Nuori haluaisi aloittaa harrastamaan suunnistusta, mutta miehelle on tärkeää että meidät nähdään jäähallilla. 😐 Miten toimisitte?? 😐😐
Mies lupasi pojalle matkan jenkkeihin ja liput NHL-matsiin, jos hän käy jääkiekkoharkoissa seuraavankin kauden. Sen verran tärkeänä hän pitää ko. lajin statusarvoa meidän perheelle.
Poika vaan haluaisi aloittaa suunnistuksen, koska moni kaveri on harrastanut sitä useita vuosia eikä tykkää "vaan nojaillla mailaan". Mies taas ei tykkää yhtään edes siitä ajatuksesta, että laimautuisimme joksikin "puskajuoksijoiksi".
Miten tässä pitäisi toimia, kun on niin erilaiset toiveet? Kumpaakaan lajia en oikein tunne, mies on hoitanut kiekkojutut.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Suomessa kuvitellaaan että yksipuolisella treenillä saadaan aikaan laatua, mutta tämä ei pidä paikkansa.
Esimerkiksi yksipuolinen toisto menee sellaiseksi asti, että alkulämmittelystä puuttuu kuntopiirin tyylinen juoksu temppuilu, jossa tehdään erilaisia hyppyjä aina melkein voltteihin asti, niin harjoittelu alkaakin varusteet päällä "rauhallisesti" lämmitellen jotain kiekon kuljetusta.
Ei ihme että nykyään ei synny samalaisia jääkiekkotaroja kuten Selänne on. Hänhän tunnetaan että saa spagaatit tosta noin vain suorassa lähetykessä. Tuleeko mieleen muita ukkoja jotka on monipuolisia kehon taidoiltaan?
Yksipuolinen treeni kuluttaa niveliä ja aiheuttaa lopulta vammoja sekä tylsistyttää nuoren urheilijan mielen.
Pitäisi näyttää treeneissä yleistä liikunnallisuutta jota toistetaan sitten vapaa-ajalla enen lenkkeilyä yms kuntoilua. Kehittää koordinaatiota ja muuta kivaa. Koko liikunnallisuuden pohja. Siihen sitten tulee lopulta ne kiekon kuljetukset yms ja kuviot pelatessa. Maven ja penan tekijät! Tämä nyt koskee erityisesti teitä. Milloin harjoittelitte viimeksi kuperkeikkaa?
Tästä lähtee pohdinnan siemen.
Niin rikasta seuraa ei Suomesta löydy jolla olisi varaa käyttää jäävuoroja joihinkin kuperkeikkojen tekemiseen.
Suunnistus on kiva ja halpa laji, vaatii myös älyllistä ajattelua. ilman muuta sinne jos pojalla kiinnostusta, isä pyöriköön jäähallilla.
Vierailija kirjoitti:
Luulen kyllä, ettei ole olemassakaan lasta, jota ei ikinä tarvitse patistaa lähtemään harrastukseen. Jos joutuu joka kerta maanittelemaan vastentahtoista, niin kannattaa harkita harrastuksen vaihtoa.
Varmasti jokaisella on hetkiä jolloin ei huvita ja se on ihan ok. Itsekin olin lapsena onnellinen, jos joskus olikin kipeä ja sai katsoa lauantaiaamuna lastenohjelmia sen sijaan, että olisi ollut jäähallilla. Mutta jos lapsi haluaa vaihtaa lajia, niin sen ei pitäisi olla ongelma. Ihan hyvä sääntö on esimerkiksi se, että kausi käydään loppuun ja sen jälkeen ei tarvitse jatkaa. Joukkuelajeissa etenkin on ikävää, jos joukkueesta lopettaa iso määrä harrastajia kesken kauden ja sitten loppuu muiltakin pelit.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi voi harrastaa montaakin lajia. Ja jos jääkiekko ei junioria kiinnosta, niin kannattaisi kyllä miettiä miksi hänet sinne pakotetaan. Pakolla kun niitä änäritähtiä harvemmin syntyy.
jotenkin vähän säälin nuoria joiden harrastukset ovat pelkästään liikunnallisia. Toki yhtä lailla yksipuolista on jos lapsella annetaan vaihtoehdoksi kuvataide ja musiikki.
Lätkässä saa toki joukkuekavereita ja kovain jätkän maineen, mutta toisaalta, suunnistus opettaa luonnossa liikkumista ja luultavasti suunnistaja on keski-iässä paremmassa kunnossa kuin se jääkiekkotähdykkä joka sammahti alkuunsa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne ole toisiaan poissulkevia juttuja.
Riippuu ihan siitä, millä tasolla lapsi sitä lätkää pelaa. Jos AAA, treenejä on 5xvkossa ja pelit (1-2/vko) päälle. Ja sit turnaukset jne. Mutta trollihan tämä on, todella ainakin toivon niin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies ei itse mene pelaamaan jääkiekkoa ja päästä poikaa suunnistamaan?
Koska mitään miestä ei ole olemassakaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa kuvitellaaan että yksipuolisella treenillä saadaan aikaan laatua, mutta tämä ei pidä paikkansa.
Esimerkiksi yksipuolinen toisto menee sellaiseksi asti, että alkulämmittelystä puuttuu kuntopiirin tyylinen juoksu temppuilu, jossa tehdään erilaisia hyppyjä aina melkein voltteihin asti, niin harjoittelu alkaakin varusteet päällä "rauhallisesti" lämmitellen jotain kiekon kuljetusta.
Ei ihme että nykyään ei synny samalaisia jääkiekkotaroja kuten Selänne on. Hänhän tunnetaan että saa spagaatit tosta noin vain suorassa lähetykessä. Tuleeko mieleen muita ukkoja jotka on monipuolisia kehon taidoiltaan?
Yksipuolinen treeni kuluttaa niveliä ja aiheuttaa lopulta vammoja sekä tylsistyttää nuoren urheilijan mielen.
Pitäisi näyttää treeneissä yleistä liikunnallisuutta jota toistetaan sitten vapaa-ajalla enen lenkkeilyä yms kuntoilua. Kehittää koordinaatiota ja muuta kivaa. Koko liikunnallisuuden pohja. Siihen sitten tulee lopulta ne kiekon kuljetukset yms ja kuviot pelatessa. Maven ja penan tekijät! Tämä nyt koskee erityisesti teitä. Milloin harjoittelitte viimeksi kuperkeikkaa?
Tästä lähtee pohdinnan siemen.
Niin rikasta seuraa ei Suomesta löydy jolla olisi varaa käyttää jäävuoroja joihinkin kuperkeikkojen tekemiseen.
Kyllä lämmitellä kannattaa kunnolla.
Ei kai tuossa oikein muuta vaihtoehtoa ole kuin lopettaa paskojen provojen kyhäily kunnes älyä on karttunut sen verran että siitä tulee myös jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa kuvitellaaan että yksipuolisella treenillä saadaan aikaan laatua, mutta tämä ei pidä paikkansa.
Esimerkiksi yksipuolinen toisto menee sellaiseksi asti, että alkulämmittelystä puuttuu kuntopiirin tyylinen juoksu temppuilu, jossa tehdään erilaisia hyppyjä aina melkein voltteihin asti, niin harjoittelu alkaakin varusteet päällä "rauhallisesti" lämmitellen jotain kiekon kuljetusta.
Ei ihme että nykyään ei synny samalaisia jääkiekkotaroja kuten Selänne on. Hänhän tunnetaan että saa spagaatit tosta noin vain suorassa lähetykessä. Tuleeko mieleen muita ukkoja jotka on monipuolisia kehon taidoiltaan?
Yksipuolinen treeni kuluttaa niveliä ja aiheuttaa lopulta vammoja sekä tylsistyttää nuoren urheilijan mielen.
Pitäisi näyttää treeneissä yleistä liikunnallisuutta jota toistetaan sitten vapaa-ajalla enen lenkkeilyä yms kuntoilua. Kehittää koordinaatiota ja muuta kivaa. Koko liikunnallisuuden pohja. Siihen sitten tulee lopulta ne kiekon kuljetukset yms ja kuviot pelatessa. Maven ja penan tekijät! Tämä nyt koskee erityisesti teitä. Milloin harjoittelitte viimeksi kuperkeikkaa?
Tästä lähtee pohdinnan siemen.
Niin rikasta seuraa ei Suomesta löydy jolla olisi varaa käyttää jäävuoroja joihinkin kuperkeikkojen tekemiseen.
Kyllä lämmitellä kannattaa kunnolla.
Ja se tehdään jossain ihan muualla kuin sillä tunnin jäävuorolla.
Tämä kuulostaa trollilta, mutta ikävä kyllä tiedän perheitä jossa lapset elää vanhempiensa unelmaa, eivätkä tee sitä omasta tahdostaan. Tietysti silloin tällöin lasta pitää patistaa harrastukseen, mutta jos sinne ei enimmäkseen mennä innoissaan, niin taitaa harrastus tai seura olla väärä.
Vierailija kirjoitti:
oon kuullut valmentajilta juttua vastahakoisista kiekkonuorista jotka vanhemmat suurin piirtein joutuvat kantamaan kotoa pukuhuoneesen ja varusteet kans... ja just tän takia että halutaan antaa tietty kuva perheestä. jäähallin piha onkin täynnä santanderin valkoisia tesloja... ei ole halpoja kulisseja ei...
Siis ihan oikeasti ihmiset elävät tuollaista elämää?
Terveisin lapseton
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa kuvitellaaan että yksipuolisella treenillä saadaan aikaan laatua, mutta tämä ei pidä paikkansa.
Esimerkiksi yksipuolinen toisto menee sellaiseksi asti, että alkulämmittelystä puuttuu kuntopiirin tyylinen juoksu temppuilu, jossa tehdään erilaisia hyppyjä aina melkein voltteihin asti, niin harjoittelu alkaakin varusteet päällä "rauhallisesti" lämmitellen jotain kiekon kuljetusta.
Ei ihme että nykyään ei synny samalaisia jääkiekkotaroja kuten Selänne on. Hänhän tunnetaan että saa spagaatit tosta noin vain suorassa lähetykessä. Tuleeko mieleen muita ukkoja jotka on monipuolisia kehon taidoiltaan?
Yksipuolinen treeni kuluttaa niveliä ja aiheuttaa lopulta vammoja sekä tylsistyttää nuoren urheilijan mielen.
Pitäisi näyttää treeneissä yleistä liikunnallisuutta jota toistetaan sitten vapaa-ajalla enen lenkkeilyä yms kuntoilua. Kehittää koordinaatiota ja muuta kivaa. Koko liikunnallisuuden pohja. Siihen sitten tulee lopulta ne kiekon kuljetukset yms ja kuviot pelatessa. Maven ja penan tekijät! Tämä nyt koskee erityisesti teitä. Milloin harjoittelitte viimeksi kuperkeikkaa?
Tästä lähtee pohdinnan siemen.
Niin rikasta seuraa ei Suomesta löydy jolla olisi varaa käyttää jäävuoroja joihinkin kuperkeikkojen tekemiseen.
Kyllä lämmitellä kannattaa kunnolla.
Ja se tehdään jossain ihan muualla kuin sillä tunnin jäävuorolla.
Niin, varmaan ennen sitä. Se kannattaakin tehdä hyvin.
Alkakoot mies harrastamaan jääkiekkoa ja tavoittelemaan NHL-tähden uraa. Ai ukolla on liikaa kaljamahaa ja polvet tomua? No voi kun harmillista, nyt taitaa ukolta jäädä unelma toteuttamatta.
En tunne yhtään aikuista, joka harrastaisi jääkiekkoa vapaa-ajallaan (paitsi näitä isiä jotka lasten kautta harrastaa). Sen sijaan tunnen useamman aikuisen, joka käy suunnistamassa.
Jääkiekko on hintaansa nähden melko turha laji harrastaa, jos lapsella ei ole siihen luontaista paloa. Lähes kaikki muut harrastukset jatkuu todennäköisemmin vielä aikuisiällä harrastellen/höntsäillen, kun eivät ole niin varustelusta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Jääkiekko on yliarvostettu laji. Suunnistus taas on monellakin tasolla hyödyllinen ja kenttäkelpoinen laji. Sivussa voisi harrastaa myös retkeilyä, uintia ja ammuntaa, jos viitsii ja ehtii koulutöiltä. Myös lukeminen, shakki ja ihan kävely ovat hyviä ajanvietteittä.
Jääkiekon harrastuksessa pätee nykyään samat asiat kuin työnteossa. Hinnat pitäisi saada alemmas ja saada takaisin talvet, jossa jääkiekkoa pelattiin ihan randomisti ilman valmentajia kivan vuoksi. Urheilussa tärkeintä on että aivot ja keho oppii että kyse on kivasta asiasta ja siinä tulee positiivisia tunteita kroppaan.
Pahimmillaan valmennus sisäänajaa kehoon tylsyyttä ja liian vakavaaa meininkiä. Keho voi mennä jo varhain taistele ja pakene- tilaan. Tämä tila on ok jo on kyseessä oikea peli jossa on korkeet panokset ja tienaat elämässäs sen takia suuria panoksia. Muussa tapauksessa otat velkaa ja menen ylirasituksen puolelle.
Ylirasitus sinällään on korjattavissa jos se havaitaan jo varhain. Pahinta on että kroppa on siinä kovassa treenaamisessa ilman iloa ja nautinnon tunnetta vuosia. Siinä tieteellisesti kroppa tyhmenee ja libido heikkenee. Jos junnuna huomaa että veri ei kierrä alakerrassa hyvin ja kertolaskut ei toimi tai pää hakee sanoja suusta heikosti ja englanti ei luista, niin lääkärille mittaaamaan ittsensä ettei vaan ole treenattu liian kovaa ilman iloa ja nautintoa. Huono valmentaja voi tuottaaa tämmöstä liukuhihnalta.
Tätä ei muuten tuoteta kerrostalojen takapihoilta tai lähiöiden pihakaukaloilta. Sieltä tuotetaan iloa ja pelin sielun säteitä.
Pelissä on aina kyse siitä että se on hauskaa. Silloin kroppa on mukana hommassa eikä tarvitse pakottaa hampaat irvessä.
Aloitin kirjoituksen työnteosta ja jääkiekon harrastuksessta. Ei töihinkään porukkaa saada, jos palkat ei ole kunnossa ja työolot on ihan kauheet, ei maksella ylityölisiä ja ylläpidetään kokoajan minimiväkeä. Ikään kuin jäähypenkillä olisi porukkaa, mutta työntantaja e ole edes palkanut tarpeeksi väkeä tekeemään töitä. Ne pari tekee sitten pelikentällä monen työt. Ei se ole mistään kotoisin ja palkat on surkeet.
Asiat kuntoon kuin olisi jo. Muuten koko kiekkotoiminta loppuu ja ihmiset alkaa suunnistaa. Kroppa on siitä fiksu, että se oppii kurjuuden. Kun kurjuutta on tehty vuosia ja mieli on pakottanut kropan. Kroppa ei helpolla enää opi iloa työnteosta tai jääkiekosta. Kaikki lähtee vapaaehtoisuudesta, porkkanasta ja nautinnosta siihen hommaan
Työnantaja ja työntekijä voi tehdä paljon pahaa kokonaisuudessaan pakottamalla itseään sellaiseen mistä kroppa ei nauti.
Nämä on vakavia asioita kotikatsomossa pohdittaviksi. Suomessa on paljon masennusta ja mistähän se juontaa juurensa?
Kroppaa pitää houkutella ovelasti tekemään asioita. Pakottaminen ja kova kuri ei ole sitä millä todellisia tuloksia synnytetään.
Jokin Selänne jolla oli sitten palava halu ja oli perheelle tiukkaa jatkaa sitten taloudellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa kuvitellaaan että yksipuolisella treenillä saadaan aikaan laatua, mutta tämä ei pidä paikkansa.
Esimerkiksi yksipuolinen toisto menee sellaiseksi asti, että alkulämmittelystä puuttuu kuntopiirin tyylinen juoksu temppuilu, jossa tehdään erilaisia hyppyjä aina melkein voltteihin asti, niin harjoittelu alkaakin varusteet päällä "rauhallisesti" lämmitellen jotain kiekon kuljetusta.
Ei ihme että nykyään ei synny samalaisia jääkiekkotaroja kuten Selänne on. Hänhän tunnetaan että saa spagaatit tosta noin vain suorassa lähetykessä. Tuleeko mieleen muita ukkoja jotka on monipuolisia kehon taidoiltaan?
Yksipuolinen treeni kuluttaa niveliä ja aiheuttaa lopulta vammoja sekä tylsistyttää nuoren urheilijan mielen.
Pitäisi näyttää treeneissä yleistä liikunnallisuutta jota toistetaan sitten vapaa-ajalla enen lenkkeilyä yms kuntoilua. Kehittää koordinaatiota ja muuta kivaa. Koko liikunnallisuuden pohja. Siihen sitten tulee lopulta ne kiekon kuljetukset yms ja kuviot pelatessa. Maven ja penan tekijät! Tämä nyt koskee erityisesti teitä. Milloin harjoittelitte viimeksi kuperkeikkaa?
Tästä lähtee pohdinnan siemen.
Niin rikasta seuraa ei Suomesta löydy jolla olisi varaa käyttää jäävuoroja joihinkin kuperkeikkojen tekemiseen.
Silloin, kun olin lapsi, niin nuo alkuverryttelyt tehtiin ennen jäävuorojen alkamista. Treenit alkoivat esimerkiksi klo 17 ja silloin mentiin juoksemaan porukalla hallin portaita ylösalas tai tehtiin muita harjoitteita hallilla, jalannostoja yms ketteryyttä. Oheisharjoittelu päättyi esimerkiksi 17:45 ja klo 18 mentiin jäälle käyttämään se varsinainen jäävuoro. Sielläkin toki oli välillä jotain temppurataa yms koska ne kehittävät luistelutaitoa ja kiekon hallintaa.
Asutaan jäähallin lähellä ja edelleen näkyy noita joukkueita yhteislenkeillä ja tekemässä harjotteita jäähallin läheisyydessä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies ei itse mene pelaamaan jääkiekkoa ja päästä poikaa suunnistamaan?
Oikeasti, tuskin miestä kiinnostaa pelaako lapsi vai suunnistaako, tässä taas joku kaukalo laidan raivopää yrittää vaan saada syyn miehen niskoille. Suunnistusta voi harrastaa vaikka käy välillä kaukalossa,täällä ainakin järjestävät kaikille kaupunki suunnistusta.
Jääkiekko on yliarvostettu laji. Suunnistus taas on monellakin tasolla hyödyllinen ja kenttäkelpoinen laji. Sivussa voisi harrastaa myös retkeilyä, uintia ja ammuntaa, jos viitsii ja ehtii koulutöiltä. Myös lukeminen, shakki ja ihan kävely ovat hyviä ajanvietteittä.