Lue keskustelun säännöt.
Vaimoni kuoli neljä päivää sitten, mitä nyt?
12.04.2026 |
Kumpikin ollaan alle 50vuotiaita, lapset aikuisia. Yllättäen vaimo kuoli. Lasten kanssa loppuviikko hoidettiin hautajais yms asioita. Nyt jäin yksin ja mietin että mitäs nyt? Huomenna töihin normaalisti.
Miten te muut saman kokeneet olette nämä alku ajat ottaneet, miten asennoituneet?
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Lämmin osanottoni. Työhönmeno on minustakin järkevää. Yksin jääminenon huono vaihtoehto.
Jos lapset eivät ole olleet paljon mukana, älä vaadi. Onko sinulla tosi hyviä ystäviä?
Tärkeää on, että huolehdit itsellesi hyvää ruokaa. Jaksatko hoitaa vaatteesi, parturin ja muun kauneudenhoidon. Suosittelen menoa jalkahoitoon ja rentoutumaan.
Kirjastosta voisit löytää jonkin hyvän kirjan. Voisin suositellakin.
Tuleeko uni hyvin? Jaksatko kävellä luonnossa? Kävely metsässä teki hyvää kun ikäisesi veli menetti yht äkkiä vaimonsa. Et kertonut onko sinulla kotieläintä.
Myötätuntoa lähetän. Olen vanha ihminen. Siksi huolehdin. Ajattelen mitä ajattelisin, jos olisit poikasi. En tiedä onko sinulla vielä vanhemmat tai sisaruksia. Voimia.
Kiitos paljon!
Ei minulla ole enää vanhempaa polvea jäljellä.
On lapset, neljä aikuista perheineen. Ei ole helppoa heillekkään, soitellaan nyt kun lähtivät koteihinsa.
Mutta heillä perhe-elämä pitää rattaat pyörimässä. Minun täytyy pyörittää käsin.
Haluaisin lähteä Lappiin kiipeämään tuntureille, mutta ehkä ei ole hyvä idea ja kelikään siellä ei ole otollinen nyt.
Kyllä minä asiat hoidan, mutta se ei poista tyhjyyttä ja epäoikeudenmukaisuuden tunnetta joka nyt on iso.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallinen arki on usein paras lääke ikäviin kokemuksiin. Eli työnteko on hyvä vaihtoehto. Sairaslomaa voi hakea sitten jos tuntuu että työnteko rasittaa liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin otan osaa ja olen pahoillani, että olet joutunut menettämään vaimosi äkillisesti. Kumppanin äkillinen kuolema on valtava elämänkriisi ja olet vielä varmaankin shokkivaiheessa, jossa mikään ei oikein tunnu miltään eikä asiaa vielä edes käsitä. Voit mennä toki töihin huomenna, jos tuntuu, että haluat, mutta kannattaa varautua siihen, että kun suru sitten todella alkaa saatat tarvita sairauslomaa pidempään. Surulle ei ole aikarajaa ja on todella monia tapoja miten surutyö etenee ja kauanko se kestää ja koska se alkaa jne. On tavallista, että alku menee vähän kuin usvassa ja toimii vähän kuin robottina ja hoitaa käytönnön asioita kuten tekin olette lastesi kanssa hoitaneet.
Sun elämä rakentuu pikkuhiljaa uudestaan. Sun ei tarvitse eikä pidä erityisesti tehdä mitään. Saat olla ja tehdä sitä mikä tuntuu hyvältä. Toivottavasti sulla olisi joku ystävä jonka kanssa jutella ja töissä myös tukea, että ymmärtävät tilanteesi. Paljon voimia tuleviin aikoihin. Elämä jatkuu kyllä, mutta toisenlaisena ja vaikka nyt onkin vaikea ajatella pidemmälle, niin sun elämään voi tulla kaikkea toivomaasi hyvää jatkossa, vaikka juuri nyt tilanne on pysähtynyt ja outo ja on tyhjä olo.
Älä puhu surutyöstä. Ei ole olemassa mitään surutyötä. On vain surua.
Jos suru olisi työtä, siitä pitäisi saada palkkaa.
Monia läheisiä menettäneenä ihmettelen, miten väärin voi surra jonkun mielestä. Toiset ei salli puhua ja muistella edesmennyttä lainkaan. Minä taas saan lohtua siitä.
Voimia ja lämpöisiä ajatuksia, jutelkaa lasten kanssa paljon. Kaikki tunteet on sallittuja, suru kulkee aalloissa, eri aikaan ihmisillä.
Jatkat elämääsi. Mitä muutakaan sitä voisi muka tehdä?
Elämässä ei ole oikeudenmukaisuustakuuta valitettavasti. Toisen kuolema voi myös laukaista vihan tunteita ja se on ok, kun vaan voisi välttää katkeroitumisen. Elämässä on kuitenkin paljon hyvääkin. Ehkä lähtö tunturiin jossain vaiheessa olisi hyvä idea, jos saat seuraa mukaan. Ryyppy murheeseen voi myös auttaa hetkellisesti, mutta eihän se surua pois vie. Voimia sinne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lämmin osanottoni. Työhönmeno on minustakin järkevää. Yksin jääminenon huono vaihtoehto.
Jos lapset eivät ole olleet paljon mukana, älä vaadi. Onko sinulla tosi hyviä ystäviä?
Tärkeää on, että huolehdit itsellesi hyvää ruokaa. Jaksatko hoitaa vaatteesi, parturin ja muun kauneudenhoidon. Suosittelen menoa jalkahoitoon ja rentoutumaan.
Kirjastosta voisit löytää jonkin hyvän kirjan. Voisin suositellakin.
Tuleeko uni hyvin? Jaksatko kävellä luonnossa? Kävely metsässä teki hyvää kun ikäisesi veli menetti yht äkkiä vaimonsa. Et kertonut onko sinulla kotieläintä.
Myötätuntoa lähetän. Olen vanha ihminen. Siksi huolehdin. Ajattelen mitä ajattelisin, jos olisit poikasi. En tiedä onko sinulla vielä vanhemmat tai sisaruksia. Voimia.Kiitos paljon!
Ei minulla ole enää vanhempaa polvea jäljellä.
On lapset, neljä aikuista perheineen. Ei ole helppoa heillekkään, soitellaan nyt kun lähtivät koteihinsa.
Mutta heillä perhe-elämä pitää rattaat pyörimässä. Minun täytyy pyörittää käsin.
Haluaisin lähteä Lappiin kiipeämään tuntureille, mutta ehkä ei ole hyvä idea ja kelikään siellä ei ole otollinen nyt.
Kyllä minä asiat hoidan, mutta se ei poista tyhjyyttä ja epäoikeudenmukaisuuden tunnetta joka nyt on iso.
Ap
Voit lähteä Lappiin, voit tehdä juuri sitä mitä haluat, mutta toki sitten, kun siihen on otollinen hetki (esim. sää jonka mainitsit).
Ja kyllä, on epäoikeudenmukaista, että olet menettänyt vaimosi ja parhaan ystäväsi näin nuorena.
Lapseni isä kuoli myös alle 50-vuotiaana. Siitä on nyt vuosi ja se tuntuu vieläkin niin väärältä. On eri asia menettää vanhempansa, jotka ovat saaneet elää täyden elämän kuin alle 50-vuotias ihminen, jolla elämä on vielä monin tavoin kesken. Onneksi lapsillasi on ilmeisesti kumppanit ja perheet, se vie väkisin heidän ajatuksia myös siihen arkeen ja saattaa auttaa heitä jollain tasolla äidin menetyksessä.
Huomasin, että et ole töissä kertonut asiasta. Kannustaisin kertomaan, vaikka et ehkä näe siihen syytä. Se tekee sinusta inhimillisen ja ainakin omasta kokemuksestani voin sanoa, että työkaverit osaavat suhtautua sinuun asia huomioiden. Ei se tarkoita sitä että he tulisivat sinulle asiasta puhumaan vaan toisenlaista sellaista hiljaisempaa myötätuntoa, joka on myös lohduttavaa.
Jos saan kertoo hopeareunuksen, niin ainakin kuolema erotti teidät. Menetit rakkaan ihmisen. Minä menetin rakkaan ihmisen avioerossa, joka myös vaihtoi minut toiseen ihmiseen lennosta, kuin yli kymmenen vuoden yhteinen historia ei ollut mitään.
Rehellisesti, sanottuna, se luonnollinen tapa olisi ollut helpompaa. Vielä vuosien jälkeen ei ole helpottanut. Rakas ihminen meni pois, eikä koskaan enää tule takaisin. Ihminen on olemassa kyllä, mutta hän ei ole se ihminen jonka tunsin.
Jouduin ohjelmoimaan itseni uudelleen, että en enää rakasta. Oli pakko.
Minä lupasin alttarilla että kunnes kuolema meidät erottaa ja myös tarkoitin sitä. En ole päässyt siitä yli, että en saanut pitää sanojani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin joskus aspa-työssä (kahvila + leipäjakelu), työpiste evl-kirkon tiloissa. Siihen tuli nuori kaveri, joka sanoi, et isänsä kuollut eikä oikein tiedä mitä tehdä. Työkaveritar sanoi, et diakoni voi auttaa, odota vähän aikaa, hänellä taitaa olla juuri nyt asiakas. Ota siitä kahvi, ei tarvitse maksaa. .... Hienosti sanottu!
Itsellä: äiti sai Alzh-diagnoosin. Äidin naapuri ja samalla viimeinen ystävätär sanoi mulle, et soita päivystävälle sosiaalihoitajalle, hän osaa neuvoa. Soitin sitten. Sain kotiin kirjeen, missä opaslehtinen Alzhasta.
Nuo siis oli akuutteja tilanteita (vaikka esim. syöpää sairastava, niin akuutti se poislähtö kumminkin voi olla).
t. m60
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin otan osaa ja olen pahoillani, että olet joutunut menettämään vaimosi äkillisesti. Kumppanin äkillinen kuolema on valtava elämänkriisi ja olet vielä varmaankin shokkivaiheessa, jossa mikään ei oikein tunnu miltään eikä asiaa vielä edes käsitä. Voit mennä toki töihin huomenna, jos tuntuu, että haluat, mutta kannattaa varautua siihen, että kun suru sitten todella alkaa saatat tarvita sairauslomaa pidempään. Surulle ei ole aikarajaa ja on todella monia tapoja miten surutyö etenee ja kauanko se kestää ja koska se alkaa jne. On tavallista, että alku menee vähän kuin usvassa ja toimii vähän kuin robottina ja hoitaa käytönnön asioita kuten tekin olette lastesi kanssa hoitaneet.
Sun elämä rakentuu pikkuhiljaa uudestaan. Sun ei tarvitse eikä pidä erityisesti tehdä mitään. Saat olla ja tehdä sitä mikä tuntuu hyvältä. Toivottavasti sulla olisi joku ystävä jonka kanssa jutella ja töissä myös tukea, että ymmärtävät tilanteesi. Paljon voimia tuleviin aikoihin. Elämä jatkuu kyllä, mutta toisenlaisena ja vaikka nyt onkin vaikea ajatella pidemmälle, niin sun elämään voi tulla kaikkea toivomaasi hyvää jatkossa, vaikka juuri nyt tilanne on pysähtynyt ja outo ja on tyhjä olo.
Kiitos!
Olen sumussa nyt. Sama kuin aiemmin vanhempieni kuollessa, mutta nyt ei ole tulevaisuudessa enää mitään kiintopistettä, ei mitään mitä odottaa. Ne isot jutut oli kuitenkin vaimon kanssa suunniteltu, koska oltiin hitokseen hyvä tiimi suunnittelemaan ja myös toteuttamaan asioita.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa.
Koeta vain mennä eteenpäin, sillä sinä jäit vielä tänne, etkä oikein voi pysähtyäkään. Käy töissä jos pystyt, rutiinit saattavat vähän auttaa.
Minä olin sokissa ja tunsin raastavaa kärsimystä ensimmäiset kolme vuotta. Pysyttelin silti liikkeellä ja yritin tehdä asioita. Kaikki on vieläkin aika vaikeaa.
Älä ryntää heti etsimään uutta puolisoa, vaikka sellainenkin voi tulla mieleen.
Anna ajan kulua, niin vähitellen alkaa tuntua helpommalta. Sinulla on vielä elämää edessä.
Kiitos! No, mikään uuden puolison etsiminen ei ole mielessä.
Mietin vaan että jos on näin tyhjä olo niin mitäs sitten. Asioilla ei ole enää merkitystä.
Kaikki tulevan kesän, tulevien vuosien, eläkeiän suunnitelmat jotka vaimon kanssa on suunniteltu, ne on vedetty vessanpöntöstä alas.
Me oltiin vaimon kanssa avioliiton lisäksi myös erittäin hyvät ystävät. Osattiin miettiä asioita perheen ulkopuolelta niin kuin ystävät miettii.
Nyt minulta hävisi vaimo ja paras ystävä.
Ja töihin en ole kertonut koko asiasta. Viime viikolla olin etätöissä ja tein välttämättömät.
Ap
Juuri nyt ei kai voi ollakaan mitään muuta kuin tyhjä olo...
Asia on vielä niin tuore, että käsittääkseni olet shokkivaiheessa. Kestää aikaa, ennen kuin tilanne asettuu ja ymmärrät kaikin puolin, mitä tämä uusi tilanne tarkoittaa. Sitä sanotaan, että ensimmäinen vuosi on kaikkein raskain, kun kaikki juhlapyhät ja merkkipäivät on elettävä nyt läpi ilman puolisoa. Kun ensimmäinen vuodenkierto on käyty läpi, on seuraava jo yleensä helpompi.
Ajatus Lapin vaelluksesta kuulosti hyvältä. Olisi hienoa, jos saisit sinne mukaan jonkun uskotun ystävän seuraksesi. Erämaa antaa tilaa ajatusten ja tunteiden kokemiselle ja tuulettamiselle. Toivottavasti sinulla on joka tapauksessa ainakin yksi hyvä luottoystävä, joka voi kuunnella sinua ja olla nyt tukenasi. Puhuminen myös jollekulle, joka on kokenut vastaavanlaisen menetyksen ja päässyt siitä jo jaloilleen, voisi ehkä parhaiten tukea sinua.? Vertainen pystyy tukemaan vain, jos on itse jo ns. kuivilla asiasta, ryhmissä käynee yleensä sellaisia, joilla on vielä tilanne päällä ja jotka vellovat surussa, joten ilmapiiri ei liene kovinkaan ylentävä. Ja jos siltä tuntuu, älä epäröi hakea apua terapeutilta.
Jatka töiden tekoa jos siunsta tuntuu, että se tekee sinulle hyvää, mutta ainakin esimiehelle olisi varmasti hyvä kertoa tilanne. Olethan ihminen, ja iso menetys vaikuttaa sinuun väistämättä usealla tavalla. Yli-ihminen ei kuitenkaan tarvitse olla. Voimia <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa.
Koeta vain mennä eteenpäin, sillä sinä jäit vielä tänne, etkä oikein voi pysähtyäkään. Käy töissä jos pystyt, rutiinit saattavat vähän auttaa.
Minä olin sokissa ja tunsin raastavaa kärsimystä ensimmäiset kolme vuotta. Pysyttelin silti liikkeellä ja yritin tehdä asioita. Kaikki on vieläkin aika vaikeaa.
Älä ryntää heti etsimään uutta puolisoa, vaikka sellainenkin voi tulla mieleen.
Anna ajan kulua, niin vähitellen alkaa tuntua helpommalta. Sinulla on vielä elämää edessä.
Kiitos! No, mikään uuden puolison etsiminen ei ole mielessä.
Mietin vaan että jos on näin tyhjä olo niin mitäs sitten. Asioilla ei ole enää merkitystä.
Kaikki tulevan kesän, tulevien vuosien, eläkeiän suunnitelmat jotka vaimon kanssa on suunniteltu, ne on vedetty vessanpöntöstä alas.
Me oltiin vaimon kanssa avioliiton lisäksi myös erittäin hyvät ystävät. Osattiin miettiä asioita perheen ulkopuolelta niin kuin ystävät miettii.
Nyt minulta hävisi vaimo ja paras ystävä.
Ja töihin en ole kertonut koko asiasta. Viime viikolla olin etätöissä ja tein välttämättömät.
Ap
Siinäpä se, merkitys ja sen katoaminen.
Mieheni lähti ja vei mukanaan elämän, ilon ja merkityksen. Portti sulkeutui ja jäin yksin seisomaan ulos. Menetin tärkeimmän ihmiseni, ja tämä vaihe mitä nyt elän, on vain jonkinlaista harmaata täytettä.
Teen edelleen samoja asioita, joita teimme yhdessä, sillä haluaisin hänen olevan minusta ylpeä. Opettelin vanhoilla päivilläni vielä yhden uuden taidon, vaikka trauma tuntuu heikentäneen kognitiivisia kykyjäni ja oppiminen on hitaampaa ja vaikeampaa. Taistelen loppuun asti. Minulla on jo hyviäkin päiviä ja ilon hetkiä, ja niin tulee olemaan sinullakin.
If youre going through hell
keep going
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osanottoni. Mieheni kuoli, kun olin 51-vuotias. Meillä on kolme lasta, joiden tukeminen vei suuren osan energiastani. Palasin myös heti töihin, jotta pysyin tavallisessa elämässä kiinni ja sain muuta ajateltavaa. Kerroin myös töissä kaikille tapahtuneesta. Itselleni työ oli henkireikä vaikeassa tilanteessa, mutta ihmiset ovat erilaisia, joku toinen olisi ehkä tarvinnut pitkän sairasloman. Jaksamista, kyllä elämä taas jossain vaiheessa alkaa kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Kannattaa hakeutua sururyhmään, vertaistuki on ihmeellinen asia. Kukaan muu ei voi oikein ymmärtää kuin toinen joka on kokenut saman.
Kiitos! Näistä ryhmistä en tiedä/ymmärrä mitään.
Nuoret lesket
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos saan kertoo hopeareunuksen, niin ainakin kuolema erotti teidät. Menetit rakkaan ihmisen. Minä menetin rakkaan ihmisen avioerossa, joka myös vaihtoi minut toiseen ihmiseen lennosta, kuin yli kymmenen vuoden yhteinen historia ei ollut mitään.
Rehellisesti, sanottuna, se luonnollinen tapa olisi ollut helpompaa. Vielä vuosien jälkeen ei ole helpottanut. Rakas ihminen meni pois, eikä koskaan enää tule takaisin. Ihminen on olemassa kyllä, mutta hän ei ole se ihminen jonka tunsin.
Jouduin ohjelmoimaan itseni uudelleen, että en enää rakasta. Oli pakko.
Minä lupasin alttarilla että kunnes kuolema meidät erottaa ja myös tarkoitin sitä. En ole päässyt siitä yli, että en saanut pitää sanojani.
Hyvin kirjoitettu, kiitos siitä!
Tämä ohjelmointi juuri. Eli minun elämä on nyt resetoitu ja siksi on tyhjää.
Sitten pitäisi alaa kirjoittamaan uutta koodia, uutta elämää. Mutta ei taida vielä olla aika?
Miten te muut olette aloittaneet uuden koodaamisen ja milloin?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi menet heti töihin?
Olen tehnyt työsopimuksen. Ja mitä minä muutakaan tekisin kun on ihan tyhjä olo muutenkin?
Ap
Teet juuri oikein, kun menet töihin. Kotiin yksin jääminen ei ole hyvä juttu. Sururyhmään meno ei ainakaan itselleni tunnu sopivalta.
Työssä ollessasi et ehdi ajattelemaan suruasi, saat muuta ajateltavaa osaksi päivää.
Suru uskoakseni helpottuu ajan myötä, tuskin muuta vaihtoehtoa on.
Ei muuta kun uutta "matoa" koukkuun, Suomi on täynnä eronneita ja karanneita neitosia.
Älä jää yksin. Tapaa ihmisiä jaksamisesi mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa.
Koeta vain mennä eteenpäin, sillä sinä jäit vielä tänne, etkä oikein voi pysähtyäkään. Käy töissä jos pystyt, rutiinit saattavat vähän auttaa.
Minä olin sokissa ja tunsin raastavaa kärsimystä ensimmäiset kolme vuotta. Pysyttelin silti liikkeellä ja yritin tehdä asioita. Kaikki on vieläkin aika vaikeaa.
Älä ryntää heti etsimään uutta puolisoa, vaikka sellainenkin voi tulla mieleen.
Anna ajan kulua, niin vähitellen alkaa tuntua helpommalta. Sinulla on vielä elämää edessä.
Kiitos! No, mikään uuden puolison etsiminen ei ole mielessä.
Mietin vaan että jos on näin tyhjä olo niin mitäs sitten. Asioilla ei ole enää merkitystä.
Kaikki tulevan kesän, tulevien vuosien, eläkeiän suunnitelmat jotka vaimon kanssa on suunniteltu, ne on vedetty vessanpöntöstä alas.
Me oltiin vaimon kanssa avioliiton lisäksi myös erittäin hyvät ystävät. Osattiin miettiä asioita perheen ulkopuolelta niin kuin ystävät miettii.
Nyt minulta hävisi vaimo ja paras ystävä.
Ja töihin en ole kertonut koko asiasta. Viime viikolla olin etätöissä ja tein välttämättömät.
Ap
Siinäpä se, merkitys ja sen katoaminen.
Mieheni lähti ja vei mukanaan elämän, ilon ja merkityksen. Portti sulkeutui ja jäin yksin seisomaan ulos. Menetin tärkeimmän ihmiseni, ja tämä vaihe mitä nyt elän, on vain jonkinlaista harmaata täytettä.
Teen edelleen samoja asioita, joita teimme yhdessä, sillä haluaisin hänen olevan minusta ylpeä. Opettelin vanhoilla päivilläni vielä yhden uuden taidon, vaikka trauma tuntuu heikentäneen kognitiivisia kykyjäni ja oppiminen on hitaampaa ja vaikeampaa. Taistelen loppuun asti. Minulla on jo hyviäkin päiviä ja ilon hetkiä, ja niin tulee olemaan sinullakin.
If youre going through hell
keep going
Kiitos paljon!
Merkitys juuri ja sen katoaminen. Ollaan asian ytimessä.
Olen insinööri ja huomaan että tekee hyvää keskustellen purkaa asiaa ja analysoida.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Osanottoni. Mieheni kuoli, kun olin 51-vuotias. Meillä on kolme lasta, joiden tukeminen vei suuren osan energiastani. Palasin myös heti töihin, jotta pysyin tavallisessa elämässä kiinni ja sain muuta ajateltavaa. Kerroin myös töissä kaikille tapahtuneesta. Itselleni työ oli henkireikä vaikeassa tilanteessa, mutta ihmiset ovat erilaisia, joku toinen olisi ehkä tarvinnut pitkän sairasloman. Jaksamista, kyllä elämä taas jossain vaiheessa alkaa kantaa.
Kiitos paljon!
Ap
? Hautajaisten suunnittelu ei ole sama kuin hautajaiset. Törppö !
-eri