Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En toivo pahimmalle vihamiehellenikään lapsia!
28.09.2008 |
Aivan JÄRKYTTÄVÄ päivä tänään. Itkeneet ovat sekä lapsi että äiti. Kyllä taas tämän päivän jälkeen olen entistä vakuuttuneempi siitä, että oli hyvä päätös laittaa lapsi yksivuotiaana hoitoon!
Nyt puolitoista vuotta. Ikävä sanoa, mutta sunnuntait ovat viikon paskimpia päiviä. Kakara kiukuttelee koko ajan. Lelut lentävät, potkii, lyö ja raapii, ruoka ei maistu, sitten itkee nälkäänsä.
Huh huh. Ei kyllä käy kateeksi niitä jotka ovat siihen saakka kotona kun lapsi täyttää 3v.
Olen NIIIIIN onnellinen, että huomenna on maanantaina ja voin viedä taas lapsen hoitoon.
Onneksi joka sunnuntai ei ole näin paha, mutta tänään oli tosi paha päivä. Oli pakko lähteä ajelulle, kun meinasi pää räjähtää.
En kyllä ymmärrä miten teillä kotiäidit pää kestää, minulla meinaa jo joka sunnuntain jälkeen olla polla ihan hajalla. En halua edes ajatella jotain kesälomaa, samanlaista "ihanuutta" neljä viikon putkeen.
Kommentit (21)
ja vaatii jatkuvaa huomiota. Siitä huolimatta pikkuinen on mielestäni aivan hurmaava ja olen oikein mielelläni kotona lasten kanssa kunnes ovat kaikki turvallisesti koulutielle saateltuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tiedän tunteen, helpottaa kyllä ajan kanssa.
Ja joskus täytyy sanoa hirveän huudon uhallakin, että nyt omiin puuhiisi siitä, äiti haluaa tehdä tämän rauhassa. Rajojen asettamista sekin on. Ei tietenkään aina eikä koko ajan, mutta välillä näin on tehtävä.
mutta silti toiset on takertuvaisempia kuin toiset. Sun lapsi on sieltä takertuvammasta päästä. Mutta et kai sä luule, että se sun kiusaksi vaan sussa roikkuu. Kyllä se haluaa syliin ihan siitä syystä, että se tarvii sitä läheisyyttä. Se tietää, että kohta taas alkaa päiväkotiviikko, ja siksi takertuu sunnuntaisin vielä lujimmin.
Mutta mieti myös sitä, miksi sun pitäisi saada tehdä jotain muuta kuin olla lapsesi kanssa. Mikä on tärkeämpää kuin lapsesi tunteet. Lapsesi tarvii nyt läheisyyttä, ja koska sinä oot sen lapsen tähän maailmaan tuonut, niin sun homma on hoitaa lapsesi tarpeita.
Ja jos lapselle ei kerran isä kelpaa, niin laita isä tekemään sellaiset työt, mitkä se voi tehdä. Ota lapsi vessaan mukaan. Parin vuoden päästä saat jo käydä yksin. Suihkussa voi käydä yhdessä, tai sitten isä keksii lapselle jotain tosi kivaa siksi aikaa, ettei lapsi huuda kylppärin oven takana.
Ottakaa nyt vastuu lapsestanne. Kun lapsia hankkii, niin pitää hyväksyä se, että silloin on myös kausia, jolloin ei ole omaa aikaa. Lapsen myötä on asioita, jotka menee omien tarpeiden edelle. Sillä nämä ovat kuitenkin vain kausijuttuja, jotka menevät aikanaan ohi, ja sen oman ajan aika on sitten hieman myöhemmin. Kyllä sinä pystyt sen verran odottamaan - lapsesi ei pysty.
haen toiminimeä, jossa toimialana luontaishoidot ja ohessa rakennekynnet.
nyt pitäisi päättää toiminko ihan vaan omalla nimellä, vai keksinkö jotakin mielikuvituksellisempaa...
Ehdottakaa jotakin! :)
ikävä tilanne. olet ilmeisesti yh? mullakin tekee tiukkaa joskus lapsen kanssa, jos mes on poissa.
munkin mielestä kannattaa nyt vaan antaa aikaa lapselle. just tossa vaiheessa on sellasta, että lapsi ei tee mitään yksin, vaan kinuaa koko ajan seuraa. itse huomasin, että kun jaksaa olla lapsen kanssa ensin, vaikka aamusta, niin sitten lapsi malttaa olla hetken yksinki. ja ehkä sellanen asennemuutos, että elämä on nyt sellaista, että lapsi on koko ajan mukana. tarkoitan sitä, että ei pidä lapsen jaloissapyörimistä minään erityisenä vaivalloisena hetkenä, vaan se on sitä elämää. oma aika on samalla lapsen aikaa.
ehdotan myös tota lastenohjelmaan totuttamista. dvd-soittimen saa aika halvalla. sitten sitkeästi katsotte tiettyä ohjelmaa, ja pikku hiljaa lapsi katsoo sitä yksin :)
suihkuun ja vessaan otin aina ton ikäisen mukaan. ei se siinä häiritse. kun laitoin ruokaa, niin otin syöttötuoliin istumaan ja selostin koko ajan mitä teen. joskus jaksoi kiinnostua joskus ei....
eikö lapsi nuku päiväunia? silloinhan saa tunnin pari hengähtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uraäiti, kolme alle 8v poikaa.
PS noin niitä ongelmanuoria tulee, kun kun vanhemmat eivät halua olla lastensa kanssa. Toivottavasti lapsellasi on joku siellä hoidossa, johon voi kiinnittyä.
Nyt ei ole kyse sinun päästäsi vaan miten lapsesi henkinen kehitys? Aseta itsesi se lapsen kenkiin ja mieti miltä tuntuu kun ihminen josta olet täysin riippuvainen ajattelee sinusta noin kuin kirjoitit. Ja sitten sysää vielä hoitoon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jonkun 1,5-vuotiaan normaalikiukutteluista hajoa.
Sinun pitäisi äitinä "pureskella" lapsen tunteet hänen puolestaan ja opettaa hänet näin käsittelemään tunteitaan. Sinun tulisi olla aikuinen ja kestää lapsen paha olo, antaa hänelle selitys: "Sinua kiukuttaa nyt, mutta sinulla ei ole mitään hätää, äiti on tässä."
Tiedän, että on hankalaa, kun itselläkin käsittelemättömiä tunteita. Ehkä olisi hyvä jos, pääsisit puhumaan jonnekin. Ei ole terveellinen tilanne, jossa äiti välttelee lapsensa seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä olisi elämä helppoa ja hermolepoa :-) t. Kaksosten ja parin muun äiti
Mulla oli pitkään niin, että viikonloput jo perjantai aamuna itketti. Mietin, millaista helvettiä taas tulee olemaan. Maanantaina oli taas parempi mieli, pääsi aikuisten ihmisten seuraan ja töihin lepäämään.
Nyt kun lapsi on 3v, viikonlopuistakin osaa nauttia. Tuntuu itsestäkin paremmalta, todella paljon paremmalta. Toivottavasti teilläkin helpottaa pian... :)
Kaikki lapset vaan ei ole kivoja ja mukavia ja helposti käsiteltäviä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä voi olla vaikea ymmärtää, mutta jos on aamusta iltaan vääntämistä ihan kaikesta, niin alkaa olemaan hermo pinnassa.
vihamiehelle (ei kyllä oikeasti sellaista olekaan) lapsia, se ei nimittäin niitä ANSAITSE.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että välttelin tänään lapseni seuraa, kyllä se lapsikin oli mukana siellä ajelulla, yhdessä käytiin. Eli aamusta iltaan yhdessä oltiin koko päivä. Mutta suurimman osan ajasta lapsi marisee siitä tai tästä, mikään ei ole hyvin, ja itse tulee tosi helposti tiuskittua lapselle.
Tietysti myös päivän aikana halitaan ja ollaan sylikkäin, taapero saa suukkoja, eli en sitä nyt koko ajan ole pois työntämässä, mutta ärsyttää kun ei mitään voi tehdä.
Syön aamupalaa: tunkee syliin. Käyn suihkussa: paukuttaa ja itkee oven takana ja vääntää kahvasta. Olen pissillä: sama juttu. Olen netissä 5 min: koko ajan jalassa kiinni ja yrittää tulla syliin. Luen lehteä: ottaa lehden pois ja haluaa itse lukea. Teen ruokaa: kampeaa syliin ja haluaa nähdä mitä kattilassa on. Jne.
En osaa tehdä sunnuntaisin oikeastaan mitään. Istun monta tuntia sohvalla ja tuijotan eteenpäin, että lapsi antaisi olla rauhassa. Tekisi mieli vaikka kutoa jotain, no turha toivo, lapsi on heti puikoissa kiinni.
SIitäköhän tämä johtuu että olen arkisin töissä? Miten teillä jotka olette kotona, saatteko mitään tehtyä, vai onko lapsi koko ajan vänkeämässä syliin?
Lauantaisin päivä menee paremmin, käydään kaupoissa jne, on menoa, mutta sunnuntait kotona. En tiedä pitäisikö sitten lähteä jonnekin.
En voi sille mitään, mutta pahalta tuntuu kun ei ole yhtään mitään omaa elämää, on vain työnteko ja lapsen ehdoilla olo.
Ehkä minulla sitten on huonot hermot, mutta minä en kyllä tätä kovin hyvin kestä.
Miten te muut työssäkäyvät?
ap
takertumisikä. Lisäksi kyseessä voi tosiaan olla myös se, että olleessaan arkisin hoidossa, lapsi kaipaa vapaa-ajallaan enemmän äitiä. Vaihe on ohimenevä, nyt lapsi vaan tarvitsee sinua enemmän kehittyäkseen normaalisti.
ole koskaan tuollaisia. Ei muuten ole kavereillanikaan.
Harvemmin on hankalia lapsia - hankalia vanhempia sitäkin enemmän. Tuntemuksesi varmaan heijastuvat lapseen ja siksi heittäytyy vaikeaksi. Vaikuttaa, ettet edes pidä lapsestasi. Ihmekös tuo, jos lapsesi oireilee.
syyslomalla pk:stä, ja viimeistään tänään näkyi valtava levottomuus.
Kiukutteli,heitteli tavaroita, uhmasi, kiusasi pienempäänsä jne. Olin jo aikeissa kuristaa koko lapsen!
Lapsen kanssa on oltu väh. 2krt päivä ukona, on saanut huomiota (mutta myös joutunut leikkimään yksin), on tehty ruokaa, saunottu, piirretty, on katsellut TV:tä jne., mutta tuntuu, ettei mikään riitä. Ikäistä leikkiseuraa ei ole lähistöllä, joten luojan kiitos, huomenna on pk-päivä.
Kyllä kuullostaa sun asenteesikin lapseen.olevan hakusessa.ehkä hakee huomioo mutta ei saa.Itsellä nuorin suurin piirtein samanikänen.Hampaita tulee ja aina ruoka maistu.mutta nauttinut kotona olosta, nukkuu yöt hyvin.mutta voimia sulle.parempi et on hyvässä hoidossa tarhassa
Tuli paha mieli.
Lapsesi tekee KAIKKENSA että saisi edes hetkeksi äitinsä huomiota ja rakkautta. Eikä saa sitä :-(
Alue: Aihe vapaa
Kyllä naimisissa ollaan, mies on hyvin vahvasti kuvioissa mukana, saman katon alla kaikki asutaan, eikä ole eroa edes suunnitteilla, ihan hyvin menee.
Taapero on vaan noin 95% kotonaoloajastaan kiinni minussa, ei isässään. Kauhea huuto jos isänsä kanssa joutuu jäämään vaikka olkkariin siksi aikaa kun menen vessaan. Mikä lie äitikausi menossa.
En tiedä yhtään miten jaksaisin jos mies ei olisi kuvioissa, huh huh.
ap