Onkohan minulla alkava dementia?
www.is.fi/terveys/art-2000011902561.html
Minulla on kaikkia näitä. Suvussani on dementiasairauksia (otsalohkodementiaa ja alzheimeria) paitsi persoonallisuuden muutoksesta en osaa sanoa itse. Mutta ensireaktioni siihen että joku tavara on hukassa, on nykyään se että mies on sen laittanut väärään paikkaan. Se tulee jonain automaationa vaikka tiedostan että harvoin näin oikeasti on.
Olen alkanut kokea öiseen aikaan jotain aistiharhoja. Joko uni sekoittuu todellisuuteen tai herätessäni kuulen, näen tai tunnen jotain erikoista. Nukun ajoittain tyttärelläni koska hoidan hänen lapsiaan viikonloppuisin jotta tytär pääsee toiseen työhönsä. Siellä on vierashuoneessa vain yksi ikkuna ja se on päädyssä niin että kun herään, en näe ulos vaan näen vain pimeän huoneen ja ikkunattoman seinän. Kotona minulla on kahdella seinällä ikkunat ja huoneessa on hämärää, ei pimeää. Tyttären luona olen pari kertaa herännyt paniikkiin kun olenkin kääntynyt yöllä seinänpuolelle sänkyä ja seinä onkin siinä 10cm päässä kasvoistani. Hetkellisesti olo on kuin olisin arkussa.
Tasapainoni on heikentynyt myös ja huomaan että tarkkaavaisuudessa olisi parantamista. En enää aja pimeällä, koska omasta mielestäni hämärä vaikuttaa reaktiokykyyni.
Olen työssäkäyvä viiskymppinen nainen. Minua pelottaa aika kovasti tämä kaikki!! En voi sairastua nyt vielä. Minähän olen se joka meidät elättää.
Muistisairauksiin liittyviä oireita ovat:
Toiminnanohjauksen, aloitekyvyn ja tarkkaavaisuuden heikkous
Vireystilan vaihtelut
Unihäiriöt
Mahdolliset yölliset sekavuustilat
Esimerkiksi otsalohkoihin painottuvissa sairauksissa mm. epäluuloisuus ja persoonallisuuden muutokset
Kommentit (22)
Ollaan työporukassa useinkin oltu tilanteessa, jossa muistellaan yhteisiä tekemisiä. Harvinaisen usein kukaan ei muista sen paikan nimeä, jossa käytiin työmatkalla pari vuotta sitten. Nimet ovat hukassa - kuvailemme joskus, miltä entinen työkaveri näytti tai mitä harrasti. Jokainen hukkaa avaimiaan ja kännykkänsä säännöllisin väliajoin. Löytyvät kyllä ajastaan vaikka ulkoilutakin taskusta. Välillä on hukassa jonkun autokin, kun ei muista, minne se jätti. Oma henkilökohtainen ongelmani on sekoilu aikatauluissa. Siksi kollaamme kalenterit joka ma-aamu työkaverin kanssa.
Kaikki ollaan viisikymppisiä ja toinen yhdistävä tekijä on kuormittava työympäristö. Jatkuvat organisaatiouudistukset ja esimerkiksi uusien sovellusten käytön opettelu ovat alkaneet kuormittamaan. Ei kukaan tietenkään toivo, että jämähtäisimme paikallemme, mutta muutosten tahti voisi olla verkkaisempi.
Tämä ei tietenkään poissulje sitä, että esimerkiksi itse sairastuisin joskus muistisairauteen. Muistitestin mukaan olen hyvämuistinen, mutta parantamisen varaa olisi nukkumisessa. Minkäs teet, kun ei unta aina saa.
Tuota sattuu kaikille, lähdet kotoa ja yhtäkkiä olet työpaikalla etkä muista matkasta mitään, olen joskus aamuvuoroon mennessä tarkistanut auton keulankin, että olenko ajanut jonkun päälle. Mutta on käynyt niinkin että olen aikonut johonkin mennä ja olen jopa sinne mennyt ja sitten mietin miksi tänne tulin. Eikä ole suvussa edes muistisairauksia