Pystyn halutessani kytkemään empatiakyvyn kokonaan pois päältä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarpeellinen ominaisuus monessa ammatissa.

Esimerkiksi?

Sotilaat, poliisit, kirurgit ja lääkärit saattavat tarvita tuota kykyä, jotta pää pysyy kylmänä kriisitilanteissa. On tarpeellinen monessa muussakin ammatissa, jossa pitää toimia tiukasti lain mukaan eikä olla liian empaattinen vanhempia kohtaan esim. lasta huostaanotettaessa.

Ei empatiakyky tuota tarkoita, vaan sitä, että kykenee ymmärtämään toisen tunteita. Olisipa ihan hirveä ajatus sossusta, joka ei huostaanottotilanteessa ymmärrä lapsen hätää tai lääkäri, joka syöpäpotilaalle huonoja uutisia tuodessa ei kykenisi ymmärtämään tämän kokemusta.

Miksi ihmiset ajattelevat empatiakyvyn tarkoittavan sitä, että ihminen velloo omissa tunteissaan ilman mitään toimijuutta ja järkeä?

Komppaan. Pieni lapsikin osaa kuvailla, mitä nalle näkee ja tuntee ja niin edelleen kysyttäessä. Ellei ole psykopaatti tai muu sellainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös kaikki osaa?

Ei osaa. Olen ihminen. 

Jos pystyt tuntea empatiaa kaikkia ihmisiä, murhaaja-raiskaajiakin kohtaan niin olet vähän hönö

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta, pystyn myös antamaan itsestäni hyvin empaattisen kuvan, when needed, vaikka oikeasti mitään tunnetta ei siinä mukana ole.

Ap

Energioita lukeva henkilö näkee ja haistaa sut kaukaa. Näkisin ja tuntisin sut heti red flagina, epäluotettvana ja teeskentelevänä. Pystyt huijaamaan muita sen pienen hetken mutta 24/7 toi sun naamari ei pidä millään. Valitettavasti sun perhetausta on tehnyt tälläisen pakon sanelemana ja tämä ominaisuus johtuu siitä että se on sulviytymiskeino. 

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta, pystyn myös antamaan itsestäni hyvin empaattisen kuvan, when needed, vaikka oikeasti mitään tunnetta ei siinä mukana ole.

Ap

Narsistin naamio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarpeellinen ominaisuus monessa ammatissa.

Esimerkiksi?

Sotilaat, poliisit, kirurgit ja lääkärit saattavat tarvita tuota kykyä, jotta pää pysyy kylmänä kriisitilanteissa. On tarpeellinen monessa muussakin ammatissa, jossa pitää toimia tiukasti lain mukaan eikä olla liian empaattinen vanhempia kohtaan esim. lasta huostaanotettaessa.

Ei empatiakyky tuota tarkoita, vaan sitä, että kykenee ymmärtämään toisen tunteita. Olisipa ihan hirveä ajatus sossusta, joka ei huostaanottotilanteessa ymmärrä lapsen hätää tai lääkäri, joka syöpäpotilaalle huonoja uutisia tuodessa ei kykenisi ymmärtämään tämän kokemusta.

Miksi ihmiset ajattelevat empatiakyvyn tarkoittavan sitä, että ihminen velloo omissa tunteissaan ilman mitään toimijuutta ja järkeä?

Hyvä pointti.  Mä itse jotenkin ajattelin asian niin,  että kykeneekö tarvittaessa toimimaan kuten robotti ilman,  että ajattelee,  miltä toisesta mahdollisesti tuntuu.  Eihän empatia ole sitä,  että velloisi omissa tunteissaan,  vaan sitä, että ajattelee toisen tunteita. 

Sairaanhoitajavuosinani jouduin muutaman kerran tilanteisiin,  joissa piti vain toimia ja nopeasti. Muussa tapauksessa potilas olisi kuollut.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarpeellinen ominaisuus monessa ammatissa.

Esimerkiksi?

Sotilaat, poliisit, kirurgit ja lääkärit saattavat tarvita tuota kykyä, jotta pää pysyy kylmänä kriisitilanteissa. On tarpeellinen monessa muussakin ammatissa, jossa pitää toimia tiukasti lain mukaan eikä olla liian empaattinen vanhempia kohtaan esim. lasta huostaanotettaessa.

Ei empatiakyky tuota tarkoita, vaan sitä, että kykenee ymmärtämään toisen tunteita. Olisipa ihan hirveä ajatus sossusta, joka ei huostaanottotilanteessa ymmärrä lapsen hätää tai lääkäri, joka syöpäpotilaalle huonoja uutisia tuodessa ei kykenisi ymmärtämään tämän kokemusta.

Miksi ihmiset ajattelevat empatiakyvyn tarkoittavan sitä, että ihminen velloo omissa tunteissaan ilman mitään toimijuutta ja järkeä?

Ymmärsin lainaamasi kommentin niin, että ilmeisesti jos olisi "liian" empaattinen vanhempia kohtaan, ei kykenisi ottamaan näiltä lasta huostaan? Eivät omasta mielestäni sulje toisiaan ulos. Voi ymmärtää, ettei koti ole lapselle paras paikka juuri sillä hetkellä, ja myös ymmärtää, että lapsen huostaanotto voi olla vanhemmille kova paikka. Empatiaa tarvitaan kumpaankin suuntaan, jotta sekä lasta että vanhempia voidaan auttaa ja mahdollisesti korjata tilannetta. Sääli sitten eri asia, jos säälistä vanhempia kohtaan olisi jättämässä lapsen pahaan paikkaan.

Tuossa esimerkissä sosiaalityöntekijältä sitten vastaavasti puuttuisi empatia lasta kohtaan, jos hänen tunteensa vanhempien reaktiosta estäisivät ottamasta lasta pois.

Empatiakyky ei edelleenkään tarkoita oman järjen sammuttamista. Jos ihminen on liian tunteidensa vietävissä, hänen haasteensa on ihan joku muu (eli yleisemmin mielenterveysongelma), kuin empatiakyky.

Mielenterveysongelmat voi työstää pois terapialla. Mutta psykopaatti tai muu sellainen ei parane koskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Se on se älykkyys mikä on tasapainoisempi kuin tekoälyn älykkyys...

Valitsemanne sivuanne ei voida näyttää...

 

Mites olis se rothschildin käytävä vauva imperiumin arkistoista?

 

Ettehän tekään tykkää jos ette saa olla sitä mitä te olette? Ettehän?

 

Eli jos joku tulee Rothschildin käytävään, haluten sisään kotiin, edes vahingossa, niin sinä ja sinun perheesi kuolee

 

I.E. De Facto Elizabeth2

 

Ja tulet kuolemaan vauva foorumin arkiston avulla viellä pahemmin mitä ovelampi luulet olevasi

 

I.E. De Facto Englannin Kruunu

Ei x.

Empatian pois kytkeminen on juuri sama, miten itse sen koen ja se tarkoittaa mielestäni sitä, että ei anneta asioiden aiheuttaa mitään tunnereaktioita. Tämä on ainakin minulle välttämätöntä, jos aion esim. syödä lihaa. Muutenhan vain itkisin niiden eläinten kärsimystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös kaikki osaa?

Ei osaa. Olen ihminen. 

Jos pystyt tuntea empatiaa kaikkia ihmisiä, murhaaja-raiskaajiakin kohtaan niin olet vähän hönö

Empatiakyky tarkoittaa sitä, että kykenee asettumaan toisen ihmisen asemaan. Ei sitä, että hyväksyy hänen tekonsa.

Tapaus HK.

Onko se itse piru?

Jeleeeeena taitaa olla vähän niinkuin sellainen valehtelija.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta, pystyn myös antamaan itsestäni hyvin empaattisen kuvan, when needed, vaikka oikeasti mitään tunnetta ei siinä mukana ole.

Ap

Empatia on kykyä ymmärtää tilannetta toisen näkökulmasta ja kokemusmaailmasta käsin. Empatia ei vaadi sinulta tunteita, mutta mentalisaatiokykyä, eettisyyttä ja moraalia. 

Sympatia on menemistä mukaan toisen tunteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ihan päinvastainen tapaus. Suren ja murehdin ehkä turhankin paljon täysin ventovieraiden kohtaloita.

Tämäkään ei ole empatiaa. 

*Aloitus ei minun.

Olen voimakkaasti 

empaattinen - mutta

samaan aikaan:

looginen ja rationaalinen.

Ennen kaikkea 

oikeudentajuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarpeellinen ominaisuus monessa ammatissa.

Esimerkiksi?

Sotilaat, poliisit, kirurgit ja lääkärit saattavat tarvita tuota kykyä, jotta pää pysyy kylmänä kriisitilanteissa. On tarpeellinen monessa muussakin ammatissa, jossa pitää toimia tiukasti lain mukaan eikä olla liian empaattinen vanhempia kohtaan esim. lasta huostaanotettaessa.

Ei empatiakyky tuota tarkoita, vaan sitä, että kykenee ymmärtämään toisen tunteita. Olisipa ihan hirveä ajatus sossusta, joka ei huostaanottotilanteessa ymmärrä lapsen hätää tai lääkäri, joka syöpäpotilaalle huonoja uutisia tuodessa ei kykenisi ymmärtämään tämän kokemusta.

Miksi ihmiset ajattelevat empatiakyvyn tarkoittavan sitä, että ihminen velloo omissa tunteissaan ilman mitään toimijuutta ja järkeä?

Ymmärsin lainaamasi kommentin niin, että ilmeisesti jos olisi "liian" empaattinen vanhempia kohtaan, ei kykenisi ottamaan näiltä lasta huostaan? Eivät omasta mielestäni sulje toisiaan ulos. Voi ymmärtää, ettei koti ole lapselle paras paikka juuri sillä hetkellä, ja myös ymmärtää, että lapsen huostaanotto voi olla vanhemmille kova paikka. Empatiaa tarvitaan kumpaankin suuntaan, jotta sekä lasta että vanhempia voidaan auttaa ja mahdollisesti korjata tilannetta. Sääli sitten eri asia, jos säälistä vanhempia kohtaan olisi jättämässä lapsen pahaan paikkaan.

Tuossa esimerkissä sosiaalityöntekijältä sitten vastaavasti puuttuisi empatia lasta kohtaan, jos hänen tunteensa vanhempien reaktiosta estäisivät ottamasta lasta pois.

Empatiakyky ei edelleenkään tarkoita oman järjen sammuttamista. Jos ihminen on liian tunteidensa vietävissä, hänen haasteensa on ihan joku muu (eli yleisemmin mielenterveysongelma), kuin empatiakyky.

Mielenterveysongelmat voi työstää pois terapialla. Mutta psykopaatti tai muu sellainen ei parane koskaan. 

Eli tunteita voi oppia hallitsemaan. Kun varttuu ja näkee elämää, kokee, se usein helpottuu. Jos taas tunteita ei ole kuten psykopaatilla, mitään ei ole tehtävissä.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarpeellinen ominaisuus monessa ammatissa.

Esimerkiksi?

Sotilaat, poliisit, kirurgit ja lääkärit saattavat tarvita tuota kykyä, jotta pää pysyy kylmänä kriisitilanteissa. On tarpeellinen monessa muussakin ammatissa, jossa pitää toimia tiukasti lain mukaan eikä olla liian empaattinen vanhempia kohtaan esim. lasta huostaanotettaessa.

Ei empatiakyky tuota tarkoita, vaan sitä, että kykenee ymmärtämään toisen tunteita. Olisipa ihan hirveä ajatus sossusta, joka ei huostaanottotilanteessa ymmärrä lapsen hätää tai lääkäri, joka syöpäpotilaalle huonoja uutisia tuodessa ei kykenisi ymmärtämään tämän kokemusta.

Miksi ihmiset ajattelevat empatiakyvyn tarkoittavan sitä, että ihminen velloo omissa tunteissaan ilman mitään toimijuutta ja järkeä?

Hyvä pointti.  Mä itse jotenkin ajattelin asian niin,  että kykeneekö tarvittaessa toimimaan kuten robotti ilman,  että ajattelee,  miltä toisesta mahdollisesti tuntuu.  Eihän empatia ole sitä,  että velloisi omissa tunteissaan,  vaan sitä, että ajattelee toisen tunteita. 

Sairaanhoitajavuosinani jouduin muutaman kerran tilanteisiin,  joissa piti vain toimia ja nopeasti. Muussa tapauksessa potilas olisi kuollut.  

Kyllä ja tämä kyky toimia nopeasti ajattelematta ja tunteilematta on osa meidän luontaisia selviytymistaitoja, eikä sinänsä johdu empatian puutteesta.

Tyypillisesti tällaisten tilanteiden jälkeen tunnereaktio tulee myöhemmin ja siinä sitten koetaan omat tunteet ja toisaalta tilanne myös toisen näkökulmasta muodostaen tapahtumasta kokonaisuuden.

Jos pystyt kytkemään empatian pois päältä, niin kyseessä ei ole empatia lainkaan.

Mitä empatiaa se on, jos se perustuu omaan hyötyyn? Hyöty laajasti ymmärrettynä. Kuten että jakaa "empatiaa" niille jotka katsoo ansainneen sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti empaattinen ihminen ei kykene noin vaan sulkemaan sitä pois. Tunnetta voi ehkä hillitä esim. hoitajan työssä oli joskus pakko, mutta se purkaantui kotona itkukohtauksina ja stressinä itselläni sitten viimeistään. Lopetin työt kun en vain kestänyt sitä enää. 

Täähän se ois. Ap vaikuttaa tunnevammaiselta narsistilta tai psykopaatilta, joka ei pysty aitoihin tunteisiin. Kone ilman tunteita. 

Kyvyttömyys empatiaan/psykopatia on synnynnäinen, biologisista ominaisuuksista johtuva piirre. Tunteiden sammuminen voi johtua muistakin syistä kuin persoonallisuushäiriöistä, esimerkiksi itselläni on tullut kroonisen masennuksen seurauksena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarpeellinen ominaisuus monessa ammatissa.

Esimerkiksi?

Sotilaat, poliisit, kirurgit ja lääkärit saattavat tarvita tuota kykyä, jotta pää pysyy kylmänä kriisitilanteissa. On tarpeellinen monessa muussakin ammatissa, jossa pitää toimia tiukasti lain mukaan eikä olla liian empaattinen vanhempia kohtaan esim. lasta huostaanotettaessa.

Ei empatiakyky tuota tarkoita, vaan sitä, että kykenee ymmärtämään toisen tunteita. Olisipa ihan hirveä ajatus sossusta, joka ei huostaanottotilanteessa ymmärrä lapsen hätää tai lääkäri, joka syöpäpotilaalle huonoja uutisia tuodessa ei kykenisi ymmärtämään tämän kokemusta.

Miksi ihmiset ajattelevat empatiakyvyn tarkoittavan sitä, että ihminen velloo omissa tunteissaan ilman mitään toimijuutta ja järkeä?

Ymmärsin lainaamasi kommentin niin, että ilmeisesti jos olisi "liian" empaattinen vanhempia kohtaan, ei kykenisi ottamaan näiltä lasta huostaan? Eivät omasta mielestäni sulje toisiaan ulos. Voi ymmärtää, ettei koti ole lapselle paras paikka juuri sillä hetkellä, ja myös ymmärtää, että lapsen huostaanotto voi olla vanhemmille kova paikka. Empatiaa tarvitaan kumpaankin suuntaan, jotta sekä lasta että vanhempia voidaan auttaa ja mahdollisesti korjata tilannetta. Sääli sitten eri asia, jos säälistä vanhempia kohtaan olisi jättämässä lapsen pahaan paikkaan.

Tuossa esimerkissä sosiaalityöntekijältä sitten vastaavasti puuttuisi empatia lasta kohtaan, jos hänen tunteensa vanhempien reaktiosta estäisivät ottamasta lasta pois.

Empatiakyky ei edelleenkään tarkoita oman järjen sammuttamista. Jos ihminen on liian tunteidensa vietävissä, hänen haasteensa on ihan joku muu (eli yleisemmin mielenterveysongelma), kuin empatiakyky.

En ajattele, että kyse on tunteiden vietävissä olemisesta, vaan nimenomaan ihmisen, joka kykenee tuntemaan, on mahdollista asettua myös toisen tuntevan ihmisen asemaan. Tunteethan eivät tarkoita, tai niiden ei pitäisi tarkoittaa, välitöntä, ajattelematonta toimintaa. Jos tunteisiin reagoi automaattisesti, "silmittömästi", väittäisin, että ko. henkilö nimenomaan ei pysty sietämään tunteitaan, vaan tarve on nopeasti purkaa ne helpottaakseen oloaan. Kun on läsnä hetkessä ja kykenee vain kuuntelemaan tunteitaan, ne voivat informoida toimintaa, ja asioita voi tarkastella monelta kantilta. Kuten kirjoitin, voi ymmärtää, että huostaanotto on lapsen parhaaksi, ja myös, että se voi olla vanhemmille vaikea asia. Empatiaa voi, ja kuvittelisin että on paraskin, osoittaa kumpaankin suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Tarpeellinen ominaisuus monessa ammatissa.

ja toisissa ammateissa liika empaattisuus voi olla vakava ongelma ja haitta. Usein käytetään empaattisuutta ihan väärässä merkityksessä tai ehkä liian laajassa. 

Kuvitellaan, että se on loputtomiin auttamistarvetta ja hyysäämistä realismin puuttuessa toiminnasta. 

Kuolemakin on osa elämää, eikä pidä jäädä "empaattisena" pitkittämään elämää vaan pitää empaattisena ymmärtää, milloin vaikka lemmikille on suotava hyvä kuolema, vaikka se hamsteri pitäisi omin käsin lyödä hengiltä. 

Vierailija kirjoitti:

Empatian pois kytkeminen on juuri sama, miten itse sen koen ja se tarkoittaa mielestäni sitä, että ei anneta asioiden aiheuttaa mitään tunnereaktioita. Tämä on ainakin minulle välttämätöntä, jos aion esim. syödä lihaa. Muutenhan vain itkisin niiden eläinten kärsimystä.

Ei,  vaan sinä teet tietoisen päätöksen kieltää nuo tunteet itseltäsi. Empatiakyky on taas juuri se, joka saisi sinut itkemään noiden eläinten puolesta. Eli et sulje empatiakyky pois päältä, vaan teet tietoisen valinnan toimia empatiantajuasi vastaan.