Lue keskustelun säännöt.
Asutko keski-ikäinen nainen yksin yksiössä? Miten sujuu, miten olet sisutanut?
14.04.2026 |
On tämä edessä kun nuorin lähtee pesästä. Olen sairaseläkkeellä joten Kela vaatii muuttamaan yksiöön.
Eniten murehduttaa että ei tilaa majoittaa lapsia kun tulevat kylään opiskelukaupungeista. Ja kun heillä tulevaisuudessa perheet, ei tilaa kun tulevat kyläilemään. Elämä meni toisin kuin suunnittelin. Ei ole vieraskamaria johon heidät majoittaa ja tupaa jossa kestitä. Miten muuten pidän elämäni aktiivisena? Ei ole sopivaa elämänkumppaniakaan löytänyt jonka kanssa isompaa huushollia jakaisi. Onko muita samassa tilanteessa, tottuuko tähän?
Kommentit (47)
Kun heillä on tulevaisuudessa perheet menet heille kyläilemään ja he keskitsevät sinua. : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö tehdä gallup siitä kuinka usein lapset yöpyy vanhemmillaan kun ovat itsenäistyneet?
ei montaa yötä aikuiselämänsä aikana. jotkut ei yhtään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai Kela katso huonelukua, vain asumismenojen euromäärää?
Totta, ei katso huonelukua. Mutta yleensä yksiöt ovat halvempia.
Ei ihan pidä paikkaansa. Ainakin yliopistokaupungeissa yksiöt ovat neliöhinnoiltaan kaikkein kalleimmat. Pieni kaksio, joita voi olla tarjolla enemmän, voi olla edullisempi.
Onko näin? Eihän Kela siis neliöhinnasta ole kiinnostunut, vaan ihan siitä kuukausivuokrasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottuuko ahtauteen ja köyhyyteen. Ei totu jos on joskus nähnyt parempaa.
Köyhyyteen varmaan tottuu huonommin, mutta pieniin neliöihin voi kyllä tottua. Kunhan niistä ei tee ahtaita.
Asuin vuoden ajan yksiössä työn vuoksi. Minulla oli siinä yksiössä vaatehuone, makuualkovi, pieni erillinen keittiö, johon mahtui pikkupöytä ja pari tuolia ja parveke. Sänky oli alkovissa eikä minulla ollut muuta ruokapöytää kuin se pieni, joka oli keittiössä. Kerran kun oli useampi vieras käymässä, nostin pöydän huoneen puolelle ja katoin kahvit siihen, ja kyllä siinä juuri neljä pystyi olemaan. Peileillä ja viherkasveilla saa viihtyisää tilan tuntua. Jakkarat on käteviä, toimivat istuimina, kukkien alustoina ja yöpöytänä. Minulla oli neutraali väripaletti, vaaleaa tammea, beigeä ja pehmeää valkoista. Mutta makuasioitahan nämä tietysti ovat.
Keittiöön mahtui parveke? :D
Ymmärrän harmisi. Mutta kyllä yksiöstäkin saa nätin pesän.
Riippuu yksiön koosta, miten sen voi sisustaa. Olen asunut monen kokoisissa. Itse pidän siitä että sänky on vähän erikseen. Laittaisin, jos voisin, sängyn "alkoviin" kaapin tai kirjahyllyn avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö tehdä gallup siitä kuinka usein lapset yöpyy vanhemmillaan kun ovat itsenäistyneet?
Lähes kymmenen vuoden aikana ei kertaakaan.
Ei sitä nyt ainakaan kannata miettiä.
Möisin tai hävittäisin pois kaiken, paitsi omat vaatteet, sängyn, petivaatteet ja tärkeimmät valokuvat, kirjat ja astiat, ehkä voisin säilyttää myös jonkin tekstiilin tai pienen jakkaran, jos sillä olisi tunnearvoa. Mutta siis kaikki isot huonekalut ja vuosien myötä kertynyt krääsä pois. Sitten on hyvä aloittaa puhtaalta pöydältä ja katsoa, mitä sinne yksiöön mahtuu ja mitä oikeasti haluat.
Jos tuntuu, ettei jotain raski hävittää, niin voihan sen pakata laatikkoon ja viedä varalta kellarikomeroon ja katsoa, kaipaako sitä vuoden aikana. Hävittää sitten vuoden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä jouduin myös muuttamaan yksiöön. Tässä on 29 m2, ja alkovissa on parisänky, jossa tyttäreni voi nukkua parisängyn toisella puoliskolla kun tulee käymään. Perhettä tähän ei voi majoittaa.
Itselleni on tärkeää, että asunnossa on parveke, jossa voi oleskella kesällä, tykkään myös kasvattaa kaikenlaista purkeissa. Asunto pysyy myös viileämpänä helteillä kun parvekkeen oven saa auki.
ovet ja ikkunat kiinni helteillä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottuuko ahtauteen ja köyhyyteen. Ei totu jos on joskus nähnyt parempaa.
Köyhyyteen varmaan tottuu huonommin, mutta pieniin neliöihin voi kyllä tottua. Kunhan niistä ei tee ahtaita.
Asuin vuoden ajan yksiössä työn vuoksi. Minulla oli siinä yksiössä vaatehuone, makuualkovi, pieni erillinen keittiö, johon mahtui pikkupöytä ja pari tuolia ja parveke. Sänky oli alkovissa eikä minulla ollut muuta ruokapöytää kuin se pieni, joka oli keittiössä. Kerran kun oli useampi vieras käymässä, nostin pöydän huoneen puolelle ja katoin kahvit siihen, ja kyllä siinä juuri neljä pystyi olemaan. Peileillä ja viherkasveilla saa viihtyisää tilan tuntua. Jakkarat on käteviä, toimivat istuimina, kukkien alustoina ja yöpöytänä. Minulla oli neutraali väripaletti, vaaleaa tammea, beigeä ja pehmeää valkoista. Mutta makuasioitahan nämä tietysti ovat.
Lasikantinen pöytä on hyvä, jos joutuu pitämään ruokapöydän huoneen puolella, koska siitä näkyy läpi eikä se katkaise tilaa. Sormenjäljet näkyvät helposti, mikä voi ärsyttää jos on kovin pikkutarkka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksiöitäkin on monenlaisia. Voisiko etenkin lasitetulla parvekkeella nukkua kun on kesä?
Jotkut kaksiot ovat halvempia kuin yksiöt. Siksi en usko hetkeäkään, että ap on pakotettu nimenomaan yksiöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai Kela katso huonelukua, vain asumismenojen euromäärää?
Totta, ei katso huonelukua. Mutta yleensä yksiöt ovat halvempia.
Ei ihan pidä paikkaansa. Ainakin yliopistokaupungeissa yksiöt ovat neliöhinnoiltaan kaikkein kalleimmat. Pieni kaksio, joita voi olla tarjolla enemmän, voi olla edullisempi.
Kela ei ota huomioon neliöhintoja, vaan oikean hinnan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sä olet eläkkeellä niin mikä estää muuttamasta lapsen/lasten kanssa samalle paikkakunnalle? Tai jonnekin halvemmalle pikku paikkakunnalle? Mieti boksin ulkopuolelta.
Tarjolla on paljon ns. pienen tilan sisustusratkaisuja. Usein vanhoissa asunnoissa on isommat neliöt/fiksummat pohjat (toki wc/kylppäri usein pieni...) esimerkkeinä kahden tutun yksiöt:
'Vanhassa' on eteinen missä tilaa kaaoille ja ovi vessa/kylppäriin, olohuoneessa on erillinen 'kolo' (=alkovi) sängylle, ja vielä erillinen pieni keittokomero, mihin mahtuu pieni pöytä ja 2 tuolia.
'Uudessa' yksiössä puolestaan on eteisestä ovi vessa/kylppäriin, mikä varsin iso suhteessa asunnon kokoon, eteiseen mahtuu vain tanko vaatteille, ja ainoa huone on yhtä avointa tilaa, missä keittiö yhdellä seinällä, ei erillistä alkovia jne.
Mutta yksiönkin saa sisustettua fiksusti, jos pohja on hyvä. Kannattaa hankkia monikäyttöisiä huonekaluja, esim. sängyn alla voi olla säilytystilaa (ja yksin asuvana, kuinka leveän sängyn tarvitsee?) sohva/nojatuoli/rahi voi olla sellaisia että niistä tekee tarvittaessa varavuoteen/-vuoteita.
Kannattaa ehkä jopa teettää kaappi mittojen mukaan (saa yhdelle seinustalle 'lattiasta kattoon' säilytystilaa, niin lattiapinta-alaa jää muuhun, kaappi voi tarvittaessa olla myös tavallista 'kapeampi' syvyydeltään jne.).
Tilaa voi jakaa myös kevyillä sermeillä, tai laittamalla sängyn ympärille verhot, tai sijoittamalla kaapin tilanjakaksi.
Klaffipöydät sein myös käteviä, pöytälevyn voi taittaa seinää vasten kun ei käytä, ja keittiöntuoleina toimii esim. pinottavat jakkarat, mitkä eivät vie kun 1 jakkarana tilan 'nurkassa', mutta ku tulee vieraita voi avatapöydän ja nostaa jakkarat pöydän ympärille jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sermi voi erottaa esim.sängyn muusta tilasta. sohva voi olla taitettavalla sängyllä jos vieraita. jotkut taittopatjat myös käy jos vierraita. säilytä vaikka varastossa muun ajan. jysk myy taittopatjoja joilla voi nukkua,ei kovin hyviä mut yhden yön menee ehkä.
yksi iso pöytä on hyvä,sänky ja sit voi olla sellaisia pikkupöytiä ja jakkaroita jotka saa allekkain tarvittaessa. mukava nojatuoli. sit voi laittaa kivat taulut seinälle niin nostaa tasoa vähän.
yksi ihminen pärjää ihan ok pienessä asunnossa.helppo siivota kun ikää tulee.
19m2 yksiö. Kolme kissaa ja sata tuikkukippoa. Aika paljon tyynyjä.
Asuttiin aikoinasn 3 lapsisena perheenä 44 neliön kaksiossa. Iso bonus oli piha, eli asuimme 1 krs ja meillä oli pieni piha.
Mekin teimme oman aidan, eurolavoista ja piha oli iso.
Aitaus esti ettei kaikki juosseet meille suuna päänä.
Kun opiskelut oli opiskeltu ja muutettiin tuolta n 4 x isompaan omistusasuntoon, kaikki huonekalut meni kaatopaikalle, kukaan ei huolinut mitään.
Sanon kaikkeen tottuu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En asu yksiössö, asun samassa kolmiossa kuin silloin, kun lapsi muutti pois kotoa. En aio luopua vierashuone/työhuone-yhdistelmästäni kovin helpolla, sillä ei ole oikein mukavaa majoittaa lasta jonnekin olohuoneen lattialle kun hän tulee käymään.
Tässähän kysyttiin, miten keski-ikäinen yksiössä asuva nainen on sisustanut asuntonsa. Ei kysytty, miten kehut omaa asumisratkaisua! 🙄
Oisko sitten pitänyt kirjoittaa otsikkoon "keski-ikäinen, joka asut yksiössä" eikä "asutko yksiössä?".
Osu ja upposi…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksiöitäkin on monenlaisia. Voisiko etenkin lasitetulla parvekkeella nukkua kun on kesä?
Jotkut kaksiot ovat halvempia kuin yksiöt. Siksi en usko hetkeäkään, että ap on pakotettu nimenomaan yksiöön.
Kysymys onkin neliömäärästä, vaikka niin hullulta tuntuukin!
Nykyisin saa myös kivoja parvia, jonka alle voi laittaa vaikka vuodesohvan
Köyhyyteen varmaan tottuu huonommin, mutta pieniin neliöihin voi kyllä tottua. Kunhan niistä ei tee ahtaita.
Asuin vuoden ajan yksiössä työn vuoksi. Minulla oli siinä yksiössä vaatehuone, makuualkovi, pieni erillinen keittiö, johon mahtui pikkupöytä ja pari tuolia ja parveke. Sänky oli alkovissa eikä minulla ollut muuta ruokapöytää kuin se pieni, joka oli keittiössä. Kerran kun oli useampi vieras käymässä, nostin pöydän huoneen puolelle ja katoin kahvit siihen, ja kyllä siinä juuri neljä pystyi olemaan. Peileillä ja viherkasveilla saa viihtyisää tilan tuntua. Jakkarat on käteviä, toimivat istuimina, kukkien alustoina ja yöpöytänä. Minulla oli neutraali väripaletti, vaaleaa tammea, beigeä ja pehmeää valkoista. Mutta makuasioitahan nämä tietysti ovat.