G: Mikä on pahin tapa, jolla sinut on jätetty?

No se yksi basisti " jätti" sanomalla ettei tästä varmaan mitään enää tuu, kun löysin toisen...

No se yksi basisti " jätti" sanomalla " ei tästä varmaan mitään enää tuu" , kun löysin toisen...

silloinen poikaystäväni (seurustelua takana 2,5v) lähti töihin ulkomaille 3kk ajaksi. Hän meni ja ihastui tuolla reissullaan erääseen tunnettuun suomalaiseen naiseen...tai tämä nainen ihastui minun mieheeni ensin ja mieheni sitten pikkuhiljaa lämpeni. Kun mies tuli käymään kotona 2kk jälkeen viikoksi ja kertoi tuosta ihastuksestaan, niin minun maailmani romahti! Olin NIIN rakastunut mieheeni, että meinasin kuolla henkisesti.



Mieheni palasi ulkomaille ja lupasi miettiä mitä haluaa. Siitä 2viikon päästä hän soitti ja purki kihlauksemme. Apua sitä tuskaa ja itkun määrää. Pahan erotavasta teki se, että sen lisäksi, että menetin elämäni rakkauden, niin oli pikkasen hankalaa mennä seuraavana aamuna yo-krjoituksiin. Silmät turvonneena kiinni. Kirjoitin ja itkin, kirjoitin ja itkin. Olin tosi nopeeta valmis (reaali) ja juoksin pois kirjoituksista. Itku ei loppunut yhteen päivään...itkin tuota miestä monta kuukautta, joka ikinen päivä. Luin netistä kaikki jutut liittyen tuohon naiseen kenen kanssa mieheni oli treffaillut. Kidutin itseäni.



No...tällä tarinalla on onneksi onnellinen loppu. Mies palasi suomeen ja huomasi kovin pian, että hänkin oli menettänyt elämänsä kumppanin. Häntä koipien välissä mies pyysi minua palaamaan....monien kuukausien liehittelyn tuloksena palasimme yhteen. Pikkuhiljaa! Ja nyt olemme olleet yhdessä 7-vuotta ja meillä on yksi pieni poika ja toinen tulossa :)

Reaalin kirjoituksistakin sain E:n :)

loppu hyvin kaikki hyvin!

Ex ei vastannut soittoihin eikä viesteihin. Ei USKALTANUT kertoa ettei enää oikein kiinnosta :o



No, muutamien vuosien jälkeen häntä alkoi uudestaan kiinnostaa ja minäpä vedätin ihan 6-0! Kosto oli ah niin suloinen... ;)

Terveiset MK:lle <3

kun lähti lautalla kotiinsa päin Keski-Eurooppaan. Myöhemmin selvisi, että oli siellä laivalla jo löytänyt uuden. Ei uskaltanut kertoa vaan mulle selvisi kun menin sinne vuorostaan ja olin muuttamassa maahan kun olin valmistunut. Oltiin oltu pari vuotta yhdessä.



sydän särkyi, pari vuotta meni toipuessa. Olin tosi rakastunut.

" meidän varmaan kannattais lopettaa seurustelu, kun mä eilen illalla ihastuin yhteen tyttöön, ja se oli mun luona yötä, ja haluaisin nyt alkaa tapailla sitä..."



!!! :O



Voiko enää raukkamaisempi olla???

Ei sitten tullut mieleen esim. lopettaa suhde aikaisemmin?

Tai olla minua kohtaan edes hieman kunnioittavampi; olisi vaikka valehdellut ja vain jättänyt minut, ja ollut kertomatta tuosta tytöstä jne.

Kyllähän rehellisyys voittaa, mutta tuossa tilanteessa kun asia tuli vasten kasvoja kuin salama kirkkaalta taivaalta (luulin että meillä oli kaikki hyvin, ja rakastin tätä ihmistä yli kaiken... miten nyt ensirakkauttaan rakastaa), niin olisi hän voinut edes sen verran pehmentää eroa, että olisi jättänyt kertomatta ja vaikka myöhemmin kertonut tästä tytötä, että tapasivat vasta eromme jälkeen tms.

Osoitti kyllä hyvin sen, ettei hänellä ollut minua kohtaan enää mitään tunteita. Mutta miksei sitten voinut jättää jo silloin, kun tunteet olivat kadonneet?

niille joita ei ole koskaan jätetty. Teillä on jäänyt kokematta yksi suurimmista tunteista mitä ihminen voi kokea. Jos tulee jätetyksi ihmisen toimesta ketä rakastaa, niin se tunne on sanoinkuvaamattoman suuri. Se on hirveää, mutta myöhemmin ajatellen myös ihanaa, että on saanut kokea niin äärettömän suuria tunteita. Sillon sitä vasta tajuu kuinka paljon toista oikeesti rakastaa! En vaihtais ikinä pois omia surullisa kokemuksiani, sillä ne tekevät iloistakin vielä suurempia!

noin minäkin ajattelen, ettei saa kertoa petetylle TURHAAN, mutta moni tuntuu olevan sydämestä kova kuin kivi, tai luulee olevansa, sillä ovat aina sitä mieltä että pettäminen pitää kertoa aina.



Juuri tuommoisissa tapauksissa kuin mitä 8 kuvaili, rehellisyydestä ei ole mitään iloa kenellekään, se jopa pahentaa.



Mua ei oo jätetty koska olen aina ehtinyt ensin.

nyt jo naurattaa...

neljännellä kuulla, kun äijä otti ja lähti. Vei mukanaan kaikki tavaramme, ja jätti velat niskaan. Sanoi ettei vaan enää välitä.. Että valitsee ennemmin oman vapautensa, jopa lapsensa kustannuksella, vaikka vauva oli alunperin molempien toivoma. Vaikeaa se silloin oli, mutta siitäkin selvittiin:) Nyt elämä on ihanasti mallillaan, mutta uutta suhdetta tuskin pystyn koskaan solmimaan.. Eikä sitä ole osannut kaivatakkaan isää (minä ainakaan, toivottavasti ei lapsikaan) perheeseen kun kaksin ollaan aina onnellisia oltu..

joka ei sitten koskaan suostunutkaan muuttamaan pois vanhempiensa luota. Mä sentään tein kaikkeni yhteisen elämän eteen ja mutin miehen kotipaikkaununnalle asumaan ja aika alkuvaiheessa, pidin itsestäänsevyytenä että kyllä se mieskin samaan muuttaa, vaikka ei ihan heti tulekaan.



Mutta sepä jätti mut aivan yksin, nukkui yönsä 200 m:n päässä vanhempiensa helmoissa, söi siellä etc. Viimeisen puolen vuoden aikana se nukkui mun kanssa alle 10 yötä ja vietti aikaa suunnilleen saman verran - ja väitti vaan rakastavansa.



se ajoi mut niin ahtaalle, että lopulta muutin pois. Ja jätin sen. siis se pisti mut jättämään itsensä, siinä ei ollut sitä vertaa miestä että olisi silloinkaan tunnustanut että ei välittänyt. Yhä vieläkin se väitti rakastavansa ja että mä olin vain liian kiireinen.



Kaikkeen sitä kiltti naisihminen sortuukin...

Lapsen uusia taitoja, uusia sanoja, märkiä pusuja, iltaraivareita, mitään.



Minä kaipasin, voi miten kovasti minä kaipasin silloin kun olin pienen vauvan yh.

istuttiin keittiön pöydän ääressä syömässä iltaruokaa, kun mies kirjoitti minulle paperille, että hän on valehdellut minulle vuoden ja pitänyt suhdetta pomonsa kanssa vuoden ja muuttaa hänen kanssaan asumaan 2 vko päästä.



Silloin tuntui, että se oli elämän pahin jättö ja tapana minusta edelleen. Jälkikäteen ajatellen ihan elämän paras teko. Paljon huonoa lähti elämästä ja paljon, voi niin paljon on tullut hyvää.

En kai tosiaan ole osannut kaivata kun ei koskaan ole sellaista ollut.. Vaikea kuvitella millaista se voisi olla.. Toisaalta ympärilläni on aina ollut paljon muita rakkaita lähimmäisiä jakamassa parhaita hetkiä, joten koskaan en ole tuntenut olevani yksinäinen.

juuri käynyt ultrassa.

Viikkoja oli ehkä 12. Vaihtoi nuorempaan ja vaaleampaan. Yhdessä haluttu oli vauva ollut siihen saakka.

Täysi P¤%ee" re!k# koko äijä. Yritti tietenkin vonkaa takaisin. Onneksi en koskaan , heikollakaan hetkellä ottanut.

Nykyään kyllä ihan ok isä lapselleen.