Miten saada vanhus ympärivuorokautiseen hoivakotiin? Emme maksa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en missään olosuhteissa laittaisi vanhempiani laitokseen.

Toivottavasti sinulla on sisaruksia tai muita, joiden kanssa voit jakaa hoitopäivän kolmeen osaan: yhdellä päivävuoro, sitten iltavuoro ja yövuoro.

Itse yritin hoitaa äkillisesti dementoitunutta isääni (94 v) kaikki "vuorot", hänellä oli pakko-oireita, halusi ylös istumaan, sitten taas alas, tätä koko ajan. Nukahti vihdoin yhdeltä yöllä ja heräsi viideltä aamulla ja herätti minut taas auttamaan, nukuin samassa huoneessa. Uuvuin perusteellisesti, olin jo itse eläkkeellä.

Kun hän muutti hoitolaitokseen, sama rumba jatkui niin että työntekijät ottivat välillä soittokellon pois, kun jonkun olisi pitänyt koko ajan mennä hänen huoneeseensa  viiden minuutin välein. Tätä on todellisuus dementiassa.

Eli älä uhoa ennen kuin olet kokenut. Ja kun ryhdyt omaishoitajaksi, huolehdi siitä, että saat tarpeeksi unta. Se on yhtä välttämätöntä kuin pikkuvauvan hoidossa.

Hän ei ole kokenut oloaan turvalliseksi selvästi. Ja kyllä, hoidan vanhempani kuten hoidin isovanhempanikin. 

En usko, että tuo pakko-oireisuus liittyy välttämättä turvallisuudentunteeseen. Isäni oli polttanut piippua koko ikänsä ja dementian myötä tästä tavasta tuli pakkomielle myös, hän halusi puolen tunnin välein  polttaa piippua ja se piti hänelle ladata ja valvoa sen polttamista. Sekin kuormitti. Hän oli omassa rakkaassa kodissaan, omassa sängyssään kissojensa kanssa, en usko, että hän vielä kotona tunsi turvattomuutta.

Sinä ohitat vastauksessasi ne käytännön järjestelyt, jotka on oltava kunnossa, jos haluaa jaksaa hoitaa muistisairasta. Jos dementia on sellainen, että valvottaa hoitajaa öisin, on pakko olla kaksi hoitajaa, tämä on ihan selvä asia.

Muistisairaan omaishoito on kuormittavampaa kuin päästään selkeän mutta muuten vajaakuntoisen omaisen.

Mun täytyy nyt kyllä sanoa että sulle ei ole vastattu yhtään mitään eikä ole sanottu mitään vanhuksista tai muistisairaista. 

Tuolla jo aiemmin kysyttiin että mikä pointti näissä lynkkaus-kommenteissa on. Mitä sä yrität sanoa? Yleensä on jotain muutakin asiaa kuin että vaikeetahan se on. 

-eri

Vastasin tähän kommenttiin, joka oli kommentti kuvaukselleni isästäni sairaana: "Hän ei ole kokenut oloaan turvalliseksi selvästi. Ja kyllä, hoidan vanhempani kuten hoidin isovanhempanikin."

Itse luulin jaksavani hoitaa isäni kotona, mutta aikani sitä tehtyäni tajusin, että en jaksa jos en saa nukkua öisin katkeamattomia yöunia. En ollut enää kolmikymppinen vauvan äiti, jota hormonit buustaavat jaksamaan, vaan itsekin liki 70-vuotias.

Pointtini on siis varoittaa dementikkojen lapsia, että ei kannata yrittää yksin selvitä kokovuorokautisesta dementiaa sairastavan hoidosta, jos potilas valvottaa öisin. Täytyy olla mahdollisuus vuorotella jonkun toisen kanssa, ei se viikonloppu kerran kuukaudessa riitä. 

Mikä sinua tässä minun realismissani oikein ärsyttää? 

No se että kukaan ei ollut sanonut mitään sinusta, panoksestasi, hoiajista tai siitä onko helppoa tai vaikeaa. Ja silti tulit kavereinesi kommentoimaan miten hän ei selvästi tiedä mitään ja mussunmuu. 

Jos sä haluat avata tuntojasi isästäsi ja omasta väsymyksestäsi, sen voi varmaan tehdä ilman että kommentoi jonkun kommenttiin? Suotta sä tossa lähdit puskemaan ajatustasi ja kommentoijaa maalittamaan vaikka kuinka olisit väsynyt tai katkera edelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en missään olosuhteissa laittaisi vanhempiani laitokseen.

Toivottavasti sinulla on sisaruksia tai muita, joiden kanssa voit jakaa hoitopäivän kolmeen osaan: yhdellä päivävuoro, sitten iltavuoro ja yövuoro.

Itse yritin hoitaa äkillisesti dementoitunutta isääni (94 v) kaikki "vuorot", hänellä oli pakko-oireita, halusi ylös istumaan, sitten taas alas, tätä koko ajan. Nukahti vihdoin yhdeltä yöllä ja heräsi viideltä aamulla ja herätti minut taas auttamaan, nukuin samassa huoneessa. Uuvuin perusteellisesti, olin jo itse eläkkeellä.

Kun hän muutti hoitolaitokseen, sama rumba jatkui niin että työntekijät ottivat välillä soittokellon pois, kun jonkun olisi pitänyt koko ajan mennä hänen huoneeseensa  viiden minuutin välein. Tätä on todellisuus dementiassa.

Eli älä uhoa ennen kuin olet kokenut. Ja kun ryhdyt omaishoitajaksi, huolehdi siitä, että saat tarpeeksi unta. Se on yhtä välttämätöntä kuin pikkuvauvan hoidossa.

Hän ei ole kokenut oloaan turvalliseksi selvästi. Ja kyllä, hoidan vanhempani kuten hoidin isovanhempanikin. 

En usko, että tuo pakko-oireisuus liittyy välttämättä turvallisuudentunteeseen. Isäni oli polttanut piippua koko ikänsä ja dementian myötä tästä tavasta tuli pakkomielle myös, hän halusi puolen tunnin välein  polttaa piippua ja se piti hänelle ladata ja valvoa sen polttamista. Sekin kuormitti. Hän oli omassa rakkaassa kodissaan, omassa sängyssään kissojensa kanssa, en usko, että hän vielä kotona tunsi turvattomuutta.

Sinä ohitat vastauksessasi ne käytännön järjestelyt, jotka on oltava kunnossa, jos haluaa jaksaa hoitaa muistisairasta. Jos dementia on sellainen, että valvottaa hoitajaa öisin, on pakko olla kaksi hoitajaa, tämä on ihan selvä asia.

Muistisairaan omaishoito on kuormittavampaa kuin päästään selkeän mutta muuten vajaakuntoisen omaisen.

Mun täytyy nyt kyllä sanoa että sulle ei ole vastattu yhtään mitään eikä ole sanottu mitään vanhuksista tai muistisairaista. 

Tuolla jo aiemmin kysyttiin että mikä pointti näissä lynkkaus-kommenteissa on. Mitä sä yrität sanoa? Yleensä on jotain muutakin asiaa kuin että vaikeetahan se on. 

-eri

Vastasin tähän kommenttiin, joka oli kommentti kuvaukselleni isästäni sairaana: "Hän ei ole kokenut oloaan turvalliseksi selvästi. Ja kyllä, hoidan vanhempani kuten hoidin isovanhempanikin."

Itse luulin jaksavani hoitaa isäni kotona, mutta aikani sitä tehtyäni tajusin, että en jaksa jos en saa nukkua öisin katkeamattomia yöunia. En ollut enää kolmikymppinen vauvan äiti, jota hormonit buustaavat jaksamaan, vaan itsekin liki 70-vuotias.

Pointtini on siis varoittaa dementikkojen lapsia, että ei kannata yrittää yksin selvitä kokovuorokautisesta dementiaa sairastavan hoidosta, jos potilas valvottaa öisin. Täytyy olla mahdollisuus vuorotella jonkun toisen kanssa, ei se viikonloppu kerran kuukaudessa riitä. 

Mikä sinua tässä minun realismissani oikein ärsyttää? 

No se että kukaan ei ollut sanonut mitään sinusta, panoksestasi, hoiajista tai siitä onko helppoa tai vaikeaa. Ja silti tulit kavereinesi kommentoimaan miten hän ei selvästi tiedä mitään ja mussunmuu. 

Jos sä haluat avata tuntojasi isästäsi ja omasta väsymyksestäsi, sen voi varmaan tehdä ilman että kommentoi jonkun kommenttiin? Suotta sä tossa lähdit puskemaan ajatustasi ja kommentoijaa maalittamaan vaikka kuinka olisit väsynyt tai katkera edelleen. 

Kiitos! Se että sanoin Itse en missään olosuhteissa laittaisi vanhempiani laitokseen, johti melkoiseen avautumiseen ja suoraan haukkumiseen. Se realismi-vastaus sisälsi mm. Eli älä uhoa ennen kuin olet kokenut. 

Edelleen en laittaisi missään olosuhteissa vanhempiani laitokseen. Piste

-se alkuperäinen