Lue keskustelun säännöt.
Onko aika erota
10.04.2026 |
Olen tänään sopinut meneväni miesystävän luokse yöksi, mutta huomaan miettiväni mahdollisia tekosyitä ettei "tarvitse" mennä. Miehellä on ihana luonne ja hän on persoonaltaan juuri mulle sopiva, mutta tuntuu ettei suhde ole edennyt mihinkään koko kolmeen vuoteen, mitä nyt on oltu yhdessä.
Emme tee oikeastaan muuta kuin vietämme aikaa miehen talossa ja harrastamme s*siä. Mies on sosiaalisesti tosi syrjäytynyt ja vaikka minäkään en ultrasosiaalinen oli, tykkäisin tehdä jotain muutakin. Pari kertaa on käyty jossain reissussa ja ne on olleet katastrofeja, koska miehellä on ollut niihin kohdistuneita valtavia paineita ja on käytännössä ollut niillä aivan "naamat".
Tiedän ettei me tänäänkään tehtäisi muuta kuin maattaisiin sängyllä. Toinen juttu on, että mies tykkää valvoa yleensä koko yön, siis aivan hereillä aamuun asti ja nukkuu vähän sitten seuraavana iltapäivänä. Itse haluan saada levättyä viikonloppuisin ja ahdistaa jo etukäteen, jos pitää tuolla lailla kerryttää univelkaa. Siis toki voin itse nukkua yön, mutta sitten mies ajattelee, että ilta ja yö oli epäonnistunut, koska haluaa omien sanojensa mukaan "kohdata yöllä". Mitä se sitten tarkoittaakin. Hän on sellainen taiteellinen runoilijatyyppi.
En oikein saa enää mitään irti tuosta, vaikka tosiaan onkin tosi ihana ihminen.
Mitä ihmettä pitäisi tehdä...?
Kommentit (50)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko onnellinen? Haluatko olla hänen kanssaan seuraavat 5 vuotta? Tai 10?
Vierailija kirjoitti:
Ja pakko on tuollekin mörölle antaa persettä kun on niin ihana taiteilijatyyppi, hohhoijaa
:D ai saakeli, kun tyrskähti nyt iltapäiväteet näppikselle.
Kuulostaa ihan teinimeiningiltä. Teineillä on tommosia suhteita, että nyhjätään toisen kotona sängyssä eikä tehdä mitään. Kauan olet jaksanut katsoa tuota meininkiä.
On aika erota. Sinä tylsistyt ja mies ei halua poistua kotoaan. Olette liian erilaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja pakko on tuollekin mörölle antaa persettä kun on niin ihana taiteilijatyyppi, hohhoijaa
Mitä sä nyt katkeroit? :D On toi mies varmasti ihanampi tyyppi kuin sinä olet.
Selkeästi aloittajan ja miehen elämäntavat ei vaan nyt sovi yhteen. Suhde on kestänyt koska on ollut kivaa yhdessä mutta nyt alkaa erilainen tapa elää näkymään ja tuomaan kitkaa. Ja jos suhde voi jatkua vain niin että aloittaja joustaa omista mieltymyksistään ja mies ei halua tai voi tulla yhtään missään asiassa vastaan ja muokkamaan omia tottumuksiaan niin kyllä se taitaa olla hyvä erota.
Oli kiva ihmissuhde mutta nyt se on tiensä päässä ja jatkaminen toisi vain tuskaa ja menetettyjä vuosia aloittajalle. Kyllä sopivampiakin miehiä on olemassa, ei tarvi roikkua tuossa miehessä. Mies pahoittaa mielensä erosta mutta ei voi mitään. Et sä aloittaja voi elää onnellista elämää niin että et kuuntele itseäsi ja omia tuntemuksiasi. Suhde ei toimi eikä mies voi muuttua tarpeeksi niin silloin on aika erota.
Vierailija kirjoitti:
Ja jotenkin ärsyttää, kun aikuinen mies on niin sulkeutunut ettei voi käydä kaupassakaan kuin siinä kaikkein tutuimmassa lähikaupassa. Tuntuu, että pitäisi jotenkin tsempata kuin pientä lasta, että "hyvin se menee" ja "rohkeasti nyt vain". Juurikaan ei ole tosiaan käyty hänen kanssaan missään, mutta kerran mentiin bussilla, niin siinä ovella yhtäkkiä livahti mun selän taakse ja pyysi mua menemään ensin. Siis iski siinä hänelle ahdistuksen päälle, kun se kuski oli siinä... Ei mulla ole mitään vastaan, jos ihminen on pikkuisen ahdistunut, mutta eikö tuo ole aikuiselta mieheltä hieman avutonta jo. Ap
1/5 hyvästä yrityksestä. Asuuko tämä mies Porvoossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hitto mikä painajaisten miesystävä. Toiv. edes sängyssä hyvä. Muu ei selitä ap:n intoa jatkaa tuollaista maailman suurinta tylsyyttä. Ei mee mihinkään, ei tee mitään, valvottaa ja piinaa horinoillaan. Nyt, ap!
Olitte siis nuorina yhdessä, sitten olitte erossa 20 vuotta, jona aikana teitte varmaan tahoillanne perheet ja sitten erositte kumppaneistanne? Ja nyt olet nyhvännyt 3 vuotta tämän nuoruudenhellun kanssa.
Teillä on omat elämät tavallaan yhä. Näkeekö mies lapsiaan, ovatko he nyt noin parikymppisiä? Onko sunkin lapset noin parikymppisiä? Laskin tämän arvioni siitä, että useimmiten lapset saadaan noin kolmekymppisenä ja te olette viisikymppisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos et halua mennä niin älä mene. Miksi menisit jos et halua?
Naisia kasvatetaan enemmän siihen suuntaan että omilla tarpeilla ei ole väliä... Ja sitten tähän päälle ihan biologisestikin naisilla on sitä enemmän geeneissä että ottavat toiset huomioon oman itsensä kustannuksella.
Tytöille pitäisi opettaa lapsesta asti enemmän sitä että oppii tunnistaan oman tahdon ja sitten myös tekemään kuten itse tahtoo. Mutta yhteiskunta ja tuollaiset ap:n miehen kaltaiset tietenkin hyötyvät siitä kun on olemassa tuollaisia naisia joiden on vaikea tunnistaa mitä nainen ITSE haluaa ja sen päälle naisen pitäisi vielä USKALTAA tehdä mitä itse haluaa.
Se on siis TAITO joka pitää opetella, hassua että sitä et ymmärrä ja ihmettelet. Ei se tyhjästä synny että ihminen tekee mitä itse haluaa, siihen on pitänyt saada lapsuudessa tukea ja rohkaisua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Hän oli aikoinaan mun nuoruuden suuri rakkaus. Eleltiin erossa yli 20 vuotta ja sitten tavattiin toisemme uudelleen. Voi olla, että aika pitkälle kestän tällaista sen takia, koska elättelen mielessäni sitä ajatusta siitä, mitä silloin joskus oli."
Ymmärrän sinällään mutta ei kukaan voi elää jonkun menneisyyden kanssa. Nykyisyys on se joka ratkaisee.
" Hän oli aikoinaan mun nuoruuden suuri rakkaus. Eleltiin erossa yli 20 vuotta ja sitten tavattiin toisemme uudelleen. "
Kauan olitte nuorena yhdessä? Millainen hän oli silloin, kun olit niin rakastunut? Miksi sitten erositte? Haaveilitko tuosta miehestä kaikki ne yli 20 vuotta? Kumpi otti ensin yhteyttä ja miten? Netissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olitte siis nuorina yhdessä, sitten olitte erossa 20 vuotta, jona aikana teitte varmaan tahoillanne perheet ja sitten erositte kumppaneistanne? Ja nyt olet nyhvännyt 3 vuotta tämän nuoruudenhellun kanssa.
Teillä on omat elämät tavallaan yhä. Näkeekö mies lapsiaan, ovatko he nyt noin parikymppisiä? Onko sunkin lapset noin parikymppisiä? Laskin tämän arvioni siitä, että useimmiten lapset saadaan noin kolmekymppisenä ja te olette viisikymppisiä.
Mulla on neljä lasta ja ovat tosiaan molemmin puolin kahtakymmentä. Oon itse 46-vuotias eli kuusi vuotta miestä nuorempi. Miehellä on yksi lapsi, joka on pian 30. Miehellä on kyllä hyvät välit lapseensa, mutta välimatkaa heillä on useita satoja kilometrejä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei hitto mikä painajaisten miesystävä. Toiv. edes sängyssä hyvä. Muu ei selitä ap:n intoa jatkaa tuollaista maailman suurinta tylsyyttä. Ei mee mihinkään, ei tee mitään, valvottaa ja piinaa horinoillaan. Nyt, ap!
On kyllä aivan älyttömän hyvä :D Mutta toki ei suhde jaksa pelkästään sen voimalla loputtomiin. Ap
Hei AP! Asuuko sun miesystävä kaukana?
Vierailija kirjoitti:
Hei AP! Asuuko sun miesystävä kaukana?
Miten niin? On meillä jonkun verran välimatkaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jotenkin ärsyttää, kun aikuinen mies on niin sulkeutunut ettei voi käydä kaupassakaan kuin siinä kaikkein tutuimmassa lähikaupassa. Tuntuu, että pitäisi jotenkin tsempata kuin pientä lasta, että "hyvin se menee" ja "rohkeasti nyt vain". Juurikaan ei ole tosiaan käyty hänen kanssaan missään, mutta kerran mentiin bussilla, niin siinä ovella yhtäkkiä livahti mun selän taakse ja pyysi mua menemään ensin. Siis iski siinä hänelle ahdistuksen päälle, kun se kuski oli siinä... Ei mulla ole mitään vastaan, jos ihminen on pikkuisen ahdistunut, mutta eikö tuo ole aikuiselta mieheltä hieman avutonta jo. Ap
1/5 hyvästä yrityksestä. Asuuko tämä mies Porvoossa?
Miten et usko? Sosiaalisten tilanteiden pelko ja ahdistuneisuus ovat yleisiä juttuja suomalaisilla. Todella yleinen mielenterveysongelma. Monesti sellaiset eivät edes löydä kumppania mutta ei se heidänlaisilleen toisaalta mahdotontakaan ole, tutustumisvaiheen ehkä jaksavat ponnistella ja sinnitellä jotta suhde voi saada alustaa syntyä.
Ja ap:han siis tunsi miehen entuudestaan nuoruudesta eli silleenkin miehellä oli yksi hyvä kortti hihassaan jolla paikata ahdistusoireilun aiheuttamia miinuksia.
Mutta hoitamattomat mt-ongelmat jatkuvat suhteessa, miehen pitäs niille nyt jotain tehdä ihan oman itsensä vuoksi (ei seksi ja parisuhde niitä mt-ongelmia paranna vaikka monet syrjäytyneet miehet niin kuvittelevat että naisen ja seksin saaminen parantaisi heidät). Ja ap:n ei kannata jäädä odotteleen että jos mies vaikka muuttuisi. Luultavasti hoitoon hakeutuminen kestää ja miehen parantuminen kestää jos edes parantuu kun miehen pitäisi aktiivisesti kiinnostua itsensä kehittämisestä.
Vierailija kirjoitti:
" Hän oli aikoinaan mun nuoruuden suuri rakkaus. Eleltiin erossa yli 20 vuotta ja sitten tavattiin toisemme uudelleen. "
Kauan olitte nuorena yhdessä? Millainen hän oli silloin, kun olit niin rakastunut? Miksi sitten erositte? Haaveilitko tuosta miehestä kaikki ne yli 20 vuotta? Kumpi otti ensin yhteyttä ja miten? Netissä?
Ei me silloin oltu kauaa yhdessä. Oltiin molemmat vielä ulalla, oltiinko lintuja vai kaloja. Miehellä oli lapsi jo siinä vaiheessa (oli eronnut) eikä halunnut enää lisää lapsia. Mulla ei silloin tietenkään ollut ja halusin ison perheen eli meillä oli aivan eri ajatukset siitä, mitä halutaan. Kyllä mä tavallaan aina ajattelin, että menetin siinä elämäni rakkauden. Pysyttiin ystävinä kaikki ne vuodet ja vaihdettiin silloin tällöin kuulumisia viesteillä, mutta ei nähty tosiaan yli 20 vuoteen. Mies laittoi joskus sellaistakin viestiä, että toivoi mun ilmoittavan, jos joskus syystä tai toisesta eroan. No erosin sitten lasten isästä, jonka kanssa olin sen koko ajan ollut ja laitoin tälle nuoruuden rakkaudelle viestiä ja kysyin haluaako nähdä. Ja loppu on historiaa :) Ap
Hän oli aikoinaan mun nuoruuden suuri rakkaus. Eleltiin erossa yli 20 vuotta ja sitten tavattiin toisemme uudelleen. Voi olla, että aika pitkälle kestän tällaista sen takia, koska elättelen mielessäni sitä ajatusta siitä, mitä silloin joskus oli. Ei tää silloin ollut tällaista. Tehtiin asioita ja mentiin joka paikkaan. Nyt toinen on kuin mikäkin erakko. Tuntuu, että ajan myötä toisen itsetunto on tavallaan rapistunut ja pelkää vähän kaikkea, kun taas mä oon saanut iän myötä rohkeutta ja itsevarmuutta ja haluan päästä elämään enempi. Ap