Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperheen elämä ja lasten kasvaminen - Maalla vai kaupungissa parempi?
09.04.2026 |
Kertokaa mielipiteenne, omia kokemuksianne ja perustelkaa, miksi?
Meidän lapsiperhe asuu tällä hetkellä isossa kaupungissa, ja täällä kyllä viihdymme ihan hyvin. Miinuspuolina asumisen kalleus, meillä on asuntolaina, jota tuskin saamme koskaan maksettua ja tietysti se mietityttää, että päihteet ovat varmaan hyvin helposti saatavilla, olen nähnyt avointa huumekauppaa ihan melkein kotikulmilla enkä tykkää ajatuksesta, että muutaman vuoden päästä lapset hengailisivat jossain kauppakeskuksessa.
Meillä olisi nyt hyvä mahdollisuus muuttaa maalle. Talon hinta olisi neljäsosa nykyisen talomme hinnasta ja huoneita tulisi kolme lisää, neliöitä tuplaten. Luonto olisi ihan lähellä, pihasta alkaa metsä ja pellot. Todella kaunis ja rauhallinen ympäristö. Silti mietityttää arjen sujuminen, esim. palvelut kaukana, lapset kulkisivat taksilla kouluun.
Äh, hirveän vaikea tilanne.
Kommentit (57)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maalla on itse asiassa paljon enemmän mahdollisuuksia kuin kaupungissa. Kaupungissa on niin pienet pihat että mahdollisuudet harrastaa mitään ihmeellisempää kotona ovat varsin rajalliset. Maaseudulla lapsilla on omat peltoautot ja mopot joilla ajetaan ja joita laitetaan ja joiden parissa aika kuluu varsin rattoisasti. Myös maalla on asutusta sen verran tiheässä että kaverit saattavat hyvinkin olla kilometrin tai parin päässä eikä mitenkään saavuttamattomissa niin kuin joku saattaa kuvitella. Helsingissä harrastaminen tarkoittaa sitä että kotona ollaan hyvin harvoin ja oikeastaan jokaisen harrastuksen takia on lähdettävä kotoa pois ja yleensä jokaisen perheenjäsenen vielä eri suuntaan.
Joo, jos siltä lapselta löytyy kiinnostusta konevehkeisiin.
No aika monelta löytyy. Ja toisaalta maatalossa voi pitää vaikka omaa hevosta jos lasten sattuu kiinnostamaan ratsastaminen.
Aika harvalta löytyy, paitsi ehkä just siellä maaseudulla jos ei oikeasti ole muuta tekemistä kuin rassata jotain autonromua. Keskiverto nuorta alkaa kiinnostaa mopot 15v ja/tai auto 18v, mutta harvemmin mitkään tuuninki hommat, vaan sen takia mitä sillä kulkupelillä voi tehdä = kulkea, kavereita tapaamaan.
Hevosen omistaminenkaan ei sitten tosiaan ole mikään halpa hupi.
Olen niin stadilainen, että minulta ei irtoa yhtään objektiivista näkymystä, mutta sanon nyt kuitenkin, että on oikeastaan ihanaa, kun kotoa pois muuttanut nuori, joka aloittelee itsenäistä elämää Kalliossa, on kuitenkin vaan parin kilometrin päässä. Nuori pääsee helposti kotiin ja minä voin vaikka työpäivän jälkeen käväistä lyhyesti. Pehmeä lasku aikuisuuteen on ainakin omalleni se mitä tarvitsee.
Muistan kyllä nuoruudessa puolittain kadehtineeni niitä, jotka saivat muuttaa Helsinkiin "isoon kaupunkiin". Itse olisi pitänyt lähteä toiseen maahan päästäkseen isompaan. Stadi on snadi, kun täällä on aina pyörinyt. Varsinkin nuoret tuntee omaa ikäluokkaansa hämmästyttävän laajasti. Joku on aina jonkun entinen joukkuekaveri, veljen luokkakaverin pikkusisko tai tuttu kesätöistä.
Täällä kuulostaa olevan melkosia kaupunkielämän lobbaajia ja heitä, jotka ovat ehkä just kärsineet sellaisesta laiskasta tavasta asua maalla.
Kyllä se ihan tutkittua on, että luontoyhteys ja yhteys erilaiseen puuhasteluun on ihmiselle terveellistä, kaupunkikopissa hälyn keskellä kasvamisen sijaan. Molemmat versiot voi varmasti tehdä sekä hyvällä että huonolla tavalla. Ei ole ok viedä lapsia maalle pystymättä, osaamatta, viitsimättä tarjota heille sen mahdollistamia elämyksiä, kokemusta, oppia ja läsnäoloa. Yhtälailla ei ole ok pitää heitä "sivilisaation" parissa ulkoistaen kaiken aktiviteetin harrastustoimijoille, kouluille, ja pakottaa kaikkeen vapaaseen puuhasteluun joku ohjattu setti kun muuten se puuhastelu menee sinne ostarin nurkalle eikä millekään mielikuvitukselle yksinkertaisesti ole tilaa eikä mahdollisuuksia toteuttaa.
Ylipäätään vanhemmuus ja yhteisöllisyys on hirveän tärkeessä roolissa lasten suhteen. Ja on olemassa lapsia ja ihmisiä, jotka selkeästi kaipaavat enemmän maaseutuhenkisyyttä. Kaikkihan eivät sitä edes tiedä kaipaavansa jos eivät ole koskaan kokeneet. Enemmän niitä surullisia kohtaloita on. Masennus, eristäytyneisyys, yksinäisyys. Nehän rehottavat kaupungeissa vaikka kuinka olisi "mahdollisuuksia" vaikka mihin.
Kyllä se on yhteisöjen puute ja totaalinen maaseutujen ja manuaalisten asioiden mahdollistamisen alasajo, mikä ihmiset ajaa huonovointisuuteen. Helppous ei tarkoita onnellisuutta. Ei vaikeuskaan mutta ihmiset ovat vieraantuneet siitä, miten kaikkea ei tarvitse tuoda käden ulottuville woltilla.
Riippuu perheestä ja lapsista sekä siitä paikkakunnasta. Laajat käsitteet maalla vai kaupungissa, koska niihin nyt mahtuu ihan kaikkea. Maalla voi tarkoittaa korpea jossa kaverit on kaukana eikä mitään ole lähistöllä tai sitten maalla joka on lähellä kaikkea. Kaupunkejakin on monenlaisia.
Me asumme maalla (ei maatila muttei myöskään kuntakeskus) josta on 35 minsaa kasvukeskukseen ja muutama pikkuisempi kaupunki sitten about saman matkan päässä. Lapset kulkee kasvukeskukseen kouluun, jossa on paljon opiskeluvaihtoehtoja ja erilaista koulutarjontaa. Jos autoilu on sinulle mahdotonta, niin sitten kaupunki. Koska autollahan täältä kuljetaan mutta ei se ole meille mikään kynnyskysymys. Ja joo, meidän vanhempien työpaikat on siellä kasvukeskuksessa, silloin kun ei tehdä etätöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muuttaisi minnekään jossa yli 60% asukkaista on eläkeikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kuulostaa olevan melkosia kaupunkielämän lobbaajia ja heitä, jotka ovat ehkä just kärsineet sellaisesta laiskasta tavasta asua maalla.
Kyllä se ihan tutkittua on, että luontoyhteys ja yhteys erilaiseen puuhasteluun on ihmiselle terveellistä, kaupunkikopissa hälyn keskellä kasvamisen sijaan. Molemmat versiot voi varmasti tehdä sekä hyvällä että huonolla tavalla. Ei ole ok viedä lapsia maalle pystymättä, osaamatta, viitsimättä tarjota heille sen mahdollistamia elämyksiä, kokemusta, oppia ja läsnäoloa. Yhtälailla ei ole ok pitää heitä "sivilisaation" parissa ulkoistaen kaiken aktiviteetin harrastustoimijoille, kouluille, ja pakottaa kaikkeen vapaaseen puuhasteluun joku ohjattu setti kun muuten se puuhastelu menee sinne ostarin nurkalle eikä millekään mielikuvitukselle yksinkertaisesti ole tilaa eikä mahdollisuuksia toteuttaa.
Ylipäätään vanhemmuus ja yhteisöllisyys on hirveän tärkeessä roolissa lasten suhteen. Ja on olemassa lapsia ja ihmisiä, jotka selkeästi kaipaavat enemmän maaseutuhenkisyyttä. Kaikkihan eivät sitä edes tiedä kaipaavansa jos eivät ole koskaan kokeneet. Enemmän niitä surullisia kohtaloita on. Masennus, eristäytyneisyys, yksinäisyys. Nehän rehottavat kaupungeissa vaikka kuinka olisi "mahdollisuuksia" vaikka mihin.
Kyllä se on yhteisöjen puute ja totaalinen maaseutujen ja manuaalisten asioiden mahdollistamisen alasajo, mikä ihmiset ajaa huonovointisuuteen. Helppous ei tarkoita onnellisuutta. Ei vaikeuskaan mutta ihmiset ovat vieraantuneet siitä, miten kaikkea ei tarvitse tuoda käden ulottuville woltilla.
Syytät muita lobbaamisesta mutta lobbaat sitten itse pöndeä. :D
Se yksinäisyysepidemia koskee yhtälailla maaseudun lapsia. Ja kun tärkein pointti on se että lapsella olisi kavereita, jotta tämä oppii sosiaalisten suhteiden perusteet. Sitä ei mikään yhteinen aika oman perheen kesken voi korvata. Eikä sitäkään aikaa voi olla paljoa mikäli vanhempien työt ja lasten koulut on pitkän matkan päässä, jokaisella kun on vaan se sama 24h vuorokaudessa käytettävänä. Sille on ihan syynsä miksi maaseudulla aikuiset ja lapset kykkii kotona suurimman osan ajastaan: väsymys arkeen. Lapset ehkä haluaisi mennä kavereille ja harrastaa, mutta jos vanhemmat ei yksinkertaisesti jaksa kuskata ja järjestää sellaista myöhään iltaan, niin ei auta kuin odottaa mopokortti-ikää. Liikkumattomuus ja pakkoautoilu on myös syynä maaseudun ylipainoepidemiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ehkä haluaisi mennä kavereille ja harrastaa, mutta jos vanhemmat ei yksinkertaisesti jaksa kuskata ja järjestää sellaista myöhään iltaan
Ja miten tämä eroaa kaupungista, jos vanhemmat ei lapselleen järjestä näitä mahdollisuuksia? Vanhemmistahan se on kaupungissakin kiinni ja vasta iltaisin ja viikonloppuisin sinne harrastuksiin mennään. Tietty vanhempana voi sitten mennä itsekseen julkisilla, joten se on helpompaa.
Kaukana on vain ooppera ja erikoissairaanhoito.
T: pikkukaupungin poika
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maalla on itse asiassa paljon enemmän mahdollisuuksia kuin kaupungissa. Kaupungissa on niin pienet pihat että mahdollisuudet harrastaa mitään ihmeellisempää kotona ovat varsin rajalliset. Maaseudulla lapsilla on omat peltoautot ja mopot joilla ajetaan ja joita laitetaan ja joiden parissa aika kuluu varsin rattoisasti. Myös maalla on asutusta sen verran tiheässä että kaverit saattavat hyvinkin olla kilometrin tai parin päässä eikä mitenkään saavuttamattomissa niin kuin joku saattaa kuvitella. Helsingissä harrastaminen tarkoittaa sitä että kotona ollaan hyvin harvoin ja oikeastaan jokaisen harrastuksen takia on lähdettävä kotoa pois ja yleensä jokaisen perheenjäsenen vielä eri suuntaan.
Joo, jos siltä lapselta löytyy kiinnostusta konevehkeisiin.
No aika monelta löytyy. Ja toisaalta maatalossa voi pitää vaikka omaa hevosta jos lasten sattuu kiinnostamaan ratsastaminen.
Niin sinun piireistäsi, minun piireissäni ei taida juuri kukaan olla kiinnostunut koneiden kanssa touhuamisesta. Aika kapea maailmankatsomus sinulla jos luulet että sinun lähipiiri vastaa enemmistöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maalla on itse asiassa paljon enemmän mahdollisuuksia kuin kaupungissa. Kaupungissa on niin pienet pihat että mahdollisuudet harrastaa mitään ihmeellisempää kotona ovat varsin rajalliset. Maaseudulla lapsilla on omat peltoautot ja mopot joilla ajetaan ja joita laitetaan ja joiden parissa aika kuluu varsin rattoisasti. Myös maalla on asutusta sen verran tiheässä että kaverit saattavat hyvinkin olla kilometrin tai parin päässä eikä mitenkään saavuttamattomissa niin kuin joku saattaa kuvitella. Helsingissä harrastaminen tarkoittaa sitä että kotona ollaan hyvin harvoin ja oikeastaan jokaisen harrastuksen takia on lähdettävä kotoa pois ja yleensä jokaisen perheenjäsenen vielä eri suuntaan.
Joo, jos siltä lapselta löytyy kiinnostusta konevehkeisiin.
No aika monelta löytyy. Ja toisaalta maatalossa voi pitää vaikka omaa hevosta jos lasten sattuu kiinnostamaan ratsastaminen.
Niin sinun piireistäsi, minun piireissäni ei taida juuri kukaan olla kiinnostunut koneiden kanssa touhuamisesta. Aika kapea maailmankatsomus sinulla jos luulet että sinun lähipiiri vastaa enemmistöä.
Toisaalta, aika kapea maailmankatsomus on sinullakin jos luulet, että sinun lähipiirisi vastaa enemmistöä sen enempää kuin tuon toisenkaan. - ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäpä sitten kun asuu maalla kaupungissa? Tämä kun on Suomessa ihan mahdollista. On todella paljon kaupunkeja, joissa on mukana paljon maaseutua. Jopa pääkaupunkiseudulla (enkä puhu edes lähiöstä tai vastaavasta taajamasta).
Vierailija kirjoitti:
Maalla on itse asiassa paljon enemmän mahdollisuuksia kuin kaupungissa. Kaupungissa on niin pienet pihat että mahdollisuudet harrastaa mitään ihmeellisempää kotona ovat varsin rajalliset. Maaseudulla lapsilla on omat peltoautot ja mopot joilla ajetaan ja joita laitetaan ja joiden parissa aika kuluu varsin rattoisasti. Myös maalla on asutusta sen verran tiheässä että kaverit saattavat hyvinkin olla kilometrin tai parin päässä eikä mitenkään saavuttamattomissa niin kuin joku saattaa kuvitella. Helsingissä harrastaminen tarkoittaa sitä että kotona ollaan hyvin harvoin ja oikeastaan jokaisen harrastuksen takia on lähdettävä kotoa pois ja yleensä jokaisen perheenjäsenen vielä eri suuntaan.
Ja tämähän ei edes pidä paikkaansa. Harrastusmahdollisuuksia on kaupungeissa paljon enemmän kuin maalla, valikoima on huomattavasti laajempi jo ihan syystä että ihmisiä on enemmän.
Jopa tuo auton rassaaminen onnistuu kaupungissa vallan mainiosti, kyllä ihmisillä on pihoja ja autotalleja myös kaupungeissa. Ehkä joo kerrostalossa ei onnistu mutta enpä usko että ihminen joka haluaa harrastaa autoja muuttaisi kerrostaloon muutenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaupungissa parempi esim Helsingin keskusta, maaseudulla lapsesta tulee ahdasmielisiä, mielenterveysongelmaisia ja yksinkertaisia.
Ja kaupungissa näyttää tulevan ylimielisiä. Näköjään ihan aikuiseksi asti.
Vierailija kirjoitti:
Kaupunki, muttei Helsinki. Kasvoin ite Oulussa joka oli hyvä kaupunki ku pyörällä pääs nopeasti joka paikkaan ja tosi hyvät urheilumahdollisuudet.
Ei misssän tapauksessa Oulu !
Pikkukaupunki n. 30 km päässä Helsingistä.
Jos vanhin lapsi on alle 5v, niin voitte muuttaa maalle. Jos yhtään vanhempi, olette jo myöhässä. Kiusattuja kaupunkilais-silmätikkuja niistä tulee jos muutatte. Te aikuiset ette myöskään tule koskaan sopeutumaan joukkoon, koska teidän iso-isovanhemmat ei ole samalta kylältä, ettekä tiedä naapurin Pertin pikkuserkun vaimon tyttönimeä.
"Maalla on itse asiassa paljon enemmän mahdollisuuksia kuin kaupungissa. --- Maaseudulla lapsilla on omat peltoautot ja mopot joilla ajetaan ja joita laitetaan ja joiden parissa aika kuluu varsin rattoisasti. "
Tosi monipuolista. Elämä pelkkää moottoriurheilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maalla on itse asiassa paljon enemmän mahdollisuuksia kuin kaupungissa. Kaupungissa on niin pienet pihat että mahdollisuudet harrastaa mitään ihmeellisempää kotona ovat varsin rajalliset. Maaseudulla lapsilla on omat peltoautot ja mopot joilla ajetaan ja joita laitetaan ja joiden parissa aika kuluu varsin rattoisasti. Myös maalla on asutusta sen verran tiheässä että kaverit saattavat hyvinkin olla kilometrin tai parin päässä eikä mitenkään saavuttamattomissa niin kuin joku saattaa kuvitella. Helsingissä harrastaminen tarkoittaa sitä että kotona ollaan hyvin harvoin ja oikeastaan jokaisen harrastuksen takia on lähdettävä kotoa pois ja yleensä jokaisen perheenjäsenen vielä eri suuntaan.
Ja tämähän ei edes pidä paikkaansa. Harrastusmahdollisuuksia on kaupungeissa paljon enemmän kuin maalla, valikoima on huomattavasti laajempi jo ihan syystä että ihmisiä on enemmän.
Jopa tuo auton rassaaminen onnistuu kaupungissa vallan mainiosti, kyllä ihmisillä on pihoja ja autotalleja myös kaupungeissa. Ehkä joo kerrostalossa ei onnistu mutta enpä usko että ihminen joka haluaa harrastaa autoja muuttaisi kerrostaloon muutenkaan.
Ihan kokemuksesta voin sanoa, että auton rassaaminen ei oinnistu vallan maniosti. Riippuu tietty siitä tasosta, millä autoasi rassaat. Mutta kyllä meillä on talli teollisuusalueella (joka muuten maksaa ihan sairaasti) ja sinne ajaa puolisen tuntia. Jos tuota tekisi omassa tallissa niin naapurit siitä ravostuisi. Se nyt ei kuitenkaan ole vielä syy muuttaa jonnekin böndelle vaikka sitä onkin mietitty.
Juu, ja 17-vuotiaana pitää saada poikkeusluvalla ajokortti kun asutaan hevon perseessä ja liikkumaan pitäisi päästä. Eikö meillä ole jo ihan tarpeeksi teinien ajamia kuolemankolareita?