Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Jos ihmiset on eläneet tuhansia vuosia missä on perinnöt?
05.04.2026 |
Miten on mahdollista ettei kellään ole mitään perittyä isoiso vanhemmiltaan? Kai niillä nyt jotain oli?
Kommentit (74)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko AP nähnyt perunkirjoja 1800 luvulta Suomesta? Varakkailta talollisilta arvoesineinä lueteltiin puulusikka, pellavainen pöytäliina jne? Niitäkö olet vailla?
Puhumattakaan ajasta ennen 1800 lukua.
Miksi perintö on ollut puulusikka tasoa? Ihanko oikeasti ihmiset on tyytyneet siihen.
Ei ollut muuta omaisuutta. Ei AP taida ymmärtää että suomessa asuttiin vielä maakuopissa kun lähi-idässä istuttiin kahvilan terassilla juomassa kahvia kun oli juuri käyty kirjastossa. Siihen aikaan suomessa ei ollut vielä ainuttakaan kivestä tehtyä taloa.
Vierailija kirjoitti:
Rautakaudella Suomessa noin vuodet 500-1200 omistukset olivat yhteisiä kyläkohtaisia ja nykyisenkaltaista yksityisomistusta ei tunnettu. Oli yhteiset maat.
Kunnes Piispa Henrik saapui meren ylitse saarnaamaan ja käännyttämään kristinuskoon. Tämän jälkeen kyläyhteisöjen arvokkaat kala/viljelys/metsästysmaat siirtyvät kirkolle jota pyöritti Ruotsista tulleet uudisasukkaat ja suomalaiset toimivat näiden alamaisinaan seuraavat 600 vuotta 1200-1800 ja siinä ohessa venäläiset kävivät ryöstö/tapporetkillä tasaisin väliajoin. Maat toki jaettiin yksityisomistuksiin 1700-luvulla, mutta vain omiin tarpeisiin ilman kasvun mahdollisuutta. 1809 päästiin ruotsalaisten orjuudesta venäläisten alaisuuteen reiluksi sadaksi vuodeksi, jolloin yksityisomaisuutta ei voinut vielä tuolloinkaan tavallinen kansan kasvattaa. Itsenäistymisen 1917 jälkeen ensin sisällissota, jossa taisteltiin keskenään tuleeko Suonesta länsi vaiko itämielinen. Siinä kesti noin 40-50 vuotta itsenäistymisen jälkeen kunnes yksityistä omaisuutta ryhtyi toden teolla kertymään, luonnon monimuotoisuuden kaventamisen kustannuksella. Koska kaikki ihmisen omaisuus otetaan luonnosta.
No tuli kerrankin kunnon faktaa. Lukekaa ja sivistykää.
Vierailija kirjoitti:
Maa on säilynyt. Muu on katoavaista.
Maa on arvokasta koska sitä ei voi tehdä lisää (ainakaan vielä, ehkä joskus asutaan muillakin planeetoilla).
Vierailija kirjoitti:
Väetörekisterissä mainitaan että nykyään todennäköisesti jotkut elää 200 vuotiaiksi. Käykää katsomassa virallinen elinaikaodote.
No ei todellakaan elä kukaan nykyään 200-vuotiaaksi! Kun ei ole saavutettu edes 120v ikää. Haloo nyt taas.
Mun suvussa on 136 -vuotias ja yksi 145-vuotias. Elivät 1600 - 1700 luvuilla. Tiedot lukevat kirkonkirjoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mun perintö tulee isoisovanhemmilta saakka. Maatila. Toki isoisoisällä oli niitä maatiloja useampia, kolmelle lapselle jokaiselle oma hänen perintönä. Näistä minulle isoäidin ja isän kautta yksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väetörekisterissä mainitaan että nykyään todennäköisesti jotkut elää 200 vuotiaiksi. Käykää katsomassa virallinen elinaikaodote.
No ei todellakaan elä kukaan nykyään 200-vuotiaaksi! Kun ei ole saavutettu edes 120v ikää. Haloo nyt taas.
Mun suvussa on 136 -vuotias ja yksi 145-vuotias. Elivät 1600 - 1700 luvuilla. Tiedot lukevat kirkonkirjoissa.
No ei varmasti ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sota poltti minun sukuni perinnön aikoinaan. Tuhkasta on pitänyt vanhempieni ponnistaa ylöspäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko AP nähnyt perunkirjoja 1800 luvulta Suomesta? Varakkailta talollisilta arvoesineinä lueteltiin puulusikka, pellavainen pöytäliina jne? Niitäkö olet vailla?
Puhumattakaan ajasta ennen 1800 lukua.
Miksi perintö on ollut puulusikka tasoa? Ihanko oikeasti ihmiset on tyytyneet siihen.
Työkalut ja kelvolliset vaatekerrat, usein yksi tai kaksi, oli yleinen jäämistö. Omaa maata ja karjaa oli jo perintöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei minultakaan mitään varmaan jää. Töissä olen käynyt ikäni, rahat menee rötisköiden korjauksiin.
Multa jää aikanaan jälkeen iso kasa neulelankaa. Toivottavasti lapset keksivät sille käyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Väetörekisterissä mainitaan että nykyään todennäköisesti jotkut elää 200 vuotiaiksi. Käykää katsomassa virallinen elinaikaodote.
No ei todellakaan elä kukaan nykyään 200-vuotiaaksi! Kun ei ole saavutettu edes 120v ikää. Haloo nyt taas.
Kyllähän Jeanne Calment eli 122-vuotiaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Satakin vuotta tekee jo pahaa perinnöille, sattuu sotia, onnettomuuksia, ryöstöjä, kauppoja, tai perilliset hummailee. Joku kivirakennelma voi olla tuhantisen vuotta mutta eipä ole omistaja sama.
Vierailija kirjoitti:
Englannin kuninkaalla on jotain. Muut ovat menettäneet omaisuutensa ryöstöissä ja vallankumouksissa.
Joidenkin muiden maiden kuninkaat menettivät omaisuutensa lisäksi myös päänsä. Ei ole hääviä aina sekään "ammatti".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko AP nähnyt perunkirjoja 1800 luvulta Suomesta? Varakkailta talollisilta arvoesineinä lueteltiin puulusikka, pellavainen pöytäliina jne? Niitäkö olet vailla?
Puhumattakaan ajasta ennen 1800 lukua.
Miksi perintö on ollut puulusikka tasoa? Ihanko oikeasti ihmiset on tyytyneet siihen.
Suomen luonto on ollut niukka ja kivi on ollit liian kovaa että siitä olisi veistelty palatseja.
Suorasyisestä kuusesta on kyllä rakennettu paljon. Se lahoaa. Just kåytiin kattomassa Sibbesborgin linnaa josta on jäljellä lähinnä vain paikka.
Jossain lämpimämmissä maissa kivestä on ollut helpompi rakentaa. Mesopotamian löytää nyky-Irakista, ne on rakennettu joskus 5500 v sitten ja Göbekil Tepessä (nyky-Turkki) on rakennuksia jopa ajalta 10t v eKr.
Hiekkakivi on tosiaan pehmeämpää ja siten helpompaa työstää kuin graniitti. Toki se sitten myös hajoaa nopeammin sään armoilla.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä, olisin halunnut isoiso…äitini kivikautisen karhunhammaskaulakorun ja mammutinluurannekorun. Epistä kun ei sitä minulle säilötty näitä tuhansia vuosia. Olisi voinut edes niitä näkinkenkiä jemmata kun ne olleet kovaa valuuttaa, saattaisi niillä jotain luonnontieteellistä arvoakin ollakin.