Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde ja erilaiset elämäntavat, erityisesti liikunnallisuus
06.04.2026 |
Olen jonkin aikaa tapaillut miestä joka on monella tavalla oikeasti tosi ihana. Luotettava, arvostava, rehellinen, huomaavainen, ystävällinen, rakastava. Listaa voisi vaan jatkaa. Yhdessäolo on helppoa ja muutenkin tuntuu, että luonteen puolesta samanlaista miestä ei välttämättä heti tule uudestaan vastaan.
Isoin ongelma tällä hetkellä itselleni on omat ja miehen elintavat, erityisesti liikunnallisuus ja omasta terveydestä huolehtiminen. Olen itse liikunnallinen ja treenaan useamman kerran viikossa. Mies on ollut aiemmin reilusti ylipainoinen, mutta sittemmin laihduttanut huomattavasti. Ylipainoa on kuitenkin edelleen reippaasti ja kaikki yhteinen tekeminen johon liittyy liikunta, vaikka ihan pelkkä kävely, pitää suorittaa miehen jaksamisen mukaan. Vapaa-ajallaan mies ei harrasta liikuntaa. Kuulemma kiinnostusta on ja haluaa kanssani liikkua, mutta toistaiseksi en ole nähnyt käytännössä juurikaan edistystä tai tekoja asian hyväksi.
Haluaisin kuulla rehellisiä kokemuksia teiltä joilla on tämän tyyppinen parisuhde ja miten teillä on mennyt. Pelkään että tämä on loppujen lopuksi itselle ratkaiseva tekijä, mutta yritän kovasti keskittyä kaikkeen hyvään mitä meillä on. Mietityttää vaan, että riittääkö se. En ole ottanut aihetta puheeksi miehen kanssa, mutta aion sen ennen pitkää tehdä ja keskustella asiasta.
Kommentit (70)
Minä, minulle, ei ITSE, ITSELLENI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen seurustellut miehen kanssa, jolla oli liikuntarajoitteita ilmeten juurikin sillä tavoin, että mies ei pystynyt kävelemään kuin 2-3 km matkan rauhallista vauhtia helpossa maastossa. Itse olin tuolloin aktiiviliikkuja ja treenasin useamman kerran viikossa. Miehen liikuntarajoitteisuus ei ollut ongelma, mitä nyt tietenkin monesti harmitti, ettemme koskaan voineet mennä yhdessä edes lyhyelle päiväpatikalle kansallispuistoon jne. Ero meille tuli muista syistä kuin miehen liikuntahaasteista.
Sinä kuitenkin itse tiedät kuinka iso asia sinulle on tuo miehen liikkumattomuus ja se, että ette voi yhdessä liikkua.
Liikuntarajoitteisuus on eri asia kuin laiskuus.
Miten niin, jos lopputulos on sama, eli se ettei lenkille eikä patikoimaan voi lähteä sen kumppanin kanssa. Sitten jos kysymyksessä on itsensä pahoinpitely syömällä jatkuvasti huonosti ja vaikka päihteitä käyttämällä niin asia alkaa olla jo eri. Silloin kyseessä on muukin asia kuin liikun puute käytännössä. Sen sijaan sillä miksi ihminen ei liiku toisen vaatimalla tavalla ei ole mitään merkitystä, onko se sitten liikuntara joite vai jokin muu syy.
Olen kuin tuon parisuhteen mies. Ylipainoa, en harrasta liikuntaa, joskus harvoin näytösluonteisesti käyn rautaa nostamassa. Vaimo raitis, sporttinen ja käy liikuntaharrastuksissa joskus kaksikin kertaa päivässä.
Itse tykkään rakentaa ja korjata autoja ja jos on mennyt pitkään selällään auton alla hitsuutellen, maistuu illalla kylmä kalja. Paljon teemme myös asioita yhdessä, elämäämme kun mahtuu paljon muutakin kuin pelkästään autot tai jumppa.
Olemme olleet yhdessä 25 vuotta ja olemme onnellisia.
Uskon, että syynä siihen on se, että hyväksymme toisemme sellaisena kuin toinen on, mukaan lukien kummankin plussat ja miinukset. M44
Vierailija kirjoitti:
Taas nainen yrittämässä muuttaa miestä.
Ja siihen suhde tuleekin kompastumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyysit rehellistä mielipidettä, tässä se tulee. Rehellinen mielipiteeni on, että häpeät miehesi ulkomuotoa ja olet perinteinen katkera nainen jolla on sadistinen motiivi tehdä miehestä itselleen marionetti. Kuulostaa todella kamalalta, että mies on muuten 99% ihana mutta koska ei pysy lenkillä sun perässä niin olet valmis heittämään kaiken pois.
Toki tämä verhoillaan kauniilla sanoilla "olen rakas huolissani terveydestäsi ja haluan elää ihanasti kanssasi mahdollisimman pitkään kulta".
Mun mielestä parisuhteessa kaikkien harrastusten ja mielenkiinnon kohteiden ei tarvitse olla samoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, viestissäsi viittaat itseesi yli kymmenen kertaa. Oletko nyt ihan varma, että parisuhteen kanssasi oikeasti mahtuu joku muukin kuin sinä?
Miten voit olla suhteessa ylipainoisen kanssa? Eikö ällötä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä parisuhteessa kaikkien harrastusten ja mielenkiinnon kohteiden ei tarvitse olla samoja.
Mun vaimo tykkää tiktokin kissavideoista, puutarhahommista, meikeistä ja naistenlehdistä. Pitäis varmaan itsekin suuntautua noihin, jos parisuhteessa pitää olla samat harrastukset.
Vierailija kirjoitti:
Miten voit olla suhteessa ylipainoisen kanssa? Eikö ällötä?
Jos panee nuorta treenattua isokaluista inttipoitsua siinä sivussa salitreenien yhteydessä, niin menettelee. T. Salikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siellä se rouva taas tahkoaa spinnigpyörää. Ja mäkättää kun en "liiku" yhtään.
Niin, hänellä ylipainoa 15 kg ja minulla 5 kg. Hänen ylipainoonsa vaikuttavat mm jatkuvat suklaaherkuttelut etc, joten olen sanonut että palataan minun liikkumattomuuteeni sitten kun omaa itsekurin jolla saavuttaa max 5 kg ylipainon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas nainen yrittämässä muuttaa miestä.
Ja siihen suhde tuleekin kompastumaan.
Mä olen ollut saman naisen kanssa parisuhteessa vuodesta 2000. Sanoisin, että onnellisuus suhteessa nousi ihan uusiin sfääreihin, kun nainen lopetti miehen muutosyritykset. Koin sen käytöksen todella alistavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsoppa peiliin, jos on noin vaikeaa niin eroa. Voit muuttaa vain itseäsi. Ihme valittajia nykyisin ja kaikesta keksitään ongelmia vaikka asiat olisivat hyvin.
Jos sinulle on tärkeää, että harrastatte liikuntaa nimenomaan yhdessä, sinun pitää alkaa hänelle "valmentajaksi". Samalla tasolla ette tule olemaan vielä vuosiin sellaisissa lajeissa, joita sinä olet vuosia harrastanut.
Kuinka sä AP siis meinaat ottaa asian puheeksi? Millä sanoin ja vaatimuksilla?
Oon itse liikkuva, enkä mä ole ikinä ketään patistanut mun kanssa lenkille, suhteissa on ollut muut yhteiset jutut ja miehetkin enemmän ylipainoisia vaikka itse oon hoikka.
No siinä vaiheessa kun pannessa toinen meinaa saada slaagin ja tippuu hikikarpalot päälle ei ole enää niin hauskaa, se ei ole mitenkään viehättävää. Mutta miksi et vaan etsi liikunnallista miestä jos se on sulle tärkeää?
Ex tykkää mm kalastella ja yöpyä laavuilla ja kyllä mä hänen mukanaan kuljin vaikka ei ollutkaan oma juttu, lenkille mä en ikinä patistanut mukaan. Pitää näissä osata vähän joustaa ja niin ettei se ole vastahakoista pakkopullaa.
Tuo mies ei kuulosta siltä, että sitä elämäänsä haluaisi muuttaa, hän olisi sen tehnyt ihan itsekin ilman erityistä puhumista.
Ainakin ärsyttää jo nyt. Kannattaako tuo?
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulle on tärkeää, että harrastatte liikuntaa nimenomaan yhdessä, sinun pitää alkaa hänelle "valmentajaksi". Samalla tasolla ette tule olemaan vielä vuosiin sellaisissa lajeissa, joita sinä olet vuosia harrastanut.
Ja tässäkin miehen pitää aidosti haluta sitä, että opetat hänelle niitä sinulle tärkeitä liikuntalajeja.
Ja sinun pitää hyväksyä se, että hän ei välttämättä koskaan pääse samalle tasolle kuin sinä.
''Luotettava, arvostava, rehellinen, huomaavainen, ystävällinen, rakastava.''
Jotenkin surullista, jos nämä ovat harvinaisia piirteitä miehissä, ja puhut kuin tuntisit miehen syvällisemmin, vaikka kyse on vasta alkudeittailusta. Jotenkin aloituksesta muutenkin välittyy, ettet ole edes erityisen viehättynyt, ihastunut tähän kyseiseen mieheen, et vaikuta itsekään olevan vakuuttunut, että suhteessa olisi mitään järkeä. Hyvää kannattaa odottaa, mikä kiire on pariutumisessa.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä parisuhteessa kaikkien harrastusten ja mielenkiinnon kohteiden ei tarvitse olla samoja.
Samaa mieltä.
Lisäksi musta on jopa hyvä olla joku oma harrastus, jolloin saa omaa aikaa, mutta olenkin introvertti.
Voisko miestä suostutella kävelylle? Tai vaeltamaan?