Lue keskustelun säännöt.
Menetin kuntoutustuen kun en osannut kertoa itsestäni
31.03.2026 |
Minulla on skitsoaffektiivinen häiriö joka on skitsofrenian ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön välimuoto oireiltaan. Olen ollut kolme kertaa suljetulla osastolla psykoosin takia ja syön kahta eri neuroleptiä kun yksi neurolepti ei enää riittänyt pitämään psykoosia poissa. Viime vuodet olen lähinnä makoillut sängyssä. Kuntoutustukea olen saanut jo 17 vuotta ja minulle on tarjottu jo kerran Kelan toimesta pysyvää eläkettä mutta kieltäydyin siitä koska haluan vielä terapiaan ja pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä se ei olisi mahdollista. Nyt sitten kävi niin että lääkäri aikoi kirjoittaa kuntoutustuen jatkohakemuksen vain parille kuukaudelle eteenpäin, siihen asti kunnes aloitan opiskelut yliopistossa ja kysyi että saanko vielä opintotukea. Tässä pitäisi sitten opintotuelle alkaa vaikka ei ole minkäänlaista varmuutta siitä saanko opintoja suoritettua tarpeeksi. Hirvittää se että pitää koettaa opiskella 8 tuntia päivässä vaikka tuntuu että kaikki voimat menee perusasioihin. Monesti on käynyt myös niin että jos pusken itseäni väsymyksestä huolimatta saan psykoosoireita. Olen huonommassa kunnossa jaksamisen ja sosiaalisuuden suhteen kuin kaksi pysyvällä eläkkeellä olevaa kaveriani. Silti minun pitäisi olla kohta samalla viivalla terveiden kanssa yrittämässä. Mitähän oikein tässä tilanteessa tekisin?
Kommentit (73)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet hullu, typerä ja kyvytön. Mitä muuta asiaa sulla on?
Eihän sulta muuta tulekaan kuin jankutusta itsestäsi ja oman napasi kuvailua.
Piti jo eilen kirjoittaa sinulle, että älä välitä joistakin kommenteista täällä. Kenenkään tehtävä ei ole tuomita sinua täällä sen vuoksi, että olet sairas. Kyllä kaikilla on oikeus yrittää opiskella ja muuten muuttaa elämäänsä. Ei se mene niin, että sairas ihminen olisi toisen arvoinen minun silmissäni. Jos jonkun muun on niin se kertoo vaan tästä maailmasta missä jokainen tyyli on kuvitella itsestään parempaa kuin muut ja asettaa itsensä muiden yläpuolelle.
Sinulla on oikeus yrittää opiskella ja tehdä niitä asioita mitkä ovat sinulle tärkeitä. Minäkin olen jonkun mielestä epäonnistunut ihminen. Kärsinyt monista kokemuksistani mitkä ovat vieneet ilon elämästäni ja nyt vasta yritän elämääni muuttaa ja opiskella. Joku sanoisi, että mitä väliä ja et tule työllistymään yms juttua, mutta minullakin on oikeus yrittää. Toivon sinulle kaikkea hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Piti jo eilen kirjoittaa sinulle, että älä välitä joistakin kommenteista täällä. Kenenkään tehtävä ei ole tuomita sinua täällä sen vuoksi, että olet sairas. Kyllä kaikilla on oikeus yrittää opiskella ja muuten muuttaa elämäänsä. Ei se mene niin, että sairas ihminen olisi toisen arvoinen minun silmissäni. Jos jonkun muun on niin se kertoo vaan tästä maailmasta missä jokainen tyyli on kuvitella itsestään parempaa kuin muut ja asettaa itsensä muiden yläpuolelle.
Sinulla on oikeus yrittää opiskella ja tehdä niitä asioita mitkä ovat sinulle tärkeitä. Minäkin olen jonkun mielestä epäonnistunut ihminen. Kärsinyt monista kokemuksistani mitkä ovat vieneet ilon elämästäni ja nyt vasta yritän elämääni muuttaa ja opiskella. Joku sanoisi, että mitä väliä ja et tule työllistymään yms juttua, mutta minullakin on oikeus yrittää. Toivon sinulle kaikkea hyvää.
Miten tuo oikeus johonkin syntyy? Mitä on oikeus johonkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pysyvä eläke. Terapiaan voit hakea palvelusetelin. Jos seteli myönnetään, se on käytännössä numerosarja.
Katsot sopivan palvelutuottajan palse.fi
Varaa uusi lääkäriaika mahdollisimman pian. Sitten vähintään 1-1,5 vuoden jatkon hakeminen kuntoutustukeen. Kuntoutustukea saa hakea 0,5 vuotta takautuvasti. Esim. jos edellinen päätös on nyt keväälle asti, ehdit erittäin hyvin.
Onko sinulla hoitokontakti psykiatrian erikoissairaanhoidossa vai käytkö perusterveydenhuollon/tk:n psykiatrian sairaanhoitajalla keskustelemassa? Jos ei ole hoitokontaktia esh:ssa, pyydä lähete. Sitten psykiatrian polilta pyydät B-lausunnon vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen psykoterapian hakemiseksi ja mahdollisesti kuntoutustuen jatkon hakemiseksi, jos tk:sta ei kt:hen kunnon lausuntoa saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piti jo eilen kirjoittaa sinulle, että älä välitä joistakin kommenteista täällä. Kenenkään tehtävä ei ole tuomita sinua täällä sen vuoksi, että olet sairas. Kyllä kaikilla on oikeus yrittää opiskella ja muuten muuttaa elämäänsä. Ei se mene niin, että sairas ihminen olisi toisen arvoinen minun silmissäni. Jos jonkun muun on niin se kertoo vaan tästä maailmasta missä jokainen tyyli on kuvitella itsestään parempaa kuin muut ja asettaa itsensä muiden yläpuolelle.
Sinulla on oikeus yrittää opiskella ja tehdä niitä asioita mitkä ovat sinulle tärkeitä. Minäkin olen jonkun mielestä epäonnistunut ihminen. Kärsinyt monista kokemuksistani mitkä ovat vieneet ilon elämästäni ja nyt vasta yritän elämääni muuttaa ja opiskella. Joku sanoisi, että mitä väliä ja et tule työllistymään yms juttua, mutta minullakin on oikeus yrittää. Toivon sinulle kaikkea hyvää.
Miten tuo oikeus johonkin syntyy? Mitä on oikeus johonkin?
Mene ääliö pois tältä palstalta!
Vierailija kirjoitti:
Eihän sulta muuta tulekaan kuin jankutusta itsestäsi ja oman napasi kuvailua.
Sinulla ei ole muuta kuin tyhjää ihan sieltä navasta latvaan! Mene tutkituttamaan pääsi vaikka Mitäpä se auttaisi, kun päässäsi olevaa sairautta ei pysty parantamaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet hullu, typerä ja kyvytön. Mitä muuta asiaa sulla on?
No kuulehan imbesilli ääliö! Sinun päänvaivaasi ei pysty edes parantamaan!
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat terapiaa?
Oletko jo ollut terapiassa?
Pystytkö tänä päivänä liikkumaan ja puhumaan ihmisten kanssa?
Jos vain makaat sängyssä, et kuntoudu.
Pystytkö tekemään päiväohjelman, mistä pidät kiinni?
Sisältääkö ohjelma säännöllisen ruokailu- ja unirytmin, sosiaalista toimintaa, ulkoilua ja keskittymistä esim. Kirjan lukeminen ja keskustelu kirja piirissä tms?
Haluan terapiaa jotta pärjäisin paremmin elämässä ja jotta parantuisin edes vähäsen. Minusta on parempi käydä terapiassa vaikkei työkuntoiseksi parantuisikaan jos sillä voi välttää esimerkiksi tuettuun asumiseen joutumisen. Kalliiksi tulisi yhteiskunnalle sekin jos joutuisin laitokseen. Toivon että terapiassa pystyisin käsittelemään lapsuuden traumoja niin ettei niistä muistuttavat olosuhteet enää laukaisisi psykooseja. Toivon myös että saisin apua sosiaalisten tilanteiden pelkoon.
Olen ollut psykoterapiassa kaksi kertaa, ensimmäisen kerran parikymppisenä. Se terapia ei paljoa auttanut, ehkä jopa huononsi tilannetta. En toipunut ja olin hirveän ahdistunut terapian aikana. Terapeutti esim. syyllisti minua siitä että vanhemmat olivat kohdelleet minua kaltoin. Toinen terapiayritys oli kolmekymppisenä. Terapeutti oli vähättelevä ja lannistava, kyseli että olisiko sinusta todella siihen kun kerroin ammattihaaveistani. Jätin terapian kesken.
Pystyn kyllä liikkumaan eri paikoissa ilman ongelmia mutta ihmisille puhuminen tuottaa vaikeuksia sosiaalisten tilanteiden pelon vuoksi. Päiväohjelmaa en oikein pysty tekemään, sitä ei tule noudatettua. Mieluummin teen oman fiiliksen mukaan asioita niin ei tule niin paljon stressiä tai pettymyksiä. Yritän syödä säännöllisesti ja terveellisesti, unirytmissä olisi parantamisen varaa, valvon aamuyölle ja nukun puoleenpäivään. Ystävien kanssa tulee viestiteltyä paljon ja kerran viikossa kyläilen. Toisinaan luen itseapukirjoja ja opiskeluun liittyvää kirjallisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi haluat terapiaa?
Oletko jo ollut terapiassa?
Pystytkö tänä päivänä liikkumaan ja puhumaan ihmisten kanssa?
Jos vain makaat sängyssä, et kuntoudu.
Pystytkö tekemään päiväohjelman, mistä pidät kiinni?
Sisältääkö ohjelma säännöllisen ruokailu- ja unirytmin, sosiaalista toimintaa, ulkoilua ja keskittymistä esim. Kirjan lukeminen ja keskustelu kirja piirissä tms?