Lue keskustelun säännöt.
Ovatko ihmiset nykyään niin kuormittuneita, että eivät jaksa ystävän avautumista ahdingostaan?
30.03.2026 |
Mulla on kolme läheistä naispuolista ystävää (olen itsekin nainen) ja yksi heistä pyrkii jatkuvasti neuvomaan, kun kerron asioistani, vaikka olen sanonut, että en tarvitse neuvoja, tarvitsen ymmärrystä. Toinen on niin saamaton, että vastaa viesteihin 3 viikon viiveellä (tiedän, on aina ollut tosi saamaton). Kolmas "kuormittuu", kun kerron haasteista lasten ja exän kanssa.
Olen itse ollut masentuneena monta kuukautta joskus vuosia sitten, mutta en kuitenkaan "kuormittunut" toisten ihmisten asioista.
Onneksi mulla on nyt ihana aviomies, joka jaksaa tukea ja kuunnella ja kaksi miespuolista ystävää, jotka aina ymmärtävät.
Ja en siis todella ole mikään itkijä tai mielestäni kuormittaja, kerron kuulumisia viesteissä, kun kysytään. Onko siinä jotain väärää, kun ollaan ystäviä?
Kommentit (52)
Miksi kysyt sitä täältä? Mietipä välillä ystäviesi elämää ja yritä asettua heidän asemaansa. Heillä ei ole mitään velvollisuutta kuunnella valitustasi, jos se on aina sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, ei tietenkään ole väärää. Mielestäni ystävien kesken pitää voida puhua hyvät ja huonot asiat.
Riippuu asiasta. Osa kai etsii silti ratkaisua. Että vähentäisit kuormaa.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat ihan ajankohtaisesta asiasta. Olen huomannut tämän saman ystävissäni ja tutuissani. Tosi ikävää. Enkä minäkään itseäni kovin valittavana henkilönä pidä. Kyllä ihmissuhteisiin pitää mahtua muutakin kuin menestystarinoita.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi kysyt sitä täältä? Mietipä välillä ystäviesi elämää ja yritä asettua heidän asemaansa. Heillä ei ole mitään velvollisuutta kuunnella valitustasi, jos se on aina sitä.
Luepa aloitus. Ap ei sanonut valittavansa aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kysyt sitä täältä? Mietipä välillä ystäviesi elämää ja yritä asettua heidän asemaansa. Heillä ei ole mitään velvollisuutta kuunnella valitustasi, jos se on aina sitä.
"Miksi kysyt sitä täältä?" Tää on keskustelupalsta.
Olen havainnut saman. Itse toimin useamman vuoden ajan olkapäänä eräälle ihmiselle. Kun sitten itselleni tuli kuormittava elämänvaihe eteen ja olisin edes hetkellisesti kaivannut kuuntelijaa, tämä ei halunnut kuulla mitään ja teki pari törkeää temppua minulle.
Jälkikäteen mietittynä hänessä oli havaittavissa hyvinkin narsistisia piirteitä ja koristunutta itsekeskeisyyttä.
Mielestäni ystävyyteen pitää mahtua ylämäkien lisäksi alamäkiäkin, ja kyllä ystävän murheitakin täytyy joskus jaksaa kuunnella.
En tosin itsekään kuuntelisi ainaista valitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö vastaus ollut jo aloituksessa: ei kuormita, mutta jos ei se ystävän antama tuki kelpaa, sitä ei jaksa. Joka päivähän täältä saa lukea, miten ei osata oikein tukea. Osa valituksesta ihan aiheellista, mutta suurin osa ei. Avautujilla unohtuu se, että se ystävä todennäköisesti yrittää parhaansa. Se hänen osoittamansa tuki on sitä tukea, jota hän sillä hetkellä pystyy antamaan. Minusta se on jo paljon. Toiselta ystävältä voi sitten saada toisenlaista tukea. Melkein oksettavaa, miten ihmiset eivät nykyään arvosta toisten yritystä olla hyviä ystäviä, kavereita yms. On jo etuoikeus, että edes on ihmisiä elämässä.
Kysy asiaa heiltä itseltään, syyllistämättä. He voivat itse käydä läpi jotain omassa elämässään, mutta koska eivät avaudu sinulle eivätkä kuormita sinua millään lailla asialla, sinä et voi sitä tietää.
Ymmärrän erittäin hyvin senkin, että jos ne "kuulumiset" ovat aina ulinaa ja narinaa, kuinka huonosti taas menee jostain syystä jne. jaksaminen saattaa olla vähän kortilla itse kullakin.
Ne ulinat ja narinat voi pääsääntöisesti hoitaa terapiassa ja vaikka päiväkirjaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vali vali vali yhyy, vaikka elämässä kaikki on liian helppoa. Siinä moderni nainen.
Niin, tuntuu kuitenkin siltä, että haluan olla enemmän tekemisissä tämän ystävän kanssa, joka vastaa harvakseltaan (olen tuntenut hänet lapsuudesta asti) ja ehkä koen, että hän ymmärtää mua parhaiten. Mutta jos mun ystävä sanoisi. mulle, että ei tarvitse neuvoja, mutta että on kiva, että saa avautua, ymmärtäisin kyllä. Onneksi on noita miespuolisia ystäviä, he arvostavat, että saavat puhua naiselle ja toisaalta minäkin samasta syystä heitä.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja siis tämä neuvoja antava ystävä on itse varsinainen valittaja, yritän itse keskittyä positiivisiin asioihin, joista hän aina vääntää jotakin "vaikeaa".
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden neuvot ei kelpaa, yksi on aina ollut samanlainen, yksi on sanonut että kuormittuu, ja kuuntelijoitakin löytyy silti riittävä määrä. Kyllä nyt on varmasti kaikissa muissa vika, sekä omissa tuttavissa että ihmisissä yleisesti!
Juu en minäkään jaksaisi kuunnella hetkeäkään tuollaista ulinaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kysyt sitä täältä? Mietipä välillä ystäviesi elämää ja yritä asettua heidän asemaansa. Heillä ei ole mitään velvollisuutta kuunnella valitustasi, jos se on aina sitä.
Tässä hyvä esimerkki juuri aloittajan kuvaamasta ilmiöstä. Ystävän kuuntelu ja tukeminen nähdään velvollisuutena. Surullista, että tähän on tultu.
Eikun tää on just tosi hyvä - sanon naispuolisille ystävilleni aina, että kaikki on hyvin, voin tosi hyvin kertoa ikävät kuulumiset aviomiehelleni. Mutta en pidä sitä ystävyytenä, jos kaikki on vaan pinnallista.
AP
Kukaan täällä ei voi tietää mikä se todellinen tilanne ihmissuhteissasi on.
Vierailija kirjoitti:
Yhden neuvot ei kelpaa, yksi on aina ollut samanlainen, yksi on sanonut että kuormittuu, ja kuuntelijoitakin löytyy silti riittävä määrä. Kyllä nyt on varmasti kaikissa muissa vika, sekä omissa tuttavissa että ihmisissä yleisesti!
Juu en minäkään jaksaisi kuunnella hetkeäkään tuollaista ulinaa.
Sinä olet kyllä ilkeä tyyppi.
Kuunteleminen ei ole neuvojen antamista tai ratkaisujen etsimistä. Jos et sitä tiedä niin mene opettelemaan sosiaalisia taitoja.
-ERI
Kirjoitat ihan ajankohtaisesta asiasta. Olen huomannut tämän saman ystävissäni ja tutuissani. Tosi ikävää. Enkä minäkään itseäni kovin valittavana henkilönä pidä. Kyllä ihmissuhteisiin pitää mahtua muutakin kuin menestystarinoita.