Ihailetteko ihmisiä joilla on todella suuret palkat?
Vai oletteko kateellisia jos joku tienaa miljoonia?
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Ihailen pienituloisia, jotka pärjäävät elämässä pienistä tuloistaan huolimatta
Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Kenellä on miljoonien palkat?
Esim. Postin pääjohtajalla.
Vierailija kirjoitti:
En. Yleensä ihminen muuttuu ilkeäksi ja pahaksi saamansa rahan myötä.
Mä olen törmännyt moneen kusipäähän, jotka ovat rutiköyhiä.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut tekee ahkerasti kolmeakin työtä eikä pahemmin rikastu.
Work smart, not hard :)
Mulla on lähisuvussa tyyppi, joka työntekijänä saa palkkaa jolla joutuu iltapäivälehtien eniten ansaitsevien listalle veropäivinä. Samoin on tyyppi, joka on yrityksen perustamisella, kehittämisellä ja sitten myymisellä, tullut monimiljonääriksialle nelikymppisenä. Kun tiedän, miten paljon molemmat on tehneet töitä, en todellakaan kadehdi. Hattua nostan jo senkin vuoksi, miten paljon molemmat jo suht nuorina maksaneet veroja.
Kyllä. On aina mukava seurata menestyviä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ihailen pienituloisia, jotka pärjäävät elämässä pienistä tuloistaan huolimatta
Minä ihailen eniten sellaisia ihmisiä, jotka ovat olleet joskus äärimmäisen köyhiä, mutta ovat keksineet keinon miten rikastua.
En enää arvosta muutakuin joidenkin ajallista uhrausta millä palkkataso saavutettu.
Kylmä kova itsekäs maailma, missä myös toisten ihmisarvo mitataan rahassa. Moraalikäsitys omanlainen, alkoholismia, hyväksikäyttöä, suoranaista saituutta. Kokoomusta kannatetaan. Eiköhän se kuvaa hyvin.
En. Minua ei kiinnosta ihmisten palkat tai omaisuus. Minua kiinnostaa se millainen ihminen oikeasti on ja miten hän kohtelee muita.
Vierailija kirjoitti:
No ehkä joskus lähinnä mietin sitä miten onko tuollaiset summat oikeasti tarpeellisia.
Just näin. Niitä kyllä kadehdin, jotka tienaa muutaman satatonnia. Sillä saa sellaisen normaalin, mutta tosi mukavan elämän. Vähän hienompi talo, vähän parempi auto, kivat lomamatkat eikä tarvi kaupassa katsella kilohintoja.
Eteenpäin pääset, kun lopetat paikallaan pyörimisen ja uskallat toimia, vaikka kaikki ei olisi täysin selvää. Samalla hyväksy, että ympärillä voi olla ristiriitoja, kilpailua tai eriäviä mielipiteitä ja että kaikkea ei tarvitse saada heti sopuun.
-Keskity siihen, mitä sinä oikeasti haluat, älä siihen mitä muut odottavat
- Valitse yksi suunta ja sitoudu siihen, edes väliaikaisesti
- Älä pelkää ottaa tilaa tai puolustaa omaa näkemystäsi
- Näe haastavat tilanteet enemmän kasvun ja selkeytymisen mahdollisuuksina kuin esteinä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihailen pienituloisia, jotka pärjäävät elämässä pienistä tuloistaan huolimatta
Minä ihailen eniten sellaisia ihmisiä, jotka ovat olleet joskus äärimmäisen köyhiä, mutta ovat keksineet keinon miten rikastua.
Sama mulla. Ryysyistä rikkauksiin ei ole helppo tie, vaatii paljon kovaa työtä, hyviä hoksottimia ja luultavasti hyvää tuuriakin.
En! Eihän siinä ole mielekkyyttä, jos vielä joutuu tekemään paljon töitä/ olemaan paljon töissä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtään miljonatuloista, mutta lähipiirissä on pari, joiden molempien vuositulot ovat sadoissa tuhansissa. En ole kateellinen. Hirmu määrän duunia se vaatii. En olisi valmis käyttämään työhön yhtä paljon aikaa. Mutta mä olenkin laiska ja mukavuudenhaluinen.
Voin sanoa näin kansanedustajana, että muhkea palkka juoksee, eikä oo tarttenu aluspaitaa kastella.
Että se siitä hirmu määrästä duunia.
Sinä et tienaakaan miljoonia.
Kovapalkkaisilla työ haukkaa liian suuren osan elämästä, en ihaile mutta kukin ällinsä mukaan tekee töitä. Sijoittamista en työnä arvosta.
Ei mikään palkka kerro ihmisestä mitään olennaista. Mulle on ihan ok, jos palkan saa siitä, minkä osaa. Itse oon nyt työkyvyttömyydestä poissa työelämästä.
Ajatelkaa esim kuljetusfirmaa Wo. . ., orjatyövoimalla rikastuvat. Irvokasta.
Hahaha
Jotta saavuttaa pestin, jossa tienaa pitää ensin kadottaa itsetään osa. Se hyvä osa.
Kukaan ei kiltteydellä saavuta menestystä.
Pelkkä ahkeruus ei tuo omaisuutta.
Ei ole mitään "lottovoittoa" lottovoitallakin on hinta. Mikään ei tule ilmaiseksi.
Kun ymmärsin tämän, en ole kadehtinut hetkeäkään.
Ja kyllä nähnyt/tuntenut/elänyt rikkaiden kovapalkkaisten suljettujen ovien taakse.