Tavarapaljous osa 2

Vierailija kirjoitti:

Älä hanki mitään ylimääräistä, niin ei tarvitse päästä eroon ylimääräisestä. So simple.

Tähän voidaankin sitten lopettaa tämä ketju ; )

Ei vais, näyttäkää mulle ihminen jolla ei ole mitään ylimääräistä! En usko että kantasuomalaisissa on yhtäkään.

Jo edesmennyt mummoni oli aika minimalisti. Tosi hyvä ruoanlaittaja, silti yli puolet keittiön kaapeista oli tyhjiä, kun oli vain yksi valurautapannu, muutama kattila, uunipannu ja vain kaksi kohtuukokoista astiastoa. Mausteet suola ja pippuri. Vaatteina oli sellaisia ikuisuuksiin kestäviä mekkoja (olikohan ne muovia) 70-luvulta muutama kappale, sekä yksi siistimpi kaupunkiasu ja yksi juhlamekko, yksi talvitakki, yksi kesätakki ja muutamat kengät. Kellarivarastossa oli pieni valmiiksi koristeltu muovijoulukuusi, eikä mitään muuta. 

Eikä ollut kiinni siitä että olisi ollut vähävarainen, oli hyvä eläke ja talletuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua on alkanut pelottamaan että en ikinä saa selvitettyä tätä kaaosta:(

Ei minun elinaikanani:(

Olisiko sulla jotain sukulaista tai ystävää, joka voisi tulla auttamaan? Toiset rakastaa raivata ja siivota tiloja ja on käytännöllisiä.

Täällä yksi sellainen ! Olisipa ihanaa päästä jonkun luokse järjestelemään tavaroita nyt kun oma koti on kuosissa.

Hyväksyisitkö ja kestäisitkö, jos toinen jatkuvasti epäröisi poistoja ja hänelle karsiminen ja järjestely olisi vaikeaa? Pystyisitkö toimimaan samanlaisten ihmisten kanssa kuin Himohamstraajissa on, vai mietitkö vain tilannetta, jossa toinen on heti valmis heittämään kaiken sen pois, mikä sinusta on roskaa?

Tuollaiset ihmiset olettaa aina että menevät ja tekevät eikä kukaan puutu tai estele.

Kaverista on se hyöty vaatteiden kanssa, että hän voi heti kuvata joka puolelta vaatetta sovittaessa. Vaatteet voi jakaa kolmeen ryhmään eli kyllä, ei ja ehkä. Se ei-ryhmä kannattaa laittaa suoraan kiertoon lähtevään kassiin. Yhdessä voi siivota vaatteiden säilytyspaikan ja järjestellä ne kunnolla. Järjestystä katsoessa voi sekin tulla mieleen, ettei edes halua kaikkia ehkä-ryhmän vaatteita uuden järjestyksen tukkeeksi. 

Sama menetelmä sopii astioille, kodintekstiileille, koriste-esineille, kirjoille jne. Ja kuka estää perustamasta vaikka etänä kokoontuvaa lukupiiriä, jossa luetaan ne ehkä-kirjat ja laitetaan ne sen jälkeen kiertoon? Sillä tavalla voi puristaa viimeisen ilon kirjasta irti ennen siitä luopumista. 

Se on jäätävä totuuden hetki kun näkee omasta takapuolestaan housukuvia ja näkee sen, kuinka muut näkevät ne housut takaapäin. Kyse on housujen leikkauksista, joista kaikki mallit eivät imartele kaikkien takapuolia. Omia housukuvia nähdessäni laitoin todella määrätietoisesti poislähtevien pussiin ne housut, jotka eivät istu riittävän hyvin takapuolesta. Ne kaikki olivat sellaisia housuja, joista ei ole mitään hyötyä omissa sotkuisemmissa projekteissani. 

Sitten sain yllättävästi täydennystä teinin urheiluhousuosastolta kun otin käyttööni häneltä pieneksi jääneitä verkkareita ja collegehousuja. Kyllä niillä lenkkeilee ja kotoilee sen, minkä minä noiden lajien housut jalassa teen. Ne eivät ole edes pahemmin kuluneita, koska teinillä oli mieletön kasvuspurtti yhtenä vuotena. 

Sainpa luettua ketjun, se on ollut auki useamman päivän puhelimessa.

Olen itse mennyt maksimalistista tavarakaaoksen kautta kohti minimalismia. En ole siellä vielä mutta sänkyä, kirjahyllyä ja pöytää lukuunottamatta kaikki omistamani menisi n. 10-15 banaanilaatikkoon. Haluan vielä tavarasta eroon sillä rehellisesti, en ole käyttänyt vuosikymmeniin puolta tuosta omaisuudesta. Se vain vie tilan ja kuormittaa.

Kaikki omaisuuteni kahta ikeakassia lukuunottamatta (varastossa olevia astioita) on nyt vedetty kotini lattialle eli projekti on nyt aktiivisena. Hidasta on koska joka päätös vie voimavaroja. Eilen kävin laatikon kimppuun jossa oli lapsuuteni leluja. Siellä oli mm. 7 pehmolelua lapsuudestani jotka automaattisesti laitoin "säästä"-pinoon. Sitten pysähdyin ja mietin että mikä ihme automaattireaktio? Pohdin niitä pehmoleluja, minulla on tasan kahdesta niistä jokin lapsuusmuisto ja lopuista viidestä ei mitään. Tiedän vain että ne ovat olleet mukana lapsesta asti. Miksi säästää sellaisia? 45v. vanhoja, nuhjaisia ilman mitään tunnearvoakaan? Heitin ne viisi roskiin ja säästin 2. 

Kävin läpi myös ainoan koristelaatikkoni. Siellä on kausikoristeet, kynttilänjalat jne. Samalla tavalla aika automaattisesti katsoin että säästän, säästän... Sitten kahvia myöhemmin juodessa ajattelin uudelleen että niin miksi pidin edelleen ne jouluvalot joissa on makuuni liian räikeät valot, ne joulukuusenpallot jotka on vähän sinnepäin, ei oikein suosikit ja joka vuosi ärsyttää niiden väärä sävy ja silti säästin. Kävin laatikon läpi uudelleen ja karsin monta asiaa.

Tiesittekö että joka asia jonka silmä näkee ympäristössä, vie aivoilta prosessointikykyä ja kuormittaa? Krääsäisessä kodissa on vaikea ryhtyä toimeen ja on stressaantunut koska pelkkä yksittäisten tavaroiden näkeminen on aivoille kuormittavaa. Aivot pika-analysoivat meidän sitä tiedostamatta joka nippelin ja nappelin näkökentästä ja huomioivat niihin liittyvät tehtävät (vie sukat pesuun, paikkaa viltin reikä, tiskaa kuppi, vedä verhot kiinni, vie sanomalehti kierrätykseen, siivoa tyhjä maitopurkki,..)

Olen elänyt joskus kahden kodin väliä ja toisessa oli niin vähän tavaraa että kaikki meni ikeakassiin. Ja silti oli kotoisaa, kaikki mitä tarvitsin, koristeitakin. Ja se rauha oli ihanaa. 

En voi olla tavaroiden vanki! Minä päätän niistä, eivät ne minusta!

Viime viikolla ensimmäinen kerta kun jouduin ilmiantamaan käyttäjän Vintedissä. Ärsyttää kun sinne pesiytyy kaiken maailman huijarit myös.

En ole ikinä muutenkaan tajunnut miten joku kehtaa pöytäkirppikseltä varastaa toisten tavaroita, mahdollisesti jonkun vähävaraisen, joka on omista euroistaan säästänyt rahat niihin ostoksiin aikanaan.

Vierailija kirjoitti:

Viime viikolla ensimmäinen kerta kun jouduin ilmiantamaan käyttäjän Vintedissä. Ärsyttää kun sinne pesiytyy kaiken maailman huijarit myös.

En ole ikinä muutenkaan tajunnut miten joku kehtaa pöytäkirppikseltä varastaa toisten tavaroita, mahdollisesti jonkun vähävaraisen, joka on omista euroistaan säästänyt rahat niihin ostoksiin aikanaan.

Joo, toi syö kyllä raivausintoa.

Minultakin on kirppispöydästä varastettu merkkineule, jossa oli kaksi hälytintä kiinni, sekä pellavavaatteita, lasten vaatteita ja lasten lakanat. Neule oli vähän kalliimpaa merkkiä, mutta muut kympin tai alle juttuja, niin ihmettelen tota varastamista.

Nykyään myyn kalliimmat ja merkkikamat netissä tai noutona vaan.

Vierailija kirjoitti:

Sainpa luettua ketjun, se on ollut auki useamman päivän puhelimessa.

Olen itse mennyt maksimalistista tavarakaaoksen kautta kohti minimalismia. En ole siellä vielä mutta sänkyä, kirjahyllyä ja pöytää lukuunottamatta kaikki omistamani menisi n. 10-15 banaanilaatikkoon. Haluan vielä tavarasta eroon sillä rehellisesti, en ole käyttänyt vuosikymmeniin puolta tuosta omaisuudesta. Se vain vie tilan ja kuormittaa.

 

Kaikki omaisuuteni kahta ikeakassia lukuunottamatta (varastossa olevia astioita) on nyt vedetty kotini lattialle eli projekti on nyt aktiivisena. Hidasta on koska joka päätös vie voimavaroja. Eilen kävin laatikon kimppuun jossa oli lapsuuteni leluja. Siellä oli mm. 7 pehmolelua lapsuudestani jotka automaattisesti laitoin "säästä"-pinoon. Sitten pysähdyin ja mietin että mikä ihme automaattireaktio? Pohdin niitä pehmoleluja, minulla on tasan kahdesta niistä jokin lapsuusmuisto ja lopuista viidestä ei mitään. Tiedän vain että ne ovat olleet mukana lapsesta asti. Miksi säästää sellaisia? 45v. vanhoja, nuhjaisia ilman mitään tunnearvoakaan? Heitin ne viisi roskiin ja säästin 2. 

Kävin läpi myös ainoan koristelaatikkoni. Siellä on kausikoristeet, kynttilänjalat jne. Samalla tavalla aika automaattisesti katsoin että säästän, säästän... Sitten kahvia myöhemmin juodessa ajattelin uudelleen että niin miksi pidin edelleen ne jouluvalot joissa on makuuni liian räikeät valot, ne joulukuusenpallot jotka on vähän sinnepäin, ei oikein suosikit ja joka vuosi ärsyttää niiden väärä sävy ja silti säästin. Kävin laatikon läpi uudelleen ja karsin monta asiaa.

Tiesittekö että joka asia jonka silmä näkee ympäristössä, vie aivoilta prosessointikykyä ja kuormittaa? Krääsäisessä kodissa on vaikea ryhtyä toimeen ja on stressaantunut koska pelkkä yksittäisten tavaroiden näkeminen on aivoille kuormittavaa. Aivot pika-analysoivat meidän sitä tiedostamatta joka nippelin ja nappelin näkökentästä ja huomioivat niihin liittyvät tehtävät (vie sukat pesuun, paikkaa viltin reikä, tiskaa kuppi, vedä verhot kiinni, vie sanomalehti kierrätykseen, siivoa tyhjä maitopurkki,..)

Olen elänyt joskus kahden kodin väliä ja toisessa oli niin vähän tavaraa että kaikki meni ikeakassiin. Ja silti oli kotoisaa, kaikki mitä tarvitsin, koristeitakin. Ja se rauha oli ihanaa. 

En voi olla tavaroiden vanki! Minä päätän niistä, eivät ne minusta!

Kommentistasi tuli mieleen eräs joulukoristeeni johon saa tuikkukynttilän. Minulla on ollut se liioittelematta 25 vuotta. Ehkä yhtenä jouluna siinä on kynttilä palanut. Se on ostettu paikallisesta halpakaupasta, sain sen äidiltäni. Vitsi on siinä että en voi polttaa kynttilöitä astman vuoksi, inhoan kauppaa josta se on ostettu, välit äitiinkin on jo poikki. Miksi ihmeessä sitä vielä säilyttäisin? Tätä kysyin nyt itseltäni. Onhan se nätti mutta jos se herättää pelkkiä negatiivisia muistoja, on aika siitä luopua. Todennäköisesti se muistuttaa jollakin tavalla lapseni lapsuusvuosista, joka oli elämäni parasta aikaa. Hän on jo yli 30v eikä taatusti itse sitä halua tai edes muista. Joskus nämä tavaroiden jemmaamiset on jo ihan koomisia ja jopa säälittäviä. Nyt otan itseäni niskasta kiinni.