Lue keskustelun säännöt.
Lapsi liittyi seurajoukkueeseen 'harrastamaan', kulttuurisokki!
15.04.2026 |
Lapsemme halusi joukkueeseen pelaamaan. Aiemmat pihahöntsyt jäi, ja halusi paikallisen urheiluseuran joukkueeseen, koska moni luokkalaisensa on siinä myös.
No mikäs siinä, ajateltiin. Kiva harrastus.
Ajateltiin, että vanhempien panostus on joukkuevaatteiden osto. Nappikset ja uusi pallo. Ja seuramaksu. Mikä onkin ihan yllättävän kohtuullinen.
Kenttä on vieressä, pääsee siihen pyörällä.
Ensimmäisenä meidät vanhemmat liitettiin joukkueen vanhempien watsappiryhmään. Sieltä tuli dokkaria. Että miten on hyvä syödä, ja lenkkiä pitäisi poikien tehdä, ennen pelejä ei kaveriyökyläilyjä, aina treeneihin, vaikka katselemaan, jos paikat kipeänä, peleihin aina mukaan, vaikkei valittaisikaan, koska oppi kentän laidalta jne.
Sitten meidät vanhemmat liitettiin toimitsijawatsappiryhmään. Että pitää ilmottautua toimitsijaksi ja huoltajiksi peleihin, ja jos ei pääse omalla vuorollaan, pitää hommata tuuraaja.
Sitten meidät liitettiin kimppakyytiwatsappiryhmään. Että pitää sopia kimppakyydit peleihin, kaikki vanhemmat kuskaa vuorollaan, pelejä kaudella melkein joka viikonloppu.
Että hä? Lapsi on iloinen että nyt samassa porukassa luokkakavereiden kanssa.
Mutta millä hinnalla.. luulin oikeasti että kausimaksu riittää. En ajatellut tästä koko perheen harrastusta
Kommentit (679)
Vierailija kirjoitti:
Kai ryhmässä on vähintään yksi kiintiö YH-äippä-iskä, jolla 10 muksua, ei autoa, joten ei kai nämä kimppakyydit ja muut härdellit vain häntä koske. Ku ei oo autoa, pikku-Pekalla on taas huutoripuli ja kissakin söi naapurin pahkasian ja joutui eläinlääkäriin.
Jos ei ole autoa niin ei varmaan tarvitse toimia kuskina, olet kyllä fiksu! Sitten voi auttaa jollain muulla tavalla jos kykenee, jokaiselta ei onnistu sekään ja se on ihan ymmärrettävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tosiaan siltä, että lapsensa joukkueurheiluun laittavilla ei ole omaa elämää tai omia tavoitteita, vaan elämän tarkoitus on vaan saada lapsesta " kilpaurheilija !!"
Varmaan ottaa koville sitten, kun se lapsi lopettaakin lajin kyllästyessään koko ajan kasvaviin paineisiin. Tai kun lapsi muuttaa kotoa ja vanhempi huomaa, ettei hänellä ole enää mitään sisältöä elämässään, kun kaikki omat harrastukset ja kiinnostuksenkohteet on unohdettu vuosia sitten ja koko työn ulkopuolinen elämä kiedottu lapsen harrastuksen ympärille.
Olet kyllä kovin mielikuvituksekas, kun järjestät omassa päässäsi seuraurheilijoiden vanhempienkin kohtalot jo vuosiksi eteenpäin.
Jokainen vanhempi tiedostaa sen, että lapsi saattaa kyllästyä ja haluta lopettaa jo vaikka huomenna. Vanhemmuus on sitä, että siitä huolimatta annamme lasten harrastustoiminnalle vaikka 110% itsestämme, jos niin tarvitsee. Ja jos lapsi haluaa lopettaa huomenna, niin ylihuomenna etsimme jo uutta lajia, jota lapsi voisi motivoitua harrastamaan. Moni joukkueurheilija harrastaakin useampaa lajia - jos yksi loppuu, niin toinen jatkuu, tai sellainen löytyy tilalle.
Huhhuh, ja sun mielestä tuo ei siis ole sitä lapsen kautta elämistä ja pakkomiellettä. :D Kun itse oikein sanot, että jos yksi laji ei onnaa, niin heti ollaan vimmaisesti etsimässä uutta, jossa lapsi voisi ehkä loistaa.
Sehän ei ole ollenkaan tietenkään vaihtoehto, että lapsi ei harrastaisi sitä joukkueurheilua, vaan ehkä jotain muuta, joka kiinnostaa oikeasti häntä eikä sitä vanhempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laiskalle vanhemmalle sopisi oikein hyvin, että lapsi potkisi yksinään kulahtanutta palloa jossain heinikossa. Sillä aikaa kaverit ovat perheineen kivassa pelitapahtumassa.
Onhan se rankkaa nousta viikonloppuaamuisin ja lähteä ajamaan kisoihin, varsinkin, kun pitäisi olla ajokunnossa koko viikonloppu.
Edellispäivänä on lisäksi joutunut miettimään ja hankkimaan sopivat eväät, sekä katsomaan varusteet kuntoon.
On se rankkaa.
Näyttää teille urheiluseura-aktiiveille olevan ihan käsittämätön ajatus, että sillä vanhemmallakin voi olla aikaavievä oma harrastus tai intohimo, johon haluaa jäävän aikaa. Siis jos ainoa mieleen tuleva selitys on, että jos vanhempi ei halua/pysty omistautumaan lapsen urheiluseuralle, niin sitten on laiska tai juoppo.
Itse esimerkiksi kirjoitan tavoitteellisesti romaanikässäriä (kustantamolta jo alustavaa kiinnostusta sopimukseen) ja harrastan koiranäyttelyjä, joihin pitää myös joskus riittää viikonloppuja. Ja olen absolutisti, että ajokunto ei ole kyllä se ongelma. :)
Joskus ajankäytössä joutuu valitsemaan itsensä ja lapsensa väliltä. Jokainen tekee ne valinnat omasta prioriteettijärjestyksestään käsin. Joskus voittaa vanhempi, joskus mennään onneksi lastenkin mielenkiinnonkohteiden mukaan.
Lapsen harrastuksessa on se hyvä puoli, että jos itse ei ole valmentaja/apuvalmentaja/huoltaja, niin silloin lapsen harrastaessa voi itsekin lähteä vaikka lenkille tai salille. Meillä ainakin on hyvin hauskoja hetkiä muiden vanhempien kanssa lenkkipolulla lasten harkkojen aikaan. Ainakin suurimmalla osalla joukkueen lapsista on kaksi vanhempaa, lisäksi myös isovanhempia ja muita läheisiä, jotka voivat tarvittaessa auttaa harrastustoiminnassa ja kuskauksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan järkkyä, haluatteko te seuravanhemmat, jotka puolustelette seuratoimintaa, oikeasti tuollaista, vai riittäisikö vähempikin? Jotenkin tuntuu, että seuratoiminta lähtee vanhempien omasta tarpeesta. Siitä lapsesta todennäköisesti ei tule ammattilaista, joten miksi tarvitsee ammattivalmentajan, esim.?
Ehkä teidän kannattaisi keksiä myös omaa tekemistä, eikä elää pelkästään lapsen kautta.
Seuratoiminta toimii paljolti lajien logiikan mukaisesti. Täytyy tehdä ero sille, haluaako lapsi potkia kaverinsa kanssa palloa vai pelata jalkapalloa. Tai luistella kaverin kanssa ja satunnaisesti lämiä kiekkoa, vai pelata jääkiekkoa.
Joukkuelajien seuratoiminta ei lähde mistään kuvitellusta "vanhempien tarpeesta", vaan lajien toimintalogiikasta. Joukkueurheilu on joukkuetoimintaa. Ei joukkueessa voi ykskaks päättää, että me emme haluakaan lastemme pelaavan näillä säännöillä ja näissä puitteissa, vaan haluamme räätälöidä ne itse, jotta meillä on kivempaa ja lapsilla helpompaa. Joukkue kehittyy joukkueena, ja jos se tuntuu lapsesta (tai ennen kaikkea vanhemmasta!) liian haastavalta, kalliilta, sitovalta tai vaivalloiselta, niin silloin touhu täytyy lopettaa.
Tässähän se paradoksi juuri on, että rakennamme järjettömän kalliita ja isoja himmeleitä sen perusteella, mitä 5-6-vuotias lapsi sanoo haluavansa tai mitä vanhemmat ajattelevat hänen haluavan.
Tietenkin sen ikäinen lapsi sanoo haluavansa jalkapalloilijaksi. Tai astronautiksi. Tai tutkimusretkeilijäksi. Mutta vanhempien ei pidä ottaa liian tosissaan tuon ikäisen sanomisia, eikä häntä pidä alkaa velvoittaa sellaiseen harjoitusrääkkiin, mihin hän ei ole kehitystasoltaan valmis. Lapsi usein oikeasti haluaa mieluummin vain potkia sitä palloa kaverinsa kanssa. Vaikka sitten tuntikausia päivässä.
Hämmästyttävän monet aikuiset näkevät oman lapsensa pikkuaikuisena, jolle on tarjottava mahdollisimman nuorena mahdollisimman hyvä kehitysympäristö. Usein lapsi tarvitsisi kasvurauhan ja mahdollisuuden löytää se oma juttunsa.
Viisivuotiaille on tarjolla futisleikkikoulu, kerran viikossa, 45 minuuttia. En nyt oikein ymmärrä että mihin "järjettömään kalliiseen ja isoon himmeliin" oikein viittaat. Kuusivuotiaana voi sitten liittyä aluejoukkueeseen. Yhdet treenit viikossa, 45-60 minuuttia. Kerran kuussa turnausviikonloppu. Edelleenkään en löydä sitä mainitsemaasi himmeliä.
Kyllä täällä päin ekaluokkalaiset treenaavat kolmesti viikossa, ja siihen pelit päälle. Oma lapseni oli melkein puolet ensimmäisestä luokasta 6-vuotias.
No siinä tapauksessa ei noudateta palloliiton ohjeistuksia. Itse en tiedä ainuttakaan tuon ikäisten joukkuetta joka harjoittelee enemmän kuin kaksi kertaa viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla, tai miehelläni, ole kokemusta seurajoukkueessa harrastamisesta. Lähipiirissämme ei ole montaa lasta, tai en ole varma, onko yhtäkään joka olisi jossain seurassa.
Luulin oikeasti, että 8v lapset kävisivät vain pari kertaa viikossa kentällä pelailemassa, ja sitten sielä olisi yksi valmentaja heidän kanssaan.
Nämä jojot, apuvalkut, rahastonhoitajat, pelit, pelimatkat, turnaukset, toimitsijat, kahviot ym
olivat meille oikeasti ylläri.
Näköjään olemme kasvaneeet tynnyrissä.
Ap
Oma lapsi on aina harrastanut yksilölajeja. Olen kanssasi samaa mieltä, että 8-vuotiaiden kanssa sen ei pitäisi olla tuollaista. Ehkä 10v eteen päin voisi alkaa mennä tuohon suuntaan. Harrastaminen on monessa joukkuelajissa liian totista liian aikaisin. Meillä on naapurissa perhe, joiden lapset harrastaa jalkapalloa. Ovat vähän vanhempia kuin oma lapseni ja heidän ansiostaan ymmärsin pitää lapseni pois jalkapallosta. Onneksi se ei ollutkaan hänelle mikään suuri intohimo, koska silloin asiaa olisi pitänyt harkita oikeasti.
Lapseni on täyttämässä 9. Tämä on hänen kolmas harrastuskautensa lätkässä, jos kiekkokoulu lasketaan mukaan.
Viikossa on 3 harkat, tai kahdet, jos viikonloppuna on pelit.
En tunne muita lajeja, mutta lätkässä vanhempien on pakko panostaa paljon jo aikaisessa vaiheessa, seuraavista syistä:
1) Harrastus maksaa. Jäävuorot maksavat. Pelireissut maksavat. Toiminta maksaa, ja rahaa pitää saada, joten varainhankintaan ja kioskiin, kahvioihin ym. pitää panostaa.
2) Lätkä ei ole samalla tavalla riskitöntä kuin moni muu harrastus. Kun lapset ovat jäällä, heitä pitää olla ohjaamassa useampi valmentaja, ihan jo turvallisuudenkin vuoksi. Myös huoltajaa ja apuhuoltajaa tarvitaan jatkuvasti.
Jojoa tarvitaan pitämään koko paletti kasassa, ja hoitamaan erilaisia juoksevia asioita. Rahastonhoitajaa tarvitaan ihan arvattavista syistä.
Koko joukkueen kaikkia vanhempia tarvitaan tasan tarkkaan. Erilaisia tehtäviä riittää joka iikalle. Kuulostaa, että toimimme kuin olisimme kaikki kasvattamassa lapsiamme änäriin. Mutta tosiasia on, että jo ihan tämän perusharrastustoiminnan ylläpitäminen on työlästä, ja teemme töitä paljon, että ylipäätään päästään yhdestä kaudesta seuraavaan kauteen, että koko joukkuetta ei tarvitsisi lopettaa.
Miksi harkkoja on niin paljon, voi joku kysyä?
Osittain sen vuoksi, että kaikilla taidot kehittyisivät. Kaikki eivät pääse kaikkiin harkkoihin, mutta tällä järjestelmällä kaikille tulee riittävästi mahdollisuuksia harjoitella, että homma pyörii. Myös sen vuoksi, että (tietenkin) joukkue pelaa toisia joukkueita vastaan, eikä ole varmaan kenenkään toive, että joukkue olisi aina heittopussina sen vuoksi, että lapset eivät ole harjoitelleet riittävästi joukkueena. Laji yksinkertaisesti on sellainen, että se vaatii sekä harrastajien osaamista että pelitaitoja joukkueena, että kehitystä tapahtuu, että lapset oppivat pelaamaan jääkiekkoa ja pelaamaan toisia joukkueita vastaan. Ei toiminnassa ole mieltä, jos pelitaidot eivät pysy samalla tasolla muiden vastaavan ikäisten kanssa - jos tähän ei pysty paneutumaan riittävällä intensiteetillä, on parempi harrastaa vaikka luistelua.
Mitä teette, jos kaikki muut nostavat harjoittelut neljään kertaan viikossa? Menette lapset veret suussa perässä? Tuollainen kilpavarustelu on sairasta. Luulenpa, että se vaikuttaa myös muihin taloudellisiin päätöksiinne.
Vaikka esimerkkinä
Muut tarjoaa hotellit kilpapaikassa -> koulun salilla olevat patjat ei enää riitä.
Oppilaat ovat levänneempiä, mikä antaa kilpailukykyä kentällä. Laskut nousevat.
No silloin joko nostetaan treenimääriä tai siirrytään alemmalle tasolle pelaamaan. Siitä pitää huolen jo ihan sarjajärjestelmät, jos et pärjää muille omassa divarissasi niin putoat alemmas kunnes se oma taso löytyy.
Siis jossain junnujenjääkiekossa? Sairasta touhua 😬
Siellä on kuule valtavia tasoeroja vaikka jossain 11-vuotiaissa. Niin se oli meilläkin aikoinaan että tason mukaan mentiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla, tai miehelläni, ole kokemusta seurajoukkueessa harrastamisesta. Lähipiirissämme ei ole montaa lasta, tai en ole varma, onko yhtäkään joka olisi jossain seurassa.
Luulin oikeasti, että 8v lapset kävisivät vain pari kertaa viikossa kentällä pelailemassa, ja sitten sielä olisi yksi valmentaja heidän kanssaan.
Nämä jojot, apuvalkut, rahastonhoitajat, pelit, pelimatkat, turnaukset, toimitsijat, kahviot ym
olivat meille oikeasti ylläri.
Näköjään olemme kasvaneeet tynnyrissä.
Ap
Oma lapsi on aina harrastanut yksilölajeja. Olen kanssasi samaa mieltä, että 8-vuotiaiden kanssa sen ei pitäisi olla tuollaista. Ehkä 10v eteen päin voisi alkaa mennä tuohon suuntaan. Harrastaminen on monessa joukkuelajissa liian totista liian aikaisin. Meillä on naapurissa perhe, joiden lapset harrastaa jalkapalloa. Ovat vähän vanhempia kuin oma lapseni ja heidän ansiostaan ymmärsin pitää lapseni pois jalkapallosta. Onneksi se ei ollutkaan hänelle mikään suuri intohimo, koska silloin asiaa olisi pitänyt harkita oikeasti.
Lapseni on täyttämässä 9. Tämä on hänen kolmas harrastuskautensa lätkässä, jos kiekkokoulu lasketaan mukaan.
Viikossa on 3 harkat, tai kahdet, jos viikonloppuna on pelit.
En tunne muita lajeja, mutta lätkässä vanhempien on pakko panostaa paljon jo aikaisessa vaiheessa, seuraavista syistä:
1) Harrastus maksaa. Jäävuorot maksavat. Pelireissut maksavat. Toiminta maksaa, ja rahaa pitää saada, joten varainhankintaan ja kioskiin, kahvioihin ym. pitää panostaa.
2) Lätkä ei ole samalla tavalla riskitöntä kuin moni muu harrastus. Kun lapset ovat jäällä, heitä pitää olla ohjaamassa useampi valmentaja, ihan jo turvallisuudenkin vuoksi. Myös huoltajaa ja apuhuoltajaa tarvitaan jatkuvasti.
Jojoa tarvitaan pitämään koko paletti kasassa, ja hoitamaan erilaisia juoksevia asioita. Rahastonhoitajaa tarvitaan ihan arvattavista syistä.
Koko joukkueen kaikkia vanhempia tarvitaan tasan tarkkaan. Erilaisia tehtäviä riittää joka iikalle. Kuulostaa, että toimimme kuin olisimme kaikki kasvattamassa lapsiamme änäriin. Mutta tosiasia on, että jo ihan tämän perusharrastustoiminnan ylläpitäminen on työlästä, ja teemme töitä paljon, että ylipäätään päästään yhdestä kaudesta seuraavaan kauteen, että koko joukkuetta ei tarvitsisi lopettaa.
Miksi harkkoja on niin paljon, voi joku kysyä?
Osittain sen vuoksi, että kaikilla taidot kehittyisivät. Kaikki eivät pääse kaikkiin harkkoihin, mutta tällä järjestelmällä kaikille tulee riittävästi mahdollisuuksia harjoitella, että homma pyörii. Myös sen vuoksi, että (tietenkin) joukkue pelaa toisia joukkueita vastaan, eikä ole varmaan kenenkään toive, että joukkue olisi aina heittopussina sen vuoksi, että lapset eivät ole harjoitelleet riittävästi joukkueena. Laji yksinkertaisesti on sellainen, että se vaatii sekä harrastajien osaamista että pelitaitoja joukkueena, että kehitystä tapahtuu, että lapset oppivat pelaamaan jääkiekkoa ja pelaamaan toisia joukkueita vastaan. Ei toiminnassa ole mieltä, jos pelitaidot eivät pysy samalla tasolla muiden vastaavan ikäisten kanssa - jos tähän ei pysty paneutumaan riittävällä intensiteetillä, on parempi harrastaa vaikka luistelua.
Mitä teette, jos kaikki muut nostavat harjoittelut neljään kertaan viikossa? Menette lapset veret suussa perässä? Tuollainen kilpavarustelu on sairasta. Luulenpa, että se vaikuttaa myös muihin taloudellisiin päätöksiinne.
Vaikka esimerkkinä
Muut tarjoaa hotellit kilpapaikassa -> koulun salilla olevat patjat ei enää riitä.
Oppilaat ovat levänneempiä, mikä antaa kilpailukykyä kentällä. Laskut nousevat.
No silloin joko nostetaan treenimääriä tai siirrytään alemmalle tasolle pelaamaan. Siitä pitää huolen jo ihan sarjajärjestelmät, jos et pärjää muille omassa divarissasi niin putoat alemmas kunnes se oma taso löytyy.
Siis jossain junnujenjääkiekossa? Sairasta touhua 😬
Ihan joka ikisessä joukkuelajissa jossa niitä joukkueita nyt ylipäätään on niin paljon että sarjatasoja muodostuu enemmän kuin yksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laiskalle vanhemmalle sopisi oikein hyvin, että lapsi potkisi yksinään kulahtanutta palloa jossain heinikossa. Sillä aikaa kaverit ovat perheineen kivassa pelitapahtumassa.
Onhan se rankkaa nousta viikonloppuaamuisin ja lähteä ajamaan kisoihin, varsinkin, kun pitäisi olla ajokunnossa koko viikonloppu.
Edellispäivänä on lisäksi joutunut miettimään ja hankkimaan sopivat eväät, sekä katsomaan varusteet kuntoon.
On se rankkaa.
Näyttää teille urheiluseura-aktiiveille olevan ihan käsittämätön ajatus, että sillä vanhemmallakin voi olla aikaavievä oma harrastus tai intohimo, johon haluaa jäävän aikaa. Siis jos ainoa mieleen tuleva selitys on, että jos vanhempi ei halua/pysty omistautumaan lapsen urheiluseuralle, niin sitten on laiska tai juoppo.
Itse esimerkiksi kirjoitan tavoitteellisesti romaanikässäriä (kustantamolta jo alustavaa kiinnostusta sopimukseen) ja harrastan koiranäyttelyjä, joihin pitää myös joskus riittää viikonloppuja. Ja olen absolutisti, että ajokunto ei ole kyllä se ongelma. :)
Ja sinulle on jostain syystä ongelma ilmoittaa että "sinä ja sinä viikonloppuna minulla on muuta menoa, joten voin vaikka tulla jonain toisena viikonloppuna sen sijaan auttamaan jos tarvitaan?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laiskalle vanhemmalle sopisi oikein hyvin, että lapsi potkisi yksinään kulahtanutta palloa jossain heinikossa. Sillä aikaa kaverit ovat perheineen kivassa pelitapahtumassa.
Onhan se rankkaa nousta viikonloppuaamuisin ja lähteä ajamaan kisoihin, varsinkin, kun pitäisi olla ajokunnossa koko viikonloppu.
Edellispäivänä on lisäksi joutunut miettimään ja hankkimaan sopivat eväät, sekä katsomaan varusteet kuntoon.
On se rankkaa.
Se kertoo paljon itsestäsi, että ajattelet jotenkin sen ajokunnossa olemisen olevan toisille perheille ongelma. Olisiko itsellesi, jos et olisi siellä urheilutapahtumassa?
Päihteethän ovat usein varsin hallitsevassa osassa entisten huippu-urheilijoiden elämässä. Liittynee osittain ADHD-piirteisiin.
Olin toistakymmentä vuotta mukana urheiluseurojen ja vanhempainyhdistyksen toiminnassa. Kyllä niiden vuosien aikana törmäsi myös päihdeperheisiin, joiden asiat paljastuivat vasta ajan myötä. Oli juurikin omituisia poissaoloja ja ohareita sovituista tehtävistä, lasta oltiin aina työntämässä toisten kyytiin, puutteellisin varustein ja eväin, ilman ruokarahaa jne. Koskaan ei tullut vastapalveluksia. Aina riitti tekosyitä. Sääliksi kävi niitä lapsia, ja heitä autettiin tietysti. Pojat antoivat omia sukkiaan ja milloin mitäkin "lainaksi" ja vanhemmat maksoivat kyytiläisenkin hesesafkat kotimatkalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ajattelit, että nuo hommat juniorijoukkueessa hoituvat, jos vanhemmat eivät ole mukana järjestelyissä? Joku maksettu ihmisjoukko tulee ja hoitaa pelien toimitsijahommat, kahvion pyörittämiset, se kuuluisa joku kuskaa joukkueen vieraspeleihin? Ymmärräthän, että ilman vanhempien panostusta kenelläkään ei olisi varaa laittaa lapsiaan seurajoukkueeseen harrastamaan, sillä se tulisi liian kalliiksi.
(olen itsekin monta monituista kertaa seissyt kahvion myyntipöydän takana tai istunut pitämässä pöytäkirjaa, jotta junnut saa pelata. Eri laji tosin)
En tiennytkään että kahvion pyörittäminenkin on pakollista toimintaa
Sillä kerätään rahaa joukkueelle.
Mille joukkueelle siinä kerätään rahaa, jos tarvikkeet joutuu maksamaan itse, harrastuksesta joutuu maksamaan kausimaksuja ja vanhemmat tekevät "vapaaehtoisina" kaiken muun?
Luulitko että kapunki antaa kentät ja salit ilmaiseksi? Tuomareillekin pitää maksaa, turnauksiin osallistuminen maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tosiaan siltä, että lapsensa joukkueurheiluun laittavilla ei ole omaa elämää tai omia tavoitteita, vaan elämän tarkoitus on vaan saada lapsesta " kilpaurheilija !!"
Varmaan ottaa koville sitten, kun se lapsi lopettaakin lajin kyllästyessään koko ajan kasvaviin paineisiin. Tai kun lapsi muuttaa kotoa ja vanhempi huomaa, ettei hänellä ole enää mitään sisältöä elämässään, kun kaikki omat harrastukset ja kiinnostuksenkohteet on unohdettu vuosia sitten ja koko työn ulkopuolinen elämä kiedottu lapsen harrastuksen ympärille.
Olet kyllä kovin mielikuvituksekas, kun järjestät omassa päässäsi seuraurheilijoiden vanhempienkin kohtalot jo vuosiksi eteenpäin.
Jokainen vanhempi tiedostaa sen, että lapsi saattaa kyllästyä ja haluta lopettaa jo vaikka huomenna. Vanhemmuus on sitä, että siitä huolimatta annamme lasten harrastustoiminnalle vaikka 110% itsestämme, jos niin tarvitsee. Ja jos lapsi haluaa lopettaa huomenna, niin ylihuomenna etsimme jo uutta lajia, jota lapsi voisi motivoitua harrastamaan. Moni joukkueurheilija harrastaakin useampaa lajia - jos yksi loppuu, niin toinen jatkuu, tai sellainen löytyy tilalle.
Huhhuh, ja sun mielestä tuo ei siis ole sitä lapsen kautta elämistä ja pakkomiellettä. :D Kun itse oikein sanot, että jos yksi laji ei onnaa, niin heti ollaan vimmaisesti etsimässä uutta, jossa lapsi voisi ehkä loistaa.
Sehän ei ole ollenkaan tietenkään vaihtoehto, että lapsi ei harrastaisi sitä joukkueurheilua, vaan ehkä jotain muuta, joka kiinnostaa oikeasti häntä eikä sitä vanhempaa.
Meillä joukkueurheilu on valikoitunut puhtaasti lapsen omien mielenkiinnonkohteiden mukaan, kokeiltuaan useaa lajia. Lapsen päälajin lisäksi on toinen laji, jossa hän käy tällä hetkellä alkeis-leiritapahtumissa ja satunnaisesti harrastamassa. Ehkä tästä saattaa tulla lapsen päälaji jossakin vaiheessa. Yksilölajit eivät kiinnosta tai motivoi lasta lainkaan, kokeiltu on. Pelaaminen kavereiden kanssa on tärkeintä.
Itse en ole harrastanut koskaan urheilua urheiluseurassa, vaan olen lapseni päälajissa (ja kaikessa muussakin) täysi ummikko. Sama koskee puolisoani.
Pidämme hyvin tärkeänä sitä, että lapsillamme on edes yksi tavoitteellinen urheiluharrastus. Meiltä molemmilta on sellaiset lapsena puuttuneet, ja omat liikunta- ja urheilutaitomme sekä pohjakuntomme ovat aika puutteelliset, ja vasta lasten kasvamisen myötä olemme itsekin alkaneet jälleen harrastaa aidosti kunnolla liikuntaa. Emme edellytä lapsen "loistamista", vaan yksinkertaisesti sitä, että hän harrastaisi, ja mielellään pysyisi tässä päälajinsa joukkueessa mukana. Jo senkin vuoksi, että joukkuelaiset ovat hänen ystäviään, ja heidän vanhemmistaan on tullut meidänkin kavereitamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tosiaan siltä, että lapsensa joukkueurheiluun laittavilla ei ole omaa elämää tai omia tavoitteita, vaan elämän tarkoitus on vaan saada lapsesta " kilpaurheilija !!"
Varmaan ottaa koville sitten, kun se lapsi lopettaakin lajin kyllästyessään koko ajan kasvaviin paineisiin. Tai kun lapsi muuttaa kotoa ja vanhempi huomaa, ettei hänellä ole enää mitään sisältöä elämässään, kun kaikki omat harrastukset ja kiinnostuksenkohteet on unohdettu vuosia sitten ja koko työn ulkopuolinen elämä kiedottu lapsen harrastuksen ympärille.
Olet kyllä kovin mielikuvituksekas, kun järjestät omassa päässäsi seuraurheilijoiden vanhempienkin kohtalot jo vuosiksi eteenpäin.
Jokainen vanhempi tiedostaa sen, että lapsi saattaa kyllästyä ja haluta lopettaa jo vaikka huomenna. Vanhemmuus on sitä, että siitä huolimatta annamme lasten harrastustoiminnalle vaikka 110% itsestämme, jos niin tarvitsee. Ja jos lapsi haluaa lopettaa huomenna, niin ylihuomenna etsimme jo uutta lajia, jota lapsi voisi motivoitua harrastamaan. Moni joukkueurheilija harrastaakin useampaa lajia - jos yksi loppuu, niin toinen jatkuu, tai sellainen löytyy tilalle.
Jänskä määritelmä vanhemmuudelle. Tuleeko kaikki lapsen toiveet täyttää kritiikittä muillakin elämänalueilla vai vain urheilussa? Ja millainen aikuinen on tässä tavoitteena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ajattelit, että nuo hommat juniorijoukkueessa hoituvat, jos vanhemmat eivät ole mukana järjestelyissä? Joku maksettu ihmisjoukko tulee ja hoitaa pelien toimitsijahommat, kahvion pyörittämiset, se kuuluisa joku kuskaa joukkueen vieraspeleihin? Ymmärräthän, että ilman vanhempien panostusta kenelläkään ei olisi varaa laittaa lapsiaan seurajoukkueeseen harrastamaan, sillä se tulisi liian kalliiksi.
(olen itsekin monta monituista kertaa seissyt kahvion myyntipöydän takana tai istunut pitämässä pöytäkirjaa, jotta junnut saa pelata. Eri laji tosin)
En tiennytkään että kahvion pyörittäminenkin on pakollista toimintaa
Sillä kerätään rahaa joukkueelle.
Mille joukkueelle siinä kerätään rahaa, jos tarvikkeet joutuu maksamaan itse, harrastuksesta joutuu maksamaan kausimaksuja ja vanhemmat tekevät "vapaaehtoisina" kaiken muun?
Luulitko että kapunki antaa kentät ja salit ilmaiseksi? Tuomareillekin pitää maksaa, turnauksiin osallistuminen maksaa.
Meillä ainakin on monia ulkokenttiä missä pelata ilmaiseksi. Luulisi, että jonkun koulun salin nyt saisi puoli-ilmaiseksi jos talvella sisällä haluaa olla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai ryhmässä on vähintään yksi kiintiö YH-äippä-iskä, jolla 10 muksua, ei autoa, joten ei kai nämä kimppakyydit ja muut härdellit vain häntä koske. Ku ei oo autoa, pikku-Pekalla on taas huutoripuli ja kissakin söi naapurin pahkasian ja joutui eläinlääkäriin.
Jos ei ole autoa niin ei varmaan tarvitse toimia kuskina, olet kyllä fiksu! Sitten voi auttaa jollain muulla tavalla jos kykenee, jokaiselta ei onnistu sekään ja se on ihan ymmärrettävää.
Kotoa käsinkin voi tehdä paljon joukkueen eteen, esim naputella treenivuoroja ja peleja yms järjestelmään. Yleensähän jollain systeemillä näihin tilaisuuksiin kuitenkin ilmoittaudutaan. Näitä hommia voi tehdä vaikka yöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ajattelit, että nuo hommat juniorijoukkueessa hoituvat, jos vanhemmat eivät ole mukana järjestelyissä? Joku maksettu ihmisjoukko tulee ja hoitaa pelien toimitsijahommat, kahvion pyörittämiset, se kuuluisa joku kuskaa joukkueen vieraspeleihin? Ymmärräthän, että ilman vanhempien panostusta kenelläkään ei olisi varaa laittaa lapsiaan seurajoukkueeseen harrastamaan, sillä se tulisi liian kalliiksi.
(olen itsekin monta monituista kertaa seissyt kahvion myyntipöydän takana tai istunut pitämässä pöytäkirjaa, jotta junnut saa pelata. Eri laji tosin)
En tiennytkään että kahvion pyörittäminenkin on pakollista toimintaa
Sillä kerätään rahaa joukkueelle.
Mille joukkueelle siinä kerätään rahaa, jos tarvikkeet joutuu maksamaan itse, harrastuksesta joutuu maksamaan kausimaksuja ja vanhemmat tekevät "vapaaehtoisina" kaiken muun?
Luulitko että kapunki antaa kentät ja salit ilmaiseksi? Tuomareillekin pitää maksaa, turnauksiin osallistuminen maksaa.
Meillä ainakin on monia ulkokenttiä missä pelata ilmaiseksi. Luulisi, että jonkun koulun salin nyt saisi puoli-ilmaiseksi jos talvella sisällä haluaa olla
Ainakin meidän kaupungissa jokaisella liikuntatilalla on vuokrahinta. Ja treenejä ei kannata pitää kentällä, jolle ei voi tehdä varausta. Jos vaan mennään jonnekin, siellä saattaa ollakin samaan aikaan joku pesiskerho menossa ja sitten riidellään kumpi lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai ryhmässä on vähintään yksi kiintiö YH-äippä-iskä, jolla 10 muksua, ei autoa, joten ei kai nämä kimppakyydit ja muut härdellit vain häntä koske. Ku ei oo autoa, pikku-Pekalla on taas huutoripuli ja kissakin söi naapurin pahkasian ja joutui eläinlääkäriin.
Jos ei ole autoa niin ei varmaan tarvitse toimia kuskina, olet kyllä fiksu! Sitten voi auttaa jollain muulla tavalla jos kykenee, jokaiselta ei onnistu sekään ja se on ihan ymmärrettävää.
Kotoa käsinkin voi tehdä paljon joukkueen eteen, esim naputella treenivuoroja ja peleja yms järjestelmään. Yleensähän jollain systeemillä näihin tilaisuuksiin kuitenkin ilmoittaudutaan. Näitä hommia voi tehdä vaikka yöllä.
Elät pilvissä, jos luulet kaikilla olevan varaa tietokoneeseen. Etenkin törkeän suurten kuukausimaksujen jälkeen
Tutulta kuulostaa.
Meidän perheen ratkaisut:
Vain toinen vanhempi (isä) toiminnassa aktiivisesti mukana, ei kuljeteta ketään minnekkään (yksi vanhempi kulkee julkisilla peleihin), vain joskus autetaan toimitsijana. Seura on onneksi niin iso ettei yhden perheen vähempi panostus näy.
Itse hoidan lapsen vaatteet ja varusteet. Pyykkään ja vahdin että kaikkea on. Ruokimme lapsen järjen ja ravintosuositusten mukaan.
Hyvin on pärjätty. Lapsi tykkää, jo 5 vuotta harrastanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai ryhmässä on vähintään yksi kiintiö YH-äippä-iskä, jolla 10 muksua, ei autoa, joten ei kai nämä kimppakyydit ja muut härdellit vain häntä koske. Ku ei oo autoa, pikku-Pekalla on taas huutoripuli ja kissakin söi naapurin pahkasian ja joutui eläinlääkäriin.
Jos ei ole autoa niin ei varmaan tarvitse toimia kuskina, olet kyllä fiksu! Sitten voi auttaa jollain muulla tavalla jos kykenee, jokaiselta ei onnistu sekään ja se on ihan ymmärrettävää.
Kotoa käsinkin voi tehdä paljon joukkueen eteen, esim naputella treenivuoroja ja peleja yms järjestelmään. Yleensähän jollain systeemillä näihin tilaisuuksiin kuitenkin ilmoittaudutaan. Näitä hommia voi tehdä vaikka yöllä.
Elät pilvissä, jos luulet kaikilla olevan varaa tietokoneeseen. Etenkin törkeän suurten kuukausimaksujen jälkeen
Ja kioskiinkaan ei voi leipoa, eikä ostaa tarvikkeita jollekin muulle joka leipoisi, eikä huoltaa varusteita eikä toimia peleissä kirjurina. Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka eivät pysty tekemään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ajattelit, että nuo hommat juniorijoukkueessa hoituvat, jos vanhemmat eivät ole mukana järjestelyissä? Joku maksettu ihmisjoukko tulee ja hoitaa pelien toimitsijahommat, kahvion pyörittämiset, se kuuluisa joku kuskaa joukkueen vieraspeleihin? Ymmärräthän, että ilman vanhempien panostusta kenelläkään ei olisi varaa laittaa lapsiaan seurajoukkueeseen harrastamaan, sillä se tulisi liian kalliiksi.
(olen itsekin monta monituista kertaa seissyt kahvion myyntipöydän takana tai istunut pitämässä pöytäkirjaa, jotta junnut saa pelata. Eri laji tosin)
En tiennytkään että kahvion pyörittäminenkin on pakollista toimintaa
Sillä kerätään rahaa joukkueelle.
Mille joukkueelle siinä kerätään rahaa, jos tarvikkeet joutuu maksamaan itse, harrastuksesta joutuu maksamaan kausimaksuja ja vanhemmat tekevät "vapaaehtoisina" kaiken muun?
Luulitko että kapunki antaa kentät ja salit ilmaiseksi? Tuomareillekin pitää maksaa, turnauksiin osallistuminen maksaa.
Meillä ainakin on monia ulkokenttiä missä pelata ilmaiseksi. Luulisi, että jonkun koulun salin nyt saisi puoli-ilmaiseksi jos talvella sisällä haluaa olla
Missä tämä myyttinen "teillä" mahtaa sitten olla? Turussa halvimmat kenttävuorot tekonurmella ovat kesäaikaan 17 € treenivuoro ja 25 € pelivuoro, talvella 38 €.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai ryhmässä on vähintään yksi kiintiö YH-äippä-iskä, jolla 10 muksua, ei autoa, joten ei kai nämä kimppakyydit ja muut härdellit vain häntä koske. Ku ei oo autoa, pikku-Pekalla on taas huutoripuli ja kissakin söi naapurin pahkasian ja joutui eläinlääkäriin.
Jos ei ole autoa niin ei varmaan tarvitse toimia kuskina, olet kyllä fiksu! Sitten voi auttaa jollain muulla tavalla jos kykenee, jokaiselta ei onnistu sekään ja se on ihan ymmärrettävää.
Kotoa käsinkin voi tehdä paljon joukkueen eteen, esim naputella treenivuoroja ja peleja yms järjestelmään. Yleensähän jollain systeemillä näihin tilaisuuksiin kuitenkin ilmoittaudutaan. Näitä hommia voi tehdä vaikka yöllä.
Elät pilvissä, jos luulet kaikilla olevan varaa tietokoneeseen. Etenkin törkeän suurten kuukausimaksujen jälkeen
Sillä samalla laitteella jolla valitat täällä seuratoiminnan hankaluudesta käy oikein hyvin myös niiden treenivuorojen varaamiseen.
Näyttää teille urheiluseura-aktiiveille olevan ihan käsittämätön ajatus, että sillä vanhemmallakin voi olla aikaavievä oma harrastus tai intohimo, johon haluaa jäävän aikaa. Siis jos ainoa mieleen tuleva selitys on, että jos vanhempi ei halua/pysty omistautumaan lapsen urheiluseuralle, niin sitten on laiska tai juoppo.
Itse esimerkiksi kirjoitan tavoitteellisesti romaanikässäriä (kustantamolta jo alustavaa kiinnostusta sopimukseen) ja harrastan koiranäyttelyjä, joihin pitää myös joskus riittää viikonloppuja. Ja olen absolutisti, että ajokunto ei ole kyllä se ongelma. :)