Elän erakkona. Menin elokuvateatteriin tänään ja itkin koko sen ajan. Onko kovin yleistä ja normaalia tuntea näin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tunsin noin joskus nuorempana, kun en ollut vielä täysin hyväksynyt erakkoelämääni, ja välitin myös vielä siitä, että ajattelin "mitä muut ajattelee", että ajatteleeko ne että olen outo kun olen siellä elokuvissa yksin. Keski-iässä kuitenkin hyväksyin sen, että tulen olemaan sinkku lopun ikääni, ja myös en enää ole kiinnostunut toisten mielipiteistä elämäntyylistäni. Nykyään elokuvissa käynti itsekseni ei ole enää millään tapaa surullinen kokemus. Eikä myöskään esim. yksin matkustelu tai yksin "paremmassa" ravintolassa syöminen. 

Toisaalta voi olla että sulla auttaisi ihan sekin että kävisit elokuvissa useammin ja tottuisit tilanteeseen. Ja tarkoituksella kiinnittäisit huomiota muihin siellä yksin oleviin. Aina niitä on paljonkin. 

Jos seuraa haluat, niin tuo raittius voi introvertille olla vähän kaksiteräinen miekka. Koska kyllä se alkoholi auttaa yhteyden saamiseen muihin ihmisiin, jos sitä vielä kaipaa. Eikä pelkästään se kemikaalina, vaan se että monet paikat joissa alkoholia käytetään on myös tutustumisen paikkoja meidän kulttuurissa. Ei kahvilassa vieraat tule juttelemaan, baarissa kyllä.

Kyse ei ole siitä, että minua hävettäisi tai harmittaisi käydä yksin elokuvissa tai missään. Pärjään yksin todella hyvin eikä se aiheuta ahdistusta tai sitä että ajattelisin mitä muut ajattelee siitä, että olen yksin. Ihan rehellisesti olen kertonut olevani erakko ihmisille eikä minua hävetä se. Kyse on paljon syvemmistä asioista tunnetasolla, jotka ilmeisesti ovat alkaneet tulemaan pintaan. Ap 

Se on tosi hyvä, että pystyit itkemään niitä pois. Se on tärkeää hermoston säätelyä, joka on varmaan alkon takia jäänyt keholta tekemättä. Olet oikealla tiellä. Käy vaan itkemässä elokuvissa tai kirkossa tai metsässä, kun siltä tuntuu. Onnittelut raittiudesta!