Ihailetteko ihmisiä joilla on todella suuret palkat?
Vai oletteko kateellisia jos joku tienaa miljoonia?
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
En. Minua ei kiinnosta ihmisten palkat tai omaisuus. Minua kiinnostaa se millainen ihminen oikeasti on ja miten hän kohtelee muita.
Ihmisten ja yhteiskunnan sivistyksen taso nähdään siinä miten he kohtelee heikoimmassa asemassa olevia ja näinä päivinä sivistyksen taso ei kyllä hyvältä näytä.
Aika lailla ihmettelen miten ovat sen korkean palkan ansainneet. Kyvyt, tiedot tai taidot kun eivät ole lähelläkään sitä palkkakuitissa näkyvää summaa.
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtään miljonatuloista, mutta lähipiirissä on pari, joiden molempien vuositulot ovat sadoissa tuhansissa. En ole kateellinen. Hirmu määrän duunia se vaatii. En olisi valmis käyttämään työhön yhtä paljon aikaa. Mutta mä olenkin laiska ja mukavuudenhaluinen.
Mun miehellä oli mahdollisuus edetä urallaan ja kohti parempia palkkoja. Valitsi perheen ja vapaa-ajan. Oli hyvä valinta. Lapsilla on isä, jonka tuntevat ja jota tapaavat. Ei kuolla nälkään kuitenkaan. Oma palkkakehitys ei olisi ollut kummoinen kunnallisella.
Ehdottomasti. Menen joka päivä torille huutamaan että isopalkkaiset ovat ihania!
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa esim kuljetusfirmaa Wo. . ., orjatyövoimalla rikastuvat. Irvokasta.
Onhan niitä eettisiäkin firmoja.
Tunnen yhden miljonäärin, joka on itse miljoonansa tehnyt ja sanoisin, että ansaitsee ne. En kadehdi.
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään palkka kerro ihmisestä mitään olennaista. Mulle on ihan ok, jos palkan saa siitä, minkä osaa. Itse oon nyt työkyvyttömyydestä poissa työelämästä.
Kyllähän palkka jotain kertoo ihmisestä, esim siitä että on älykäs, lahjakas jossain tai että on valmis tekemään kovasti työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihailen pienituloisia, jotka pärjäävät elämässä pienistä tuloistaan huolimatta
Minä ihailen eniten sellaisia ihmisiä, jotka ovat olleet joskus äärimmäisen köyhiä, mutta ovat keksineet keinon miten rikastua.
Sama mulla. Ryysyistä rikkauksiin ei ole helppo tie, vaatii paljon kovaa työtä, hyviä hoksottimia ja luultavasti hyvää tuuriakin.
Tuo tuurikin on osittain kyllä semmoinen mikä luodaan itse. Ne 'onnekkaat' ihmiset ovat monesti niitä jotka aktiivisesti etsivät tilaisuuksia ja tarttuvat niihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa esim kuljetusfirmaa Wo. . ., orjatyövoimalla rikastuvat. Irvokasta.
Onhan niitä eettisiäkin firmoja.
Eettinen yritys on enemmänkin huono vitsi.
Vierailija kirjoitti:
No onhan se tottakai hienoa jos joku on onnistunut menestymään elämässään todella hyvin. Tykkään lukea miljonäärien elämänkertoja ja miettiä voisinko tehdä jotain samoin, jotta itsekin menestyisin.
Mun suvussa on ollut tehtailijasuku. Heillä ollut rahaa enemmän, kuin olis terveellistä. Tän perheen kohtalo on ollut surullinen, vaikka eivät olleet ensimmäisen polven rahakkaita. Jo lapsena mietin, et iso raha ei ole läheskään kaikille hyväksi.
Ehkä aavistus kateellinen olen, se on aivan luonnollinen tunne. En kuitenkaan heitä ihaile, enkä missään nimessä haluaisi vaihtaa paikkaa heidän kanssaan. Sillä se vaatii aika paljon työtä ja ei vielä sekään, vaan omistautumista työlle. Nämä henkilöt elävät elämäänsä sen työn kautta. Jos omaa esimiestäkin katson (tienaa n.150k), niin pelkästään tuossa kohtaa tulee hirveät vastuut ja stressit. En mä mitenkään näe tossa järkeä.
Köyhyys on eri asia sekin. En mä haluaisi mikään ässän kassa tai koulunkäyntiavustaja olla. Kiva että vähän nyt voi tehdäkin asioita vapaalla. Mutta nimenomaan niin, että sitä vapaa-aikaa ON, eikä koko elämä ole työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa esim kuljetusfirmaa Wo. . ., orjatyövoimalla rikastuvat. Irvokasta.
Onhan niitä eettisiäkin firmoja.
Eettinen yritys on enemmänkin huono vitsi.
https://thegoodshoppingguide.com/top-200-ethical-businesses/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtään miljonatuloista, mutta lähipiirissä on pari, joiden molempien vuositulot ovat sadoissa tuhansissa. En ole kateellinen. Hirmu määrän duunia se vaatii. En olisi valmis käyttämään työhön yhtä paljon aikaa. Mutta mä olenkin laiska ja mukavuudenhaluinen.
Voin sanoa näin kansanedustajana, että muhkea palkka juoksee, eikä oo tarttenu aluspaitaa kastella.
Että se siitä hirmu määrästä duunia.
Teemu siellä??
Vierailija kirjoitti:
En. Minua ei kiinnosta ihmisten palkat tai omaisuus. Minua kiinnostaa se millainen ihminen oikeasti on ja miten hän kohtelee muita.
Useimpia ihmisiä eivät nuo asiat kiinnosta. Se tulopuoli sen sijaan kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtään miljonatuloista, mutta lähipiirissä on pari, joiden molempien vuositulot ovat sadoissa tuhansissa. En ole kateellinen. Hirmu määrän duunia se vaatii. En olisi valmis käyttämään työhön yhtä paljon aikaa. Mutta mä olenkin laiska ja mukavuudenhaluinen.
Voin sanoa näin kansanedustajana, että muhkea palkka juoksee, eikä oo tarttenu aluspaitaa kastella.
Että se siitä hirmu määrästä duunia.
Vaikka olisit kansanedustaja (mitä et ole), niin ei sun vuositulo olisi satoja tuhansia. Ei saa välttämättä edes sitä ekaa satkua. Edes pääministeri ei saa sellaista liksaa, kun nämä mun esimerkkihenkilöt.
En ihaile.
Aika köyhä ajatus, että ihailisin tuosta syystä.
Vierailija kirjoitti:
En. Yleensä ihminen muuttuu ilkeäksi ja pahaksi saamansa rahan myötä.
Tämä on totta ihan tutkimustenkin valossa. Joskus tutkittiin ihmisten asenteita mm. monopoli -pelin tapaisella pelillä. En muista yksityiskohtia, mut joillekin pelaajille annettiin ylimääräistä rahaa ihan muuten vaan. Vaikka pelaajat tiesivät saavansa rahaa ilman omaa ansiota, kokivat sen johtuvan jostain omasta erinomaisuudestaan. Ja heidän käsitykset huono-osaisista jotenkin muuttui kylmemmiksi.
Vierailija kirjoitti:
Hahaha
Jotta saavuttaa pestin, jossa tienaa pitää ensin kadottaa itsetään osa. Se hyvä osa.
Kukaan ei kiltteydellä saavuta menestystä.
Pelkkä ahkeruus ei tuo omaisuutta.
Ei ole mitään "lottovoittoa" lottovoitallakin on hinta. Mikään ei tule ilmaiseksi.
Kun ymmärsin tämän, en ole kadehtinut hetkeäkään.
Ja kyllä nähnyt/tuntenut/elänyt rikkaiden kovapalkkaisten suljettujen ovien taakse.
Amerikkalainen ajatus, et jos vaan olet ahkera ja teet paljon töitä, elämä palkitsee rikkauksilla. Silti siellä paljon ihmisiä, jotka tekevät jopa kolmea työtä, selvitäkseen hengissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä joskus lähinnä mietin sitä miten onko tuollaiset summat oikeasti tarpeellisia.
Just näin. Niitä kyllä kadehdin, jotka tienaa muutaman satatonnia. Sillä saa sellaisen normaalin, mutta tosi mukavan elämän. Vähän hienompi talo, vähän parempi auto, kivat lomamatkat eikä tarvi kaupassa katsella kilohintoja.
Minulle riittää, et eletään. Nykyinen asunto ok. Lapset pärjää. Pääsiäisenä syödään lohta ja sit toisena päivänä lammasta hyvien viinien kera. Tämäkin on jo ylellisyyttä, verrattuna moniin.
En ihaile enkä ole ihailematta, koska koko asia on minulle yhdentekevä.