Lue keskustelun säännöt.
Nyt päiväkodissa loukkaantunut lapsi on kuollut
Kommentit (2680)
Vierailija kirjoitti:
Milloinkohan tästä tiedotetaan lisää?
Mitä tästä pitäisi vielä tiedottaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"”Maailman turvallisin päiväkoti tällä hetkellä”, sanoo äiti, jonka lapsi on nukkunut turmasängyssä
"”Sängyssä on riskinsä, mutta ei pelota. Uskon, että tällaisen tapahtuman jälkeen päiväkodissa ollaan todella tarkkoina. On aistit pinnassa”, hän sanoo."
"Hänen nuorimmaisensa on nukkunut onnettomuussängyn kaltaisessa ”giljotiinisängyssä” siitä saakka, kun päiväkodissa vuoden vanhana aloitti. "Lähde: https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000011927190.html
No näin varmaan onkin. Tällä hetkellä kyseisessä pisteessä jokainen siirto varmaan mietitään.
Onneksi en asu Vantaalla, enkä pk-seudulla muutenkaan. Ei varmaan ole realistista poistaa kaikkia sänkyjä samalla sekunnilla. Mutta tämä ongelman vähättely ja paskan jauhanta saa veren kiehumaan.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en asu Vantaalla, enkä pk-seudulla muutenkaan. Ei varmaan ole realistista poistaa kaikkia sänkyjä samalla sekunnilla. Mutta tämä ongelman vähättely ja paskan jauhanta saa veren kiehumaan.
Noissa sängyissä ei ole mitään vikaa. Silkkaa paskanjauhantaa koko sänkyjen moittiminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei enää koskaan tarvitse mennä sote-alalle töihin. Hyi että. Tällaisista uutisista tulee mieleen lukemattomia mahdollisia tilanteita joissa jotain voi mennä pieleen, voi epähuomiossa unohtaa tai erehtyä. Joinain päivinä on kiire ja hirveä vilinä ympärillä.
Joo. Todella suuri vastuu lapsilaumasta. Täytyy olla silmät selässä ja tilannetaju kohdallaan ja ei saa väsyä eikä herpaantua hetkeksikään. Hermot pitää olla kunnossa ja osata ja tajuta ja ennakoida kaikki heti. Pysyä päivärytmissä ja päiväohjelmassa ajallaan, jne, jne,jne.
Vaativa työ jossa on joka hetki annettava kaikkensa, ja siitä huolimatta kaikkea on mahdollista tapahtua.
Kaukana on ne leppoisat päiväkodit, missä sai lapsi sai heräillä tai nukkua rauhassa , sai syödä ja leikkiä omaan tahtiin. Eikä ulkoilla tarvinnut paukkupakkasessa tai rankkasateessa vaan silloin voitiin vaikka leipoa tai lukea satuja tai leikkiä kaverin kanssa.
Jokaiselle osapuolelle järkyttävä isku vakava onnettomuus. Ei kellekään (lapsellem vanhemmalle, hoito henkilökunnalle) halua tällaista tapahtuvan.
Turha sitä hoitajaakaan piinata yhtään enempää, kun käsittää mitä joutuu läpi käymään.
Nimenomaan näin!
Vuosikausia päiväkodeissa on ollut huutava pula riittävistä resursseista.
Kaikissa päiväkodeissa on joka ikinen päivä liian vähän henkilökuntaa lasta kohden. Kunnat alittavat tietoisesti jopa lakisääteisen minimivaatimuksen. Tämä tiedetään, eikä asialle olla tehty yhtään mitään.
Jokainen aikuinen ihminen tietää, että on mahdotonta toimia 8h/pv ilman ruokataukoa skarpoina. On mahdotonta, että kukaan ihminen pystyisi valvomaan 12-21 eri taustoista tulevan ja eri ikäisen lapsen joukkoa niin, ettei onnettomuuksia sattuisi.
Hoitaja ei ole tässä tapauksessa yhtään sen enempää vastuussa kuin riittävän aikuisresurssin palkkaamatta jättänyt Vantaan varhaiskasvatuksen virkamies. Hoitajan vastuu kuolemantapauksesta on pienempi, koska hänellä ei ole päätösvaltaa missään asiassa eikä hänen avunhuutojaan kuuntele kukaan.
Jos et ole valmis kokemaan moista omalla kohdallasi, älä mene päiväkotiin ollenkaan, siis missään roolissa. Riski on tuo, mitä nyt tapahtui, ja riski on todellinen joka päivä ja jokaisessa päiväkodissa.
Olin päiväkodissa (hoidettavana) 1970-luvun loppupuolella ja meillä oli tuollaiset sängyt käytössä. Muistan selkeästi, että jokaisen päiväunen jälkeen lapset laskettiin ja varmistettiin että kaikki on tallella (eikä esim. sängyssä tai karannut muuten vain johonkin ulos leikkimään). En tiedä onko nykyisin käytössä päälukujen laskemista, mutta varmaan kannattaisi, lapset kun on aika liukkaita liikkeessään ja jotkut voi tykätä nukkumisesta niin paljon, että haluavat olla sängyssä mahdollisimman pitkään (kuten minä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en asu Vantaalla, enkä pk-seudulla muutenkaan. Ei varmaan ole realistista poistaa kaikkia sänkyjä samalla sekunnilla. Mutta tämä ongelman vähättely ja paskan jauhanta saa veren kiehumaan.
Noissa sängyissä ei ole mitään vikaa. Silkkaa paskanjauhantaa koko sänkyjen moittiminen.
No onhan siinä mitään vikaa. Vika on sekä sängyssä että käyttäjässä. Ei olisi lapsi kuollut ilman huolimatonta hoitajaa, mutta ei myöskään ilman vaarallista sänkyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en asu Vantaalla, enkä pk-seudulla muutenkaan. Ei varmaan ole realistista poistaa kaikkia sänkyjä samalla sekunnilla. Mutta tämä ongelman vähättely ja paskan jauhanta saa veren kiehumaan.
Noissa sängyissä ei ole mitään vikaa. Silkkaa paskanjauhantaa koko sänkyjen moittiminen.
Ite oot paska!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noita kaapisänkyjä on ollut koko varhasikasvatuksen ajan Suomessakin ja nyt sattui tämä tragedia, vai onko niin, että aiemminkin on sattunut, mutta niistä ei uutisoitu?
Vanhempien on vaadittava nämä sängyt pois. Yksikin uhri on liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en asu Vantaalla, enkä pk-seudulla muutenkaan. Ei varmaan ole realistista poistaa kaikkia sänkyjä samalla sekunnilla. Mutta tämä ongelman vähättely ja paskan jauhanta saa veren kiehumaan.
Noissa sängyissä ei ole mitään vikaa. Silkkaa paskanjauhantaa koko sänkyjen moittiminen.
No onhan siinä mitään vikaa. Vika on sekä sängyssä että käyttäjässä. Ei olisi lapsi kuollut ilman huolimatonta hoitajaa, mutta ei myöskään ilman vaarallista sänkyä.
Kaikki asiat ja ruoat ovat hengenvaarallisia, jos niitä käytetään väärin (mukaan lukien huolto/hygienia)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei enää koskaan tarvitse mennä sote-alalle töihin. Hyi että. Tällaisista uutisista tulee mieleen lukemattomia mahdollisia tilanteita joissa jotain voi mennä pieleen, voi epähuomiossa unohtaa tai erehtyä. Joinain päivinä on kiire ja hirveä vilinä ympärillä.
Joo. Todella suuri vastuu lapsilaumasta. Täytyy olla silmät selässä ja tilannetaju kohdallaan ja ei saa väsyä eikä herpaantua hetkeksikään. Hermot pitää olla kunnossa ja osata ja tajuta ja ennakoida kaikki heti. Pysyä päivärytmissä ja päiväohjelmassa ajallaan, jne, jne,jne.
Vaativa työ jossa on joka hetki annettava kaikkensa, ja siitä huolimatta kaikkea on mahdollista tapahtua.
Kaukana on ne leppoisat päiväkodit, missä sai lapsi sai heräillä tai nukkua rauhassa , sai syödä ja leikkiä omaan tahtiin. Eikä ulkoilla tarvinnut paukkupakkasessa tai rankkasateessa vaan silloin voitiin vaikka leipoa tai lukea satuja tai leikkiä kaverin kanssa.
Jokaiselle osapuolelle järkyttävä isku vakava onnettomuus. Ei kellekään (lapsellem vanhemmalle, hoito henkilökunnalle) halua tällaista tapahtuvan.
Turha sitä hoitajaakaan piinata yhtään enempää, kun käsittää mitä joutuu läpi käymään.
Nimenomaan näin!
Vuosikausia päiväkodeissa on ollut huutava pula riittävistä resursseista.
Kaikissa päiväkodeissa on joka ikinen päivä liian vähän henkilökuntaa lasta kohden. Kunnat alittavat tietoisesti jopa lakisääteisen minimivaatimuksen. Tämä tiedetään, eikä asialle olla tehty yhtään mitään.
Jokainen aikuinen ihminen tietää, että on mahdotonta toimia 8h/pv ilman ruokataukoa skarpoina. On mahdotonta, että kukaan ihminen pystyisi valvomaan 12-21 eri taustoista tulevan ja eri ikäisen lapsen joukkoa niin, ettei onnettomuuksia sattuisi.
Hoitaja ei ole tässä tapauksessa yhtään sen enempää vastuussa kuin riittävän aikuisresurssin palkkaamatta jättänyt Vantaan varhaiskasvatuksen virkamies. Hoitajan vastuu kuolemantapauksesta on pienempi, koska hänellä ei ole päätösvaltaa missään asiassa eikä hänen avunhuutojaan kuuntele kukaan.
Jos et ole valmis kokemaan moista omalla kohdallasi, älä mene päiväkotiin ollenkaan, siis missään roolissa. Riski on tuo, mitä nyt tapahtui, ja riski on todellinen joka päivä ja jokaisessa päiväkodissa.
Olin päiväkodissa (hoidettavana) 1970-luvun loppupuolella ja meillä oli tuollaiset sängyt käytössä. Muistan selkeästi, että jokaisen päiväunen jälkeen lapset laskettiin ja varmistettiin että kaikki on tallella (eikä esim. sängyssä tai karannut muuten vain johonkin ulos leikkimään). En tiedä onko nykyisin käytössä päälukujen laskemista, mutta varmaan kannattaisi, lapset kun on aika liukkaita liikkeessään ja jotkut voi tykätä nukkumisesta niin paljon, että haluavat olla sängyssä mahdollisimman pitkään (kuten minä).
Teillä ei ollut näitä sänkyjä päiväkodissa 1970-luvulla. Silloin oli metalliputkirakenteiset kaappisängyt, joissa oli pujotettava retkisängyn kangas alustana, tyyny ja viltti lepoajaksi. Ne olivat niin kapeita ja kevyitä, ettei puristuksiin jääminen tai kaappiin mahtuminen olisi ollut edes mahdollista, kangashan roikkui löysänä kehikossa. C.G.E. Mannerheim nukkui koko ikänsä vastaavassa retkipunkassa, joskaan ei kaappimallisessa, koska oli vaurioittanut tukirankansa putoillessaan hevosen selästä.
Nämä uudet puurunkoiset ja järeät sängyt ovat aivan eri asia. Kyseinen malli näyttäisi olevan 2000-luvun ulkomaosta tuotekehittelyä ja suunniteltu yli 3-vuotiaille lapsille, ei millekään vauvoille ja taaperoille tai ylipäätään lapsille, joille sänkymallin mekanismi ja ominaisuudet eivät ole turvalliset.
Tämä juuri on se suurin ongelma nykyisessä vakassa: papereissa lukee ja ops:ssa lukee ja vanhemmille väitetään, että varhaiskasvatuksessa jokaiselle lapselle laaditaan yksilöllinen varhaiskasvatuksen suunnitelma (Vasu), johon on kirjattu sopimukseksi, miten juuri tuon lapsen tarpeet otetaan huomioon ja miten kasvatus järjestetään, että se vastaisi tuon lapsen kehitysvaiheeseen tarkoituksenmukaisesti.
Kun koko Vasun ideaa ei olla ymmärretty, ei johdossa eikä henkilöstössä tai perheissä, vaan se on joku näennäisdokumentti, niin kaikki laitetaan leikkimään samoilla typerillä leluilla, syömään samaa ruokaa ja aina samaan aikaan, nukkumaan samaan aikaan samanlaisissa sängyissä, käymään vessassa yhtäaikaa, pukemaan, riisumaan ja ulkoilemaan yhtäaikaa, laulamaan samaa laulua kaikki samaan aikaan, korjaamaan lelut samaan aikaan vaikka jonkun leikki olisi kesken....
Varhaiskasvatus nykymuodossaan on irvikuva siitä, mitä päivähoito oli vielä 1970-2005. Mainospuhe ja todellisuus eivät ole sama asia, todellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa mennä yluhuomenna töihin. Jo pari viimeistä vuotta pelännyt että jotain vakavaa tapahtuu kun työolosuhteet on todella vaativat. Tämä sänkyepisodi lisää epämääräistä huolen tuntua. En osaa edes kuvitella miltä tuntuu tuon Vantaan päiväkodin työntekijöiden töihinpaluu tiistaina. Saatika niiden jotka nukuttavat lapsia siinä huoneessa ja siinä samassa sängyssä. Ahdistaa. Hyvää pääsiäistä kuitenkin.
Tiistaina aamulla joku vanhempi: Kuka siinä sängyssä nukkuu tästälähtien?
Hoitaja: No teidän Matias, koska tilaa ei oikein ole muualla.
Vanhempi: Oi oi, onko teillä kaikki omat työntekijät tänään paikalla?
Hoitaja: Ei valitettavasti, nyt on paljon henkilökuntaa sairaana, mutta Seurelta on tulossa sijaisia.
Vanhempi: Onko ne tuttuja sijaisia?
Hoitaja: Emme valitettavasti osaa sanoa
Mua ei vanhempana pelottaisi kyseinen sänky - se on sitä paitsi sahattu halki pelastuslaitoksen toimesta - vaan se, millainen työntekijä lapseni ryhmässä on töissä. Unohtuuko lapseni kenties retkelle tai ulkovarastoon, kun hoitajan huomio herpaantuu? Mutta ei se mitään, puretaan ulkovarastot ja kielletään retket, niin ei jatkossa enää voi sattua sellaista...
Kielletään päiväkodit ja perhepäivähoito, niin jatkossa lapsille ei satu mitään pahaa päivähoidossa
Ei vaan eikö niistä voisi tehdä turvalliset kaikin puolin?
Aivan ääliömäistä ajattelua että joko ne on vaarallisia tai ei olisi ollenkaan.
Mustavalkousta ajattelua.
Mitään siltä väliltä ei voi olla?
Miten vanhemmat suostuvat tällaiseen palveluun. Sitä mä eniten ihmettelen.
Lampaina viedään lapset vaaralliseen paikkaa hoitoon.
Miten sä tekisit niistä turvallisia kaikin puolin?
Vaatisin riittävän määrän hoitajia.
Ympäristö turvalliseksi ja takuuvarmaksi, ei tapposänkyjä.
Hoitajille kehokamerat tai kameravalvonta kauttaaltaat iloihin jotta laatu voidaan taata ja asiat selvittää eikä asioita voi piilotella.
Kuten poliiseillakin on, syystä nekin on niillä eikä huvikseen.
paljonkin voitaisiin tehdä jos tahtoa olisi mutta kun ei ole. Jossei vanhemmat mitään vaadi, ei ne mitään saa.
Miten vanhemmat voivat mitään vaatia jos ei mitään heille kerrota. Tämähän nyt tuli esiin, kun kävi huonosti. Tämän myötä tuli ilmi, että ollut muutama muukin vaaaratilanne sänkyjen osalta. Minä ainakin kuulin vasta nyt näistä.
No juuri tämä. Nyt ollaan asian ytimessä. Vanhemmat voisi vaikuttaa asiaan mutta miten he mitään tajuavat kun mitään ei kerrota.
Mä toivoisin päivähoitopaikoilta avoimuutta vanhemmille asioista, se kaunistelu ei todella palvele lapsia, ei vanhempia ja vielä vähemmän niitä työntekijöitä. Te kaivatte omaa kuoppaanne kun hautaatte vakavat asiat.
Jos lopetetaan se valehtelu niin saadaan joku järki näihin hommiin.
No mä en halua olla se tulpan avaaja, joka varoitukseksi muille laitetaan pihalle, kun on suunsa avannut. Mulla on laskut maksettavana.
Kyllähän vanhemmat voi silmillään nähdä, onko TAAS sijaisia, millainen meno ryhmässä, kuunnella mitä lapsi kertoo, kysellä lapselta, ottaa itse johtajaan yhteyttä ja kysyä, miten asia x toteutuu jne. Johtaja vastaa viime kädessä, että homma toimii.
Ongelma on se, että on niin monta eri ammattiryhmää ja ne niin monessa eri ammattiliitossa. OAJ on sysipaska, se ajaa vain koulun opettajien asiaa. Lähihoitajilla on useampi vaihtoehto. Sosionomit omassaan.
Vierailija kirjoitti:
Noita kaapisänkyjä on ollut koko varhasikasvatuksen ajan Suomessakin ja nyt sattui tämä tragedia, vai onko niin, että aiemminkin on sattunut, mutta niistä ei uutisoitu?
Kuolemaanjohtaneita ei, säikähdyksellä selvittiin-tilanteita kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No juuri tämä. Nyt ollaan asian ytimessä. Vanhemmat voisi vaikuttaa asiaan mutta miten he mitään tajuavat kun mitään ei kerrota.
Väitättekö te ettei asianosaisille kerrota asioista? Olisko jotain mutua vahvempaa tähän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei enää koskaan tarvitse mennä sote-alalle töihin. Hyi että. Tällaisista uutisista tulee mieleen lukemattomia mahdollisia tilanteita joissa jotain voi mennä pieleen, voi epähuomiossa unohtaa tai erehtyä. Joinain päivinä on kiire ja hirveä vilinä ympärillä.
Joo. Todella suuri vastuu lapsilaumasta. Täytyy olla silmät selässä ja tilannetaju kohdallaan ja ei saa väsyä eikä herpaantua hetkeksikään. Hermot pitää olla kunnossa ja osata ja tajuta ja ennakoida kaikki heti. Pysyä päivärytmissä ja päiväohjelmassa ajallaan, jne, jne,jne.
Vaativa työ jossa on joka hetki annettava kaikkensa, ja siitä huolimatta kaikkea on mahdollista tapahtua.
Kaukana on ne leppoisat päiväkodit, missä sai lapsi sai heräillä tai nukkua rauhassa , sai syödä ja leikkiä omaan tahtiin. Eikä ulkoilla tarvinnut paukkupakkasessa tai rankkasateessa vaan silloin voitiin vaikka leipoa tai lukea satuja tai leikkiä kaverin kanssa.
Jokaiselle osapuolelle järkyttävä isku vakava onnettomuus. Ei kellekään (lapsellem vanhemmalle, hoito henkilökunnalle) halua tällaista tapahtuvan.
Turha sitä hoitajaakaan piinata yhtään enempää, kun käsittää mitä joutuu läpi käymään.
Nimenomaan näin!
Vuosikausia päiväkodeissa on ollut huutava pula riittävistä resursseista.
Kaikissa päiväkodeissa on joka ikinen päivä liian vähän henkilökuntaa lasta kohden. Kunnat alittavat tietoisesti jopa lakisääteisen minimivaatimuksen. Tämä tiedetään, eikä asialle olla tehty yhtään mitään.
Jokainen aikuinen ihminen tietää, että on mahdotonta toimia 8h/pv ilman ruokataukoa skarpoina. On mahdotonta, että kukaan ihminen pystyisi valvomaan 12-21 eri taustoista tulevan ja eri ikäisen lapsen joukkoa niin, ettei onnettomuuksia sattuisi.
Hoitaja ei ole tässä tapauksessa yhtään sen enempää vastuussa kuin riittävän aikuisresurssin palkkaamatta jättänyt Vantaan varhaiskasvatuksen virkamies. Hoitajan vastuu kuolemantapauksesta on pienempi, koska hänellä ei ole päätösvaltaa missään asiassa eikä hänen avunhuutojaan kuuntele kukaan.
Jos et ole valmis kokemaan moista omalla kohdallasi, älä mene päiväkotiin ollenkaan, siis missään roolissa. Riski on tuo, mitä nyt tapahtui, ja riski on todellinen joka päivä ja jokaisessa päiväkodissa.
Olin päiväkodissa (hoidettavana) 1970-luvun loppupuolella ja meillä oli tuollaiset sängyt käytössä. Muistan selkeästi, että jokaisen päiväunen jälkeen lapset laskettiin ja varmistettiin että kaikki on tallella (eikä esim. sängyssä tai karannut muuten vain johonkin ulos leikkimään). En tiedä onko nykyisin käytössä päälukujen laskemista, mutta varmaan kannattaisi, lapset kun on aika liukkaita liikkeessään ja jotkut voi tykätä nukkumisesta niin paljon, että haluavat olla sängyssä mahdollisimman pitkään (kuten minä).
Teillä ei ollut näitä sänkyjä päiväkodissa 1970-luvulla. Silloin oli metalliputkirakenteiset kaappisängyt, joissa oli pujotettava retkisängyn kangas alustana, tyyny ja viltti lepoajaksi. Ne olivat niin kapeita ja kevyitä, ettei puristuksiin jääminen tai kaappiin mahtuminen olisi ollut edes mahdollista, kangashan roikkui löysänä kehikossa. C.G.E. Mannerheim nukkui koko ikänsä vastaavassa retkipunkassa, joskaan ei kaappimallisessa, koska oli vaurioittanut tukirankansa putoillessaan hevosen selästä.
Nämä uudet puurunkoiset ja järeät sängyt ovat aivan eri asia. Kyseinen malli näyttäisi olevan 2000-luvun ulkomaosta tuotekehittelyä ja suunniteltu yli 3-vuotiaille lapsille, ei millekään vauvoille ja taaperoille tai ylipäätään lapsille, joille sänkymallin mekanismi ja ominaisuudet eivät ole turvalliset.
Tämä juuri on se suurin ongelma nykyisessä vakassa: papereissa lukee ja ops:ssa lukee ja vanhemmille väitetään, että varhaiskasvatuksessa jokaiselle lapselle laaditaan yksilöllinen varhaiskasvatuksen suunnitelma (Vasu), johon on kirjattu sopimukseksi, miten juuri tuon lapsen tarpeet otetaan huomioon ja miten kasvatus järjestetään, että se vastaisi tuon lapsen kehitysvaiheeseen tarkoituksenmukaisesti.
Kun koko Vasun ideaa ei olla ymmärretty, ei johdossa eikä henkilöstössä tai perheissä, vaan se on joku näennäisdokumentti, niin kaikki laitetaan leikkimään samoilla typerillä leluilla, syömään samaa ruokaa ja aina samaan aikaan, nukkumaan samaan aikaan samanlaisissa sängyissä, käymään vessassa yhtäaikaa, pukemaan, riisumaan ja ulkoilemaan yhtäaikaa, laulamaan samaa laulua kaikki samaan aikaan, korjaamaan lelut samaan aikaan vaikka jonkun leikki olisi kesken....
Varhaiskasvatus nykymuodossaan on irvikuva siitä, mitä päivähoito oli vielä 1970-2005. Mainospuhe ja todellisuus eivät ole sama asia, todellakaan.
Sanoitit ajatukseni.
Minustakin Suomessa oli erittäin toimiva päivähoito systeemi joka meni pilalle siitä lähtien kun alettiin puhua varhaiskasvatuksesta.
Käytännönläheisyys ja lapsikeskeisyys vaihtui teorioiden pyörittelyksi ja kulissien rakenteluksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei enää koskaan tarvitse mennä sote-alalle töihin. Hyi että. Tällaisista uutisista tulee mieleen lukemattomia mahdollisia tilanteita joissa jotain voi mennä pieleen, voi epähuomiossa unohtaa tai erehtyä. Joinain päivinä on kiire ja hirveä vilinä ympärillä.
Joo. Todella suuri vastuu lapsilaumasta. Täytyy olla silmät selässä ja tilannetaju kohdallaan ja ei saa väsyä eikä herpaantua hetkeksikään. Hermot pitää olla kunnossa ja osata ja tajuta ja ennakoida kaikki heti. Pysyä päivärytmissä ja päiväohjelmassa ajallaan, jne, jne,jne.
Vaativa työ jossa on joka hetki annettava kaikkensa, ja siitä huolimatta kaikkea on mahdollista tapahtua.
Kaukana on ne leppoisat päiväkodit, missä sai lapsi sai heräillä tai nukkua rauhassa , sai syödä ja leikkiä omaan tahtiin. Eikä ulkoilla tarvinnut paukkupakkasessa tai rankkasateessa vaan silloin voitiin vaikka leipoa tai lukea satuja tai leikkiä kaverin kanssa.
Jokaiselle osapuolelle järkyttävä isku vakava onnettomuus. Ei kellekään (lapsellem vanhemmalle, hoito henkilökunnalle) halua tällaista tapahtuvan.
Turha sitä hoitajaakaan piinata yhtään enempää, kun käsittää mitä joutuu läpi käymään.
Nimenomaan näin!
Vuosikausia päiväkodeissa on ollut huutava pula riittävistä resursseista.
Kaikissa päiväkodeissa on joka ikinen päivä liian vähän henkilökuntaa lasta kohden. Kunnat alittavat tietoisesti jopa lakisääteisen minimivaatimuksen. Tämä tiedetään, eikä asialle olla tehty yhtään mitään.
Jokainen aikuinen ihminen tietää, että on mahdotonta toimia 8h/pv ilman ruokataukoa skarpoina. On mahdotonta, että kukaan ihminen pystyisi valvomaan 12-21 eri taustoista tulevan ja eri ikäisen lapsen joukkoa niin, ettei onnettomuuksia sattuisi.
Hoitaja ei ole tässä tapauksessa yhtään sen enempää vastuussa kuin riittävän aikuisresurssin palkkaamatta jättänyt Vantaan varhaiskasvatuksen virkamies. Hoitajan vastuu kuolemantapauksesta on pienempi, koska hänellä ei ole päätösvaltaa missään asiassa eikä hänen avunhuutojaan kuuntele kukaan.
Jos et ole valmis kokemaan moista omalla kohdallasi, älä mene päiväkotiin ollenkaan, siis missään roolissa. Riski on tuo, mitä nyt tapahtui, ja riski on todellinen joka päivä ja jokaisessa päiväkodissa.
Olin päiväkodissa (hoidettavana) 1970-luvun loppupuolella ja meillä oli tuollaiset sängyt käytössä. Muistan selkeästi, että jokaisen päiväunen jälkeen lapset laskettiin ja varmistettiin että kaikki on tallella (eikä esim. sängyssä tai karannut muuten vain johonkin ulos leikkimään). En tiedä onko nykyisin käytössä päälukujen laskemista, mutta varmaan kannattaisi, lapset kun on aika liukkaita liikkeessään ja jotkut voi tykätä nukkumisesta niin paljon, että haluavat olla sängyssä mahdollisimman pitkään (kuten minä).
Teillä ei ollut näitä sänkyjä päiväkodissa 1970-luvulla. Silloin oli metalliputkirakenteiset kaappisängyt, joissa oli pujotettava retkisängyn kangas alustana, tyyny ja viltti lepoajaksi. Ne olivat niin kapeita ja kevyitä, ettei puristuksiin jääminen tai kaappiin mahtuminen olisi ollut edes mahdollista, kangashan roikkui löysänä kehikossa. C.G.E. Mannerheim nukkui koko ikänsä vastaavassa retkipunkassa, joskaan ei kaappimallisessa, koska oli vaurioittanut tukirankansa putoillessaan hevosen selästä.
Nämä uudet puurunkoiset ja järeät sängyt ovat aivan eri asia. Kyseinen malli näyttäisi olevan 2000-luvun ulkomaosta tuotekehittelyä ja suunniteltu yli 3-vuotiaille lapsille, ei millekään vauvoille ja taaperoille tai ylipäätään lapsille, joille sänkymallin mekanismi ja ominaisuudet eivät ole turvalliset.
Tämä juuri on se suurin ongelma nykyisessä vakassa: papereissa lukee ja ops:ssa lukee ja vanhemmille väitetään, että varhaiskasvatuksessa jokaiselle lapselle laaditaan yksilöllinen varhaiskasvatuksen suunnitelma (Vasu), johon on kirjattu sopimukseksi, miten juuri tuon lapsen tarpeet otetaan huomioon ja miten kasvatus järjestetään, että se vastaisi tuon lapsen kehitysvaiheeseen tarkoituksenmukaisesti.
Kun koko Vasun ideaa ei olla ymmärretty, ei johdossa eikä henkilöstössä tai perheissä, vaan se on joku näennäisdokumentti, niin kaikki laitetaan leikkimään samoilla typerillä leluilla, syömään samaa ruokaa ja aina samaan aikaan, nukkumaan samaan aikaan samanlaisissa sängyissä, käymään vessassa yhtäaikaa, pukemaan, riisumaan ja ulkoilemaan yhtäaikaa, laulamaan samaa laulua kaikki samaan aikaan, korjaamaan lelut samaan aikaan vaikka jonkun leikki olisi kesken....
Varhaiskasvatus nykymuodossaan on irvikuva siitä, mitä päivähoito oli vielä 1970-2005. Mainospuhe ja todellisuus eivät ole sama asia, todellakaan.
Sanoitit ajatukseni.
Minustakin Suomessa oli erittäin toimiva päivähoito systeemi joka meni pilalle siitä lähtien kun alettiin puhua varhaiskasvatuksesta.
Käytännönläheisyys ja lapsikeskeisyys vaihtui teorioiden pyörittelyksi ja kulissien rakenteluksi.
Noh, ei nyt ihan noinkaan. Aiemmin lapset hoidettiin kotona hyvin pitkälle, nykyään ei ja siksi on pikkasen isompia ryhmiä. Kyllä aiemminkin päiväkodissa toimittiin ryhmänä, ne henk.koht. tavoitteet oli muotoa opetellaan saamaan kengät oikeisiin jalkoihin. Ainut ero oli se, että asiaa ei erityisemmin ohjattu tai seurattu ja lapsi sai juosta vaikka ilman kenkiä ulos.
Itse varhaiskasvatuksessa ei se ongelma ole vaan toteutuksessa. Eli siinä että asioista tehdään vaikeita niin päättäjien kuin erityisesti vanhempien taholta. Ja yksilöllisyysvaade on viety ihan yli kun jokainen PilviPetteri pitää yksilöllisesti ohjata läpi päivän PilviPetterin omilla ehdoilla ja aikatauluilla vaikka ryhmässä on 20 muutakin ja hoitajamitoitus minimissä. PilviPetterin pitää saada henkilökohtainen turvaruoka juuri silloin kun muut on ulkona ja hänen päiväuniaikansa aikana kun muut syö, pitää olla täyspimeys ja täyshiljaisuus.
Hei päiväkodin henkilökunta on tyhmentynyt tänä päivänä ihan käsittämättömällä tavalla. Kuka idiootti laittaa 2-vuotiaan lapsen nukkumaan kaappisängyn Ylä sänkyyn josta voi ihan tavallisesti pudota koska valvontaa ei jatkuvasti pystytä järjestämään. 2000-luvun alussa alle kolme-vuotiaita lapsia ei nukutettu kaappisänkyjen yläsängyssä vaan lattiatasolla ,matalissa sängyissä mihin tää maailma on menossa tänne hölmöilyn kanssa. Johtaja on vastuussa, tiedetään!!!
Hei päiväkodissa työskennelleenä tiedän, että asioita salataan.
on hurjan pelottavaa kertoa vanhemmille että on mokannut ja hänen lapsensa on satuttanut itsensä tai joutunut kärsimään hoitajien holtittomuudesta, se on tosi noloa. Itse olen tämän nähnyt ja Itse olen tässä ystävieni kautta kuullut ja lehdistäkin olen lukenut, miten lapset tulevat Kuhmu tai mustelma päässä kotiin eikä kukaan kerro mistä se Kuhmu on tullut.Asioita peitellään, koska pelätään vastuuta ja kritiikkiä. Se on aivan saletin varma.
Hei kaappisängyt päiväkodissa on tarkoitettu yli 4-vuotiaille lapsille .
Sillä se turvallisuusongelma on ratkaistu.!! nuoremmille vain suunnattoman ison harkinnan mukaan,sillä yläsängystä voi pudota, jos on riittävän vilkas, terve lapsi. Äly hoi!!!
Arvostan hoitajia ja olen hoitajien puolella muuten, mutta tämä kaiken vastuun ylemmälle taholle sysääminen syö kyllä arvostusta. Kukaan muu ei runnonut lasta kuoliaaksi, kuin sängyn nostanut hoitaja.