Olen katsonut tässä nyt taas pieni talo preerialla sarjaa ja todennut, että voisin hyvin elää noin.
Vaikka joka aikakaudessa on omat huonot puolensa ollut ja esim tuollainen köyhän tilallisen elämä varmasti rankkaa ollut niin silti haluaisin elää tuollaista yksinkertaista elämää kuin Ingallsit sarjassa, pienessä yhteisöllisessä kylässä. Ilman somea, ilman tätä mätää modernia maailmaa ja työelämää. Valitsisin mieluummin kotona raatamisen aamusta iltaan omaksi hyväksi kuin tämän nykyisen työelämä ja yhteiskunta mallin. Vaikka terveydenhoito ja muu olikin vielä lapsen kengissä niin minusta tuntuu, että olisin onnellisempi tuollaisessa maailmassa kuin tässä jossa olen nyt.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Miten kukaan voi olla non naivi...
Siis kirjoitatko tänne oikeasti, vaikka et osaa edes oikeinkirjoitusta?
Just. Luultavasti et eläisi. Olisit hyvin todennäköisesti kuollut alle viisivuotiaana johonkin kulkutautiin tai synnytykseen tmv.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa katsoa norjalaista där ingen skulle tro att någon kunde bo-sarjaa Areenasta. Siellä on monenlaista tapaa. Mä jos olisin nuori, tykkäsin niistä versioista, mihin kuitenkin tulee tie - suomeksi tiettömän taipaleen takana, mutta kaikki eivät ole tietttömiä - ja on vesivessa ja sähköt. Mutta muuten aika omavaraisena ja jotain pientä sivutuloa, ehkä siitä hommasta mitä teen nytkin. Valitettavasti nyt on jo ikää, ettei ole oikein rohkeutta ja tulisi ikävä läheisiä, jotka kuitenkin ovat kaupunkilaisia luonteeltaan.
Katson sen sarjan usein, eilen viimeksi
Norjassa kun tuo luonto on aivan upea!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uudisraivaajien elämä sisälsi suurta nälänhätää ja tauteja. Preerialla selviytyminen vaati äärimmäistä kestävyyttä.
Joo. Noissa kirjoissahan yksi lapsista sokeutui kuumetaudin seurauksena ja siskon piti mennä töihin että tämä pääsisi sokeainkouluun.
Kirjoissa ja sarjassa jätettiin kertomatta, että perheestä kuoli poikavauva.
Vainko yksi? Olipa harvinaisen onnekas perhe.
Jotkuthan elää omavaraisesti. esim Kirsi Salo. Se on varannut naapureiksikin kaltaisiaan jeesustelijoita ja oman perunansa viljelijöitä.
Sitten kun tarpeeksi ketuttaa, niin voi piipahtaa telkkarissa hakemassa ruoka rahaa ja käydä Cittarissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tv-sarja on tv-sarja.
Jos kaipaat menneisyyteen, poistu alkajaisiksi vauvapalstalta ja heitä älypuhelimesi ikkunasta ulos. Katsotaan sitten miten pärjäät.
Ei se noin mene idioot*i. Tästä maailmasta ei ole enää paluuta entiseen.
Haista sinä paska. Samoin kaikki ne jotka vinkuvat takaisin 80-luvulle.
Ihminen voi alkaa elää askeettisesti ja kasvattaa kanoja maaseudulla, mutta se on pelkkää valkopesua. Sinäkään et selviä päivääkään ilman älylaitettasi.
Paitsi jos olet hoivakodissa viruva ysikymppinen pappa jonka asioita joku muu hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei se elämä kyllä ihan noin auvoista ja onnellista ollut, kuin sarjassa. Siinä kohtaa kun synnytät 14 lasta vuoden välein ja lähes jokainen heistä kuolee alle vuoden ikäisenä, tulisi mieleen että eikö elämä voisi olla helpompaa.
Työtä en minäkään pelkäisi, olen aina ollut valmis tekemään ihan mitä vain perheeni hyväksi ja en osaa paikoillani olla, koko ajan pitää olla jotain tekemässä. Mutta sitä mitä tuon ajan naiset joutuivat kokemaan menettäessään vuosi toisensa jälkeen lapsensa erilaisille sairauksille, olisi mulle liikaa
Se on elämää myös se kuolema. Nykyajan ihminen ei tajua yhtään luonnollisia asioita.
Nykymaailma on ihan hirvittävän kuormittava, monimutkainen. Yksitoikkoinen ja tylsää kun koko elämä kiteytyy puhelimen ympärille.
Toi ingallsin elämä on niin kiva kun leikitään ulkona, sunnutaisin kirkkoon muiden kanssa. Oli yhteisöllistä ja aktiivista.
Mulla on kanssa haaveena, että voisi pääasiassa olla kotona, ja elää pienimuotoista elämää. Kasvattaa, keräillä ja kalastaa itse ruokaa pakastimet täyteen, tehdä omat lämmityspuut, ommella ja neuloa perheelle vaatteita iltapuhteina. Käydä töissä vaikkapa yhtenä-kahtena päivänä viikossa, kun pakolliset taloudelliset menot saisi katettua niin vähällä.
Monesti "alkeelliset" olot saa ihmiset kavahtamaan, mutta eihän vaikka juoksevan veden puute ole mikään ongelma, kun opettelee tekemään asiat ilman. Tiskaaminen onnistuu hakemalla veden vaikka kaivosta, lämmittämällä sen hellalla (tai vedenkeittimessä, jos on sähköt) ja siitä sitten sopivan lämpöistä vettä sekoittamalla. Pyykkääminen onnistuu ilman juoksevaa vettä, jos on pulsaattoripesukone (ja sähköt), samalla tavalla lämmitetään itse pesuvedet kuin tiskatessakin. Ruoan säilyttäminen viileässä onnistuu ilman sähköäkin, jos on maakuoppa. Ennen vanhaan tehtiin oikeita jääkaappejakin, eli tuotiin jäätä valtavaan hyvin eristettyyn huoneeseen talvella lattiasta kattoon, ja huone säilyi viileänä syksyyn asti.
Hirveän monesti ongelmiin löytyy ratkaisu, kun uskaltaa pohtia ratkaisuvaihtoehtoja ilman ennakkoluuloja. Ne, jotka tuollaista "hitaampaa" elämäntyyliä kovasti voivottelevat, eivät yleensä edes halua ajatella, että joku voi haluta tehdä asiat jollakin muulla kuin heidän tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa katsoa norjalaista där ingen skulle tro att någon kunde bo-sarjaa Areenasta. Siellä on monenlaista tapaa. Mä jos olisin nuori, tykkäsin niistä versioista, mihin kuitenkin tulee tie - suomeksi tiettömän taipaleen takana, mutta kaikki eivät ole tietttömiä - ja on vesivessa ja sähköt. Mutta muuten aika omavaraisena ja jotain pientä sivutuloa, ehkä siitä hommasta mitä teen nytkin. Valitettavasti nyt on jo ikää, ettei ole oikein rohkeutta ja tulisi ikävä läheisiä, jotka kuitenkin ovat kaupunkilaisia luonteeltaan.
Ihanaa, vieläkö tää tulee! Oli mun lempisarja joskus 20 vuotta sitten. Katsoin tätä, kun muita kiinnosti joku Idols.
Vierailija kirjoitti:
Onko Preerialla nähty intiaaneja.
Ei niitä siihen sarjaan voinut ottaa. Olisi särkynyt viaton tunnelma.
Ironista, että aloittaja valittaa keskustelupalstalla, joka on sosiaalinen media, että haluaa elää ilman somea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Preerialla nähty intiaaneja.
Ei niitä siihen sarjaan voinut ottaa. Olisi särkynyt viaton tunnelma.
No olihan siinä sarjassa intiaaneja ja tosi jännittäviä kohtauksia niiden kanssa.
En tiedä onko aloittaja mies vai nainen. Mutta minunkin mieheni mielellään romantisoi menneitä aikoja. Kun sitten yritän saada ulos tai jonnekin, niin ei hemmetissä. Sohvalta en lähde ja puhelimestani en luovu.
En syytä nykyihmistä laiskaksi, koska meidät on varmaan ohjelmoitu menemään siitä, mistä aita on matalin. Joskus helpot ratkaisut paransivat raskasta elämää. Nyt ihmisen elämä on taas liian helppoa. Kun enää ei tarvitse tehdä mitään pakolla, pitää alkaa tekemään vapaaehtoisesti jotain. Luoda kuviteltu pakko.
Muistan sarjan lapsuudesta 70-luvulta ja vieläkin puistattaa se kauppiaan tytär ja äitinsä ja kun Mary? sokeutui, en muista miksi.
Vierailija kirjoitti:
Saahan sitä romantisoida, mutta veikkaampa, että muutamassa vuodessa tulis ikävä nykyaikaa.
ihan viimeistään siinä vaiheessa kun hammassärky iskisi tai haavasfa lähtenyt verenmyrkytys lähtisi leviämään, tulisi ikävä terveyskeskukseen.
Kannattaa katsoa norjalaista där ingen skulle tro att någon kunde bo-sarjaa Areenasta. Siellä on monenlaista tapaa. Mä jos olisin nuori, tykkäsin niistä versioista, mihin kuitenkin tulee tie - suomeksi tiettömän taipaleen takana, mutta kaikki eivät ole tietttömiä - ja on vesivessa ja sähköt. Mutta muuten aika omavaraisena ja jotain pientä sivutuloa, ehkä siitä hommasta mitä teen nytkin. Valitettavasti nyt on jo ikää, ettei ole oikein rohkeutta ja tulisi ikävä läheisiä, jotka kuitenkin ovat kaupunkilaisia luonteeltaan.