Oletko vaurastunut sijoituksilla niin, että voit elää tuotoilla ilman työssäkäyntiä.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei onnistu. Tai ainakin on haettava neljää työpaikkaa per kuukausi. Pääomatulot eivät ole peruste olla hakematta. Rapsahtaa karenssi ja ne peritään takaisin.

Sä et nyt osaa edes kuvitella sitä tilannetta, että ihminen ei  osta tukia? Siitä me tässä kumminkin keskustellaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista tilannetta ainakin itse ja moni tuttu tavoittelee hyvin aktiivisesti. On se saavutettavissa, mutta suomessa toki paljon vaikeampaa ja pitempi projekti kuin muissa länsimaissa. Mutta noin puolen miljoonan sijoitussalkku riittää jo jotenkuten ja sen saa noin 15-20v aggressiivisella säästämisellä kunhan ei sido pääomia tuottamattomaan kalliiseen asuntoon tms. Pitkä aika toki, mutta sen jälkeen on aidosti vapaa noin 40-45v ikäisenä ja vapautta jatkuu koko loppuelämä, ilman vaaraa potkittavaksi työttömäksi tai pätkätyö orjaksi joutumisesta. Eli iso on siis palkintokin.

Tuo suunnitelma estää lasten saamisen ja se on liian kova hinta. Siksi pyrin samaan vasta 60-vuotiaana enkä 45-vuotiaana. Se on antanut mahdollisuuden kasvattaa kaksi ihanaa lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista tilannetta ainakin itse ja moni tuttu tavoittelee hyvin aktiivisesti. On se saavutettavissa, mutta suomessa toki paljon vaikeampaa ja pitempi projekti kuin muissa länsimaissa. Mutta noin puolen miljoonan sijoitussalkku riittää jo jotenkuten ja sen saa noin 15-20v aggressiivisella säästämisellä kunhan ei sido pääomia tuottamattomaan kalliiseen asuntoon tms. Pitkä aika toki, mutta sen jälkeen on aidosti vapaa noin 40-45v ikäisenä ja vapautta jatkuu koko loppuelämä, ilman vaaraa potkittavaksi työttömäksi tai pätkätyö orjaksi joutumisesta. Eli iso on siis palkintokin.

Niin, unohdit tuosta yhtälöstä hyväpalkkaisen työn. Jos ei onnistu saamaan työtä tai saa vain pienipalkkaisia töitä, ei 15-20 v aggressiivisella säästämisellä saa miljoonan euron sijoitussalkkua.

Ei sen nyt niin hyväpalkkainen tarvitse sentään olla. Keskipalkkainen on ollut suurimman osan ajasta itselläkin eli sellainen 3000-4500€ kuussa, nyt vasta viimeisen 5 vuotta lähellä tuota 4,5k€/kk. Vuokra ollut noin 500€-600€/kk joten pystyy nettopalkasta säästämään sijoituksiin noin 2000€/kk kun ei tuhlaa turhuuksiin tai kaupalliseen viihteeseen. Kirjastot ja lenkkeily yms. harrastukset ovat ilmaisia ja järkeviä jne.

Minulla on miljoonaomaisuus mutta ei rahaa. Miljoona tulee kun laskee yhteen talon jossa asun ja asunnon jonka omistan. Ne eivät tuota mitään, kuluttavat vain. 

Miljoonan omakotitalo on vähänkuin linna skotlannissa: Arvoa löytyy mutta ylläpito on kallista.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista tilannetta ainakin itse ja moni tuttu tavoittelee hyvin aktiivisesti. On se saavutettavissa, mutta suomessa toki paljon vaikeampaa ja pitempi projekti kuin muissa länsimaissa. Mutta noin puolen miljoonan sijoitussalkku riittää jo jotenkuten ja sen saa noin 15-20v aggressiivisella säästämisellä kunhan ei sido pääomia tuottamattomaan kalliiseen asuntoon tms. Pitkä aika toki, mutta sen jälkeen on aidosti vapaa noin 40-45v ikäisenä ja vapautta jatkuu koko loppuelämä, ilman vaaraa potkittavaksi työttömäksi tai pätkätyö orjaksi joutumisesta. Eli iso on siis palkintokin.

Tuo suunnitelma estää lasten saamisen ja se on liian kova hinta. Siksi pyrin samaan vasta 60-vuotiaana enkä 45-vuotiaana. Se on antanut mahdollisuuden kasvattaa kaksi ihanaa lasta.

Ei estä lasten saamista, nimimerkillä kokemusta on. Kaksi lasta kasvattanut itsekin käytännössä yksin elatuksesta vastanneena, nyt jo aikuisia eli lapset tehty aika nuorena parikymppisenä ja heidän pikkulapsiaikana suoritettu tutkinnot yliopistossa. Ihan mahdollista, suurin osa biletyksestä ja örvellyksestä toki jätetään silloin väliin mutta ei kyllä ainakaan jäänyt harmittamaan itseäni yhtään.

Minulla on käyttöomaisuutta, joka ei tuota vaan aiheuttaa menoja, noin 800 000 ja sijoitusomaisuutta, joka tuottaa ainakin jotakin, noin 700 000 brutto. Sijoitusasunnoista on vaan velkaa vielä noin 200 000 ja niiden tuotot menevät velan maksuun. Noin kymmenen vuoden kuluttua velat on maksettu ja sijoitusomaisuuden arvo on suurempi kuin käyttöomaisuuden. Siinä kohtaa on eläkekertymäkin jo riittävä, vaikka eläkettä ei aleta vielä maksaa kun ikää ei ole tarpeeksi.

Tuo on se kohta, jossa voi jo miettiä, minkä verran panostaa työhön. Vaikea ennakoida, miltä asia silloin tuntuu. Onko ensinnäkään töitä, ja jos on, niin alkaako se oma paikka työelämässä tuntua kallisarvoiselta eikä siitä ehkä haluakaan luopua heti kun voisi? Sellaista olen nähnyt tapahtuvat paljonkin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on miljoonaomaisuus mutta ei rahaa. Miljoona tulee kun laskee yhteen talon jossa asun ja asunnon jonka omistan. Ne eivät tuota mitään, kuluttavat vain. 

Miljoonan omakotitalo on vähänkuin linna skotlannissa: Arvoa löytyy mutta ylläpito on kallista.  

Totta on, että omistusasunto tulee kalliiksi monella tapaa ja vaatisi yleensä sen grindaamisen työelämässä samassa työpaikassa eläkeikään asti joka on nykyisin aika mahdotontakin enää nykytyöelämässä.

Matalahkot korot ovat pumpanneet hintoihin paljon ilmaa kun käytännössä tyhmin ja laskutaidottomin ostaja on määrännyt hintatason. Sitten kun sen ostaa velaksi niin tulee samalla maksaneeksi korkoja lähes kämpän hinnan verran jos pitkä 25-30v laina-aika. Siihen päälle juoksevat kulut kuten lämmitys, vastikkeet, vakuutusmaksut ja varainsiirtovero sekä kiinteistöverot mitkä ovat yhteensä käytännössä ainakin noin puolet vastaavan kämpän vuokrakuluista plus valtavat transaktiokulut asunnon vaihtamisesta joka kerta.

Sitten päälle se mitä moni ei tajua: sidoit kaikki pääomasi ja tulosi 30v ajalta rapistuvaan ja kalliita huoltoja vaativaan asuntoon joka ei tuota mitään muuta kuin juoksevia kuluja. Verrattuna siihen että olisit voinut saada sen lopulta maksamasi n. 2-kertaa velattoman myyntihinnan suuruisen summan jauhamaan jatkuvaa isoa tuottoa osakkeissa ja etf:issä.

Muuten pätevää logiikkaa, mutta ihmisen pitää aina asua jossakin eikä se ole ikinä ilmaista. Omaansa maksaessa osa asumiseen köytetystä rahasta jää kuitenkin säästöön sinne asunnon arvoon, kun vuokralla kaikki raha katoaa taivaan tuuliin. Lisäksi asunnolla on todella iso merkitys elämänlaadun kannalta. Valoisa asunto, josta on kauniit maisemat ja joka sijaitsee hyvässä paikassa arjen kannalta, tekee elämästä iloista ja mukavaa. Siitä kannattaa vähän maksaakin. 

Työssäkäyntihän taas ei ole mikään hirveä peikko, vaan se on ihan normaali osa työikäisen ihmisen elämää. Myös rahasuvuissa nuoret ohjataan kouluttautumaan ja menemään töihin. Siinä nelikymppisenä suunnilleen alkaa moni haaveilla, että eikö vähän vähempikin tätä lajia riittäisi, mutta se johtuu elämänvaiheen kuormittavuudesta. Nelikymppisen aika on kortilla, kun töiden lisäksi perhe on vaativassa vaiheessa ja omasta kunnostakin pitäisi alkaa huolehtia enemmän. 

Monella kuusikymppisellä sitten onkin se tilanne, että työ sujuu yllättävänkin kivasti. Se 20 vuotta lisää kokemusta tuo varmuutta, ja tieto siitä, ettei siellä töissä enää tarvitse kovin kauan käydä, helpottaa myös. Ja kotona ei ole juuri mitään vastuita, kun ei tuon ikäinen enää tarvitse koko ajan ruokaa kuten teinit, ja lapset ovat jo nuoria aikuisia ja huolehtivat itse itsestään.

Kysymys kuuluu, paljonko tarvitset kuukaudessa rahaa elämiseen. Minulla on nettotulot 2900e kk, josta 800e menee sijoittamiseen. 2100e menee sitten kaikkeen muuhun, josta oma osuus asuntolainasta ja koroista 550e. Eli 1550e kun otetaan asuntolaina ja korot pois. Lopusta sitten maksetaan 2 lapsen kasvatus, kalliit harrastukset, omat harrastukset, matkailu, ruoat, laskut jne. Nuo sinun minun osuus ja vaimo laittaa omat kortensa kekoon. No, kun otetaan noista rahoista pois sijoittaminen, asuntolainakulut, lapsiin menevät isot kulut eli harrastus, vaatteet, matkailu, ruokiin menee enemmän jne. No yhtäkkiä alkaa tuntua että perketi, mehän vaimon kanssa pärjättäisiin hyvin jopa 2000e yhteisillä tuloilla, kun nyt paljon syövät kulut otetaan poissa. Ja ihan hyvää elämää eletään. Ei niitä sijoituksia tarvita 3000e kk edestä elämiseen 

Vierailija kirjoitti:

Kysymys kuuluu, paljonko tarvitset kuukaudessa rahaa elämiseen. Minulla on nettotulot 2900e kk, josta 800e menee sijoittamiseen. 2100e menee sitten kaikkeen muuhun, josta oma osuus asuntolainasta ja koroista 550e. Eli 1550e kun otetaan asuntolaina ja korot pois. Lopusta sitten maksetaan 2 lapsen kasvatus, kalliit harrastukset, omat harrastukset, matkailu, ruoat, laskut jne. Nuo sinun minun osuus ja vaimo laittaa omat kortensa kekoon. No, kun otetaan noista rahoista pois sijoittaminen, asuntolainakulut, lapsiin menevät isot kulut eli harrastus, vaatteet, matkailu, ruokiin menee enemmän jne. No yhtäkkiä alkaa tuntua että perketi, mehän vaimon kanssa pärjättäisiin hyvin jopa 2000e yhteisillä tuloilla, kun nyt paljon syövät kulut otetaan poissa. Ja ihan hyvää elämää eletään. Ei niitä sijoituksia tarvita 3000e kk edestä elämiseen 

joku 1200-1500€ nettona tästä hetkestä kuolemaan riittäisi enemmän kuin hyvin

Vierailija kirjoitti:

Muuten pätevää logiikkaa, mutta ihmisen pitää aina asua jossakin eikä se ole ikinä ilmaista. Omaansa maksaessa osa asumiseen köytetystä rahasta jää kuitenkin säästöön sinne asunnon arvoon, kun vuokralla kaikki raha katoaa taivaan tuuliin. Lisäksi asunnolla on todella iso merkitys elämänlaadun kannalta. Valoisa asunto, josta on kauniit maisemat ja joka sijaitsee hyvässä paikassa arjen kannalta, tekee elämästä iloista ja mukavaa. Siitä kannattaa vähän maksaakin. 

Työssäkäyntihän taas ei ole mikään hirveä peikko, vaan se on ihan normaali osa työikäisen ihmisen elämää. Myös rahasuvuissa nuoret ohjataan kouluttautumaan ja menemään töihin. Siinä nelikymppisenä suunnilleen alkaa moni haaveilla, että eikö vähän vähempikin tätä lajia riittäisi, mutta se johtuu elämänvaiheen kuormittavuudesta. Nelikymppisen aika on kortilla, kun töiden lisäksi perhe on vaativassa vaiheessa ja omasta kunnostakin pitäisi alkaa huolehtia enemmän. 

Monella kuusikymppisellä sitten onkin se tilanne, että työ sujuu yllättävänkin kivasti. Se 20 vuotta lisää kokemusta tuo varmuutta, ja tieto siitä, ettei siellä töissä enää tarvitse kovin kauan käydä, helpottaa myös. Ja kotona ei ole juuri mitään vastuita, kun ei tuon ikäinen enää tarvitse koko ajan ruokaa kuten teinit, ja lapset ovat jo nuoria aikuisia ja huolehtivat itse itsestään.

Riippuu paikkakunnan ja alueen asuntomarkkinoista, todella paljon itse yksittäisestä asunnosta ja tuuristakin tuleeko siihen kuinka paljon kalliita remontteja. Kyllä nykyään tilanne on monella se että vuokrakämppä on kannattavampi ja turvallisempi valinta. Silloin toki kannattaa ne rahat mitä jää ohjata sijoituksiin jolloin 15-20v päästä tilanne on se että salkku maksaa vuokran ja vielä muutakin tuottoa siihen päälle ja lisäksi on vapaus mitä omistusasujalla ei ole kun se pallo on jalassa ja sitoo samaan kämppään, mahdollisesti hyvinkin pakottavasti jos sitä ei saa edes myytyä.

Työelämän peikkous taas riippuu täysin alasta ja työpaikasta. Kyllä se monesti on jäätävää pakkopullaa ja nykyisin äärimmäisen stressaavaa oravanpyörässä juoksemista mutta toki jos olet joku lääkäri tms niin sitten vähän eri tai sitten, jos satut vaan olemaan sillä tavoin masokisti että tykkäät olla toisten pomotettavana ja aikataulutettavana ja vaatimusten kohteena niin että muut keksivät sinulle ohjattua tekemistä niin sitten varmaan ihan ok sinulle. Mutta kaikki eivät sellaisesta erityisemmin nauti.