3v ja hautajaiset
Miten olette toimineet leikki-ikäisen kanssa hautajaisissa? Oletteko ottaneet lapsen mukaan kirkkoon/muistotilaisuuteen? Meillä tulossa sukulaisen puolison hautajaiset jonka kyllä lapsemmekin tunsivat, mutta ei ollut kovin läheinen, kun sairasteli niin paljon loppuaikoina, että ei kovasti nähty.
Mietin tässä että otanko kirkkoon mukaan 3v tyttömme vai onko koko juttu hänelle " too much" . Sukulaisemme toivoisi että ottaisimme lapset mukaan, mutta josko sitten sinne muistotilaisuuteen veisin. Miten olette toimineet?
Kommentit (10)
kuolema on muutenkin etäinen ja pois pyyhitty asia kulttuurissamma - hautajaiset on lapselle hyvä kokemus kuoleman luonnollisuudesta ja hyvä mahdollisuus näihin keskusteluihin. 3v. niistä saattaa jo alkaa kysellä hyvinkin.
Lapset on hautajaisissa aina elämän merkki - ja heidän läsnäolostaan pääsääntöisesti pidetään juuri tästä syystä. Toki jos metelöivät hirmusti ei saavat kiukkukohtauksen, voit saada mulkoilua, mutta silloihan kannattaa toimia tilanteen mukaan. Lapselle mukaan joku tuttu lelu, pari kirjaa tms, piirustusvihko ja kynät, niin lapsi viihtyy hyvinkin mukavasti sekä kirkossa että muistotilaisuudessa.
Se on lapsen oikeus! Sen sijaan jos kyseessä on kaukaisempi henkilö jota lapsi ei välttämättä ole tuntenut kovinkaan hyvin eikä ehkä muista niin jättäisin lapset hoitoon.
Myös lapsella on oikeus surra, kysellä ja olla läsnä läheisen henkilön viimeisellä matkalla. Eivät aikuiset pysty surua lapselta peittämään eikä se ole edes järkevää tai tarkoituksenmukaista. Lapsen pitää oppia myös ne elämän vaikeat asiat ja se, kuinka niihin suhtaudutaan: myös suru on ihan luonnollista ja normaalia. Jos ei sure tai yrittää peittää surunsa niin se kostautuu myöhemmin, niin aikuisilla kuin lapsillakin.
Kannattaa etukäteen miettiä mitä lasten kysymyksiin vastataan ja miten heidän surunsa kohdataan. Lapsella pitää olla oikeus kysellä - tyhmiäkin. Tietysti jos lapsi puhuu sopimattomaan aikaan voi todeta että jutellaan tästä myöhemmin, mutta jutella pitää. Lapselle kannattaa selittää asiat myöskin niin kuin ne oikeasti ovat ja niin kuin uskoo niiden itse olevan (ja vielä niin että " tämä on totta" ja " tämä on uskon asia, jotkut uskovat niin ja jotkut näin" ).
Jos lapselle valehdellaan tai kerrotaan satuja esim. pilven päällä istuvista ihmisistä niin heidän uskonsa ja luottamuksensa voi olla tulevaisuudessa kovalla koetuksella kun totuus myöhemmin selviää. Tietenkään kaikkia asioita ei tarvitse kertoa jos lapsi ei kysy eikä yksityiskohdilla kannata mässätä. Usein lapset osaavatkin kysyä juuri sen verran kuin ovat valmiita tietoa vastaanottamaan ja riittää kun vastaa yksittäiseen kysymykseen - ei tarvitse selittää enempää kuin lapsi kysyy (pätee moneen muuhunkin asiaan).
Meillä oli mieheni isän eli poikamme vaarin hautajaiset kuukausi sitten. Pohdimme myöskin poikamme 2v7kk osallistumista hautajaistilaisuuteen. Tulimme siihen tulokseen, että koska sukulaisuussuhde on niin läheinen, niin on hyvä käydä hyvästelemässä vaari ja osallistua koko surutilaisuuteen.. niin kirkkoon kuin muistotilaisuuteen. Kaikki meni kirkossa hienosti ja poika saikin muistotilaisuudessa monelta sukulaiselta kehuja hienosta käyttäytymisestä. Itse kirkkovaihetta hieman alkuun jännitin, josko tuollainen uhmäikäinen pistää ränttäliksi eli olin varautunut pahimpaan. Tilanne oli kuitenkin niin normaalista poikkeava, kun kaikki pojalle läheiset istuvat hiljaa penkissä ja itkevät sekä kirkko tilana on jo niin vakuuttava urkumusikkeineen. Selitin pojalle aamulla mitä tuleman pitää ja että meillä itkevillä lähisukulaisilla ei ole hätää, vaan suremme ja ikävöimme vaaria, joka on lähtenyt taivaan isän luo. En usko että tästä mitään traumoja jää, kun selittää asian perusteellisesti ja vastaa lapsen kysymyksiin " lapsen tasoisesti" . Muistotailaisuus meni meilläkin hieman vauhikkaammin, kunnes päiväuniaika koitti ja poika halusi nukkumaan vaarin paikalle vaarin sänkyyn ;(
Kiitos kommenteista - itsekin mietin juuri noin että jos olisi lapsille läheisen ihmisen hautajaiset, tottakai otettaisiin mukaan. Olisihan se silloin lapsienkin iso suru ja keskustelujen paikka.
Nyt on kyseessä kuitenkin melko kaukainen henkilö, mutta turha sitä asiaa siltikään on varmaan turha hyssytellä ja " suojella" liikaa lapsia kun kuitenkin kyseessä on elämän ikävä tosiasia.
Mielestäni lapsilla on oikeus olla mukana niin hautajaisissa kuin muissakin elämän juhlatilaisuuksissa. Samalla lapsi oppii elämään kuuluvia juhlia ja suruja. Näkemään eriaisia tilanteita ja käyttäytymään niissä. Sekä sen, että kuolema ja sen aiheuttma suru on tärkeä ja välttämätön osa elämää. Omat lapseni (silloin 2½ ja 13) olivat mukana isäni hautajaisissa, kuten myös sisareni lapset. Kaikki pärjasivat hienosti. Koska kyseessä oli lähiomainen, nuorinta (jälkikäteen selvisi, että hänkin olisi halunnut) luukuunottamatta lapsille oli varattu pienet valkoiset kukkakimput, jotka he laskivat Ukin arkulle. Myöhemmin kuulin, että tilanne oli ollut varsin vaikuttava ja puhutteleva, kun kolme sinivalkoisiin puettua poikaa laski yhdessä valkoiset kukat hyvin isänmaaliseksi tunnetun Ukkinsa arkulle. Koska kyseessä oli polttohautaus, kukat laskettiin uudelleen sitten hautakummulle uurnan laskun yhteydessä. Myös lapset kokivat omat jäähyväiskukat tärkeäksi lähiomaisen ollessa kyseessä.
Vuotta aikaisemmin lapset olivat mukana myös tänini hautajaisissa, vaikka eivät häntä muistaneetkaa. Minulle itselleni oli kuitenkin tärkeää, että perhe oli mukana suremassa.
Voimia sinulle!
Olisiko kuitenkin ollut tuhkaus kyseessä?
Poltohautaushan tarkoittaa sitä että henkilö poltetaan roviolla. Tuhkaus tarkoittaa sitä että kuollut henkilö arkkuineen tuhkataan erillisessä tuhkausuunissa. Polttohautaus lienee Suomessa laitonta vaikka jopa yksi poliisi kerran minulta kyseli käytännöstä kun henkilö aiottiin polttohaudata ;)
Kyllähän kysessä oli uurnahautaus, jossa arkku ja vainaja tuhkataan eli poltetaan krematoriossa. Kaikki muut varmaan tajusivat mitä tarkoitin, vaikka epähuomiossa polttohautautauksesta kirjoitinkin.
Otin mukaan tyttäreni joka oli pappansa(läheinen) hautajaisissa
n.1v10kk ikäinen.
Me oltiin tytön kanssa jopa hyvästelemässä pappa ja silloin
tyttö katsoi pappaa ja sanoi" pappa siinä vaan nukkuu peitto päällä" .
Ei sillain tajunnut asiaa vielä varmaan,mutta selitettiin myös ja että
pappa on siellä arkussa jota kannetaan ym.
Tyttömme on rauhallinen ja oli kunnolla kirkossa ja muutenkin oma iloinen itsensä,ei sillain tajunnut.
Nyt kohta 6v ja puhuu joskus papasta vieläkin,silloin hautajaisissa taisi
kysyä multa miksi äiti itket yms.mutta meni ne aivan hyvin.
Uskoo että pappa asuu taivaassa ja näkee meidät ja heiluttelee taivaalle joskus.
äityliini ja tyttö 5v9kk(ja poju 1,5v)
Meillä oli juuri vähän aika sitten vaarini hautajaiset ja lapset olivat mukana koko ajan. Lapset olivat hautajaiseten aikaan 2v3kk ja 6 v. Isompi oli isovaarinsa tavannut muutaman kerran mutta pienempi ei koskaan (asumme tuhansien kilometrien päässä).
Lapsille selitin parhaan kykyni mukaan mistä on kysymys. Pienempi ei tuntunut ymmärtävän muuta kuin että isovaari makaa siellä arkussa, nukkuuko hän? Isompi rupesi miettimään meidän kuolemaa ja mihin hän sitten sisarensa kanssa menisi.
Itse tilaisuudessa ei ollut ongelmia lasten kanssa. Lapsia oli paikalla noin 10 ja he hälinöivät kirkossa hiukan ja muistotilaisuudessa paljonkin, mutta se ei muita häirinnyt. Elämä jatkuu. Paikalla oli vain lähisuku (sisarukset, lapset, lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset) ja vaarini pari ystävää.