Lue keskustelun säännöt.
Olen henkisesti ihan poikki. Ei varaa perheen perustamiseen.
02.04.2026 |
Haluan lapsia, mutta rahatilanteeni on ollut koko aikuisuuden ajan sellainen että perheen perustaminen ei ole tullut kysymykseenkään. Olen hyvin pitkässä parisuhteessa eli siltä kannalta tilanne olisi ok. Mutta ei, ei ole rahaa ja en vaan työllisty.
En jaksa ja katkeroidun. Miten ihmisillä on varaa hankkia lapsia? Halusin lapset nuorena mutta se haave alkaa karista, kun tämä haave aina lykkääntyy ja lykääntyy. Ehkä parin vuoden päästä. Ehkä parin vuoden päästä. Olen jo oman asettamani takarajan yli ja alkaa tuntua siltä, että tämä haave menee romukoppaan vaikka kaikkeni olen tehnyt.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä nössöilet? Minä tein lapsen opiskelijana ja pätkätyössä. Olin kotona kaksi vuotta, sitten töissä pari vuotta, siinä jatkoin opintoja samalla. Koulupaikankin vaihdoin siinä lähemmäs pääsykokeilla. Toisen lapsen tein kun esikoinen kuusivuotias ja eskarissa, siinä vaiheessa olin hankkinut jo toisen opiskelupaikan ja tein äippälomalla gradun niin että sain sen sitten palautettua kun menin hoitovapaalta töihin. Otin toki riskejä eli ei ollut vakipaikkaa tuossa vaiheessa. Vielä raskaanaollessa tein määräaikaisen pätkän opintoihin liittyen mutta kaikki kannatti koska sitten hoitovapaalta lähdin taas töihin kun satuin oikeaan aikaan kysymään heiltä että onko kesäsijaiselle tarvetta ja pari vuotta myöhemmin sain samasta paikasta ihan vakiviran. Sitten kun siinä olin pari vuotta ollut, jäin vuoden opintovapaalle jonka aikana tein toisen tutkinnon gradun ja vikat harkat valmiiksi. Ja tuosta harkkapaikasta sain seuraavan viran myöhemmin. Sittemmin olen mielenkiinnon perässä vaihtanut työtä, nykyinen pätkä on vuoden 2027 loppuun ja koska lapseni ovat jo koululaisia niin minulla on vikat hetket vielä koettaa saada vauva niin ajattelin yrittää raskautta ennen nykyisen työpätkän päätöstä.
Onni suosii rohkeaa on ihan oikea sanonta. Ei se elämä tule sinua hakemaan kun lasket kotona rahojasi. Ole aktiivinen ja ota riskejä. Toki järkeviä riskejä. Minulla ei olisi yhtään lasta jos olisin silloin ajat sitten jäänyt odottamaan vakityötä ja valmistumista. Aina olisi tullut jotain. Olen käyttänyt vanhempainvapaita myös opiskeluun ja olen ottanut lyhyitäkin työpätkiä, kehittänyt itseäni ja ollut aktiivinen. En ole jäänyt jumiin siihen että työelämän pitää olla heti tietynmuotoista.
Mutta kun en saa edes pätkätyötä. En mitään. Elämäni on ollut sellaista että riskien otto on pamahtanut aina pahasti sormille. Opiskelujen ajan olin nollasopparilla sinnitellen työssä, joka oli ihan h...ttiä. Työpaikalla ahdisteltiin, palkka maksettiin useaan otteeseen väärin ja työturvallisuutta rikottiin. Otin riskin, mielestäni järkevän riskin, eli irtisanouduin tuosta paikasta koska fyysinen tai psyykkinen terveys ei kestänyt enää. Fiksu riskinotto joo, en ole ollut päivääkään töissä tuon jälkeen. Jos olen nyt jo tilanteessa jossa rahaa ei yksinkertaisesti ole, siis ei vaan ole, niin mitä ihmettä tekisin sitten kun minulla olisi lapsi? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoit, ettet haluaisi käyttää rahaa lapsiin, vaikka niitä saisitkin, ja alkaisit saada rahaa jostain. Joten ei niitä varmaan sitten edes kannata tehdä.
4 lapsen äitinä älä luovu toiveesta. 3 lasta syntyi yliopistovuosina ja valmistuin vuotta myöhemmin. Alle kouluikäisenä lapsen menot ovat pienet. Tuilla maksettiin eläminen, päivähoito jne. Olinkin melkoinen myyntivaltti, kun 26 vuotiaana pystyin sanomaan lapset ovat tehty. Sitten ehkäisy petti, mutta siitäkin selvittiin.
Lapsilla on kaikilla hyvä putki elämässä. 2 on päässyt keskolle töihin ja 2 nuoremmalla on jo työkokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Sanoit, ettet haluaisi käyttää rahaa lapsiin, vaikka niitä saisitkin, ja alkaisit saada rahaa jostain. Joten ei niitä varmaan sitten edes kannata tehdä.
En sanonut? Sanoin että pelkäisin katkeroituvani jos kaikki rahani menisivätkin seuraavassa elämänvaiheessani perheeseeni. Joutuisin kokonaan luopumaan omista pienistä haaveista jotka minulla on ollut aina. Olisin halunnut tähän elämään edes parin vuoden jakson, jossa minulla on rahaa niin että voin vaikkapa ostaa vuosia haaveilemani asian tuntematta järkyttävän huonoa omatuntoa. Voisin koittaa harrastusta josta olen haaveillut aina. Voisin tehdä sen pienen ulkomaanmatkan jota olen suunnitellut teinistä saakka. Saisin edes hetken jossa saan elää itselleni, ilman polttavaa syyllisyyttä. Ap
Onko johonkin tuollaiseen äkkilähtöön varaa, virkistäähän sekin:
https://www.napsu.fi/hotel/478923/273/focus-hotel-gdansk?age=42-42&dep_…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko johonkin tuollaiseen äkkilähtöön varaa, virkistäähän sekin:
https://www.napsu.fi/hotel/478923/273/focus-hotel-gdansk?age=42-42&dep_…
Okei, ymmärrän että tämä on linkattu hyvää hyvyyttään. Mutta kun sanon ettei minulla ole rahaa, tarkoitan sitä että rahani menevät laskuihin, vuokraan ja ruokaan. Jos minulla olisi niinkin valtava summa kuin 200e ylimääräistä johonkin, oppisin silkasta ilon voimasta heittämään kärrynpyöriä ja jemmaisin sen pahan päivän varalle. Ap
Joksikin aikaa Norjaan töihin?
AI-yhteenveto, joka pitää tietysti tarkistaa:
Töihin Norjaan lähteminen on suomalaisille helppoa, sillä
Pohjoismaan kansalaisena et tarvitse viisumia tai työlupaa. Työmarkkinat ovat vahvat, ja töitä löytyy erityisesti matkailu-, terveys- ja rakennusalalta. Muista hoitaa verokortti (Skattekort) ja rekisteröityä asukkaaksi, jos oleskelet yli 6 kk.
Tärkeimmät askeleet Norjaan töihin:
Työnhaku: Käytä NAV.no (Norjan työvoimatoimisto), Finn.no ja Nordjobb.org -sivustoja.
Asuminen ja oleskelu: Pohjoismaalaisena voit muuttaa vapaasti, mutta yli 6 kuukauden oleskelu vaatii rekisteröinnin.
Verotus ja henkilötunnus:
Hae Norjan henkilötunnusta (D-nummer tai fødselsnummer) ja verokorttia (Skattekort) verotoimistosta (Skatteetaten) heti saavuttuasi.
Palkkataso: Norjassa on korkea palkkataso, ja esimerkiksi öljy- ja kaasualalla on erittäin hyvät palkat.
Norjassa on suuri kysyntä työntekijöille, erityisesti kausityöntekijöille kesäisin. Tarvitset yleensä englannin tai norjan kielen taitoa, mutta alasta riippuen voit pärjätä ilmankin.
Tärkeät linkit: Info Norden (ohjeet työnhakuun) ja Nordjobb (kesätöitä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Köyhän lapsuuden itse eläneenä tiedän myös sen, ettei se ole kivaa sille lapsellekaan. Halusin saavuttaa joitain asioita ennen lapsen saamista, esimerkiksi käydä itse lomamatkalla edes kerran ikävuosina 20-30, mutta eipä sekään näytä kovin realistiselta enää. Olen ajanut itseni ihan nurkkaan. Kiitos kannustuksesta, ironisesti tilanteeni on kyllä sellainen että jos hankkisin lapsen ja minusta tehtäisiin joku lehtijuttu, minut haukuttaisiin täällä av:lla aivan pystyyn ja ihmeteltäisiin kuka hullu tekee lapsia tuossa elämäntilanteessa. Ap
Älä välitä siitä, kuka ajattelee mitäkin. Se on miina. Kyllä varmasti saat työasiat järjestykseen ja raha-asiat myös. Lapsi tulee, jos on tullakseen. Kävin 1. kertaa Espanjassa vasta päälle kolmekymppisenä. Oli ajokortti- ja opintolainaa ym. lainoja, niin ei ollut rahaa lähteä minnekään. Pakkohan sitä on elää.
Pystytkö oppimaan ruotsin tai norjan kielen ja vaihtamaan maata? onko noissa maissa enemmän sun koulutuksen työpaikkoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No nythän olisi hyvä hetki tehdä ne lapset. Rahat on joka tapauksessa loppu, eli mikään ei muuttuisi. Hyväss lykyssä 10v päästä, kun ole palailemassa työelämään, on maan taloudellinen tilanne vakaampi ja töitäkin löytyy. Työhistoriaa katsoessa olin kotona lasten kanssa on parempi kuin olin työttömänä tekemättä mitään.
Voin kokemuksesta sanoa, että ei mene näin. Minulla on lapset jo isoja, ja en edelleenkään kelpaa työmarkkinoille. Tai siis, ennen lapsia vielä jotain työtä sainkin. Nyt en mitään. Ei edes haastatteluun kutsuta, kun ei ole "useamman vuoden työkokemusta alalta". Oma alani ei liity lapsiin mitenkään. Uudelleen kouluttautuminen ei auttanut asiaa mitenkään.
Miksi tulee negatiivista palautetta niille, jotka ovat kertoneet mitä lapsen teko vaati nuorena? Riskin otto on rohkeaa ja ainakin osa on onnistunut tässä. Onko osa kateellisia, kun eivät ole itse uskaltaneet tehdä samoin? Vai kateellisia sille, että osalla riski on kannattanut?
Ihmettelen myös kommentteja, missä raha tulee taikaseinästä. Minun kokemus on, että lapsiperheiden tuki on minimaalinen. Satasella kuussa ei kustanna edes ruokaa ja kun lapsi on 17-v sekin tuki loppuu vaikka menot sen kun kasvaa. Ja moni muukin ymmärtää, että lapsen kasvattaminen vaatii ponnisteluja, ei taikaseinästä saa juuri mitään ja siksi moni pitää lasten hankintaa liian suurena riskinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä nössöilet? Minä tein lapsen opiskelijana ja pätkätyössä. Olin kotona kaksi vuotta, sitten töissä pari vuotta, siinä jatkoin opintoja samalla. Koulupaikankin vaihdoin siinä lähemmäs pääsykokeilla. Toisen lapsen tein kun esikoinen kuusivuotias ja eskarissa, siinä vaiheessa olin hankkinut jo toisen opiskelupaikan ja tein äippälomalla gradun niin että sain sen sitten palautettua kun menin hoitovapaalta töihin. Otin toki riskejä eli ei ollut vakipaikkaa tuossa vaiheessa. Vielä raskaanaollessa tein määräaikaisen pätkän opintoihin liittyen mutta kaikki kannatti koska sitten hoitovapaalta lähdin taas töihin kun satuin oikeaan aikaan kysymään heiltä että onko kesäsijaiselle tarvetta ja pari vuotta myöhemmin sain samasta paikasta ihan vakiviran. Sitten kun siinä olin pari vuotta ollut, jäin vuoden opintovapaalle jonka aikana tein toisen tutkinnon gradun ja vikat harkat valmiiksi. Ja tuosta harkkapaikasta sain seuraavan viran myöhemmin. Sittemmin olen mielenkiinnon perässä vaihtanut työtä, nykyinen pätkä on vuoden 2027 loppuun ja koska lapseni ovat jo koululaisia niin minulla on vikat hetket vielä koettaa saada vauva niin ajattelin yrittää raskautta ennen nykyisen työpätkän päätöstä.
Onni suosii rohkeaa on ihan oikea sanonta. Ei se elämä tule sinua hakemaan kun lasket kotona rahojasi. Ole aktiivinen ja ota riskejä. Toki järkeviä riskejä. Minulla ei olisi yhtään lasta jos olisin silloin ajat sitten jäänyt odottamaan vakityötä ja valmistumista. Aina olisi tullut jotain. Olen käyttänyt vanhempainvapaita myös opiskeluun ja olen ottanut lyhyitäkin työpätkiä, kehittänyt itseäni ja ollut aktiivinen. En ole jäänyt jumiin siihen että työelämän pitää olla heti tietynmuotoista.Mutta kun en saa edes pätkätyötä. En mitään. Elämäni on ollut sellaista että riskien otto on pamahtanut aina pahasti sormille. Opiskelujen ajan olin nollasopparilla sinnitellen työssä, joka oli ihan h...ttiä. Työpaikalla ahdisteltiin, palkka maksettiin useaan otteeseen väärin ja työturvallisuutta rikottiin. Otin riskin, mielestäni järkevän riskin, eli irtisanouduin tuosta paikasta koska fyysinen tai psyykkinen terveys ei kestänyt enää. Fiksu riskinotto joo, en ole ollut päivääkään töissä tuon jälkeen. Jos olen nyt jo tilanteessa jossa rahaa ei yksinkertaisesti ole, siis ei vaan ole, niin mitä ihmettä tekisin sitten kun minulla olisi lapsi? Ap
No et voi tietää. Joskus aiemmin et ole saanut töitä mutta et voi tietää tulevasta. Niin sinällään tästä on turha inttää.
Miten luulet kaikkien ulkkareiden elättävän jättiperheensä, vaikkei kumpikaan aikuinen ymmärrä käsitettä työelämä edes konseptina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkien oikeiden ammattilaisten kannattaa muuttaa muualle. Annetaan tämän pellevaltion näivettyä niin loppuvat verorahat ja tuet.
Tämähän se on arkipäivän todellisuus nykysuomessa. Eikä tarvi olla matematiikan professori tajutakseen mihin ja kuinka tämä tulee päättymään.