteista. Moni vanhempi ei katso, että lapsella on mukava vaihtovaatyeita. Ja jos vaate esim. kastuu ulkona, kaatuu maitoa päälle tai tulee pissavanhinko niin ei ole vaihtaa lapselle vaatetta. Ja aina vanhemmat ei palauta päiväkodin vaatteita.

Kerroin täällä, miten päätin luopua osasta tunnetavaroitani ja laitoin niitä myyntiin. Niistä on tällä hetkellä enää yksi myymättä, joten saatan huomenna siirtyä tarkastelemaan uudelleen sitä mun "ehkä olen valmis luopumaan" -laatikkoa, jos sieltä löytyisi jo jotain poistettavaa. Tuo viimeinen kun menee kaupaksi, luovun koko pahvilaatikosta ja saan taas vähän tilaa.

Ei käyttökelpoista vaatetta roskiin vaan kiertoon muille ihmisille!!

Vierailija kirjoitti:

Ei käyttökelpoista vaatetta roskiin vaan kiertoon muille ihmisille!!

Olen samaa mieltä, mutta miten käyttökelpoisen saa parhaiten kiertoon, jos siinä on kuitenkin joku pieni vika? Todella mielelläni otan kaikki ideat vastaan.

Joku jo mainitsikin että Kierrätyskeskuksissa on ilmaispuolet. AInakin pääkaupunkiseudulla siellä on paitsi tietyn ajan myynnissä olleita ja myymättä jääneitä vaatteita ja vastaavia, myös sellaista mikä ei selvästikään ole ikinä päässytkään myyntiin vikojen takia. Eli sellaiseen veisin, ja sitten siellä arvioidaan yrittävätkö ensin myydä vai laitetaanko suoraan annettavien osastolle. 

Pikkuvikaisiahan on myynnissä myös esim. UFFilla, jolla varmaan on keräyspisteitä monellakin paikkakunnalla. 

Itse ostin tänään pikkuisen tahriintuneen sadetakin vitosella, kiitos vaan lahjoittajalle :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei käyttökelpoista vaatetta roskiin vaan kiertoon muille ihmisille!!

Olen samaa mieltä, mutta miten käyttökelpoisen saa parhaiten kiertoon, jos siinä on kuitenkin joku pieni vika? Todella mielelläni otan kaikki ideat vastaan.

En pidä pieniä vikoja ongelmana, koska olen ostellut kirpparilta ihan ehjiäkin vaateita, jotka olen tuunannut uusiksi omaan käyttöön sopivaksi.

Vika pitää tietysti tuoda esille, eikä peitellä mihinkään yllätyslöydöksi.

Laitoin tänään kaksi kalustetta myyntiin paikalliselle fb-kirppikselle ja menivät hetkessä kaupaksi tutulle ostajalle. Piti alunperin hankkia uusi säilytyskaluste tilalle, mutta todettiin ettei tarvitse, kun järjestelimme olemassa olevia kalusteita uudelleen. 

Huomenna projekti jatkuu pikkutavaroiden osalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei käyttökelpoista vaatetta roskiin vaan kiertoon muille ihmisille!!

Olen samaa mieltä, mutta miten käyttökelpoisen saa parhaiten kiertoon, jos siinä on kuitenkin joku pieni vika? Todella mielelläni otan kaikki ideat vastaan.

Parsimalla, liimaamalla, puuttuvan ruuvin ruuvaamalla? Pikku vikojen korjaaminen on yllättävän työlästä, mutta siinäkin oppii tekemällä ja ihan hauska harrastus. Tai annat vaan ilmaiseksi jollekin, joka tykkää korjailla? Toisaalta, voit pohtia onko hieman viallisen tavaran pelastaminen hyvä vaihtokauppa elämäsi ajasta?

Vierailija kirjoitti:

Joku jo mainitsikin että Kierrätyskeskuksissa on ilmaispuolet. AInakin pääkaupunkiseudulla siellä on paitsi tietyn ajan myynnissä olleita ja myymättä jääneitä vaatteita ja vastaavia, myös sellaista mikä ei selvästikään ole ikinä päässytkään myyntiin vikojen takia. Eli sellaiseen veisin, ja sitten siellä arvioidaan yrittävätkö ensin myydä vai laitetaanko suoraan annettavien osastolle. 

Pikkuvikaisiahan on myynnissä myös esim. UFFilla, jolla varmaan on keräyspisteitä monellakin paikkakunnalla. 

Itse ostin tänään pikkuisen tahriintuneen sadetakin vitosella, kiitos vaan lahjoittajalle :)

Täälläpäin taas ihan kaikilla lahjoituskirppareilla on ohje että VAIN puhdasta ja ehjää. Ja lisänä ainakin kerran vuodessa joku juttu mediassa miten roska aiheuttaa lisäkustannuksia ja työtä kirpputoreilla.

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon lähtenyt tavaraa nyt pois ulkorakennuksista. Toisaalta yksi lapsista toi sinne lisää tavaraa säilöön. Mitä mieltä olette siitä että yliopistonopiskelija säilyttelee vanhempien luona ala asteen koulukirjoja pahvilaatikollisen? Siis tuo muiden säilöttyjen tavaroiden lisäksi. Hämmästyin kun sain kuulla asiasta. Jos pahvilaatikollinen alakoulun koulukirjoja on säilytettävä asia niin mielestäni se  pitäisi säilyttää omassa kodissa. Joku 1, 2 kirjaa olisi ok vielä, ja nehän mahtuisi itsellekin säilöön varmasti.

Itsehän sinä sen mukulasi olet kasvattanut, joten... 

Minä kyllä sanoisin, että täällä on sinun tavaroitasi x, y ja z. Jos et hae pois elokuun viimeisen päivään mennessä, hävitän ne, koska selvästikään eivät ole tärkeitä. 

Sitten toimisin puheideni mukaan. Todellakaan en säilytä sellaisen ihmisen tavaroita, joka ei saman katon alla asu ja osallistu siivoamiseen ja kuluihin. 

Oma äitini teki muuten toisinpäin. Kun muutin pois kotoa, sanoin, että jos jotain tavaroitani on jäänyt, ne saa hävittää. Samoin sanoin, kun vanhemmat muuttivat mökilleen eläkkeelle jäätyään. No, sitten 10 vuoden mökillä asumisen jälkeen äiti kysyi, voisinko VIHDOIN katsoa tämän laatikon, että otanko nämä kirjat vai hävitetäänkö. Siinä oli omia vanhoja lastenkirjojani, osa ihan repaleisia, ja vanhoja lukiokirjojani. Kaiken tuon itse asiassa luulin hävittäneeni kun muutin pois kotoa. Äiti sitä sitten oli hautonut oikeasti melkein 30 vuotta ja muuttanutkin vielä! 

Luulen että olin pakannut ne aikanaan niin, että iskä olisi vienyt ne kaatopaikalle sitten kun olisi ollut muutakin asiaa, tms. Koska oma mielikuvani oli, että "olen hävittänyt nämä". Ja äitini sitten sairaalloisessa ties missä "ei voinut hävittää toisen tavaroita". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon lähtenyt tavaraa nyt pois ulkorakennuksista. Toisaalta yksi lapsista toi sinne lisää tavaraa säilöön. Mitä mieltä olette siitä että yliopistonopiskelija säilyttelee vanhempien luona ala asteen koulukirjoja pahvilaatikollisen? Siis tuo muiden säilöttyjen tavaroiden lisäksi. Hämmästyin kun sain kuulla asiasta. Jos pahvilaatikollinen alakoulun koulukirjoja on säilytettävä asia niin mielestäni se  pitäisi säilyttää omassa kodissa. Joku 1, 2 kirjaa olisi ok vielä, ja nehän mahtuisi itsellekin säilöön varmasti.

Yliopiston opiskelijalla on kuitenkin (oletettavasti) vielä kovinkin väliaikainen asunto. Lisäksi voi tulla vaihtoja tai harjoitteluja, jolloin asunto taas vaihtuu.

 

Eli kun meillä on toistaiseksi tilaa, olen antanut nuorten säilyttää meillä tavaroita. Välillä sitä on ollut paljonkin (vaihtojen ajan). Lisäksi nuorella on vielä kulunut kovin lyhyt aika ala-aste-ajoista ja niiden kirjoista.

 

Mutta sitten kun saavat pysyvämmän kodin, katsokoot nuo läpi ja viekööt mennessään mitä haluavat säästää. 

Nykyaikaiset koulukirjat on niin huonoa paperia, ettei niitä kyllä kannata säästää. 

Minkä taakseen jättää, jättää tarkoituksella. 

Oma äitini tarjosi minulle pari kuukautta sitten jotain ensimmäistä ala-asteen ainekirjoitusvihkoani. Vähän marttyyrin elkein, että kun hän on sitä minulle säästänyt kaikki nämä vuodet. Loukkaantui, kun kysyin että miksi ihmeessä, mitä MINÄ tekisin vanhalla kouluvihollani? Ymmärrän, että äidille voi olla joku sentimentaalinen asia muistella minua lapsena, minulle ei. Olen tuottanut sen vihon jälkeen kymmeniätuhansia sivuja tekstiä, minussa ja ala-asteen aineenkirjoittajassa ei ole ensimmäistäkään samaa solua, luutkin on vaihtuneet moneen kertaan, joten minun näkökulmastani sen on kirjoittanut joku lapsi. Ei niillä MINULLE ole mitään arvoa. En tajua tuollaista. 

N47

Minä hävitin juuri kumisaappaat. Käytän enimmäkseen paljasjalkakenkiä, mutta tuntui että kyllähän sitä nyt ulkoilmaihmisellä on gummisaappaat oltavat. No, panin ne jalkaani, jalat alkoi särkeä sadan metrin jälkeen vaikka olivat semmoiset kevytsaappaat. Mikä autuus ja keveys kun tajusin, että mun ei tarvitse pitää jaloissani mitään, mikä ei tunnu hyvältä! Vips meni kumpparit Uffiin. 

Minulla on nyt kahdet paljasjalkavaelluskengät kalvolla, talvisemmat ja kevyemmät, yhdet siistit paljasjalkakävelykengät, yhdet tennarin tapaiset ja aivan ohuet nahkatossukat. Niin ja huopikkaat pakkasille. Siinä tämän madamen kenkävarasto, ja hyvin pärjää. Ja olen siis Metsissä Rämpivä Ihminen, en mikään hieno kaupunkilaisleidi, silloin pärjäisi vähemmällä. 

Samoin panin välittömästi ensimmäisen kävelyn jälkeen kiertoon ostamani sandaalit, kun "paljasjalkasandaali" oli pohjaltaan niin kova ja jäykkä että oksat pois. Mutta sen huomaa vasta ulkona kävellessä, joten ei voi palauttaa. 

Olen ottanut sen linjan, että panen suoraan Uffiin ja asennoidun niin, että se on hyväntekeväisyyttä, kun ihmiset saa lähes iskemätöntä tavaraa sieltä sitten ostaa. En jaksa nähdä itse myymisen vaivaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ongelmani on liikojen hyödyllisten tavaroiden kasautuminen itselle, kun tiedän jonkun tutun heittävän pois käyttökelpoista huonekalua tai kodinkonetta tai kodin tarviketta. Esim. kunta poisti kirjaston lehtikaapin, joka on valtavan paksua ja kunnollista lastulevyä ja ostaessa kallis. Se olisi viety kaatopaikalle. Pienituloisena haaskaus tekee pahaa. Enkä oiikeasti tarvtse mitään eikä sisälle enää mahdu.

Kunnollinen lastulevy on kyllä oksymoroni. Ei sellaista ole olemassakaan. 

Meillä lähti juuri ovet makkarin vaatekaapeista. Ne oli edellisen asukkaan jäljiltä, varmaan jotain halpaa ikeapaskaa, kun pinnoiteet alkoi lähteä ja oi sitä ihanaa lastulevyn yrjönkatkua. 

Ollaan nyt ilman ovia, koska en koe saavani niistä mitään lisäarvoa. Kattoon mies laittoi verhokiskon ja tankokaapin edessä on nyt verho, hyllykaappien tavara kiertää niin ettei ehdi pölyttyä vaikkei verhoa olekaan. Ajattelin että kun myydään kämppä, panen verhon sitten siihenkin, ettei meidän vaatteet näy myyntikuvissa. Vaikka minun "konmaritettua" pelkästään villa- ja pellavavavaatteita sisältää kaappiani kyllä kehtaa näyttää, miehen ei niinkään. Se on kuulkaa ihme, millaisen määrän polyesterisiä  urheiluvaatteita mies voi katsoa tarvitsevansa. 

Vierailija kirjoitti:

Olenpa iloinen, kun pihavajan ja pihan siivous nytkähti taas eteenpäin. Eilen meni mattoteline Torin kautta ja viikko viikolta laitan lisää tavaraa jäteastiaan pieninä palasina. Olisiko vinkkejä miten vanha säilötty ovi saadaan palasiksi? Kyseessä tavallinen sisäovi. Vaikuttaa aika kamalalta projektilta. Minulla ei ole moottorisahaa. 

Laita "annetaan" ilmoitus toriin tai fb-ryhmään, joku tulee kirkuen hakemaan sen pois. Säästyt vaivalta ja tavara menee käyttöön.

Poika lähti armeijaan. 

Meillä on pieni koti, joten sovimme, että pikkuveli saa isoveljen huoneen, mutta siten, että isoveli pääsee tietysti aina lomilla takaisin omaan huoneeseen nukkumaan ja rentoutumaan. 

Tänään pakkailin pojan tavaroita säilöön. Hänellä on korkea sänky, jonka alla on sänkyä nostamalla iso säilytystila. Tuntui pahalta pakata oman lapsen tavaroita säilöön vaikka tiedän, että ovat helposti saatavilla ja sellaisia, joita tuskin armeijavuoden aikana tulee tarvitsemaan. 

Hänellä on vielä omasta mielestäni turhaa tavaraa, esim. kouluvihkoja ja -kirjoja, mutta säilytämme ne kaikki, koska kaikki mahtui sängyn säilytystilaan säilöön enkä halua toisen henkilön omistamia tavaroita karsia omin lupineni. En myöskään halunnut painostaa tavaratyössä, koska armeijaan lähtö on muutenkin iso elämänmuutos. 

No mutta kuitenkin. Tämäkin elämänvaihe muistuttaa siitä, ettei mikään pysy muuttumattomana ja tärkeintä olisi elää hetkessä. Se on iso syy miksi tämä ei ole minulle pelkkä projekti vaan elämän mittainen matka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei käyttökelpoista vaatetta roskiin vaan kiertoon muille ihmisille!!

Olen samaa mieltä, mutta miten käyttökelpoisen saa parhaiten kiertoon, jos siinä on kuitenkin joku pieni vika? Todella mielelläni otan kaikki ideat vastaan.

Parsimalla, liimaamalla, puuttuvan ruuvin ruuvaamalla? Pikku vikojen korjaaminen on yllättävän työlästä, mutta siinäkin oppii tekemällä ja ihan hauska harrastus. Tai annat vaan ilmaiseksi jollekin, joka tykkää korjailla? Toisaalta, voit pohtia onko hieman viallisen tavaran pelastaminen hyvä vaihtokauppa elämäsi ajasta?

Joo, tykkään kyllä korjata vanhaa (vaikka se työlästä usein onkin, niin kuin sanoit). Ongelmaksi muodostuu vain se, että kaikki näistä korjailluista eivät enää kelpaa lahjoituksiin. Jos esimerkiksi sauma on ratkennut tai nappi irronnut saa ne yleensä korjattua niin siististi, että hyvin kelpaavat, mutta jos polvet on paikattu tosi siististikin, niin vaate ei enää kelpaa lahjoituskirppareille. Paitsi ehkä sitten Kierrätyskeskuksen ilmaispuolelle, mistä ystävällisesti vinkattu.