Kaveri paljastui piilonarsistiksi

Olimme hyviä kavereita  vuotta, vaikka jälkikäteen ymmärrän merkkien olleen ilmassa jo alussa. Hän esimerkiksi kommentoi työprojekteistani, että heti kun saan yhden valmiiksi, pitäisi aloittaa seuraava. Silloin en kiinnittänyt siihen huomiota.

Vuosien aikana hän kertoi itsestään asioita, jotka toimivat selvästi ansoina: miten yrittää niin kovasti olla hyvä äiti, huolehtii muista ja menee puolikuntoisena töihin. Näihin odotettiin tietynlaisia vastauksia, ja huomasin itse meneväni mukaan. 

Tilanteet alkoivat ahdistaa, kun minut ajettiin nurkkaan eikä valinnanvaraa annettu. Samassa työpaikassa oleminen teki irtautumisesta vaikeaa.

Hän vähätteli onnistumisiani, heitti piikkejä ja spleinasi ideani takaisin minulle! Hänellä oli tarve hallita ja määritellä asioita. Ulospäin hän vaikutti kiltiltä ja empaattiselta, mikä teki käytöksen tunnistamisesta vaikeaa.
Hän ei pystynyt iloitsemaan puolestani ja reagoi usein kylmästi. Esimerkiksi kun kerroin vaikeista kokemuksistani tai ihastuksestani, hän ei sanonut mitään. Hän oli myös takertuva, mikä teki etäisyyden ottamisesta hankalaa. Lopulta suhteessa minusta tuli henkilö, jota kohdeltiin huonosti kulissien takana.
Ironista oli, että hän tunnisti narsismia muissa, mutta ei itsessään. Suhde kesti vuosia, ja pidin häntä parhaana ystävänäni.
Lopulta irtauduin ja olo keveni. Jos jonkun ympärillä on jatkuvasti selittämätöntä outoutta, kannattaa lähteä – tällainen ihminen ei todennäköisesti muutu.

Onko muilla samanlaisia kokemuksia siitä, että kaverista on paljastunut tälläinen henkilö?