Lapsiperheen elämä ja lasten kasvaminen - Maalla vai kaupungissa parempi?

ÄLÄ MUUTA.

Meidän perhe "pakkomuutettiin" maalle. Mä olin 4v ja sisko 7v. Lähdettiin toimivasta kerrostalokodista, jossa oli paljon kavereita ympärillä. Jo minä 4v menin muiden mukana ja tykkäsin.

Maallemuuton jälkeen me molemmat lapset masennuttiin. Minusta tuli lihava lapsi, kun söin yksinäisyyteen. Sisko eristäytyi ja kiusasi. Sisko kävi maalaiskoulua 5km päässä taksilla ja siellä oli ongelmia. Vaihtoi kaupunkikouluun. Minä menin sinne perässä ja lihavana lapsena olin helppo silmätikku.

Asuntolaina + lama piti isän hermot kireellä, vaikka työpaikka säilyi. Äiti uupui kulketusrumbaan ja jäi hyvin nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle.

Kun muut näki kavereita "milloin vaan" ja haki naapurin Miraa ja Kallea ulos, mun piti aina sopia kaikki etukäteen kyytien takia. Kaikki spontaanius ja vapaus puuttui. Myöskin ne naapurin kaverit puutrui. Sosiaaliset taidot myös kärsi maalla asumisesta. Sekin oli varmaan 1 syy mun kiusaamiseen.

Elämä alkoi 18-vuotiaana, kun sai ajokortin ja pystyi mennä ja tulla miten halusin. Toki sain skootterin 15v:nä, mutta ei sillä kovin kylmällä voinut ajaa ja kapealla mutkatiellä oli turvaton. Yhdessä onnettomuudessa olin sen kanssa sen takia myös.

Mieluummin olisin asunut vaikka kaksiossa kaupungissa kavereiden ja palveluiden vieressä, kuin 250m2 uutuuttaan kiiltävässä talossa kaukana kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maalla on itse asiassa paljon enemmän mahdollisuuksia kuin kaupungissa. Kaupungissa on niin pienet pihat että mahdollisuudet harrastaa mitään ihmeellisempää kotona ovat varsin rajalliset. Maaseudulla lapsilla on omat peltoautot ja mopot joilla ajetaan ja joita laitetaan ja joiden parissa aika kuluu varsin rattoisasti. Myös maalla on asutusta sen verran tiheässä että kaverit saattavat hyvinkin olla kilometrin tai parin päässä eikä mitenkään saavuttamattomissa niin kuin joku saattaa kuvitella. Helsingissä harrastaminen tarkoittaa sitä että kotona ollaan hyvin harvoin ja oikeastaan jokaisen harrastuksen takia on lähdettävä kotoa pois ja yleensä jokaisen perheenjäsenen vielä eri suuntaan.

Ja tämähän ei edes pidä paikkaansa. Harrastusmahdollisuuksia on kaupungeissa paljon enemmän kuin maalla, valikoima on huomattavasti laajempi jo ihan syystä että ihmisiä on enemmän. 

Jopa tuo auton rassaaminen onnistuu kaupungissa vallan mainiosti, kyllä ihmisillä on pihoja ja autotalleja myös kaupungeissa. Ehkä joo kerrostalossa ei onnistu mutta enpä usko että ihminen joka haluaa harrastaa autoja muuttaisi kerrostaloon muutenkaan. 

Auton korjailtu onnistuu kyllä kaupungissakin, mutta tilaa ajamiselle harvemmin on. Kaupungissa harrastukset edellyttävät usein sitä että lähdetään kotoa johonkin pois, maalla harrastaminen onnistuu kotipiirissä. Tästä mm. Inari Fernandez kirjoitti hyvin.

Sinulle harrastaminen on ilmeisesti vain jotain puutöitä ja auton rassailua omalla pihalla. Miten olisi juoksu, lukeminen, käsityöt, joukkueurheilu, musiikki (orkesterissa soittaminen) jne. jne.?

Meinaatko ettei maalla voi juosta, lukea tai tehdä käsitöitä? Tai vaikka soitta?

Etkö ymmärrä lukemaasi? Tuo edellinen jankuttaa, että maalla on paremmat mahdollisuudet harrastaa, ja nostaa jotenkin tärkeäksi sen, että harrastaa voi nimenomaan kotipihassa. Mutta harrastamista on aika monenlaista, eikä sen pyhyyttä mitata kotipihalla. Mainitsemani asiat ovat ihan yhtä helppoja kaupungissa ja osittain jopa helpompia, koska ihmisiä on enemmän. Joukkueen tai bändin saa kasaan todennäköisemmin. Ja jos on yksilölajista kyse, niin on aivan yhdentekevää, onko maalla vai kaupungissa. Maalla voit joutua juoksemaan tienpientareella, kaupungeissa on puistoja ja lenkkeilyyn/hiihtoon tarkoitettuja reittejä, joissa illallakin valot pimeään vuodenaikaan. 

Myös maalta löytyy valaistut pururadat. 

Vierailija kirjoitti:

No onhan se sanottava, että olette aikamoisen valinnan edessä, mutta jos miehen sanaan on uskomista, niin kyllä koti ja konnut ovat ihmisen elämän ankkuri. Itse katson tätä maailmaa sillä silmällä, että perhe on yhteiskunnan peruskivi ja sille on annettava parhaat mahdolliset puitteet kasvaa ja kukoistaa.

Kaupungit ovat nykyään muuttuneet levottomiksi ja onhan se aivan karmeaa katseltavaa, kun joutuu pelkäämään omien lapsien puolesta ihan kotikulmilla. Ei se ole mikään oikea ympäristö kunnon kansalaisen kasvaa, jos huumeet ja joutoväki pyörivät silmien alla. Kyllä rehellinen työ ja oma rauha ovat ne arvot, joita meidän pitäisi vaalia. Se, että saatte asuntovelan pienenemään ja omaisuutta kerrytettyä, on pelkästään viisasta taloudenpitoa. Oma tupa ja oma lupa on parasta, mitä mies voi perheelleen tarjota.

Maalla lapset oppivat arvostamaan luontoa ja kovaa työtä, eivätkä he ole siellä kauppakeskusten houkutusten perään. Se, että kouluun mennään taksilla, on vain pieni käytännön järjestely sen rinnalla, että saa asua turvallisessa ja kauniissa ympäristössä. Sitä paitsi omalla maalla asuminen kasvattaa luonnetta ja antaa juuret, joita betoniviidakko ei ikinä pysty tarjoamaan. Kyllä minä teidän sijassanne suuntaisin sinne maaseudun rauhaan, missä ilma on puhdasta ja naapurit tuntevat toisensa. Se on isänmaan etu, että pidetään koko maa asuttuna ja perheet turvassa.

Asuin lapsena 15v maalla, enkä oppinut koskaan silloin arvostaman luontoa ja kovaa työtä. Kauppakeskuksiin mentiin hengaamaan ja viettämään aikaa koulun jälkeen, koska kotiin ei voinut kävellä koulusta ja bussin lähtöön oli aikaa. Eikä sinne tyhjään kotiin halunnut mennä yksin masentumaan.

Meillä maalla-asumisen hinnaksi tuli lapsien masennus,  ongelmat sosiaalosissa taidoissa, lihavuus (ennen maalle muuttoa oli hoikat ja menevät lapset) ja koukukiusaaminen lihavuuden takia. Vanhemmat uupuivat kuskaamiseen. Toinen purki sen kiukkuna lapsiin ja toisesta tuli työkyvytön.

Me muutettiin vauvan ja taaperon kanssa isosta kaupungista miehen synnyinseudulle, jossa hän oli aikoinaan viihtynyt. Sieltä valitsimme valtatien varresta sopivan maaseutukunnan ja kunnan kylistä yhden elinvoimaisimmista. Itse olen ollut ratkaisusta äärimmäisen tyytyväinen. Lapset ovat löytäneet täältä yhteisön, jollaista tuskin olisivat muualta saaneet. On aika kiva tunne, kun lapsia moikataan aina kun astumme ulos ovesta.

Täällä elämä on puitteiltaan aika pientä ja hiljaista. Tietynlainen junttius kuuluu myös asiaan. Jos sellaisesta ei tykkää, tämä on varmasti kauhea paikka. Mutta meille tämä on juuri sopiva. Me emme tuomitse muita ja saamme itsekin olla rauhassa sellaisia kuin olemme. Bonuksena: täältä oli helppo saada töitä, kun melko harva on korkeasti koulutettu. Voin suositella muuttoa maaseudulle, mutta käykää tutustumassa kunnolla paikan henkeen sitä ennen. Tutustukaa myös tilastoihin, esim. väestörakenteeseen, koska se ennustaa alueen tulevaisuutta melko hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maalla on itse asiassa paljon enemmän mahdollisuuksia kuin kaupungissa. Kaupungissa on niin pienet pihat että mahdollisuudet harrastaa mitään ihmeellisempää kotona ovat varsin rajalliset. Maaseudulla lapsilla on omat peltoautot ja mopot joilla ajetaan ja joita laitetaan ja joiden parissa aika kuluu varsin rattoisasti. Myös maalla on asutusta sen verran tiheässä että kaverit saattavat hyvinkin olla kilometrin tai parin päässä eikä mitenkään saavuttamattomissa niin kuin joku saattaa kuvitella. Helsingissä harrastaminen tarkoittaa sitä että kotona ollaan hyvin harvoin ja oikeastaan jokaisen harrastuksen takia on lähdettävä kotoa pois ja yleensä jokaisen perheenjäsenen vielä eri suuntaan.

Ja tämähän ei edes pidä paikkaansa. Harrastusmahdollisuuksia on kaupungeissa paljon enemmän kuin maalla, valikoima on huomattavasti laajempi jo ihan syystä että ihmisiä on enemmän. 

Jopa tuo auton rassaaminen onnistuu kaupungissa vallan mainiosti, kyllä ihmisillä on pihoja ja autotalleja myös kaupungeissa. Ehkä joo kerrostalossa ei onnistu mutta enpä usko että ihminen joka haluaa harrastaa autoja muuttaisi kerrostaloon muutenkaan. 

Auton korjailtu onnistuu kyllä kaupungissakin, mutta tilaa ajamiselle harvemmin on. Kaupungissa harrastukset edellyttävät usein sitä että lähdetään kotoa johonkin pois, maalla harrastaminen onnistuu kotipiirissä. Tästä mm. Inari Fernandez kirjoitti hyvin.

Sinulle harrastaminen on ilmeisesti vain jotain puutöitä ja auton rassailua omalla pihalla. Miten olisi juoksu, lukeminen, käsityöt, joukkueurheilu, musiikki (orkesterissa soittaminen) jne. jne.?

Meinaatko ettei maalla voi juosta, lukea tai tehdä käsitöitä? Tai vaikka soitta?

Etkö ymmärrä lukemaasi? Tuo edellinen jankuttaa, että maalla on paremmat mahdollisuudet harrastaa, ja nostaa jotenkin tärkeäksi sen, että harrastaa voi nimenomaan kotipihassa. Mutta harrastamista on aika monenlaista, eikä sen pyhyyttä mitata kotipihalla. Mainitsemani asiat ovat ihan yhtä helppoja kaupungissa ja osittain jopa helpompia, koska ihmisiä on enemmän. Joukkueen tai bändin saa kasaan todennäköisemmin. Ja jos on yksilölajista kyse, niin on aivan yhdentekevää, onko maalla vai kaupungissa. Maalla voit joutua juoksemaan tienpientareella, kaupungeissa on puistoja ja lenkkeilyyn/hiihtoon tarkoitettuja reittejä, joissa illallakin valot pimeään vuodenaikaan. 

Myös maalta löytyy valaistut pururadat. 

Aloittaja kirjoitti, että palvelut ovat kaukana, joten eihän siellä ole edes katuvaloja. Valaistut pururadat on vain taajama-alueella eikä ap pääse sinne kuin autolla. Lenkkeily pimeällä tienpientareella on vaarallista. 

Maaseudulta ei löydy kuin yksikielisiä kouluja. Tämä on itselle suurin syy miksi en sinne muuttaisi, haluan että lapseni osaavat molemmat äidinkielensä sujuvasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maalla on itse asiassa paljon enemmän mahdollisuuksia kuin kaupungissa. Kaupungissa on niin pienet pihat että mahdollisuudet harrastaa mitään ihmeellisempää kotona ovat varsin rajalliset. Maaseudulla lapsilla on omat peltoautot ja mopot joilla ajetaan ja joita laitetaan ja joiden parissa aika kuluu varsin rattoisasti. Myös maalla on asutusta sen verran tiheässä että kaverit saattavat hyvinkin olla kilometrin tai parin päässä eikä mitenkään saavuttamattomissa niin kuin joku saattaa kuvitella. Helsingissä harrastaminen tarkoittaa sitä että kotona ollaan hyvin harvoin ja oikeastaan jokaisen harrastuksen takia on lähdettävä kotoa pois ja yleensä jokaisen perheenjäsenen vielä eri suuntaan.

Ja tämähän ei edes pidä paikkaansa. Harrastusmahdollisuuksia on kaupungeissa paljon enemmän kuin maalla, valikoima on huomattavasti laajempi jo ihan syystä että ihmisiä on enemmän. 

Jopa tuo auton rassaaminen onnistuu kaupungissa vallan mainiosti, kyllä ihmisillä on pihoja ja autotalleja myös kaupungeissa. Ehkä joo kerrostalossa ei onnistu mutta enpä usko että ihminen joka haluaa harrastaa autoja muuttaisi kerrostaloon muutenkaan. 

Auton korjailtu onnistuu kyllä kaupungissakin, mutta tilaa ajamiselle harvemmin on. Kaupungissa harrastukset edellyttävät usein sitä että lähdetään kotoa johonkin pois, maalla harrastaminen onnistuu kotipiirissä. Tästä mm. Inari Fernandez kirjoitti hyvin.

Yhtä vähän sitä tilaa on maallakin nykyään. Ei tukikelpoisilla pelloilla voi vapaasti rällätä, kuten minun lapsuudessa. 

Kyllä siellä voi silloin ajaa kun sato on korjattu ja talvella. Lisäksi monella on joutomaata pihallaan kun viljely on loppunut