Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi työkyvyttömyyseläkkeelle on niin vaikea päästä?
13.04.2026 |
Mä olen oikeasti ihan rampa ja suurimman osan ajasta työkyvytön, ja silti mua roikotetaan työkkärin listoilla, koska on pieni murunen työkykyä jäljellä. En jaksaisi tätä kamppailua enää, haluaisin vaan levätä ja yrittää toipua rauhassa. Ja haluaisin sellaisen taloudellisen tilanteen, että olisi varaa asua esteettömässä asunnossa.
Kommentit (180)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien työpanosta tarvitaan koska meillä Suomessa on huutava työvoimapula.
Arto
ex TM, kok
PS: Matias duunaa näitä hommia nykyisin
Eikä ole huutava työvoimapula. Suomessa on euroopan korkein työttömyys!!!
Niinpä. Tämän tiedon valossa voikin miettiä onko kaikille vajaakuntoisille oikeasti olemassa työpaikka, kun täysin terveilläkin on vaikeuksia löytää töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu mulla. Mulle on jopa se mun työkkärihenkilö jonka kanssa pitää aina 3 tms kuukauden välein päivitellä suunnitelmaa sanonut ihan suoraan että hän laittaa sen 0 hakupakkoa koska tietää että en ole työkykyinen.
Olen kituutellut työkkärin listoilla työnhakijana jo vuosia vaikka en ole työkykyinen, eläkkeelle en pääse.
Säännöt on muuttuneet, nyt ainakin meillä Turun alueella joutuu hakemaan paikkaa kuukaudessa vaikka olisi sairaspäiväraha-asia muutoksenhakulautakunnassa.
Ja ei, ei se ole iso vaiva hakea yhtä työpaikkaa, mutta on inhottavaa joutua tekemään rekrytyypeille turhaa työtä. Ja on inhottavaa joutua toimimaan valheellisesti. Itse ainakin olen niin rehellinen, että minua kiusaa joutua nostamaan työmarkkinatukea, koska en tosiasiassa ole työkykyinen ensinkään. Itselläni tämä johtaa siihen, että kun en saa sairaspäivärahaa, eli validointia sille että olen oikeasti sairas, yritän koko ajan liikaa, ja pahennan sillä vointiani. En tiedä miten tästä kierteestä pääsisi eroon.
Inhottavaa on myös joutua kuormittamaan julkista terveydenhuoltoa sillä, että jatkuvasti ravaan hakemassa lausuntoja. Kun mikään ei muutu. Kuuluu silleen kroonisten sairauksien luonteeseen.
En voi edes todistaa työkyvyttömyyttäni, koska Kelan mielestä toimintakykyni ei riitä siihen, että kannattaisi ottaa kuntoutusselvitykseen. Samaan aikaan Kelan mielestä työkykyni ei ole niin alentunut, että olisin oikeutettu sairaspäivärahaan. Tässä he eivät näe mitään ristiriitaa tai epäjohdonmukaisuutta, että yksi Kelan lääkäri epää minulta kuntoutusselvityksen koska olen niin huonossa kunnossa, ja toinen sairaspäivärahan koska olen niin hyvässä kunnossa. Saman lausunnon perusteella. Eli kyse ei ole siitä, että "lääkärit kirjoittaa huonoja lausuntoja", millä vakuutuslääkärit aina mielivaltaansa perustelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se niin vaikeaa laittaa ne 4 työhakemusta kuussa? Siihen menee alle 10 minuuttia aikaa, eikä muita velvotteita ole.
Ja jos on sairauslomalla, ei velvoitteita ole.
Kyllä on, jos nostaa työmarkkinatukea. Ainakin Turun työllisyysalueella.
Oi tätä ironiaa. Minun papereillani kun vieläpä pääsee haastatteluihin. Kiva mennä sinne selittämään että tulisin tosi mielelläni teille mutta hain vain koska on pakko. En tiedä miten huono hakemus pitäisi kirjoittaa, että ei tulisi haastattelukutsuja. Olen kirjannut huolellisesti kaikki kuntouttavat työtoiminnatkin cv:hen kun se kuulemma on tae ettei kutsuta haastatteluun, mutta kyllä minut vaan kutsutaan.
Kielteisistä päätöksistä maksetaan päättäjille bonusta sekä provisiota. Vissiin jokin " vittuilulisäkin. "
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henry jäi työkyvyttömyyseläkkeelle vanhan polvivamman takia. Polvi kun esti panemisen polvillaan kameran edessä
Oli alle 40-vuotias. Sai eläkkeen 2003. Kyllä tuollaisia tapauksia on taatusti enemmänkin Suomessa. Siis vastaavia, että myönnetään työkyvyttömyyseläke, kun ei voi juuri sitä omaa nykyistä ammattiaan tehdä, tässä tapauksessa oli alle 10 vuotta ollut pornotähtenä. Ehti tehdä 13 elokuvaa ja toimi tuottaja osassa. Luulisi, että olisi voinut jatkaa tuottajan hommia? Aika monessa hommassa pärjää, jos huono polvi.
Vuosi 2003 on kuule muinaista historiaa. Minulle on lääkäri sanonut, että vielä vuonna 2010 yhdelläkin minun diagnooseistani olisi päässyt tk-eläkkeelle. Vaan ei nyt. Diagnooseja on viitisen kappaletta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se niin vaikeaa laittaa ne 4 työhakemusta kuussa? Siihen menee alle 10 minuuttia aikaa, eikä muita velvotteita ole.
Miten se SINUA hyödyttää että joku työkyvytön laittaa turhia roskaposteja työnantajille 4x kuussa?
Oletko sadisti vai onko jokin muu persoonallisuuden häiriö?Ei ole iso homma siitä että saa toista tonnia ilmaista rahaa joka kuukausi.
Toista tonnia? Taidat olla aika pihalla. Tilille tulee 595,36 euroa joka neljäs viikko, jos käy säännöllisesti Kelan sivustolla tekemässä ilmoituksen työttömyysajasta. Sillä pitäisi maksaa kaikki.
Asutko omistusasunnossa vai miksi et saa asumistukea?
Asumistuki on ruokakuntakohtainen. Jos puoliso käy töissä, on yleensä kovin vaikea saada asumistukea.
Samoin tt-tukeen huomioidaan ruokakunnan tulot.
Tuleeko sinulle yllätyksenä, että ihminen voi olla työkyvytön tai työtön ja silti vakaassa parisuhteessa ihmisen kanssa, joka käy töissä? Jopa hyväpalkkaisissa sellaisissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän kriteerejä ole kiristetty enimmäkseen laiskojen takia, jotka hankkivat itselleen ns. hullun paperit päästäkseen viettämään laiskanpulskeita päiviä muiden veronmaksajien varoilla.
Ei ole olemassa mitään "hullun papereita" muualla kuin ummehtuneessa 60-luvun mielikuvituksessasi. Jokaikisen eläkkeelle oikeuttavan diagnoosin saaminen on kuin vettä puristaisi peruskalliosta 2020-luvulla ja sitä varten tongitaan niin monet kuntoutustukijaksot ja kymmenien eri ammattilääkärien lausunnot ettei sitä kukaan voi 'feikata'.
Ei siis ole hullun papereita, koska ei voi feikata? Omituinen väite, kai oikeasti hulluilla voi hullun paperit olla? Ja jos hullulla voi ne olla, kyllä varmasti feikatakin voi.
Kuka sinä olet ketään kutsumaan hulluksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei voida lisätä porkkanaa työkyvyttömyys eläkeläisille siten että voisi tehdä toistuvasti töitä eli joka vuosi vaikka 3 kk täydellä palkalla ilman että se vaikuttaa mihinkään tukiin?
No 2 kk voi käytännössä tehdä putkeen. Sitten taas oman rajan mukaisesti pitää tehdä ja sitten taas voi 2 kk ylittää rajan. Tosin Kela vaatineen työkykyselvitystä, työeläkeyhtiö ei.
Niin 2kk ja raja on jotain 900e/kk Eli pitäisi työnantajalle sanoa noin pieni brutto palkka joka aiheuttaa paljon kysymyksiä. Sitten tuota ei voi tehdä joka vuosi koska se on "säännöllistä ansiotuloa"
Työkyvyttömyyseläkeläinen on työkyvytön. Siksi ei voi laittaa tekemään töitä 3 kk vuodesta tai vaikka siihen kannustettaisiin, toimintakyky ei riitä vastaamaan kannustukseen.
T. Työkyky nolla
Laittaa? puhun vapaaehtoisista lisäansioista. Mulla on työkyky mutta taas en näe mitään järkeä mennä sitä kyseenalaistamaan tieten tahtoen ellei ole riittävä tulo työnpuolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henry jäi työkyvyttömyyseläkkeelle vanhan polvivamman takia. Polvi kun esti panemisen polvillaan kameran edessä
Oli alle 40-vuotias. Sai eläkkeen 2003. Kyllä tuollaisia tapauksia on taatusti enemmänkin Suomessa. Siis vastaavia, että myönnetään työkyvyttömyyseläke, kun ei voi juuri sitä omaa nykyistä ammattiaan tehdä, tässä tapauksessa oli alle 10 vuotta ollut pornotähtenä. Ehti tehdä 13 elokuvaa ja toimi tuottaja osassa. Luulisi, että olisi voinut jatkaa tuottajan hommia? Aika monessa hommassa pärjää, jos huono polvi.
Ehkä tuossa ei kerrota kaikkea julkisuuteen. Ratkaisevia tekijöitä saattaa olla muitakin kuin huono polvi.
Kuitenkin ihan Hesarissa jutut tästä on ollut. On siellä varmaan faktat tarkastettu. Ihan noin maalaisjärjellä olisi luullut, että eläkevakuutusyhtiön lääkäri olisi sanonut, että jatka niitä pornotuottajan hommia ja videoissa voit maata selälläsi ja antaa naisen tehdä hommat.
Kyllä tällaiset tapaukset rapauttaa aika paljon uskottavuutta koko työkyvyttömyyseläke järjestelmään. Tottakai siellä on paljon porukkaa, jotka on ihan aiheesta eläkkeellä, mutta on paljon niitäkin, jotka taatusti pystyisivät jotain töitäkin tekemään. Ja osahan tekeekin duunia. Saa nostaa työkyvyttömyyseläkkeen ja tienata tonnin kuussa, joka ei vielä laske työkyvyttömyyseläkettä. Sitten jos perustat yhden hengen firman ja teet kotona hommia koneella, niin voit nostaa loput rahat osinkoina firmasta.
Mitkä faktat? Ei medialla ole pääsyä kenenkään yksityisiin terveystietoihin ilman asianomaisen lupaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairas,sairaampi maa ja sairaammaksi menee...onneksi nostin kytkintä sieltä hyvissä ajoin,kesällä taas tulen käymään katsomaan pakoputken väristä katuilmettä pk seudulle.
Jep monessa maassa on paljon iloisempi meno kuin harmaassa suomessa.
No miksipä sitten käkit vielä täällä? Hus, ala jo mennä, ilonpilaaja, jotta meillä muilla edes olisi täällä mukavampaa. Tuo iloisuuskin riippuu kyllä siitä, missäpäin maata asuu. Itse asun Itä-Suomessa, missä hautajaisetkin ovat hilpeämpiä kuin länsisuomalaiset häät.
Aivan mahtavaa miten useissa keskusteluissa ollaan valmiita taloudellisesti tukemaan maastamuuttoa. Palsta voisi kehittää tuon rahansiirron keskustelijoiden välillä sellaiseksi että voi lähettää muuta kuin lämpimiä ajatuksia.
Etkö sinä ymmärrä lukemaasi? Tuon Suomea ikäväksi paikaksi moittivan asenne on kuin kusisi omiin muroihinsa. Olojen parantaminen mukavammaksi paikaksi lähtee nimenomaan omien asenteiden muuttamisesta. Jos senkin jälkeen asenne on tuo, että muualla on mukavampaa, silloin pitää valittajan itsensä lähteä sinne mukavampaan paikkaan.
Millaisella asenteella saan yli 20 astetta lämmintä ympärivuoden ja aurinkoa eikä lunta?
Vierailija kirjoitti:
Voisiko noille tarjota eutanasiaa. Ei tarvitsisi kärsiä ja kuormittaa yhteiskuntaa kun päästetään heikko aines kärsimyksistään. Win-win tilanne molemmille.
Siinä lapin polttaja fantasioi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisin päästä juuri viimeisillä hetkillä eläkkeelle. Sairastuin 2005, eka kuntoutustukipätkä 2011 ja pysyvä eläke 2023. Syynä "pelkkä" masennus ja ahdistushäiriö, mutta tosiaan parantumaton. Nyt ei varmaan myönnettäisi sitä ekaa kuntoutustukea ilman psykoosia, kun kaikilla muillakin on "vain" masennus ja ahdistus.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siksi kun se on niin passivoiva ja hyvin harva palaa tk eläkkeeltä töihin. Syyt on kuitenkin vähä eri kuin luullaan. Kokemusasiantuntijana uskalla näin väittää.
Mt keisseissä lienee yleistä se, että kuntoutustukivaiheen jatkuva hakeminen ja päätösten pelolla odottaminen stressaa sen verran että kuntoutumista ei tapahdu. Tässä limbossa kun on vuosikausia niin sairaus usein kroonistuu. Kun lopulta sitten pääsee pysyvälle eläkkeelle, niin vointi alkaa usein parantua ensimmäisten vuosien aikana, koska on viimeikin voinut keskittyä vain toipumiseen. Tässä kohtaa ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että vaikka kokisikin halua yrittää taas työntekoa, paluun riskit ovat suuret.
Esimerkiksi jos kouluttautuu uuteen paremmin sopivaan ammattiin, valmistumisvaiheessa työeläke arvioidaan uudelleen, eli saatetaan katkaista tai puolittaa. Vuosien tai vuosikymmenien kuntoutustukirumban jälkeen pienikin riski tämän alkamisesta alusta on liian suuri monelle. Eläkkeen rinnalla saa myös tienata jonkin verran, mutta koska eläke on "toistaiseksi voimassaoleva" ja ehdoissa määrätään että toimintakyvyn muutoksista pitää ilmoittaa, on säännöllisissä lisätuloissakin pieni riski että pyydetään uudelleenarvioon, jonka seurauksena voi tosiaan menettää eläkkeen tai puolet siitä.
Siksi moni valitsee olla kiltisti tekemättä mitään, ellei nyt koe jotain maagisen täydellistä ihmeparantumista ja tietää taas kykenevänsä 100% työelämään. Suuri osa varmaan toipuu osatyökykyiseksi, mutta edellämainituista syistä sitä ei uskalleta alkaa hyödyntämään.
Asioiden pitäisikin mennä jotenkin näin: kuntoutustukivaiheessa pitäisi antaa täysi rauha toipumiselle, eikä mitään 6kk pätkiä. Jos pysyvä eläke määrätään, niin se pitäisi olla oikeasti pysyvä ilman mitään uhkia. Ei siis niin että voi tienata 100% palkkaa ikuisesti eläkkeen päälle, vaan että voi tienata voinnin salliessa 100% palkkaa vaikka rajattomasti eläkkeen sijasta JA että jos vointi romahtaa niin se vanha eläke aktivoituu automaattisesti ilman mitään uusinta-arvioita. Nythän eläkkeen voi laittaa lepäämään kai kahdeksi vuodeksi ja sitten pitäisi tietää kestääkö työkyky loppuelämän.
Vielä sekin on ongelma, että jos eläkkeen menettää koska kykeneekin muutaman vuoden tekemään töitä, niin vaikka sen saisikin palautettua myöhemmin, niin sen laskuperusteet ovat voineet muuttua niin että se onkin enää puolet entisestä! Eli kuten monessa muussakin asiassa, epäluottamus ihmisiin aiheuttaa vain pelkoa ja jähmettymistä, vaikka haluttaisiin uskallusta ja toipumista ja työhönpaluuta.
Tämä. Ja kun se sairastaminen alkaa sillä, että sulle ei suinkaan kirjoiteta puolen vuoden sairaslomaa, vaan ihan lyhyitä pätkiä. Sitten pikkuhiljaa 3 kk, sitten se puoli vuotta kun mennään kuntoutustuelle. Kaiken saat selvittää itse, ainakaan minä en aikanaan ole saanut mitään apua mihinkään hakemisrumbaan. Eli sen lisäksi, että sairauden takia on toimintakyky merkittävästi rajoittunut, joutuu tekemään äärimmäisen tärkeitä asioita ja päätöksiä ilman minkäänlaista tukea. Lääkärit esim. säännönmukaisesti eivät tiedä yhtään mitään näistä byrokratian kiemuroista. Sosiaaliohjaajia on, mutta esim. minut ohjattiin sellaiselle vasta 15 vuoden sairastelun jälkeen, eikä se tietenkään enää siinä vaiheessa tiennyt mitään, mitä en olisi itse selvittänyt.
Kuntoutustuessa on muuten sekin kiva juttu, että vaikka samoilla diagnooseilla se olisi mennyt läpi 10 kertaa, voi yhtenä kauniina päivänä käydä niin, että kun sait uuden diagnoosin, et saakaan enää mitään. Minulle kävi niin. Sairastin vakavaa masennusta ja oltuani 5 vuotta kuntoutustuella, sain diagnoosin Aspergerin oireyhtymästä. Vakuutusyhtiö päätti, että koska Asperger on ollut minulla aina, se ei voi estää työntekoani koska olen töissä ollut, ja epäsi kuntoutustuen jatkon, vaikka olin edelleen vakavasti masentunut.
Ironista kyllä, sen jälkeen en ole saanut sairaspäivärahaa edes fyysisten vaivojen takia, koska ilmeisesti niillä on joku "musta lista" että tälle ihmiselle ei myönnetä enää ikinä mitään.
Kuntoutumisen, kuten kaiken muukin paranemisen edellytys on se, että keho saa olla "rest and digest" -tilassa mahdollisimman paljon, koska silloin se korjailee itseään, silloin opitut uudet asiat menee muistiin jne. Mutta meidän järjestelmämme pakottaa sairaat -ja laajemmin työttömät- loputtomaan "taistele tai pakene" -tilaan roikottamalla löysässä h-irr-e-ssä ja siirtelemällä maalitolppia.
Työelämässä ei ikinä ollut näin stressaavaa. Koska silloin minulla oli toimintakykyä, ja virheistä ei sakotettu. Nykytilanteessa ei ole varaa yhteenkään virheeseen, koska niistä rankaistaan heti. Minua itse asiassa rankaistaan myöskin, jos lääkäri tai te-virkailija tekee virheen. Heille ei siitä tietenkään seuraa koskaan mitään.
Esimerkki: lääkäri on huolimattomuuttaan jättänyt b-todistuksen diagnoosit -kohdasta diagnoosini kokonaan pois. Vaikka ne mainitaan tekstiosassa, tämä ei Kelalle riitä. Mikään määrä lisädokumentteja ei muutoksenhakulautakunnassa auta, tietenkään. Joten en saa sairasperusteista sosiaaliturvaa. Lääkäri mennä porskuttaa kymppitonnin kk-palkallaan. Tai te-virkailija unohtaa tehdä lausuntonsa ja huinii lomalla, ja minä mietin mistä saan rahaa seuraavan kuukauden... Tästäkään ei tietenkään virkailijalle seuraa yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siksi kun se on niin passivoiva ja hyvin harva palaa tk eläkkeeltä töihin. Syyt on kuitenkin vähä eri kuin luullaan. Kokemusasiantuntijana uskalla näin väittää.
Mt keisseissä lienee yleistä se, että kuntoutustukivaiheen jatkuva hakeminen ja päätösten pelolla odottaminen stressaa sen verran että kuntoutumista ei tapahdu. Tässä limbossa kun on vuosikausia niin sairaus usein kroonistuu. Kun lopulta sitten pääsee pysyvälle eläkkeelle, niin vointi alkaa usein parantua ensimmäisten vuosien aikana, koska on viimeikin voinut keskittyä vain toipumiseen. Tässä kohtaa ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että vaikka kokisikin halua yrittää taas työntekoa, paluun riskit ovat suuret.
Esimerkiksi jos kouluttautuu uuteen paremmin sopivaan ammattiin, valmistumisvaiheessa työeläke arvioidaan uudelleen, eli saatetaan katkaista tai puolittaa. Vuosien tai vuosikymmenien kuntoutustukirumban jälkeen pienikin riski tämän alkamisesta alusta on liian suuri monelle. Eläkkeen rinnalla saa myös tienata jonkin verran, mutta koska eläke on "toistaiseksi voimassaoleva" ja ehdoissa määrätään että toimintakyvyn muutoksista pitää ilmoittaa, on säännöllisissä lisätuloissakin pieni riski että pyydetään uudelleenarvioon, jonka seurauksena voi tosiaan menettää eläkkeen tai puolet siitä.
Siksi moni valitsee olla kiltisti tekemättä mitään, ellei nyt koe jotain maagisen täydellistä ihmeparantumista ja tietää taas kykenevänsä 100% työelämään. Suuri osa varmaan toipuu osatyökykyiseksi, mutta edellämainituista syistä sitä ei uskalleta alkaa hyödyntämään.
Asioiden pitäisikin mennä jotenkin näin: kuntoutustukivaiheessa pitäisi antaa täysi rauha toipumiselle, eikä mitään 6kk pätkiä. Jos pysyvä eläke määrätään, niin se pitäisi olla oikeasti pysyvä ilman mitään uhkia. Ei siis niin että voi tienata 100% palkkaa ikuisesti eläkkeen päälle, vaan että voi tienata voinnin salliessa 100% palkkaa vaikka rajattomasti eläkkeen sijasta JA että jos vointi romahtaa niin se vanha eläke aktivoituu automaattisesti ilman mitään uusinta-arvioita. Nythän eläkkeen voi laittaa lepäämään kai kahdeksi vuodeksi ja sitten pitäisi tietää kestääkö työkyky loppuelämän.
Vielä sekin on ongelma, että jos eläkkeen menettää koska kykeneekin muutaman vuoden tekemään töitä, niin vaikka sen saisikin palautettua myöhemmin, niin sen laskuperusteet ovat voineet muuttua niin että se onkin enää puolet entisestä! Eli kuten monessa muussakin asiassa, epäluottamus ihmisiin aiheuttaa vain pelkoa ja jähmettymistä, vaikka haluttaisiin uskallusta ja toipumista ja työhönpaluuta.
Tämä. Ja kun se sairastaminen alkaa sillä, että sulle ei suinkaan kirjoiteta puolen vuoden sairaslomaa, vaan ihan lyhyitä pätkiä. Sitten pikkuhiljaa 3 kk, sitten se puoli vuotta kun mennään kuntoutustuelle. Kaiken saat selvittää itse, ainakaan minä en aikanaan ole saanut mitään apua mihinkään hakemisrumbaan. Eli sen lisäksi, että sairauden takia on toimintakyky merkittävästi rajoittunut, joutuu tekemään äärimmäisen tärkeitä asioita ja päätöksiä ilman minkäänlaista tukea. Lääkärit esim. säännönmukaisesti eivät tiedä yhtään mitään näistä byrokratian kiemuroista. Sosiaaliohjaajia on, mutta esim. minut ohjattiin sellaiselle vasta 15 vuoden sairastelun jälkeen, eikä se tietenkään enää siinä vaiheessa tiennyt mitään, mitä en olisi itse selvittänyt.
Kuntoutustuessa on muuten sekin kiva juttu, että vaikka samoilla diagnooseilla se olisi mennyt läpi 10 kertaa, voi yhtenä kauniina päivänä käydä niin, että kun sait uuden diagnoosin, et saakaan enää mitään. Minulle kävi niin. Sairastin vakavaa masennusta ja oltuani 5 vuotta kuntoutustuella, sain diagnoosin Aspergerin oireyhtymästä. Vakuutusyhtiö päätti, että koska Asperger on ollut minulla aina, se ei voi estää työntekoani koska olen töissä ollut, ja epäsi kuntoutustuen jatkon, vaikka olin edelleen vakavasti masentunut.
Ironista kyllä, sen jälkeen en ole saanut sairaspäivärahaa edes fyysisten vaivojen takia, koska ilmeisesti niillä on joku "musta lista" että tälle ihmiselle ei myönnetä enää ikinä mitään.
Kuntoutumisen, kuten kaiken muukin paranemisen edellytys on se, että keho saa olla "rest and digest" -tilassa mahdollisimman paljon, koska silloin se korjailee itseään, silloin opitut uudet asiat menee muistiin jne. Mutta meidän järjestelmämme pakottaa sairaat -ja laajemmin työttömät- loputtomaan "taistele tai pakene" -tilaan roikottamalla löysässä h-irr-e-ssä ja siirtelemällä maalitolppia.
Työelämässä ei ikinä ollut näin stressaavaa. Koska silloin minulla oli toimintakykyä, ja virheistä ei sakotettu. Nykytilanteessa ei ole varaa yhteenkään virheeseen, koska niistä rankaistaan heti. Minua itse asiassa rankaistaan myöskin, jos lääkäri tai te-virkailija tekee virheen. Heille ei siitä tietenkään seuraa koskaan mitään.
Esimerkki: lääkäri on huolimattomuuttaan jättänyt b-todistuksen diagnoosit -kohdasta diagnoosini kokonaan pois. Vaikka ne mainitaan tekstiosassa, tämä ei Kelalle riitä. Mikään määrä lisädokumentteja ei muutoksenhakulautakunnassa auta, tietenkään. Joten en saa sairasperusteista sosiaaliturvaa. Lääkäri mennä porskuttaa kymppitonnin kk-palkallaan. Tai te-virkailija unohtaa tehdä lausuntonsa ja huinii lomalla, ja minä mietin mistä saan rahaa seuraavan kuukauden... Tästäkään ei tietenkään virkailijalle seuraa yhtään mitään.
Ei jumal auta. Olen niin pahoillani. Se on todellakin aika mielivaltaista kuka pääsee eläkkeelle ja kuka ei. Toivon että tilanteesi vielä kääntyy paremmaksi.
Minulle kävi muuten ehkä 5v kuntoutustuen jälkeen myös niin että minut pudotettiin takaisin sairauspäivärahalle. Silloin avopolilta neuvottiin, että ei kannata valittaa, vaan odottaa 2v ja hakea sitten uudestaan. Sen 2v aikana kävin typ palveluissa työkkärissä ja työkokeilussa joka tietenkin epäonnistui koska olin sairas. Sitten haettiin uudestaan ja meni läpi ja sen jälkeen meni aina läpi. Ehkä siis jotenkin testaavat jossain kohtaa, että jos on oikeasti työkykyinen niin tämä saa palaamaan töihin ja vain oikeasti sairaat jatkaa hakemista? Älä siis luovuta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siksi kun se on niin passivoiva ja hyvin harva palaa tk eläkkeeltä töihin. Syyt on kuitenkin vähä eri kuin luullaan. Kokemusasiantuntijana uskalla näin väittää.
Mt keisseissä lienee yleistä se, että kuntoutustukivaiheen jatkuva hakeminen ja päätösten pelolla odottaminen stressaa sen verran että kuntoutumista ei tapahdu. Tässä limbossa kun on vuosikausia niin sairaus usein kroonistuu. Kun lopulta sitten pääsee pysyvälle eläkkeelle, niin vointi alkaa usein parantua ensimmäisten vuosien aikana, koska on viimeikin voinut keskittyä vain toipumiseen. Tässä kohtaa ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että vaikka kokisikin halua yrittää taas työntekoa, paluun riskit ovat suuret.
Esimerkiksi jos kouluttautuu uuteen paremmin sopivaan ammattiin, valmistumisvaiheessa työeläke arvioidaan uudelleen, eli saatetaan katkaista tai puolittaa. Vuosien tai vuosikymmenien kuntoutustukirumban jälkeen pienikin riski tämän alkamisesta alusta on liian suuri monelle. Eläkkeen rinnalla saa myös tienata jonkin verran, mutta koska eläke on "toistaiseksi voimassaoleva" ja ehdoissa määrätään että toimintakyvyn muutoksista pitää ilmoittaa, on säännöllisissä lisätuloissakin pieni riski että pyydetään uudelleenarvioon, jonka seurauksena voi tosiaan menettää eläkkeen tai puolet siitä.
Siksi moni valitsee olla kiltisti tekemättä mitään, ellei nyt koe jotain maagisen täydellistä ihmeparantumista ja tietää taas kykenevänsä 100% työelämään. Suuri osa varmaan toipuu osatyökykyiseksi, mutta edellämainituista syistä sitä ei uskalleta alkaa hyödyntämään.
Asioiden pitäisikin mennä jotenkin näin: kuntoutustukivaiheessa pitäisi antaa täysi rauha toipumiselle, eikä mitään 6kk pätkiä. Jos pysyvä eläke määrätään, niin se pitäisi olla oikeasti pysyvä ilman mitään uhkia. Ei siis niin että voi tienata 100% palkkaa ikuisesti eläkkeen päälle, vaan että voi tienata voinnin salliessa 100% palkkaa vaikka rajattomasti eläkkeen sijasta JA että jos vointi romahtaa niin se vanha eläke aktivoituu automaattisesti ilman mitään uusinta-arvioita. Nythän eläkkeen voi laittaa lepäämään kai kahdeksi vuodeksi ja sitten pitäisi tietää kestääkö työkyky loppuelämän.
Vielä sekin on ongelma, että jos eläkkeen menettää koska kykeneekin muutaman vuoden tekemään töitä, niin vaikka sen saisikin palautettua myöhemmin, niin sen laskuperusteet ovat voineet muuttua niin että se onkin enää puolet entisestä! Eli kuten monessa muussakin asiassa, epäluottamus ihmisiin aiheuttaa vain pelkoa ja jähmettymistä, vaikka haluttaisiin uskallusta ja toipumista ja työhönpaluuta.
Tämä. Ja kun se sairastaminen alkaa sillä, että sulle ei suinkaan kirjoiteta puolen vuoden sairaslomaa, vaan ihan lyhyitä pätkiä. Sitten pikkuhiljaa 3 kk, sitten se puoli vuotta kun mennään kuntoutustuelle. Kaiken saat selvittää itse, ainakaan minä en aikanaan ole saanut mitään apua mihinkään hakemisrumbaan. Eli sen lisäksi, että sairauden takia on toimintakyky merkittävästi rajoittunut, joutuu tekemään äärimmäisen tärkeitä asioita ja päätöksiä ilman minkäänlaista tukea. Lääkärit esim. säännönmukaisesti eivät tiedä yhtään mitään näistä byrokratian kiemuroista. Sosiaaliohjaajia on, mutta esim. minut ohjattiin sellaiselle vasta 15 vuoden sairastelun jälkeen, eikä se tietenkään enää siinä vaiheessa tiennyt mitään, mitä en olisi itse selvittänyt.
Kuntoutustuessa on muuten sekin kiva juttu, että vaikka samoilla diagnooseilla se olisi mennyt läpi 10 kertaa, voi yhtenä kauniina päivänä käydä niin, että kun sait uuden diagnoosin, et saakaan enää mitään. Minulle kävi niin. Sairastin vakavaa masennusta ja oltuani 5 vuotta kuntoutustuella, sain diagnoosin Aspergerin oireyhtymästä. Vakuutusyhtiö päätti, että koska Asperger on ollut minulla aina, se ei voi estää työntekoani koska olen töissä ollut, ja epäsi kuntoutustuen jatkon, vaikka olin edelleen vakavasti masentunut.
Ironista kyllä, sen jälkeen en ole saanut sairaspäivärahaa edes fyysisten vaivojen takia, koska ilmeisesti niillä on joku "musta lista" että tälle ihmiselle ei myönnetä enää ikinä mitään.
Kuntoutumisen, kuten kaiken muukin paranemisen edellytys on se, että keho saa olla "rest and digest" -tilassa mahdollisimman paljon, koska silloin se korjailee itseään, silloin opitut uudet asiat menee muistiin jne. Mutta meidän järjestelmämme pakottaa sairaat -ja laajemmin työttömät- loputtomaan "taistele tai pakene" -tilaan roikottamalla löysässä h-irr-e-ssä ja siirtelemällä maalitolppia.
Työelämässä ei ikinä ollut näin stressaavaa. Koska silloin minulla oli toimintakykyä, ja virheistä ei sakotettu. Nykytilanteessa ei ole varaa yhteenkään virheeseen, koska niistä rankaistaan heti. Minua itse asiassa rankaistaan myöskin, jos lääkäri tai te-virkailija tekee virheen. Heille ei siitä tietenkään seuraa koskaan mitään.
Esimerkki: lääkäri on huolimattomuuttaan jättänyt b-todistuksen diagnoosit -kohdasta diagnoosini kokonaan pois. Vaikka ne mainitaan tekstiosassa, tämä ei Kelalle riitä. Mikään määrä lisädokumentteja ei muutoksenhakulautakunnassa auta, tietenkään. Joten en saa sairasperusteista sosiaaliturvaa. Lääkäri mennä porskuttaa kymppitonnin kk-palkallaan. Tai te-virkailija unohtaa tehdä lausuntonsa ja huinii lomalla, ja minä mietin mistä saan rahaa seuraavan kuukauden... Tästäkään ei tietenkään virkailijalle seuraa yhtään mitään.
Ei jumal auta. Olen niin pahoillani. Se on todellakin aika mielivaltaista kuka pääsee eläkkeelle ja kuka ei. Toivon että tilanteesi vielä kääntyy paremmaksi.
Minulle kävi muuten ehkä 5v kuntoutustuen jälkeen myös niin että minut pudotettiin takaisin sairauspäivärahalle. Silloin avopolilta neuvottiin, että ei kannata valittaa, vaan odottaa 2v ja hakea sitten uudestaan. Sen 2v aikana kävin typ palveluissa työkkärissä ja työkokeilussa joka tietenkin epäonnistui koska olin sairas. Sitten haettiin uudestaan ja meni läpi ja sen jälkeen meni aina läpi. Ehkä siis jotenkin testaavat jossain kohtaa, että jos on oikeasti työkykyinen niin tämä saa palaamaan töihin ja vain oikeasti sairaat jatkaa hakemista? Älä siis luovuta!
Mikä diagnoosi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siksi kun se on niin passivoiva ja hyvin harva palaa tk eläkkeeltä töihin. Syyt on kuitenkin vähä eri kuin luullaan. Kokemusasiantuntijana uskalla näin väittää.
Mt keisseissä lienee yleistä se, että kuntoutustukivaiheen jatkuva hakeminen ja päätösten pelolla odottaminen stressaa sen verran että kuntoutumista ei tapahdu. Tässä limbossa kun on vuosikausia niin sairaus usein kroonistuu. Kun lopulta sitten pääsee pysyvälle eläkkeelle, niin vointi alkaa usein parantua ensimmäisten vuosien aikana, koska on viimeikin voinut keskittyä vain toipumiseen. Tässä kohtaa ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että vaikka kokisikin halua yrittää taas työntekoa, paluun riskit ovat suuret.
Esimerkiksi jos kouluttautuu uuteen paremmin sopivaan ammattiin, valmistumisvaiheessa työeläke arvioidaan uudelleen, eli saatetaan katkaista tai puolittaa. Vuosien tai vuosikymmenien kuntoutustukirumban jälkeen pienikin riski tämän alkamisesta alusta on liian suuri monelle. Eläkkeen rinnalla saa myös tienata jonkin verran, mutta koska eläke on "toistaiseksi voimassaoleva" ja ehdoissa määrätään että toimintakyvyn muutoksista pitää ilmoittaa, on säännöllisissä lisätuloissakin pieni riski että pyydetään uudelleenarvioon, jonka seurauksena voi tosiaan menettää eläkkeen tai puolet siitä.
Siksi moni valitsee olla kiltisti tekemättä mitään, ellei nyt koe jotain maagisen täydellistä ihmeparantumista ja tietää taas kykenevänsä 100% työelämään. Suuri osa varmaan toipuu osatyökykyiseksi, mutta edellämainituista syistä sitä ei uskalleta alkaa hyödyntämään.
Asioiden pitäisikin mennä jotenkin näin: kuntoutustukivaiheessa pitäisi antaa täysi rauha toipumiselle, eikä mitään 6kk pätkiä. Jos pysyvä eläke määrätään, niin se pitäisi olla oikeasti pysyvä ilman mitään uhkia. Ei siis niin että voi tienata 100% palkkaa ikuisesti eläkkeen päälle, vaan että voi tienata voinnin salliessa 100% palkkaa vaikka rajattomasti eläkkeen sijasta JA että jos vointi romahtaa niin se vanha eläke aktivoituu automaattisesti ilman mitään uusinta-arvioita. Nythän eläkkeen voi laittaa lepäämään kai kahdeksi vuodeksi ja sitten pitäisi tietää kestääkö työkyky loppuelämän.
Vielä sekin on ongelma, että jos eläkkeen menettää koska kykeneekin muutaman vuoden tekemään töitä, niin vaikka sen saisikin palautettua myöhemmin, niin sen laskuperusteet ovat voineet muuttua niin että se onkin enää puolet entisestä! Eli kuten monessa muussakin asiassa, epäluottamus ihmisiin aiheuttaa vain pelkoa ja jähmettymistä, vaikka haluttaisiin uskallusta ja toipumista ja työhönpaluuta.
Tämä. Ja kun se sairastaminen alkaa sillä, että sulle ei suinkaan kirjoiteta puolen vuoden sairaslomaa, vaan ihan lyhyitä pätkiä. Sitten pikkuhiljaa 3 kk, sitten se puoli vuotta kun mennään kuntoutustuelle. Kaiken saat selvittää itse, ainakaan minä en aikanaan ole saanut mitään apua mihinkään hakemisrumbaan. Eli sen lisäksi, että sairauden takia on toimintakyky merkittävästi rajoittunut, joutuu tekemään äärimmäisen tärkeitä asioita ja päätöksiä ilman minkäänlaista tukea. Lääkärit esim. säännönmukaisesti eivät tiedä yhtään mitään näistä byrokratian kiemuroista. Sosiaaliohjaajia on, mutta esim. minut ohjattiin sellaiselle vasta 15 vuoden sairastelun jälkeen, eikä se tietenkään enää siinä vaiheessa tiennyt mitään, mitä en olisi itse selvittänyt.
Kuntoutustuessa on muuten sekin kiva juttu, että vaikka samoilla diagnooseilla se olisi mennyt läpi 10 kertaa, voi yhtenä kauniina päivänä käydä niin, että kun sait uuden diagnoosin, et saakaan enää mitään. Minulle kävi niin. Sairastin vakavaa masennusta ja oltuani 5 vuotta kuntoutustuella, sain diagnoosin Aspergerin oireyhtymästä. Vakuutusyhtiö päätti, että koska Asperger on ollut minulla aina, se ei voi estää työntekoani koska olen töissä ollut, ja epäsi kuntoutustuen jatkon, vaikka olin edelleen vakavasti masentunut.
Ironista kyllä, sen jälkeen en ole saanut sairaspäivärahaa edes fyysisten vaivojen takia, koska ilmeisesti niillä on joku "musta lista" että tälle ihmiselle ei myönnetä enää ikinä mitään.
Kuntoutumisen, kuten kaiken muukin paranemisen edellytys on se, että keho saa olla "rest and digest" -tilassa mahdollisimman paljon, koska silloin se korjailee itseään, silloin opitut uudet asiat menee muistiin jne. Mutta meidän järjestelmämme pakottaa sairaat -ja laajemmin työttömät- loputtomaan "taistele tai pakene" -tilaan roikottamalla löysässä h-irr-e-ssä ja siirtelemällä maalitolppia.
Työelämässä ei ikinä ollut näin stressaavaa. Koska silloin minulla oli toimintakykyä, ja virheistä ei sakotettu. Nykytilanteessa ei ole varaa yhteenkään virheeseen, koska niistä rankaistaan heti. Minua itse asiassa rankaistaan myöskin, jos lääkäri tai te-virkailija tekee virheen. Heille ei siitä tietenkään seuraa koskaan mitään.
Esimerkki: lääkäri on huolimattomuuttaan jättänyt b-todistuksen diagnoosit -kohdasta diagnoosini kokonaan pois. Vaikka ne mainitaan tekstiosassa, tämä ei Kelalle riitä. Mikään määrä lisädokumentteja ei muutoksenhakulautakunnassa auta, tietenkään. Joten en saa sairasperusteista sosiaaliturvaa. Lääkäri mennä porskuttaa kymppitonnin kk-palkallaan. Tai te-virkailija unohtaa tehdä lausuntonsa ja huinii lomalla, ja minä mietin mistä saan rahaa seuraavan kuukauden... Tästäkään ei tietenkään virkailijalle seuraa yhtään mitään.
Ei jumal auta. Olen niin pahoillani. Se on todellakin aika mielivaltaista kuka pääsee eläkkeelle ja kuka ei. Toivon että tilanteesi vielä kääntyy paremmaksi.
Minulle kävi muuten ehkä 5v kuntoutustuen jälkeen myös niin että minut pudotettiin takaisin sairauspäivärahalle. Silloin avopolilta neuvottiin, että ei kannata valittaa, vaan odottaa 2v ja hakea sitten uudestaan. Sen 2v aikana kävin typ palveluissa työkkärissä ja työkokeilussa joka tietenkin epäonnistui koska olin sairas. Sitten haettiin uudestaan ja meni läpi ja sen jälkeen meni aina läpi. Ehkä siis jotenkin testaavat jossain kohtaa, että jos on oikeasti työkykyinen niin tämä saa palaamaan töihin ja vain oikeasti sairaat jatkaa hakemista? Älä siis luovuta!
Mikä diagnoosi?
Toistuva masennus (vaikea/keskivaikea vaihtelee) sekä muu ahdistuneisuushäiriö tai foobinen häiriö ollut myös välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka valitatte, että ette pääse eläkkeelle. Oletteko olet aktiivia kuntouttamaan itseänne. Osallistuneet erilaisin kuntoutuksiin, uudelleenkoulutukseen jne..
jos et ole, niin eläkettä ei irtoa olipa toiminta/työkyky mikä tahansa.
Ja joku tulee kuitenkin märisemään, että en pysty. Et pysty, ja silloinhan sinun työkyvyttömyys tulee todettua, eikö ole muuta vaihtoehtoa kuin päästä eläkkeelle. Pitää olla itse AKTIIVINEN, eikä vaan valittaa! Niin ja tiedän mistä puhun..Ei kuntoutuksiin tai uudelleenkoulutuksiin pääse, jos pidetään työkykyisenä. Mun tapauksessa tosin mistään uudelleenkoulutuksesta ei edes olisi mitään hyötyä.
Ap
Eiköhän sutkin voi kuntouttaa, jos mietit miksi avosydänleikattua ihmistä ei kuntouteta takas työelämään. Vai onko kenties vaivasi vakavampaa laatua,?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka valitatte, että ette pääse eläkkeelle. Oletteko olet aktiivia kuntouttamaan itseänne. Osallistuneet erilaisin kuntoutuksiin, uudelleenkoulutukseen jne..
jos et ole, niin eläkettä ei irtoa olipa toiminta/työkyky mikä tahansa.
Ja joku tulee kuitenkin märisemään, että en pysty. Et pysty, ja silloinhan sinun työkyvyttömyys tulee todettua, eikö ole muuta vaihtoehtoa kuin päästä eläkkeelle. Pitää olla itse AKTIIVINEN, eikä vaan valittaa! Niin ja tiedän mistä puhun..Ei kuntoutuksiin tai uudelleenkoulutuksiin pääse, jos pidetään työkykyisenä. Mun tapauksessa tosin mistään uudelleenkoulutuksesta ei edes olisi mitään hyötyä.
Ap
Eiköhän sutkin voi kuntouttaa, jos mietit miksi avosydänleikattua ihmistä ei kuntouteta takas työelämään. Vai onko kenties vaivasi vakavampaa laatua,?
Ihme kommentti tämäkin. Mitä oikein haluat sanoa?
Ja minä pääsin eläkkeelle vaikka olin ihan terve. Työkkärissä ne sanoi joskus 6 v sitten että heillä on suhteita ja saavat inut eläkkeelle. En uskonut mutta niin kävi että pääsin eläkkeelle. Olen elänyt huoletonta elämää jo 5 vuotta.
Alue: Aihe vapaa
Kultaparka, edes hullut eivät saa sellaisia hullun papereita, joilla pääsisi työkyvyttömyyseläkkeelle.
esim. masennuksen täytyy tätä nykyä olla psykoottinen, että pysyvästi tk-eläkkeestä voisi edes haaveilla. Ylipäänsä, jos et ole psykoottinen, et saa edes oikein hoitoa.
Tervetuloa maailmaan.
P.S. Jos joku olisi niin laiska, että oikeasti ottaisi sen stigman mitä mt-diagnooseista saa ettei tarvitsisi töissä käydä, hulluhan se olisi ilman muuta. Tahtoisitko sellaisen työpaikallesi? Mitä lisäarvoa ajattelisit sen siellä tuovan?